Apu-lehti 17.7.1998
Ahkera nainen on ahkera vaikka presidentin puolisona
TÖISSÄ PARATIISISSA
Ihana Kultaranta on presidenttiparin kesähuvila, jonne tulee vieraita ihan toiseen tahtiin kuin tavallisten kansalaisten kesämökeille. Presidentin puolison "lomapäivä" saattaa olla melkoisen vilkas. Moni sanoisi sitä työpäiväksi, kun vapaat hetket tahtovat vielä kulua kansalaispostin tutkimiseen. Onneksi Eeva Ahtisaari aivan aidosti pitää ihmisistä.
Teksti Aino Mervi, kuvat Eeva Oinonen
Rouva Eeva Ahtisaari tuli tapaamiseen suorastaan paavilliseen tapaan pienellä, äänettömällä sähköautolla. Se onkin tarpeen Kultarannassa, sillä puutarha ja puisto ovat hehtaarien laajuiset, eikä presidentin puoliso voi ihan joka tilanteessa sentään viilettää polkupyörällä, kuten monet kesälinnan työntekijät tekevät.
Myöhemmin rouva Ahtisaari paljasti olleensa jo koulussa oikea voimistelun ja urheilun vastustaja, ja kiinnostuksen kohteet ovat sen jälkeenkin olleet vallan muualla. Vasta aivan äskettäin hän on alkanut kuntoilumielessä ajaa polkupyörällä.
Tapasimme Kultarannan pienessä valkoisessa huvimajassa. Maistelimme makeita mansikoita, talon omassa puutarhassa kasvaneita.
Kultarannan puutarha oli kaunis kuin paratiisi, mutta sinne luikerteli turistien jono. Vierailijat vilkuttivat rouva Ahtisaarelle innokkaasti ja hän vilkutti takaisin.
-Pitäisi useammin käydä tervehtimässä vierailijoita, hän sanoi herttaisesti, kun me hiljaa tykönämme kauhistelimme moista yksityisyyden puutetta.
Myöhemmin hän kyllä tunnusti, että olisi mukavaa, jos voisi yhden viikon kesästä viettää omalla huvilalla aivan yksin.
Presidenttiparilla on Karjalohjalla pieni huvila nimeltään Rinneranta. He ovat käyneet siellä tänä kesänä kerran - haravoimassa vapun jälkeen.
Huvilassa tehtiin pieni keittiöremontti ja rantaan hankittiin uusi laituri.
-Mieheni kävi yksin tarkastamassa huvilan remontin jälkeen.
Meillä ei oikein ole aikaa olla siellä. Kaipaan sitä, että voisin mennä mökille yksin viikoksi.
Presidentin sisar, opettaja Heli Ahtisaari, jonka kotipaikka on Ämmänsaari, viettää siellä kesälomaansa.
PRO GRADU PÄREKORIN AVULLA
Eeva Ahtisaari joutui luopumaan oman uran jatkamisesta miehensä kansainvälisten tehtävien vuoksi.
Hän on koulutukseltaan historian maisteri.
Pro gradunsa, joka käsitteli Hilda Käkikoskea, hän teki sellaisessa vaiheessa, että kodissa ei ollut hänelle omaa työhuonetta.
- Pidin Hildaa koskevat paperit isossa pyykkivakassa. Aina kun aikaa riitti ja pöytä oli Vapaa, tempasin vakan esiin ja aloin työskennellä. Systeemi* toimi erinomaisesti, hän muisteli.
Hyvä käytännön vinkki monelle!
Eeva Ahtisaaren osaava ja tarmokas työ Espoon Glimsin kotiseutumuseon luomisessa muistetaan hyvin.
Sitten seurasivat vuodet Afrikassa, jossa hänen mahdollisuutensa toimia olivat välillä aika pienet, vaikka tämä kausi epäilemättä toi todella ainutlaatuisia kokemuksia ja laajan maailmankatsomuksen.
Tänä kesänä yksi näiden aikojen ystävättäristä, Avril von Hirschberg, poikkeaa kylään.
-Sanoin joskus miehelleni, että lieneekö Etelä-Afrikassa ketään rotuasioissa ennakkoluulotonta ihmistä, mutta Avriliin tutustuttuani totesin, että on. Ja hänellä on niin loistava huumorintaju, että meillä tulee olemaan hauskaa, Eeva Ahtisaari iloitsi vierailusta.
"OMA" KUNTA
- Suomen 1970-luku meni meiltä hukkaan, sanoi Eeva Ahtisaari puhuessaan Esko Salmisen muistelmakirjasta, jonka hän oli juuri 70-luvun osalta lukenut suurella mielenkiinnolla.
Koska miehen ura on vienyt perheenkin asumaan pitkiksi ajoiksi ulkomaille, Eeva Ahtisaari joutui palattuaan ikään kuin opiskelemaan uudelleen suomalaista yhteiskuntaa.
