Kotiliesi 23-24/96

TEKSTI INKERI APILA-SALO

Kuka antaa lapsille uskoa tulevaisuuteen, kysyy Eeva Ahtisaari,

ja vastaa:

KODIN JA SUVUN TURVA

Koti, perhe ja suku ovat nousemassa ihmisille yhä tärkeämmiksi. Rouva Eeva Ahtisaaren mielestä on hyvä niin. Epävarmoina aikoina ihmiset, ja varsinkin lapset, tarvitsevat tunnetta jatkuvuudesta.

"Myös isovanhemmille on syytä palauttaa arvo, joka heillä aikaisemmin on ollut perinteen jatkajina ja kauniitten suomalaisten tapojen opettajina", hän sanoo.

"Ei ole lasten syy, jos he käyttäytyvät huonosti. Lapsethan ovat vanhempiensa peili"

Rouva Eeva Ahtisaaren pienen työhuoneen takassa palaa tuli, näköala ikkunasta Seurasaaren selälle on uskomattoman kaunis, pöydällä näkyy olevan luettavana Hillary Clintonin kirja It akes

A Village.

Kaikesta näkee, että Eeva Ahtisaari on kotiutunut Mäntyniemeen, ja miksi ei olisi. "Tämähän on nyt meidän kotimme, ja Naantalin Kultaranta", hän sanoo.

Kun ihminen joutuu muuttamaan paljon, niin kuin Ahtisaaret, oppii taidon paitsi luopua myös sopeutua ja luoda kodin tuntua sinne, missä kulloinkin sattuu asumaan.

Eeva Ahtisaaren mielestä on oireellista, että koti, perhe ja suku ovat nousemassa ihmisille yhä tärkeämmiksi.

On hyvä niin. Varsinkin epävarmoina aikoina ihminen tarvitsee tunnetta jatkuvuudesta ja turvallista yhteisöä, jonka osa tuntee olevansa.

Ehkä koti ja perhe ovat Eeva Ahtisaarelle poikkeuksellisen arvokkaita juuri siksi, että hän on muuttanut niin paljon ja joutunut sopeutumaan erilaisiin oloihin, "vaihtuviin ikkunamaisemiin", niin kuin hän on sanonut.

EPÄVARMUUS, TUTTAVAMME

Eeva Ahtisaari muistuttaa, että kansakunnan historiaan on viimeisen sadan vuoden aikana kuulunut korkea epävarmuuden sietäminen. Kansana, perheinä ja yksityisinä ihmisinä suomalaiset ovat joutuneet sopeutumaan nopeasti ja rajusti muuttuneisiin oloihin.

Suurta murrosaikaa me elämme nytkin. Monet perheet ovat näinä aikoina todella ahtaalla. Se heijastuu lapsiin ja nuoriin, ketjun heikoimpaan lenkkiin.

"Aikuisten ja vanhempien tehtävä on kannustaa ja kasvattaa ja antaa lapsilleen uskoa tulevaisuuteen."

Eeva Ahtisaarelle on tuttua huoli lapsesta, miten tämä sopeutuu muuttuviin oloihin, aina uusiin kouluihin ja kavereihin. Sellainen voi vaikuttaa lapseen turvattomuutena ja juurettomuutena.

Marko Ahtisaari oli vasta viisivuotias, kun perhe muutti Tansaniaan, ja kahdeksan, kun muutettiin New Yorkiin. Hän itse on kertonut, miten hänen pelastuksensa oli, että hänellä aina oli vierellään pysyvät kaverit, hänen vanhempansa.

Vanhemmat edustivat pojalle jatkuvuutta. Tansaniaan muutettaessa pojan tukena ja turvana oli puolitoista vuotta myös Oiva-vaari, Martti Ahtisaaren isä.

Eeva Ahtisaari arvosti suuresti appeaan ja hänen osuuttaan pojan turvallisuuden tunteen luojana.

Eeva Ahtisaari toteaa, että Suomessa naisen ja miehen välinen suhde on tutkimustenkin mukaan vahva ja tasavertainen. Sen sijaan sukupolvien välinen ketju on jostakin syystä heikentynyt.

"Isovanhempiemme ikäpolvi hallitsee vielä kauniit, suomalaiset tavat. Heille on syytä palauttaa se arvo, joka heillä aikaisemmin on ollut perinteen ja traditioitten opettajina ja siirtäjinä."

"Sen vuoksi heidät tulisi saada mukaan esimerkiksi kouluissamme käynnistettyyn tapakasvatusprojektiin."

