Rouva Eeva Ahtisaari haluaa
parantaa lapsen asemaa Suomessa

TS

EIJA LOUENIVA

Rouva Eeva Ahtisaari haluaa aloittaa laajan, eri tahoja käsittävän keskustelun lapsen asemasta Suomessa, sillä kaikesta edistyksestä huolimatta siinä on paljon parantamisen varaa. Resursseja voitaisiin käyttää entistä tehokkaammin hyväksi raivaamalla pois eri instanssien ja ryhmien välisiä pilareita.

-Perusvastuu on luonnollisesti vanhemmilla, mutta meillä pitäisi olla enemmän myös kollektiivista vastuuntuntoa, toteaa Eeva Ahtisaari. Hän korostaa, ettei halua syyllistää mitään tahoa, vaan toivoo laaja-alaista asenteen muutosta lapsia kohtaan.

Opettajakoulutuksen saanut ja aiemmin historian opettajana toiminut rouva Ahtisaari on säilyttänyt kiinnostuksen opettajan työhön ja lapsiin. Hän on pohtinut paljon lasten ja perheen asemaa maassamme. Hänen johdollaan pidetyissä ns. Eevan istunnoissa Mäntyniemessä on keskusteltu aiemmin tapakasvatuksesta ja perheen tilasta.

Nyt rouva Ahtisaari on aloitteentekijänä perustavaa laatua olevassa projektissa, jolla pyritään saamaan yhteen eri tahot lasten aseman parantamiseksi. Tammikuun 15. päivänä Helsingin Konalan koulussa kokoontuvat niin valtion kuin Helsingin opetushallinnon, Stakesin, urheilu- ja musiikkijärjestöjen, Mannerheimin lastensuojeluliiton ym. edustajat keskustelemaan asiasta vanhempien kanssa.

Lapsi tarvitsee
aikuisen läsnäoloa

Perheen tilaa pohtineeseen Mäntyniemessä järjestettyyn aikaisempaan istuntoon osallistui myös jyväskyläläinen professori Lea Pulkkinen. Rouva Ahtisaari on vakuuttunut Pulkkisen tutkimustuloksista, että lapsen kehityksen kannalta ei ole hyvä, että hän jää liian paljon yksin kotiin siinä vaiheessa, kun on aloittanut koulun.

-Lapset eivät ole tuolloin vielä itsenäisiä. Suomessa on jotenkin syntynyt sellainen käsitys, että koulun aloitettuaan lapsi selviää jo kaikesta muustakin yksin. Mutta lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa.

-Haluan herättää mahdollisimman laajat tahot parantamaan lasten asemaa. Meidän on tajuttava se, että lapsissa on tulevaisuutemme ja tarvitsemme kautta linjan uutta asennetta tässä asiassa.

-Lapsi tarvitsee sääntöjä. Hän tarvitsee vanhempien tai jonkun muun varttuneemman läsnäoloa ja hän tarvitsee niin ikään kannustusta ja hyväksytyksi tulemisen tunteen.

Eeva Ahtisaari toteaa, että me puhumme lapselle usein liian yksioikoisesti. Perinteiseen suomalaiseen kieleen kuuluvat myös hellittelysanat, joista oivallisia esimerkkejä on Kantelettaressa. Suomalaisen on sanottu osoittavan huonosti tunteitaan. Lapsen kannustuksen ja tarpeen vaatiman kiitoksenkin luulisi luontuvan aikuiselta vaivatta.

Opettajilla on
suuri työtaakka

Mutta jotakin on vialla silloin, kun lapset eivät noudata sääntöjä ja opettajat uupuvat koulussa työtaakkaansa ja kurinpito-ongelmiin.

Presidenttiparin marraskuisen Englannin vierailun aikana rouva Ahtisaari tutustui englantilaiseen ala-asteen kouluun, joka toimi Lontoon vähemmän varakkaalla alueella, jolla on melko lailla työttömiä ja yksinhuoltajia. Uusi rehtori oli järjestänyt kouluun iltapäiväohjelmaa, jota siellä ei aiemmin ollut.

