Anna-lehti 4/97

Eeva Ahtisaari:

Lasten iloa ei saa sammuttaa

Tänä vuonna tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe käsitteli

ensimmäisen kerran taloudellisen epävarmuuden horjuttamien

lapsiperheiden ongelmia ja lisääntynyttä perheväkivaltaa. Kotona

Mäntyniemessä rouva Eeva Ahtisaari on puhunut näistä teemoista

syksyn aikana paljonkin puolisonsa kanssa.

Presidenttipari haluaa vaikuttaa siihen, ettei maahamme pääsisi

syntymään ilottomien lasten sukupolvea.

RIITTA LEHTIMÄKI

Työttömyys ja pitkään kestänyt taloudellinen epävarmuus ovat

kohdanneet erityisesti lapsiperheitä. Viime aikoina rouva Eeva

Ahtisaari ja presidentti Martti Ahtisaari ovat keskustelleet

usein paitsi työttömien ja lapsiperheiden ongelmista myös

perheväkivallasta, joka on tullut voimakkaasti esille useiden

tapausten vuoksi. Lapsiperheiden hätä ja lisääntynyt

kotiväkivalta koettiin niin vakaviksi ilmiöiksi, että ne nousivat

myös presidentti Martti Ahtisaaren uudenvuodenpuheeseen.

- Uhkana on, että suomalainen yhteiskunta jakautuu

menestyjiin, selviytyjiin ja putoajiin. Jos näin käy, saattaa

syntyä ilottomien lasten sukupolvi, rouva Eeva Ahtisaari sanoo.

Eeva Ahtisaari muistuttaa, että valtaosa suomalaisista voi

edelleen hyvin ja että lapsillamme on yleensä hyvä lapsuus.

Maailmalla hän on nähnyt aivan toisenlaista lasten kohtelua kuin

meillä. Mutta kotoisilta ongelmilta ei silti saa sulkea silmiä.

- On hirveätä, jos vanhemmat pilaavat lapsen ilon. Vaikka

itsellä olisi kuinka vaikeata, aikuisen tulee helliä lapsen

iloa.

Lapsen ilosta aikuiset saavat itsekin voimaa. Näin

työttömyyden tai muiden ongelmien kanssa kamppailevat vanhemmat

ovat monasti kertoneet Eeva Ahtisaarelle.

- Jokainen aikuinen on jossakin vaiheessa saanut itse kokea

lapsuuden ilon. Se pitäisi jaksaa muistaa. Samoin kuin se, että

sisäinen ilo ei ole kiinni suurista ulkoisista seikoista.

- Pienessä lapsessa asuu aina ilo, mutta minne se jossakin

vaiheessa katoaa? Olen itsekin nyt halukas etsimään tuota

lapsuuden sisäistä iloa elämääni, kun tajusin, etten enää koe

samanlaista iloa kuin aikoinaan.

LAPSI TARVITSEE AIKUISTA

Rouva Eeva Ahtisaari järjestää kaksi kertaa vuodessa seminaarin,

Eevan istunnon. Viimeksi istunnon aiheena oli juuri

lapsiperheiden tilanne. Nimikkotilaisuudessaan ja muualta

saamistaan viesteistä Eeva Ahtisaari on päätellyt, että

suomalainen yhteiskunta on edelleen aivan liian työkeskeinen,

vaikka perheen merkitys onkin lamavuosien aikana korostunut.

- Meillä on tehty kovasti työtä jo agraariyhteiskunnassa.

Sama elämisen malli siirtyi sitten teollistumisen myötä

kaupunkilaiseen perhe-elämään. Työteliäisyys on toki vaikuttanut

myönteisesti miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon ja antanut

äidin työssäkäynnin mallia tyttärelle, Eeva Ahtisaari pohtii.

- Mutta haittavaikutuksena on ollut, että aikuiset ovat

kiireisiä eikä meillä aina ole kotona läsnä aikuista, joka

kuuntelisi lasta.

Isovanhemmat ja muut lapsen lähellä elävät ovat tärkeitä

kuuntelijoita ja tukijoita, kun vanhemmat ovat kiireisiä.

- Meidän pitäisi laajemminkin kantaa vastuuta lapsista,

muistakin kuin omistamme. Voisimme ottaa käyttöön niin sanotun

laajennetun vanhemmuuden, Eeva Ahtisaari sanoo.