VASTUU JÄTETTY KOULUILLE

Jo ulkomailla Eeva Ahtisaari teki miehensä taustalla työtä samoilla areenoilla, jotka hän nytkin tuntee itselleen läheiseksi: naisen asema, lapset, koti ja perhe ja historianopettajan koulutuksen saaneena suomalainen koulujärjestelmä.

Nyt Eeva Ahtisaari antaa mielellään vauhtia Opetushallituksen pyrkimyksiin opettaa lapsillemme hyviä tapoja.

Presidentti Martti Ahtisaarikin painotti Opetushallituksessa vieraillessaan lasten ja nuorten tapakasvatuksen tärkeyttä.

Opetushallitus antoi kesällä peruskoulujen opetussuunnitelmaan tapakasvatuksen lisänormiston ja julkaisi kouluja varten virikemateriaalin Tavattomasti tapoja - koulu hyviin tapoihin ohjaamassa.

Suomeksi ja suoraan sanoen se tarkoittaa sitä, että suomalaiset lapset ja nuoret tarvitsevat lisäoppia tapakulttuurin perussäännöissä.

Kyllä, näin asia on rouva Ahtisaarenkin mielestä.

"Mutta ei lapsia voi syyttää, jos he käyttäytyvät huonosti. Lapset ovat vanhempiensa peili. Vastuu on ennen kaikkea meillä vanhemmilla."

Ja nyt koulun tehtävä on opettaa lapsille hyviä tapoja?

"Minä todella toivon, että perheet lähtevät tukemaan koulun tavoitteita. Nyt vastuu lapsista on siirretty ja jätetty liikaakin kodeilta kouluille. Opettajat joutuvat opettamisen lisäksi myös vastaamaan kasvatuksesta. Koulut ovat tänään todella kovilla, ja opettajat ansaitsevat kaiken tukemme ja kunnioituksemme."

Tapakulttuurin murros osui meillä samaan ajankohtaan kuin yhteiskunnan suuri rakennemuutos. Side menneeseen ja perittyihin tapoihin katkesi nopeasti. Uuden elämäntavan omaksuminen on ottanut oman aikansa - nyt voidaan keskittyä parantamaan yhdessä elämisen ja sosiaalisen kanssakäymisen laatua.

"Uskoni nuorisoon on voimakas. Suomalaiset nuoret ovat koulutetumpia, kielitaitoisempia ja kansainvälisempiä kuin mikään aikaisempi sukupolvi. Nuorisossa on tulevaisuuden avaimet. Ilahdun aina kävellessäni yliopistolla, vaikkapa Porthanian edessä. Nuorten silmissä on kaikesta huolimatta ilon ja innostuksen palo."

PIENIÄ, MIELLYTTÄVIÄ ASIOITA

Kuohuvalla kuusikymmenluvulla nuoriso Suomessakin protestoi tapakasvatusta vastaan. Hyvää käyttäytymistä ei siirretty eteenpäin seuraaville sukupolville.

"Englannissa, Saksassa ja Ranskassa hyvän käyttäytymisen traditio on ilmeisesti sen verran vahva, että sitä nuorison protestihengestä huolimatta on aina pidetty kunniassa."

Eeva Ahtisaari sanoo, että hyvät tavat ovat hyvin pieniä asioita, mutta ne tekevät elämän ja yhdessä olemisen miellyttäväksi.

Tarjotaan ruokapöydässä ensin toiselle ja vasta sitten otetaan itse. Kiitetään, kun noustaan pöydästä. Pyydetään anteeksi, toivotetaan hyvät päivät ja huomenet.

Eeva Ahtisaarella on isänsä suvun kautta vahva talonpoikainen kulttuuritausta. Kaupunkilainen kulttuuri- ja tapakasvatus on hänelle vieraampaa.

Eeva Ahtisaari paljasti viime äitienpäivänä Helsingin Kallion työläiskaupunginosaan kansalaiskeräyksellä pystytetyn Työläisäidin patsaan.

Hän kuunteli kiinnostuneena pääjohtaja Ylermi Rungon, paljasjalkaisen stadilaisen, kertomusta siitä, miten työläisäidit pitivät pesueensa puhtaana ja opettivat lapsilleen hyviä tapoja.

HALUAN TARJOTA ELÄMYKSIÄ

Valtiovierailut ovat vain osa, vaikka tietysti näkyvin ja näyttävin osa, presidentin puolison työstä.

