TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN ESITELMÄ
MATÍAS ROMERO -INSTITUUTISSA MEXICO CITYSSÄ 23.2.1999

"FINLAND, EUROPE AND THE CHALLENGES OF THE GLOBALIZED WORLD"

Minulle on suuri kunnia saada puhua täällä arvostetussa Matías Romero -instituutissa. Olen jälleen jo tähänastisen vierailuni aikana voinut todeta, kuinka pieni merkitys maantieteellisellä etäisyydellä nykyään enää on. Vaikka kartalta katsoen maamme sijaitsevat kaukana toisistaan, joudumme usein omassa työssämme pohtimaan samoja kysymyksiä. Maailmamme on yhteinen.

Kylmän sodan aikana totuimme jakamaan maailman kategorisesti kahteen osaan. Jo tuolloin tämä jakolinja oli aika keinotekoinen. Kuluvan vuosikymmenen aikana taloudellinen globalisatio on lopullisesti murtanut kylmän sodan asetelmat. Tänään on silti nähtävissä jakautuminen globaaliin etelään, johon Meksiko kuuluu, ja globaaliin pohjoiseen, johon puolestaan Suomi kuuluu. Vaikka tämäkin jakolinja on paljolti keinotekoinen yhteinen tehtävämme on pureutua globalisaation ongelmakohtiin, kuten valtioiden erilaisiin edellytyksiin hyötyä tästä prosessista. Tutkija Blanca Heredia toteaa, että "globalisaatio syventää entisestään kehitysmaiden välisiä eroja". Heredia tarkoittaa, että juuri globaalin etelän piirissä globalisaatio lisää eriarvoisuutta. Tämä huoli on otettava vakavasti. Tarvitsemme kehityksen tasapainoista jakautumista koko maailmanyhteisössä.

Euroopan unioni on ollut päätoimija Euroopan yhdentymisessä aina 1950-luvun alkupuolelta lähtien. Kolmenkymmenen vuoden sisällä käydyn kahden maailmansodan jälkeen läntisessä Euroopassa oli pohjaa uudenlaiselle lähestymistavalle: hakea turvallisuutta ja hyvinvointia yhteisin toimin, ei vain kansallisella politiikalla ja muiden kansojen kustannuksella. Vanhastaan toistensa kanssa kilpailleet maat Saksa ja Ranska yhdistivät voimansa Italian, Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin kanssa muodostaakseen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön. Taloudellisten perusetujen yhdistäminen katsottiin hyväksi keinoksi taata tasapainoiset suhteet jäsenmaiden kesken.

Kehityskulku joka on johtanut alkuperäisestä kuuden jäsenmaan Hiili- ja teräsyhteisöstä nykyiseen Unioniin, on ollut pitkä ja monimuotoinen. Paras todistus yhdentymisajatuksen menestyksellisyydestä on ollut yhteisön jäsenmaiden kasvava määrä. Suomen liittyessä Euroopan unioniin neljä vuotta sitten, yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa, jäsenmaiden määrä kasvoi 12:sta 15:een. Nykyinen Unioni on yli 300 miljoonan ihmisen valuutta- ja talousalue sekä poliittinen yhteisö.

Ulkomaankauppa ja esteetön pääsy vientimarkkinoille ovat olleet merkittäviä tekijöitä Suomen kasantaloudelle. Suomelle maailmankaupan jatkuva vapauttaminen on elintärkeä kysymys.

Euroopan yhdentyminen on pitkään edennyt kahdella tasolla: osallistujamaiden määrä on vähitellen kasvanut ja samanaikaisesti yhteistyötä on laajennettu ja syvennetty. Alkuperäisestä taloudellisesta yhteisöstä on tulossa yhä enemmän unioni, jolla on yhteinen politiikka sellaisilla toimialoilla, kuten ympäristö, maatalous, sosiaaliset standardit sekä oikeus- ja sisäasiat.

Kylmän sodan päättyminen antoi Euroopan yhdentymiselle uutta liikevoimaa. Euroopan unioniin liittyminen oli Suomelle luonnollinen askel. 1990-luvun alussa. Halusimme toimia yhdessä vertaistemme maiden kanssa: läntisten parlamentaaristen demokratioitten ja hyvinvointivaltioitten kanssa. Ja halusimme olla osallisia yhdentymisen dynamiikassa, taloudellisesti ja poliittisesti.

