Kotimaa 13.6.1997
Teksti Ritva Rasila
Rouva Eeva Ahtisaaren mielestä Afrikan naiset ovat avainasemassa
Kehitys on hidasta, mutta siihen pitää uskoa
"Ensin huolestuin, että Tan-
saniassa on kaikki yhä sa-
moin kuin 20 vuotta sitten.
Mutta ei ehkä sittenkään.
Kehitys on vain niin hidasta
ja välillä tulee takaiskuja.
Ensisijaista tällä hetkellä on
mielestäni naisten aseman
parantaminen jo lasten kou-
lunkäynti", miettii filosofian
maisteri Eeva Ahtisaari.
Hän vieraili tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren kanssa äskettäin Etelä-Afrikassa ja Tansaniassa. Jälkimmäistä matkaa Eeva Ahtisaari jatkoi virallisen osuuden jälkeen omin päin tutustuen erityisesti naisten asemaan ja kirkkojen toimintaan. Afrikan-vierailu oli Ahtisaarille myös paluuta tutuille paikoille, Martti Ahtisaari toimi 1970-luvulla Suomen Tansanian-suurlähettiläänä ja sittemmin YK:n Namibia-valtuutettuna.
Pekingin kokous
nosti naisten asiaa
Rouva Ahtisaari toteaa, että Pekingissä pari vuotta sitten pidetty YK:n naiskokous on parantanut Tansanian naisten asemaa myös käytännössä. "Kokouksen pääsihteerinä oli tansanialainen Gertrud Mongela. Näkyvän kansainvälisen paikan saaminen oman maan naiselle on ollut tansanialaisille tärkeää, ja naiskokouksessa kirjatut periaatteet ovat siirtyneet osaksi lainsäädäntöä."
Naisten oikeus omaan omaisuuteen sekä itsenäiseen taloudelliseen päätöksentekoon ja toimintaan samoin kuin miesten kanssa yhdenvertainen oikeus koulutukseen, ammattiin ja työelämään on kirjattu Tansanian lakiin.
Eeva Ahtisaari pitää kehitysmaiden asukkaiden, erityisten naisten kannalta tärkeänä, että omasta keskuudesta nousee esikuvia - sellaisia ihmisiä, joiden toiminta ja pätevyys tunnustetaan laajasti. Kyse on samasta itsetunnon vahvistamisesta, jota suomalaiset saivat mm. silloin kun Paavo Nurmi juoksi Suomea maailmankartalle.
Kaikki kehitys
ei näy tilastoissa
Rouva Ahtisaari kuvaa kiertomatkaa Tansanian kylissä ja tapaamisia naisryhmien kanssa opintomatkaksi, jossa hän toisaalta huomasi sen, miten hidasta muutos on, mutta toisaalta myös sen, että kehityksen merkit ovat pieniä, melkein huomaamattomia asioita, jotka kuitenkin voivat merkitä jollekin ihmisille oleellista elämänlaadun paranemista.
Esimerkki tällaisesta on Sero - naisten yrittäjäjärjestö, joka opastaa tulevia ja uran alkuvaiheessa olevia yrittäjänaisia kädestä pitäen alkuun.
"Sero on lehmän nimi. Itse asiassa sen lehmän, joka turvasi järjestön perustajan perheen elämän tämän jäätyä leskeksi. Nimi ja sen tausta kuvaavat hyvin sitä, mitä yrittäjänaiset tavoittelevat: turvattua toimeentuloa ja tulevaisuutta perheelleen."
Eeva Ahtisaari katsoo Afrikan tulevaisuuden olevan paljolti naisten käsissä. He tekevät ja ovat aina tehneet suuren osan kaikesta työstä, heidän valistuneisuudestaan on etupäässä kiinni myös perheen terveys ja muu hyvinvointi.
Hän pahoittelee, että perhe-elämän perinteet ovat keskeinen kehityksen jarru. Miehiä on vaikea saada suostumaan perhesuunnitteluun eikä esim. aids-valistus aina mene perille. Islamilaisissa perheissä (noin puolet tansanialaisista) naisten liikkuma-ala on vielä paljon rajoitetumpi kuinkristityissä perheissä.
Kirkot mukana kehitystyössä
Rouva Ahtisaari kertoo ilahtuneena naisten koulutusprojekteista, joissa taustayhteisöinä ovat kansalaisjärjestöt, usein myös kirkot.
"Vierailin esimerkiksi ompeluluokissa, joissa peruskoulutusta vaille jääneet nuoret naiset oppivat ompelemaan vaatteita perheensä tarpeiksi, ehkä myyntiinkin. Käsityökoulutuksen lomassa he saavat lukutaito-opetusta. Ompeluluokkien yhteydessä on usein myös päiväkoti, johon kurssilaiset voivat jättää pienokaisensa äidin opiskelun ajaksi.
Monissa ruohonjuurenprojekteissa on menty perusteita pidemmälle. Paikallisten käsityöläisten pariin pyritään tuomaan yhä korkeampia laatustandardeja ja kehittämään malleja ja muotoilua, jotta tavara menisi kaupaksi myös vaateliaille asiakkaille.
Ritva Rasila