Rouva Eeva Ahtisaari haluaa tukea vanhemmuutta


Suomen tasavallan 10. presidentin puoliso rouva Eeva Ahtisaari näkee, että maassamme on tarvetta vanhempien kouluille. "Tarvetta ja halukuutta on olemassa. Monet vanhemmat ovat ymmällään muuttuvassa ajassa. Perhe ja sukuyhteys on tullut lamavuosien aikaan tärkeäksi, kaipuuta perinteisiin tunnetaan."

Rouva Eeva Ahtisaari toimii Kansalais- ja työväenopistoliikkeen 100-vuotistaipaleen kunniaksi järjestetyn kansalaiskeräyksen suojelijana.


Vanhemmuus on jotenkin hukassa!

"Aikaisemmin kasvatuksessakin painotettiin enemmän oikeaa ja väärää. Meidän ikäluokkamme sai tämän opin omilta vanhemmiltaan. Sotien jälkeen kaupungistumisen myötä vanhemmat ovat joutuneet kasvattamaan lapsiaan itsenäisyyteen ja tulemaan toimeen omillaan mahdollisimman varhain. Perheen yhteinen hetki on jäänyt yhä vähäisemmäksi ja vähäisemmäksi."

Rouva Ahtisaari nostaa esiin Hangon sivistystoimen johtajan Terhi Mantereen, joka on järjestänyt "eloonjäämiskurssin" vanhemmille Hangon kansalaisopistossa. Terhi Mantere on myös laatinut työryhmän kanssa Hangon kouluja varten "Elämäntaidon opetussuunnitelman perusteet".

Vanhemmuuden koulut ja opintopiirit sopivat hyvin vapaan sivistystyön tehtäväksi. "Opistot voivat olla tukena ihmisten murrosvaiheessakin".


Perinteestä apua, opiskelemisesta iloa

Satavuotiaalla opistoliikkeellä on Eeva Ahtisaaren mielestä merkitystä ja arvoa.


Hänen mielestään pitkä perinne auttaa hahmottamaan yhteiskunnan ja kulttuurin suuria linjoja.

Rouva Ahtisaari myöntää, että suomalaiset ovat joutuneet viimeisen sadan vuoden aikana kokemaan paljon. Kokemaan ja mukautumaan moneen erilaiseen tilanteeseen. Hän toteaa, että suomalaiset ovat sopeutuneet ihailtavalla tavalla epävarmuuteen ja yhdistäneet voimansa ja sitä kautta selviytyneet.

Kansalais- ja työväenopistot ovat Eeva Ahtisaarelle tuttuja opinahoja. Hän kertoo käyneensä koulua Kuopiossa ja paikallinen kansalaisopisto oli jo silloin hyvin arvostettu opiskelupaikka.

"Olen osallistunut erilaisiin tilaisuuksiin Helsingin seudun opistoissa. Arbiksessa opiskelin ruotsia."

Eeva Ahtisaaren mielestä on tärkeää, että ihmisillä on arkipäivän mahdollisuus osallistua ja kehittää itseään.

"Olen valmis väittämään, että ihmisillä on kirkkaampi katse, jos he edistävät jollakin lailla henkistä hyvinvointiaan."

Kansalais- ja työväenopistoliikkeen 100-vuotistaipaleen kunniaksi on järjestetty kansalaiskeräys. Rouva Eeva Ahtisaari on juhlakeräyksen suojelija. Villu Jaanisoon ja Jorma Mukalan suunnittelema teos "4xtaso+vesi"-teos paljastetaan Kesäpäivien yhteydessä elokuussa 1999 .

Rouva Eeva Ahtisaari on itsekin aikuisopiskelija ja hän kokee, että aikuisiässä opiskeleminen on iloa.


Aikuisopiskelija hahmottaa kokonaisuudet

"Elämänkokemuksen myötä näkee suurempia kokonaisuuksia. Huomasin tämän ihan konkreettisesti itsekin. Jouduin aikuisiässä suorittamana uudelleen vanhojen käsialojen kurssin. Muistin nuoruudestani kurssin olevan hyvin vaikean ja pelkäsin, etten saisi koukeroista mitään selvää. Pelkoni oli turhaa, sillä aikuisena osasin katsoa jo laajemmin lauserakenteet ja näin kokonaisuudet. Selvisin tentistä parhaitten joukossa."

Eeva Ahtisaari alkoi opiskella historiaa Helsingin yliopistossa 1956 ja suoritti humanistisen tieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 1962. Hän opetti historiaa oppikouluissa 1960 –luvulla maan eri puolilla. Hän toimi myös Kuopion kesäyliopistossa kansliapäällikkönä ja Lapin kesäyliopistossa sihteerinä. Vuosina 19681975 hän oli Espoon kaupungin kotiseutusihteerinä. Kun Martti Ahtisaari nimitettiin suurlähettilääksi Tansaniaan, Eeva Ahtisaari luopui työstään Espoossa. Seuraavan kahden vuosikymmenenaikana Eeva Ahtisaari vietti pitkiä jaksoja Namibiassa miehensä YK-tehtävien myötä. Namibiassa viettäminään vuosina rouva Eeva Ahtisaari perehtyi paikallisten naisten poliittisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Hänelle myönnettiin Namibian kunniakansalaisuus vuonna 1992.

Rouva Ahtisaari palasi Suomeen jatkaakseen opiskeluaan Helsingin yliopistossa. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon historiassa vuonna 1989.

"Graduni käsitteli Hilda Käkikoskea, joka oli ensimmäisiä naiskansanedustajiamme ja jonka haaveena oli antautua kansanopistotyölle. Hilda Käkikosken ensimmäinen työpaikka oli Kangasalan kansanopisto, jonka oli perustanut neiti Sofia Hagman vuonna 1889. Hildahan kirjoitti mm., että "kansanopisto on minun nuoruuteni ihanne ja ensimmäinen innostukseni salattu lähde."

Hilda Käkikoski yltää rouva Eeva Ahtisaaren "mittarissa" yhdeksi maamme suurnaisista.

Suurmieheksi rouva Ahtisaari arvostaa Aleksis Kiven ja hänen Seitsemän veljestä –teoksen.

Hilda Käkikoskessa ja Aleksis Kivessä on yhteistä mm. se, että he molemmat ovat lähtöisin vaatimattomista oloista ja silti yltäneet korkealle.


Suomalaisuus on elinvoimaista

Rouva Ahtisaari kertoo, että presidenttiparin maakuntamatkoilla tulee selvästi esille paikallisen kulttuurin arvostuksen lisääntyminen.

"Uskon vahvasti suomalaisuuden elinvoimaan niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Tänään kansallinen kulttuuri muodostuu ihmisten arkisten valintojen pohjalta. Aikamme henki suosii paikallisen ja perinteisen yhdistämistä ja kunnioittamista."

Eeva Ahtisaari enteilee, että pitkän tieto- ja viestintävallankumouksen jälkeen palataan traditioihin.

"Haluamme löytää ympäriltämme sellaisen "pienen tilan", joka antaa turvaa ja yhteenkuuluvuutta. Suomessa tätä tilaa edustavat parhaiten luonto ja metsä, niihinhän useimmilla meistä on henkilökohtainen suhde."

Monikulttuurisuus?

"Siinä meillä on vielä oppimista. Myös ennakkoluulojen poisoppimisessa riittää vielä paljon työtä."


Pirkko Jyväkorpi