Unionille Suomen jäsenyys on ollut uusi kokemus siten, että ensi kertaa Unionilla on nyt yhteinen raja Venäjän kanssa, lähes 1300 kilometriä yhteistä rajaa. Kokemus on uusi myös Suomelle. Nyt emme ole kohtaamassa Venäjää vain kahdenväliseltä pohjalta. Unioni on kohdannut uuden välittömän naapurinsa laajan yhteistyön puitteissa, joka on kirjattu osapuolten välisessä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa.

Euroopan unionin jäsenyys on suuri haaste Suomen kaltaiselle, 5 miljoonan asukkaan kokoiselle maalle. Suomen ja Ruotsin liittyessä Unioniin ei tapahtunut vain maantieteellistä laajentumista. Uudet pohjoiset jäsenmaat ovat kyenneet välittämään kulttuurisia ja yhteiskunnallisia arvojaan Unionin työhön. Meillä on esimerkiksi pitkät ja vankat perinteet miesten ja naisten tasa-arvoisessa kohtelussa koulutuksessa, työmarkkinoilla ja myös politiikan kentällä. Jäsenyytemme myötä tasa-arvoisuuden teema on saanut uutta sisältöä Unionin puitteissa.

Suomi toimii kuluvan vuoden heinäkuun alusta lukien vuoden loppuun saakka Euroopan unionin puheenjohtajana. Millaisen EU:n puheenjohtajaksi Suomi tulee?

Muihin alueellisiin talousalueisiin , kuten ASEAN:iin tai vaikkapa Mercosuriin verrattuna, EU on erityistapaus, "sui generis". Tänään, 21. vuosisadan kynnyksellä EU on kehittymässä tiiviimmäksi poliittisen yhteistyön alueeksi, jolla on edellytykset tuottaa myös yhteistä tai yhdenmukaisempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Unioni ei kuitenkaan ole jäsenvaltioiden korvike. Seuraavina vuosina unioni kehittynee tällaisena poliittisena yhteisönä ilman, että sillä on edellytyksiä siirtää olennaisesti enemmän valtaa kansallisilta hallituksilta yhteisille instituutioille.

Mutta jo nykyisenkaltaisenakin toimijana, "siviilivaltana" (civilian power). Euroopan unioni on merkittävä vaikuttaja kansainvälisessä yhteisössä ja yhä selvemmin yksi tämän yhteisön voimakeskuksista. On kansainvälisen yhteistyön alueita, joissa unioni on muodostunut keskeiseksi toimijaksi. Viittaan ympäristönsuojeluun, kehitysapupolitiikkaan sekä maailmankaupan vapauttamista koskeviin neuvotteluihin. Korostan, että nimenomaan kehitysapupolitiikassa Euroopan unioni on tiennäyttäjä maailmassa.

Kolme tekijää vahvistavat EU:n kansainvälistä merkitystä jatkossa.

Ensinnäkin unionin rooli globaalina taloudellisena ja kauppapoliittisena toimijana on korostumassa, missä eurolla on tärkeä merkitys.

Toiseksi, kesän alussa tulee voimaan niin sanottu Amsterdamin sopimus, joka luo uusia keinoja Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseksi.

Kolmanneksi, EU:n laajentuminen vakiinnuttaa unionin aseman Euroopan hyvinvoinnin ja turvallisuuden ankkurina. Nyt Euroopan unionissa on 15 jäsenmaata. Tietyn ajan kuluessa uusia jäseniä saattaa liittyä yli kymmenen.

Tämän vuoden alussa Suomesta tuli ainoana pohjoismaana 11 EU-maan muodostaman euroalueen jäsen. Vuonna 2002 kansalliset valuutat lopullisesti korvataan eurolla. Jo pelkkä euroalueen odotus on alentanut korkoja ja luonut kasvua. Tiedän, että minun ei ole täällä Meksikossa tarvetta vakuutella kuulijoita siitä, kuinka tärkeää valuuttojen vakaus on koko kansantalouden kehitykselle. Jatkossa avainasemassa on se, että kukin euromaa pitää kiinni sovituista talouspoliittisista kriteereistä. Tämä ei tietenkään tule olemaan helppoa.