Politiikan ja talouselämän ilmiöt hän näkee suorastaan näköalapaikalta, mutta tavallisen ihmisen elämänkulkua nähdäkseen on lähdettävä liikkeelle.
-Ensimmäisenä kesänä kiersimme kaikki kesätapahtumat Kuhmon musiikkiviikolta Porin jatseihin ja kaikkea siltä väliltä. En tiedä, olimmeko täällä Kultarannassa kuin joskus yösydännä, Eeva Ahtisaari muisteli kesää 1994 vähän huvittuneesti.
Historioitsijat rakastavat paitsi suuria yhteiskunnallisia linjoja myös yksityiskohtaista pikkutietoa. Yleensä he ovat vielä hyvämuistisia ja jaksavat eloisasti kuvaillen pitää laajoja ja tarkkoja esitelmiä, kuten jokainen historian oppitunnilta muistaa.
Taitaa näitä piirteitä olla Eeva Ahtisaaressakin. Hän on aidosti kiinnostunut kotiseututyöstä ja kotiseutumuseoista Glimsin työkokemusten jälkeen.
- Glimsin talomuseo vietti äskettäin 40-vuotisjuhlaansa. Näissä juhlissa palasin elämässäni 30 vuotta taaksepäin. Se oli minulle matka "kadonnutta aikaa etsimään".
-Viime vuonna olin kotiseutupäivien juhlapuhujana. Tänä vuonna osallistuin Kuopiossa Kalevalaisten Naisten juhliin.
Tänä vuonna hänen tiensä vie vielä mm. Ikaalisiin ja Hämeenkyröön.
Junan kunnan hän on miltei adoptoinut omakseen, kun on niin viehättynyt kuntalaisten omaperäisistä hankkeista. Hän tutustui paikkakuntaan jo 1980luvun lopulla käydessään haastattelemassa siellä veteraanikansanedustaja Lea Sutista. Nyt juukalaiset haluavat säilyttää vanhan kirkonkylänsä puutalot ja kunnostaa ne uuteen käyttöön. Aidon historioitsijan tapaan rouva Ahtisaari luettelee tarkkaan yhdistykset, joiden kanssa hän on hankkeen suojelijana joutunut tekemisiin: Juuan kunta, Puu-Juuka-yhdistys, pro Puu-Juuka-liike ja Juuka-seura.
Professori Airi Hortling on tutkinut Junan käsityöläisseminaarissa vuolukiven ja dolomiitin käyttöä keramiikassa. Kaikenlainen kekseliäisyys on kunnassa kurssissa.
Tällä erämaapitäjällä on ystävyyskoulu Ranskassa, sillä innokkaan ranskankielen lehtorin Pirjo Isotalon ansiosta suuri osa juukalaisista opiskelee ranskaa.
Juhlatkin on ristitty Juuassa mehevästi: Sie ja mie avec, Ellin yömyöhä ja Puu-Juuan täysikuu. Suojelijan ominaisuudessa rouva Ahtisaali kävi vihkimässä joen yli rakennetun puisen Haaveiden sillan.
OMAA OHJELMAA
Presidentti Ahtisaari on jatkanut uskollisesti maakuntavierailujen sarjaa. Matkat ovat tiiviisti täynnä ohjelmaa. Näinä päivät ovat rankkoja, sen toteaa jokainen mukana seurannut.
Rouva Ahtisaari on tehnyt näiden lisäksi vielä omia kuntavierailuja, joilla hän pääsee lähelle ihmisten arkipäivää.
Viime vierailuilla kehitysvammaisten palvelukodit Kuopiossa ja Kaarinassa ovat tehneet häneen vaikutuksen.
- Kutakin yhteisöä tullaan viime kädessä arvostamaan sen mukaan, mitä se on tehnyt vähäisimmille läheisilleen. Vaikka meillä ovat olleet nämä vaikeat vuodet, niin silti meillä on välitetty näistä vähemmällejääneistä.
- Heli Ahtisaaren tytär aikoo alalle. Katri on aina hyväksynyt erilaisuuden. Koulussakin hän varoitti luokkatovereita nauramasta kehitysvammaisille tai muuten poikkeaville ihmisille.
USKOTTU NAINEN
- Sosiaalisektori on aina mielletty puolison asiaksi, Eeva Ahtisaari sanoi presidentin vaimon roolista ja tehtävistä.
Hänellä se ei ole jäänyt tyhjäksi kulissiksi, vaan hän on myös toiminut vauhtiin päästyään.
Kun Eeva Ahtisaari puhui julkisuudessa koululasten yksinäisistä iltapäivistä, sanomalehtien yleisönosastot täyttyivät kannanotoista.
