Pelastakaa Lapset 2/1998

TEKSTI:
KAARINA SUNTELA

Kunniapuheenjohtajamme ajatuksia tämän päivän lapsen asemasta:

"Jos lapsella on pahoja puutteita kodissaan,
hänellä on oikeus uuteen mahdollisuuteen,
hyvään sijaiskotiin"

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään kotiin
(Ester Ståhlberg)


- Tullessani tähän tehtävään minulla oli käsitys, että suomalaisten lasten asiat on hyvin hoidettu. Onhan imeväisikäisten kuolleisuus alhainen, meillä on neuvolapalvelut ja hyvät päivähoitopalvelut.

Kuvittelin, että lapset Suomessa voivat todella hyvin. Mutta nyt laman seuraamusten koetellessa ankarasti myös lapsiperheitä olen tajunnut, ttäe meillä on vielä paljon tehtävää lasten hyvän henkisen ja fyysisen kehityksen edistämisessä, sanoo rouva Eeva Ahtisaari.


PERHEILLE TUKEA JA
KOULUTUSTA


- Lapsen materiaaliset tarpeet pystytään tänä päivänä hoitama aika hyvin. Kysymys onkin lähinnä lapsen henkisistä tarpeista, turvallisuudesta. Olin yllättynyt tajutessani, että meillä on niinkin paljon lapsia, joiden oikeus hyvään kotiin ei toteudu. Ja siitä ei voi syyttää pelkästään lamaa.

- Meillä on perinteisesti pyritty antamaan lapselle hyvä koti niin maaseudulla kuin kaupungeissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Äiti on ollut eräänlainen keskushahmo perheessä. Lapsille opetettiin hyvät tavat, siisteydestä opetettiin pitämään huolta. Autoritaarinen kasvatus jatkui pitkään. Ajan mittaan sitä ryhdyttiin vastustamaan. Mutta siinä mentiin yli, lapselle annettiin vapautta, ei haluttu asettaa rajoja. Vähitellen on tultu siihen, että enää ei osata asettaa rajoja.

- Tuntuu aika ihmeelliseltä, että vaikka kaikin keinoin on pyritty kehittämään hyvinvointivaltiota, niin kuitenkin tulee tällainen taantuma: huomataan, että vanhemmuutta ei ole osattu puolestaan kehittää. Siitä täytyy puhua ja siihen tulee puuttua. Lastensuojelujärjestöt haluavat suojella lasta ja lähtevät asiassa lapsen kannalta - mikä on ehdottomasti oikein. Mutta myös perheitä täytyy tukea ja kouluttaa niitä perheen tehtävissä.


PERHEKASVATUSTA
KAIVATAAN TAAS


- Hyvää suuntausta edusti se, kun aikoinaan otettiin perhekasvatus kouluihin. Sitä hoitivat kotitalousopettajat. Mutta pahimpaan lama-aikaan -94 kunnat lopettivat sen. Perhekasvatus pitäisi saada ehdottomasti takaisin kouluihin. Uskoisin, että entisin voimin sitä pystyttäisiin hoitamaan mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti. Kotitalousopetus on nuorista kiinnostavaa puuhaa, mutta valitettavasti oppiaineena supistettu.

- Olen saanut seurata, kuinka siviilipalvelusmiehet Lapinjärvellä pesevät ja jynssäävät. Tuli mieleen ajatus, että minkä takia tytöt on vapautettu tästä opetuksesta. Heille voitaisiin järjestää vastaavasti perhekasvatusta. Eikä ainoastaan tytöille vaan myös pojille.

- Harmillista tässä on, että kuntien taloudellinen tilanne on tällä hetkellä tiukalla. Täytyy toivoa, että esimerkiksi kansalaisjärjestöt ja yksityiset tahot ryhtyisivät tässä asiassa aktiiviseen yhteistyöhön.


AIKAA LAPSELLE


- Kestävä hyvä aikuissuhde on lapselle tärkeä. Tänä päivänä tilanteet esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä saattavat muuttua sellaisella vauhdilla, että lapsi ei aina ole edes tietoinen siitä, kuka hänellä kulloinkin on toisena vanhempana.

- Yhdessätekeminen on tärkeää. Perheenkeskeistä yhdessätekemistä ei kuitenkaan välttämättä ole hyvin toimivissakaan perheissä. Lapsia viedään kyllä hyviin harrastuksiin, mutta sitä kaivattua yhteistä tekemistä pitäisi olla enemmän. Miksi ei tietyssä vaiheessa nähdä, mikä voimavara on nähdä pienen lapsen ilo, sen aitous ja vilpittömyys. Vanhempien pitäisi pystyä uhraamaan omasta ajastaan aikaa lapselle, sehän on ilmaistakin ja jos tahtoa on, helposti järjestettävissä.

- Olen jo pitempään nähnyt, että eriarvoisuus myös perheiden välillä tulee kasvamaan. Vaikka esimerkiksi peruskoulutuksella pyrittiin toisenlaiseen suuntaukseen, on kehitys mennyt omaa rataansa. Tämä järjestönne perusajatus, että lapsella on oikeus hyvään kotiin, toimii tässäkin suhteessa: jos lapsella on huono syntymäkoti, hänellä on oikeus hyvään sijaiskotiin.