Mielellään Eeva Ahtisaari kutsuu ihmisiä Mäntyniemeen, ja mielellään hän hoitaa epävirallisempia edustustehtäviä juuri siellä.

Eeva Ahtisaari saa ihmisiltä paljon kirjeitä.

"Nämä kirjeet ovat suoraa palautetta, ja ne kertovat paljon suomalaisten elämän iloista ja suruista. Arvostan suuresti näitä yhteydenottoja."

Mäntyniemessä sijaitsee rouva Ahtisaaren työhuone, josta avautuu kaunis näköala merelle. Mäntyniemessä hän myös ottaa vastaan vieraansa.

"Haluan tarjota ihmisille elämyksiä: tämä talo on niin kaunis!"

Mäntyniemessä vierailivat marraskuussa esimerkiksi tuoreimpien Suomeen nimitettyjen suurlähettiläiden puolisot. Mäntyniemessä rouva Ahtisaari tapasi syksyllä myös parikymmentä ulkomaista toimittajaa, jotka ulkoministeriö oli kutsunut maahamme vierailulle. Tilaisuudessa virisi vilkas keskustelu suomalaisen naisen vahvuuksista.

"Perussuomalainen nainen on luonnollinen ja tasavertainen. Hänestä puuttuu kaikki krumeluuri - vaikka kenties hän voisi olla pikkuisen enemmän naisellinen."

Eeva Ahtisaari sanoo, että hänellä on ollut hyvin aktiivinen loppuvuosi. Hän on saanut tehdä ja edistää työssään asioita, jotka tuntee tärkeiksi ja mielekkäiksi.

Eeva Ahtisaari on koulutettu nainen, itse asiassa ensimmäinen presidenttiemme puolisoista, jolla on akateeminen loppututkinto.

Koulutuksensa vuoksi häntä kiinnostaa esimerkiksi yliopiston toiminta, valittiinhan hänet tänä vuonna Helsingin yliopiston Vuoden senioriksikin, ja esimerkiksi kirjastojen ja museoiden

toiminta.

LIIKUN PIIREISSÄ, JOISTA PIDÄN

Ahtisaaret ovat aina matkustaneet paljon Martti Ahtisaaren asemapaikoissa ja tutustuneet sillä tavalla ihmisiin, elämään ja maan kulttuuriin.

Melkein kaksikymmentä vuotta tällaista elämäntapaa on toki opettanut jotakin.

"Minun ei esimerkiksi tarvitse esittää mitään muuta kuin olen, ja minä olen hyvin suomalainen. Liikun piireissä, joista pidän. Tässä iässä pitää olla sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa on hyvä olla."

Sen vuoksi Eeva Ahtisaari tunsi "pikkuisen loukkaavana" henkilöstään presidentin puolisona käydyn imagokeskustelun.

"Minua loukkasi, kun sanottiin, että en viihdy roolissani. Olen aina viihtynyt ihmisten seurassa. Juuri savolainen kiinnostus ihmisiin on mielestäni minun vahvuuteni."

"Emme koskaan mieheni kanssa ole puuttuneet siihen, mitä media meistä sanoo. Tavalliset ihmiset eivät meitä arvostele. Meidät on aina otettu erittäin kauniilla ja lämpimällä tavalla vastaan, kun vierailemme tuolla maakunnissa."

Rouva Ahtisaari kertoo käyneensä hyvin kiinnostavan keskustelun suuresti arvostamansa kansantaloustieteilijän, professori John Kenneth Galbraithin kanssa tämän Suomen vierailun

aikana.

Galbraith tunsi hyvin paitsi presidentti Theodore R. Rooseveltin, myös Eleanor Rooseveltin, ja toimi muun muassa presidentti Kennedyn neuvonantajana.

"Kysyin Galbraithilta, miten hän näkee presidentin puolison roolin."

"Galbraith vastasi, että tämän täytyy työssään lähteä omista lähtökohdistaan, mieltymyksistään ja vahvuuksistaan, mutta presidentin puolison tärkein tehtävä on olla miehensä tukena. Hän sanoi myös, että missään nimessä presidenttiparia ei pidä ruveta vertaamaan kuninkaallisiin."

"Minulle tuli hyvä mieli: tuo on se tapa, jolla hoidan tätä tehtävääni, omalta pohjaltani. Antaa valtavan vahvuuden, kun sisimmässään tietää, että on tehnyt oikein."

"Naisen ja miehen suhde on Suomessa vahva ja tasavertainen. Sen sijaan sukupolvien välinen ketju on jostakin syystä heikentynyt", sanoo Eeva Ahtisaari.