Eurosta on nopeasti tulossa yksi keskeisistä maailmanvaluutoista dollarin rinnalle. Euro yksinkertaisesti luo uudenlaisen Euroopan, ei uutta supervaltaa, mutta Yhdysvaltain veroisen talousvallan. Euron avulla voitaneen myös vakauttaa maailman hermostuneita rahamarkkinoita, mistä kaikki hyötyisivät.

Työ Unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseksi jatkuu. Euroopan unionille ollaan kehittämässä yhteisiä strategioita. Ensivaiheessa on keskitytty Venäjä-strategian valmisteluun. Venäjän taloudellinen kriisi ja monet poliittiset vaikeudet muodostavat huomattavan epävarmuustekijän Euroopassa. Se on heijastunut myös kansainvälisille finanssimarkkinoille.

Tavoitteena ovat myös mm. Ukraina- ja Välimeri- strategiat ja ehkäpä joitain ihmisoikeus - ja aseriisunta-strategioitakin. Strategioiden kautta unionin yhteistyösuhteet ajan myötä globaalistuvat. Samalla vahvistetaan unionin edellytyksiä toimia kriisien ennaltaehkäisemiseksi ja niiden hallitsemiseksi myös sotilaallisin keinoin.

Tämä vastaa nykyistä turvallisuustilannetta. Euroopassa valtioiden välisten sotilaallisten yhteenottojen riskit ovat olennaisesti vähentyneet. Sotilaalliset riskit ja uhkat nousevat eräiden siirtymämaiden sisäisistä etnisistä ja sosiaalisista ristiriidoista. Näiden estämisessä ja hallinnassa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Haluan tässä yhteydessä mainita, että Suomi on toisen maailmansodan jälkeen lähettänyt yli 35 000 miestä kansainvälisiin rauhanturvaamistehtäviin.

EU:n suuri strateginen tehtävä liittyy Euroopan unionin laajennuksen edistämiseen. Laajennus on joka tapauksessa historiallinen ja vaativa prosessi. Vasta sen onnistuminen joskus ensi vuosikymmenellä osoittaa, millaisen merkityksen Euroopan unionin saa ei vain Euroopassa vaan maailmanlaajuisesti.

Keskityn seuraavassa eräisiin kansainvälistä yhteistyötä koskettaviin tehtäviin, jotka ovat Suomen EU-puheenjohtajuuden kannalta etualalla. Kansainvälinen yhteisö on rajussa murroksessa vuosituhannen vaihtumisen kynnyksellä. Puheenjohtajamaa hoitaa ennen muuta unionin yhteisiä hankkeita, mutta jokaisella puheenjohtajamaalla on omia luontaisia painotuksiaan.

Ensinnäkin haluamme jatkaa unionin kehittämistä alueellisena vaikuttajana. Tässä suhteessa Suomen hallituksen aloite Euroopan unionin pohjoisesta ulottuvuudesta on tärkeä. Aloite on tarkoitettu luomaan unionille yhtenäisempää pohjoisen politiikkaa ja kehittämään yhteistyötä Venäjän kanssa.

Toisekseen Suomi toimiessaan puheenjohtajana euromaiden edustajana haluaa edistää maailmantalouden vakauttamiseen ja kasvuun tähtääviä toimia sekä IMF:n että G-7:n kautta. Suomen puheenjohtajuuskaudella aloitetaan WTO:n Millenium Round-neuvottelut. Niillä pyritään lisäämään maailmankaupan liberalisoitumista sekä keskittymään tässä suhteessa olennaisiin kysymyksiin. Muista taloudellisista hankkeista haluan vielä erikseen mainita EU:n kehitysyhteistyösopimuksen, eli Lomé-sopimuksen. Sopimuksen uudistamista koskevat neuvottelut aloitetaan Suomen puheenjohtajakaudella.

Kolmanneksi haluamme antaa panoksemme kansainvälisen yhteisön kriisinhallintatoimissa. Unioni pyrkii määrätietoisesti kehittämään kykyään toimia neuvottelijana ja sovittelijana ei vain oman alueensa kriiseissä vaan tarpeen mukaan laajemminkin. Monien kansainvälisten kriisien ehkäisemisessä ja sovittelussa tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä.