-Opettajat pitivät lapsille vapaaehtoisia iltapäiväkursseja. Mikä upeinta, koulussa vallitsi hyvin lämmin, välittämisen ilmapiiri. Jäin miettimään, mitä meillä voitaisiin tehdä, jotta opettajat jaksaisivat enemmän välittää oppilaistaan. Tässä tarvitaan ehdottomasti kodin mukaantuloa, niin että koti arvostaa ja tukee opettajan työtä.

Rouva Ahtisaari lisää, että kodin ja koulun yhteistyötä on Suomessa toki kehitetty ja koulu on yrittänyt järjestää erilaisia tilaisuuksia. Valitettavasti Suomessa on laman myötä karsittu koulujen vapaaehtoisten kerhojen määrärahoja. Mutta Suomessa samoin kuin muuallakin on niin, että juuri sellaisten perheiden vanhemmat eivät tule näihin kokouksiin, joiden lapsilla on ongelmia. Nämä vanhemmat olisi saatava mukaan kodin ja koulun yhteistyöhön.

-Perusvastuu on vanhemmilla. Vanhempien täytyy enemmän ryhtyä jäsentämään lasten elämää ja kodissa pitää olla säännöt. Nykyisin monesti juuri koulu jäsentää lapsen elämää, mistä koululle kuuluu kiitos. Asian kääntöpuoli on, että opettajat toteavat, etteivät he enää niinkään paljon välitä lapsille tietoaineista, vaan aikaa menee melkoisesti lasten kasvattamiseen ja kurinpitämiseen.

Lapsiin asennoiduttava
uudella tavalla

Myös naiset ovat osallistuneet työelämässä yhä runsaslukuisemmin Suomen hyvinvointivaltion rakentamiseen. Työn arvostus on meillä hyvin suuri ja usein materialistiset arvot ovat etusijalla. Nyt on korkea aika lisätä myös lasten arvostusta.

-Lapsen parhaaksi pitää ryhtyä toimenpiteisiin. Meidän on ymmärrettävä lasten merkitys ja asennoiduttava heihin kokonaan uudella tavalla. Tämä tuo lämpöä ja läheisyyttä elämään.

Eeva Ahtisaari ei puhu vain vanhempien ja isovanhempien vastuusta, vaan laajemmasta kollektiivisesta vastuusta ja kumppanuuden ideasta, johon kytkettäisiin kaikki lasten parissa työtä tekevät tahot. Tärkeä merkitys on myös lainsäädännöllä.

Sektorirajoja
voitaisiin murtaa

Aloitteellaan hän kutsuu kokoon eri intressipiirien edustajat pohtimaan myös sitä, eikö tiukkaa viranomaissektorointia voitaisi murtaa. Opettajilla on tässä osaltaan tärkeä asema, koska juuri kouluja voitaisiin käyttää moninaisten vapaaehtoisten toimintojen tyyssijana.

-Idea ei suinkaan ole se, että opettajille ladataan lisää tehtäviä, vaan että nimenomaan saadaan myös muita tahoja kantamaan vastuuta.

Hyvin empaattisena ja perusteellisena ihmisenä Eeva Ahtisaari on laittanut itsensä täysin likoon lasten asian puolesta. Hän toivoo, että konkreettisen esimerkin ja hänen mukanaolonsa avulla asia etenisi. Uudenlainen välittäminen ja uusi asenne lapsiin ei synny käden käänteessä, mutta asia on ensiarvoisen tärkeä ja pitkäjänteisiä tuloksia kannattaa tavoitella.

-Täytyyhän meidän välittää lapsista. Suomalaista on turha syyttää tunteettomaksi. Meissä löytyy herkkyyttä, sanoo rouva Ahtisaari ja muistuttaa, ettei mikään ole niin palkitsevaa kuin lapsen hyvinvointiin panostaminen.