Maakuntamatkoilla maalaistaloissa vieraillessaan Eeva

Ahtisaari on seurannut pientä ydinperhettä laajempaa

vanhemmuutta. Maalaistalon lapset ovat osallistuneet talon

puuhiin ja näyttäneet näin oppineen olemaan luontevasti

eri-ikäisten aikuisten seurassa.

- Olisi hyvä, jos jotakin tällaisesta kasvuympäristöstä voisi

tuoda kaupunkiinkin. Ihmisistähän riippuu, onko lapsilla

turvallinen olo kodissa ja pihapiirissä.

SUOMALAISISTA ENTISTÄ SOSIAALISEMPIA

Eeva Ahtisaari tukee professori Lea Pulkkisen ajatusta, että

myös meillä lasten harrastukset sisällytettäisiin koulupäiviin.

Näin lapset saisivat harrastaa virkeinä päivän aktiivisimpana

aikana. Illat ja viikonloput jäisivät perheille yhteisiin

rientoihin ja kotitöihin.

- Näin myös entistä useammilla lapsilla olisi mahdollisuus

harrastuksiin. Tiedän, että opettajat ovat tiukoilla isojen

luokkiensa kanssa, mutta silti ihmettelen, mikseivät opettajat

suhtaudu ehdotukseen myönteisemmin, Eeva Ahtisaari sanoo.

Kun Marko Ahtisaari kävi New Yorkissa YK:n henkilökunnan

lapsille tarkoitettua kansainvälistä koulua, koulu

harrastuksineen loppui kaikilta joka päivä samaan aikaan kello

kolme iltapäivällä. Päivän päätteeksi lapset jäivät juttelemaan

joksikin aikaa koulun pihalle naapuriluokkien oppilaiden ja

muiden lasten kanssa.

- Kun tulimme Suomeen, Marko ihmetteli, kun kaikki lähtivät

hirveällä kiireellä omiin suuntiinsa. YK:n koulussa kuulumisten

vaihtaminen oli opettanut odottamaan sosiaalisuutta.

Viime aikoina Eeva Ahtisaari onkin usein verrannut

suomalaisten sosiaalisia taitoja muiden kansojen kykyihin. Jo

lähinaapurit, ruotsalaiset, tuntuvat osaavan sovitella ja

neuvotella meitä luontevammin.

- Jos oppisimme puhumaan asioista entistä paremmin,

pystyisimme sanojen avulla ratkaisemaan riitojamme ja löytämään

kompromisseja. Ehkä tällä olisi vaikutusta jopa perheväkivallan

vähentämiseen.

Kouluista kuuluu toki paljon myönteisiäkin viestejä. Eeva

Ahtisaari iloitsee yhdessä ystävänsä professori Leena Kirstinän

kanssa siitä, että äidinkieli sai uudeksi nimekseen äidinkielen

ja kirjallisuuden opetus.

- Tunnustus lisää kirjallisuuden painoarvoa koulussa. Paitsi

että lasten sanavarasto kehittyy kirjallisuuden avulla,

kirjallisuus on tärkeätä myös toisella tavalla.

Kirjallisuudessahan käsitellään tunteita ja siksi lukeminen on

lasten kehityksen kannalta hyvin tärkeätä.

SUPERNAISEN MALLI ON VAATIVA

Meillä on totuttu siihen, että suomalainen nainen hoitaa työnsä

ohella perheen ja osallistuu lisäksi järjestöelämään ja on

innokas opiskelija ja kulttuurin kuluttaja vapaa-ajallaan. Mutta

onko supernaisen rooli liian vaativa? Miten Eeva Ahtisaari on

selvittänyt ne monet odotukset, joita naisiin ja erityisesti

äiteihin kohdistuu?

- On suurenmoista, että on osaavia ja monipuolisia naisia,

jotka pätevät monilla aloilla. Mutta superäidit asettavat

melkoisen mallin niille, jotka eivät siihen pysty. Mutta ei siitä

tarvitse painetta ottaa. Meidän kaikkien ei tarvitse olla

kaikessa mukana.

- Itse taisin päästä naisiin kohdistuvien monien vaatimusten

suhteen helpommalla, koska asuimme ulkomailla. Jouduin tekemään

paljon ruokaa ja hoitamaan kotia, mihin tunsin välillä

kyllästyväni, koska olisin halunnut olla virkaäiti. Mutta en ole

mikään supernainen. Jos olisin käynyt työssä, en olisi halunnut

tehdä kaikkea itse. Olisin ostanut palveluja.

