TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE SUOMEN
MERIMIESKIRKOSSA ROTTERDAMISSA 21.1.1999

Haluan lausua kiitokseni pastori Heikki Rantaselle ja hänen perheelleen saamastamme viehättävästä vastaanotosta ja pastorin minulle ja puolisolleni esittämistä ystävällisistä tervetuliaissanoista. Kiitokset myös kukista, joilla meitä ilahdutitte.

Olen iloinen siitä, että minulla on mahdollisuus Alankomaiden-vierailuni aikana tavata näin suuri joukko suomalaisia ja Suomen ystäviä. Tiedän, että tässä maassa asuu varsin mittava määrä suomalaisia, joten näihin tiloihin on voitu kutsua heistä vain osa.

Kuten ehkä tiedätte, saavuimme eilisaamuna Helsingistä Haagiin, jossa olemme olleet kuningattaren ja prinssi Clausin vieraina, olen käynyt keskusteluja pääministeri Kokin kanssa, kansanedustajien kanssa parlamentissa, vieraillut Haagissa olevissa kansainvälisissä järjestöissä ja tänään olemme tutustuneet Rotterdamiin ja sen valtavaan satamaan. Täältä palaamme Haagiin jättämään kuningattarelle hyvästit ja sitten matkamme jatkuukin takaisin Helsinkiin.

Tällä merimieskirkolla on pitkät perinteet. Sen suojissa on lukematon määrä merenkulkijoita ja sanoisinko satunnaisia kulkijoita saanut hengen ja ruumiin virkistystä sekä suoranaista apua. Samalla tavoin se on toiminut myös tässä maassa asuvien suomalaisten hyväksi kehittyen heidän yhteistoimintansa keskipisteeksi. Varsinaisen kirkollisen palvelutehtävänsä ohellahan Merimieskirkko tarjoaa tilat monenlaiselle toiminnalle, kuten esimerkiksi suomenkielisen puhekumppanin kanssa haastelusta kulttuuritapahtumiin, lauantaikouluun ja kunnolliseen saunomiseenkin. Tälläkin hetkellä täällä näkyy olevan esillä Ritva Kovalaisen kaunis valokuvanäyttely, jonka Suomen kulttuurikeskus on tänne toimittanut kotimaamme kulttuurista kertomaan.

Kirkon toiminnan kannalta on entistäkin tärkeämpää, että sitä on tukemassa vankka, voimiaan ja aikaansa vapaaehtoisesti sen hyväksi uhraava tukijoiden joukko. Ilman tätä kirkon toiminta ei tänä päivänä olisi mahdollista. Kyse on yhdestä nykypäivien realiteeteista. Tämä vankka yhteistoimintahalu on osoitus siitä, että merimieskirkko todella koetaan suomalaisten keskuudessa tärkeäksi instituutioksi.

Suomalaisten yhteistoiminta Alankomaissa näyttää muutenkin olevan hyvissä kantimissa. Alankomaat-Suomi -yhdistyksen jäsenmäärä (900) on varsin kunnioitettava ja sen merkitys suomalaisten ja alankomaalaisten yhteydenpidon välineenä ja suomalaisen kulttuurin esille tuojana on huomattava. Toivon Alankomaat-Suomi -yhdistykselle jatkuvaa menestystä sen toiminnassa.

Suomalaisilla yrityksillä on Alankomaissa kaiken kaikkiaan varsin huomattavat sijoitukset ja suomalaisten yritysten ja niiden edustusten määrä on täällä varsin suuri. Alankomaathan on perinteisesti yksi maamme suurimmista kauppakumppaneista. Finland Trade Clubilla on siten tärkeä tehtävä näissä yrityksissä työskentelevien, niin suomalaisten kuin alankomaalaisten ja muidenkin, yhteydenpidon kannalta.

Olen kuullut, että suomalaisjärjestöjen yhteistoiminta sujuu hyvin paitsi keskinäisesti niin myös Suomen viranomaisedustajien kanssa. Tästä olen kovasti ilahtunut.

Haluan tässä yhteydessä todeta, että Suomen ja Alankomaiden väliset suhteet ovat aivan erinomaisella kannalla. Neljän vuoden ikäinen jäsenyytemme Euroopan unionissa on epäilemättä selventänyt maamme kuvaa täkäläisten viranomaisten ja varmaankin myös tavallisten kansalaisten mielissä. Uskon heinäkuussa alkavan puheenjohtajakautemme lisäävän myönteistä kuvaa maastamme. Alankomaissa meillä on hyvin samanmielinen kumppani unionissa. Teillä suomalaisilla ja Suomen ystävillä on tästä huolimatta edelleen oma tärkeä osanne hoidettavana maamme edustajina ja sen kulttuurin levittäjinä Alankomaissa.

Toivon teille kaikille kuten myös edustamillenne järjestöille ja yrityksille mitä parasta menestystä. Erityisesti toivon intoa ja voimia pastori Rantaselle ja hänen perheelleen sekä merimieskirkon työntekijöille ja tukijoukoille heidän tärkeässä työssään.

.