- Kun olen miettinyt sijaiskotisijoituksia, olen ihmetellyt, minkä takia huostaanoton purkaminen on tehty hyvin vaikeaksi. Äidin rakkaus on kuitenkin aina jossain siellä syvällä olemassa. Se on voimakas tunne ja lapsesta luopuminen saattaa synnyttää syyllisyyden tunteita. Lapsi, joka on joutunut eroon biologisista vanhemmistaan kokee puolestaan, että hänet on hylätty. Se voi olla joillekin lapsille kovin kovaa. Olen sitä mieltä, että jos perheen tilanteessa huostaanoton jälkeen tapahtuu muutos ja tilanne paranee, niin huostaanoton purkaminen pitäisi voida tehdä nopeasti. Epätietoisuus on aina vaikea asia. Järjestönne on esittänyt puolueettoman lapsiasiamiehen viran perustamista. Se olisi varmaankin tarpeellista saada aikaan.


Lasten ongelmat
maailmanlaajuisesti
edelleen suuret

GLOBAALISIA ONGELMIA


-YK:n palveluksessa seurasin Unicefin ja Unifemin toimintaa. Unicefilla on tavoitteita, jotka koskevat vastasyntyneitä, on rokotus-, ravinto- ja myöhemmässä vaiheessa koulunkäyntiohjelmia. Vaikka näiden tavoitteiden hyväksi on tehty paljon, lasten ongelmat maailmanlaajuisesti ovat edelleenkin suuret.

- Kun olimme viime vuoden toukokuussa käymässä Tansaniassa, tunsin, että sukelsin toiseen maailmaan. Olin aika järkyttynytkin asiasta, koska olimme lähteneet sieltä jo vuonna -77, kahdessakymmenessä vuodessa väkiluku oli noussut 16 miljoonasta 28 miljoonaan. Ongelmat ovat valtavat. Vain 65 prosenttia kouluikäisistä lapsista käy koulua ja heistäkin vain 38 prosenttia saa suoritettua neljä ensimmäistä astetta. Samoin on Etelä-Afrikassa, sielläkään koulujärjestelmä ei toimi.


ILTAPÄIVÄKERHOTOIMINTA LÄH-
TENYT HYVIN LIIKKEELLE


- Olen todella tyytyväinen koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan liikkeellelähtöön. Olin aikaisemmin sivusta seurannut kouluasioita muun muassa Yhdysvalloissa. Siellähän lain mukaan alle 10-vuotiasta lasta ei saa jättää yksin kotiin. Meilläkin samansuuntainen laki olisi varmaankin paikallaan. Yhdysvalloissa lapset saavat olla lapsia pitempään, collegevuosiin asti. Suomessa lapsi oppii kantamaan vastuuta ja itsenäistymään mielestäni liian aikaisin. Lapsuus saisi olla pitempi, niin säilyisi sitä iloakin. Professori Lea Pulkkisella on tutkimusaineistoa riittävän pitkältä ajalta osoittamaan, että koululaisten vapaa-ajan käytössä on riskitekijöitä, joutenolo johtaa helposti alkoholin käyttöön ja jengiytymiseen.

- Porissa on lähdetty kehittämään ohjelmaa, johon kaupungin puolesta on koulutettu iltapäiväkerhotoiminnan ohjaajiksi työttömiä nuoria. Vaasassa puolestaan kirkon diakoniatyö ja terveydenhoito-oppilaitos ovat ryhtyneet tässä asiassa yhteistyöhön. Samoin on Rovaniemellä saatu terveydenhoito-oppilaitos iltapäiväkerhotoimintaan mukaan. Opiskelijoille kerhotoiminta on opetusharjoittelua. Asikkalan kunnassa puolestaan työttömät ovat lähteneet asiassa liikkeelle. Yleensä olisin sitä mieltä, että koulupäivä lapsen kannalta voisi olla pidempi aivan ala-asteella, mikäli päivään on sisällytetty kaikenlaisia kädentaitoja ja varsinkin liikuntaa. Kun koulupäivä olisi näin rakennettu, se saattaisi stimuloida oppimista, kun siinä välillä saa tehdä muutakin.

- Rovaniemellä on aloitettu projekti, jossa pyritään koulun ja vanhempien välisiä suhteita parantamaan aloittamalla vanhempain koulu ekaluokkalaisten vanhemmille. Opettajat toivovat vetäjiksi ulkopuolisia kumppaneita. Tehtävä voisi soveltua luonteeltaan eräänlaisena ennaltaehkäisevänä toimintana vaikkapa jollekin järjestölle, ehkä Pelastakaa Lapset ry:lle, onhan lasten huostaanottoasioissakin yhtenä syynä heikentynyt vanhemmuus. Tällaisella kumppanuus-ajattelulla luotaisiin yhteiskunnassamme nyt niin kipeästi kaivattua hyvää yhteistyötä.

Ilolla seuraan järjestönne toimintaa edelleenkin ja toivon voimia tärkeässä työssänne lasten hyväksi.

TEKSTI JA KUVAT:
KAARINA SUNTELA


Kummilapsi
Tansaniassa

Ahtisaarten Tansaniassa-oloaikana Suomen lähetystössä Dar-Es-Salamissa oli työssä kokki Maurice Kanda, jonka tyttärelle Ahtisaarten viime toukokuisen vierailun aikana syntyi poika. Poika sai arvovaltaiset suomalaiset kummit ja presidentillisen kutsumanimen. Rouva Ahtisaaren oma Teemu-nalle on nyt matkalla kummipoika-Martin hoiviin.