Eeva Ahtisaari on seurannut viime vuonna kiivaasti käytyä

piikakeskustelua. Hänen mielestään perheiden työtaakkaa voisi

helpottaa kotiavun turvin. Perheellä on hyviä kokemuksia Markoa

hoitaneista kolmesta kotiapulaisesta 60 - 70-lukujen vaihteessa,

jolloin päiväkotipaikkoja riitti vain harvoille. Nyt nuo nuoret

naiset ovat lähettämistään viesteistä päätellen kaikki päässeet

hyvin elämässä eteenpäin.

- Lapsuudenkodissani oli myös kotiapulaisia ja

navetta-apulaisia. Ilman heitä talous ei olisi pyörinyt. Se on

hyvää työtä, mitä perheissä tehdään. Mutta tietenkin tekijällä

täytyy olla oma itsenäisyytensä, Eeva Ahtisaari sanoo.

ROHKEASTI TYÖN PERÄÄN

Ahtisaaret ovat presidentti Martti Ahtisaaren kansainvälisen

työn vuoksi muuttaneet usein ja asuneet niin Afrikassa kuin

Amerikassa. Eeva Ahtisaari kannustaa nykyajan nuoria perheitä

muuttamaan rohkeasti työn perässä.

- Muutosta aiheutuu hieman vaivaa, mutta se kannattaa. Uuteen

paikkaan lähdettäessä tulee tehtyä suursiivous sekä huushollissa

että mielessä.

- Kun muuttaa usein, oppii tekemään kodin hyvin pienistä

asioista. Niinpä minulla ei kotiin liity mitään statussymboleja

enkä ole koskaan voinut miettiä sisustusta sävy sävyyn.

Entä pelottiko suurin elämänmuutos, kun aviomies oli

presidenttiehdokkaana?

- Ei pelottanut, ei tässä iässä yli 50-vuotiaana ja elämää

nähneenä sellaista pelkää. Mutta tiesin millainen vaalikierros

tulee olemaan. Enkä muutenkaan ole koskaan halunnut kansakunnan

kaapin päälle. Kuljen mieluummin ihmisten joukossa, Eeva

Ahtisaari sanoo.

Lapset selviytyvät kyllä muutoksista, mutta asioiden

onnistunut järjestäminen vaatii vanhemmilta hieman aikaa ja

viitseliäisyyttä. Asuinpaikkojen vaihtuessa sekä äiti että isä

paneutuivat siihen, että Marko pääsi nopeasti uuden kaveripiirin

jäseneksi.

- Markon ystävät ovat aina olleet meille tervetulleita, ja

hänellä onkin edelleen hyvät suhteet ystäviin myös täällä

Suomessa. Aina kun hän käy kotona, puhelimet alkavat soida ja

nuorta väkeä tulee käymään.

Vanhemmat ovat yrittäneet pitää tärkeimpänä ohjenuoranaan,

etteivät kasvata lasta itselleen.

- Pyrimme kasvattamaan Markon itsenäiseksi, ennen kaikkea

henkisesti itsenäiseksi. Sekä mieheni että minä olemme

rohkaisseet Markoa olemaan utelias ja välttämään

itsestäänselvyyksiä. Hän sai kyseenalaistaa myös vanhempien

mielipiteitä ja käsityksiä. Meillä onkin aina keskusteltu

paljon.

KULTTUURIN JA KOULUTUKSEN AIKA

Eeva Ahtisaari on presidentin puolisona tehnyt työtä lasten ja

nuorten hyväksi. Viime aikoina hän on muun muassa tukenut

huumeiden vastaista työtä ja suojellut opetushallituksen

käynnistämää hyvien tapojen projektia kouluissa. Tänä vuonna

hänen mielenkiintonsa kohdistuu erityisesti kulttuuri- ja

koulutusasioihin.

- Toivoisin, että meillä arvostettaisiin koulua ja opettajia

nykyistä enemmän, Eeva Ahtisaari sanoo.

Koulutyö on nykyään melko vuorovaikutteista ja edellyttää

isossa luokassa suurta paneutumista. Eeva Ahtisaari arvostaa

opettajien vaativaa työtä - se ansaitsee kaiken tukemme. Mutta

työn raskaudesta huolimatta myös koulu voisi tehdä joitakin

asioita uudella tavalla tai entistä paremmin.

- Vaikka useimmilla lapsiperheillä menee hyvin, on kuitenkin

vanhempia, jotka eivät jaksa hoitaa vanhemmuuttaan. Silti

jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen. Siksi kouluilla

pitää olla resursseja. Ja myös meidän muiden tulee tiivistää

rivejämme lasten tukemiseksi.