Neljänneksi EU:n tulee luoda keinoja uusien turvallisuusriskien, kuten rikollisuuden , ympäristöuhkien ja terrorismin torjumiseksi. Suomessa pidetään ylimääräinen EU-huippukokous tämän vuoden syksyllä juuri rikollisuuden torjunnasta. Esitin vuonna 1995 ajatuksen EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltain huipputapaamisesta. Senkaltaisessa yhteistyössä voitaisiin yhdistää voimia nimenomaan terrorismin ja rikollisuuden vastaisessa taistelussa ja ympäristöhankkeissa. On selvää, että nämä kolme toimijaa , niin erilaisia kuin ne ovatkin, joutuvat joka tapauksessa kehittämään kanssakäymistään.

Haluan lopuksi vielä käsitellä Euroopan ja Meksikon suhteita. Maanne kansainvälinen merkitys on koko ajan vahvistumassa, ja sitä korostaa keskeinen asemanne alueellisessa yhteistyössä. Tämän vuoksi Euroopan unionin ja Meksikon kanssakäyminen tiivistyy jatkuvasti ja saa yhä uusia muotoja.

Euroopan unioni pyrkii aktiivisesti kehittämään suhteitaan Latinalaiseen Amerikkaan. Kaupan vapauttamisen ja sen esteiden poistamisen lisäksi yhteistyö sisältää myös laaja-alaisen poliittisen vuoropuhelun sekä kulttuurivaihdon. Ottaen huomioon Meksikon historialliset, kieli- ja kulttuurisiteet Eurooppaan on luonnollista, että näiden siteiden lujittaminen on myös teidän hallituksenne painopisteitä.

Suomen hallitus suhtautuu erittäin myönteisesti Euroopan ja Meksikon välisten suhteiden kehittämiseen. Maamme ratifioi ensimmäisenä Euroopan Unionin ja Meksikon välillä joulukuussa 1997 allekirjoitetun puitesopimuksen, jonka perusteella parhaillaan käydään neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta.

EU:n puheenjohtajamaana Suomi tekee vapaakauppaa suosivan perussuhtautumisensa mukaisesti kaikkensa, jotta tuloksena olisi kattavan, tasapainoisen ja molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen aikaansaaminen mahdollisimman nopeasti. Uskon tämän olevan myös teollisuutemme etujen mukaista.

Kehitysyhteistyössä maillamme on yhteinen hanke, sillä eilen allekirjoitettiin Suomen, Meksikon ja Guatemalan kesken sopimus (aiepöytäkirja) kolmikantayhteistyöstä eteläisen naapurimaanne alkuperäisväestön elinolosuhteiden parantamiseksi rajaseudulla. Konkreettinen osoitus maanne solidaarisuudesta ja läheisistä suhteista Keski-Amerikan maihin saatiin viime syksyn hirmumyrsky Mitchin tuhojen yhteydessä, jolloin Meksiko oli kansainvälisten avustustoimien liikkeellepaneva voima.

Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välinen ensimmäinen huippukokous pidetään kesäkuussa Rio de Janeirossa. Rion ryhmän puheenjohtajana Meksikolla on tärkeä rooli tämän historiallisen kokouksen valmisteluissa. Suomi toivoo huippukokoukselta konkreettisia suosituksia ja linjauksia Euroopan ja Latinalaisen Amerikan välisten suhteiden tiivistämiseksi ja konkreettisten yhteistyöhankkeiden toteuttamiseksi mm. oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi sekä köyhyyden ja huumeiden vastaisen taistelun tehostamiseksi.

Suomen ja Euroopan näkökulmasta globalisoituvan maailman haasteet eivät ole vain abstrakteja ajatuksia vaan myös hyvin käytännönläheistä toimintaa. Voin tyytyväisenä todeta, että tämän vierailun aikana sekä minulla että mukanani seuraavalla valtuuskunnalla on mahdollisuus tehdä tätä konkreettista työtä maidemme ja maanosiemme yhteistyön vahvistamiseksi.