Vielä suurempi ruuhka oli rouva Ahtisaaren postilaatikolla. Häneen ottivat yhteyttä sekä yksityiset henkilöt että järjestöt.
- Silloin tajusin sellaisen asian, että tässä maassa on yhä edelleen tiheä järjestöjen ja yhdistysten verkko. Historioitsijanahan minä perehdyin aikoinaan 1800-luvun lopun yhteiskunnalliseen aktiviteettiin, silloinhan syntyivät urheilu- ja raittiusseurat, työväenyhdistykset, Martta-järjestöt, nuorisoseurat ym. Mutta sitten jossakin vaiheessa rakentaessamme tätä hyvinvointivaltiota, aloimme ajatella, että palvelut saadaan valtiolta ja tehtävät siirtyivät yhdistyksiltä valtiolle.
-Mutta yhdistykset ovat kaiken aikaa toimineet ja nyt tulleet upeasti vastaan tässä ongelmassa. Esimerkiksi seurakunnat siirsivät iltakerhojaan iltapäivään ja kouluihin on syntynyt uusia kerhoja. Yhdistykset ovat alkaneet tarjota palveluitaan. Ne ovat meillä uskomaton voimavara. Palaute osoitti, että kansalaisaktiviteettia on olemassa. Voisi jopa puhua "kolmannesta sektorista", rouva Ahtisaari analysoi.
Onko suomalainen yhteiskunta sitten pohjimmiltaan välinpitämätön lapsista?
-Niin minäkin välillä ajattelin, kun lapsia vain vietiin harrastuksesta toiseen, ikään kuin palloteltiin paikasta toiseen. Mutta kyllä me välitämme lapsistamme ja tahdomme heidän parastaan. Saamani kansalaispalaute osoittaa sen.
-Näiden kerhojenkin kanssa pitäisi olla varovainen, ettei niistä muodostu toista koulupäivää. Lasta ei saa ohjelmoida liikaakaan, vaan hänellä pitää olla tilaa omaan olemiseen. Riittää kun turvallinen aikuinen on läsnä.
Näitä asioita Eeva Ahtisaari on saanut eteenpäin "Eevan istunnoissa", joissa on läsnä asiantuntijoita.
-Järjestän myös ns. teemalounaita. Kutsun niihin mukaan tutkijoita ja kentällä toimivia työntekijöitä, joilla on usein uutta tietoa asiantuntijoillekin. Minulla on ollut mm. "huostaanottolounas" ja "moderniteettilounas". Edellisessä pohdimme lasten huostaanottotilanteiden vaikeuksia ja jälkimmäisessä etsimme vastausta siihen, miksi "moderni" kiinnostaa suomalaisia, miksi Suomi on niin moderni maa. Sitä minulta usein ulkomailla kysytään.
LEELIAN LEPOTUOLI
"Sinä arvoisa sihteeri, luettuasi tämän älä laita tätä roskakoriin, vaan toimita tämä kirje Eeva Ahtisaarelle!"
Monet kirjeet ovat hyvinkin henkilökohtaisia. Tämä käsitteli kotiäidin eläketurvaa. Tätä asiaa koskevia kirjeitä on tullut viime aikoina runsaasti, myös koulutetuilta ihmisiltä, jotka ovat tehneet työtä tilapäisinä ja lyhyitä aikoja.
Jos miehellä on hyvin vaihteleva vuorotyö, on usein ollut ainoa ratkaisu arjen ongelmiin, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia.
"Emme tarvinneet koskaan lastentarhoja, leikkikouluja emmekä hoitajia. Kävimme hiljakkoin Kelassa kysymässä, josko vaimonikin saisi jotakin korvausta. Kelan virkailija vastasi hymyillen ivallisesti kysymyksiimme kysyen sitten itse, etteikö teillä todellakaan ole ammattia. Perheenäidillä, niin kaunista ja kullattua kuin se työ onkin, ei ole tippaakaan arvoa tänä päivänä", kirjoitti tämä perheenisä vaimonsa puolesta.
Eeva Ahtisaari vastaa usein henkilökohtaisesti kirjeisiin, ja ne kirjeet ovat tarkkaan pohdittuja.
- Eivät ne helpolla synny. Nämä ovat sen verran koskettavia tarinoita.
Turhia toiveita hän ei halua antaa, mutta neuvoja kyllä, jos sellaisen saa selville. Näin hän vastasi tähän kirjeeseen:
"Nopea yhteiskunnallinen murros Suomessa on vaikuttanut siten, että naisen kotityötä ei enää arvosteta samalla tavalla kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Suomalaisen hyvin voinnin rakentaminen on edellyttänyt perheenjäsenten työntekoa kodin ulkopuolella. Naisten työhön siirtymistä on helpotettu monilla tukitoimilla. Muutos näkyy valitettavasti myös asenteissa; kotiäitien työtä ei arvosteta. On ikävää ja traagista, että toisenlaisen valinnan tehneet naiset eivät tänään saa hyväksyntää valinnoilleen. Suomi on pieni maa - tänne tuntuu mahtuvan vain yksi "oikea" elämisen malli."
Ja sitten hän rohkaisee tiedustelemaan muita perheen tukimuotoja, vaikka sosiaalitoimistossa oltiinkin ivallisia.
Eeva Käiväräinen, työtön perheenäiti Savitaipaleelta, kirjoitti kokonaisen kirjan, kuin pitkän kirjeen presidenttiparille.
"Presidentti meillä kyllä on hyvä, sillä mitä hän sille voi että hallitus on rikasta väkeä ja että
eduskunnan puhemiehenä on liehuva liekinvarsi. Hallituksen pitäisi olla kuukausi nälässä ja tarpoa kirpputorivaatteissa katua ilman edustusautojaan -ja huutaa, saamatta ääntään kuuluviin, ennen kuin olisivat kelvollisia päättämään työttömien asioista", Eeva Käiväräinen kirjoittaa Väkevässä suudelmassa.
Ahtisaaret saavat häneltä lisää hyviä neuvoja: Joulukala pitäisi antaa työttömille.
"Työttömän hätä kääritään helposti numeroiden ja taulukoiden taakse - ihminen itse, yksilö, ei pääse esille ajatuksineen ja tunteineen. Tarvitaan rohkeita kirjoittajia, hätähuutajia, joiden avulla me "hyväosaiset" voimme suunnistaa ja tulkita lähimmäistämme", vastasi Eeva Ahtisaari hänelle.
VIIKONLOPPUVIERAS
Presidenttiparin poika Marko Ahtisaari opiskelee New Yorkissa. Se on luonnollista, sillä hän on asunut suuren osan elämästään Yhdysvalloissa.
Nyt hän on Suomessa siviilipalvelusmiehenä ja tekee töitä Helsingissä työministeriön maahanmuutto-osastolla.
-Hänen kauttaan olemme saaneet pienen välähdyksen siitä, millaisia muutospaineita ja miten tiukka työtahti ministeriöissäkin nykyään on, Eeva Ahtisaari kertoi.
Marko tulee usein viikonloppuisin Kultarantaan.
- Hän tekee tuolla yläkerrassa silloin omaa työtään, väitöskirjaansa. Sääli, ettei hän ehdi paljon nauttia tästä kesästä, mutta nyt se tieteellinen työ on tehtävä, äiti totesi.
Pojasta ei siis ole paljon seuraksi.
Urheilua vieroksuva rouva Ahtisaari, joka kouluaikana vihasi jopa pesäpalloa, saatiinkin houkutelluksi kokeilemaan uutta kesänviettotapaa. Hän oli harjoittelemassa lyöntejä golfkentällä ja totesi koordinaatiokykynsä surkeaksi, kun on pallosta kyse.
Illalla hän kuitenkin sanoi miehelleen: - Nyt minä narahdin.
- GoIfkentät ovat niin kauniita ja niillä on niin rauhallista. Jokainen keskittyy omaan peliinsä ja kilpailee lähinnä itsensä kanssa, hän selitti.
Kuvatekstit:
Kolme kertaa päivässä turistit tutustuvat oppaiden johdolla Kultarannan upeaan puistoon. Arvatkaa, mitä jokainen näistä turisteista kertoo kotona: - Tapasinpa siellä rouva Ahtisaarenkin... Veneellä saapuneella turistiryhmällä oli kerran vielä parempi tuuri. Vene rantautui väärään laituriin, presidentti sattui olemaan paikalla ja kätteli jokaisen.
Presidentin työhuonekin on niin yksinkertainen, että siinä on vähän kesähuvilatunnelmaa.
Suomen valokuvatuimpia paikkoja. Tässä on moni hallitus seisonut rivissä.
Oleskelutila olisi ehkä liiankin asiallinen, jos siinä ei olisi Antti Favenin maalausta kesäisestä huviretkestä. Tämä taulu löysi paikkansa jo Koivistojen aikana.
Kultaranta on ulkoa katsoen jyhkeä kivilinna, mutta sisätilat ovat yllättävän kodikkaat. Liikemies Alfred Kordelin rakennutti talon vuonna 1916, mutta suurin osa sisustuksesta on 30-luvulta, kuten tämäkin Gunnar Wahlroosin suunnittelema selkeälinjainen ruokasalin kalusto.
Kultarannan koko alue on 54 hehtaarin laajuinen ja siitä on puistona ja puutarhana noin 20 hehtaaria. Pergola, Modaljonkipuutarhan mahtava pylväskäytävä, on rakennettu jo Kordelinin aikana.