TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE
SUOMEN TYÖVÄEN URHEILULIITON 80-VUOTISLIITTOJUHLASSA
13.6.1999 KLO 13:00 HELSINGIN OLYMPIASTADIONILLA

Suomalainen liikuntakulttuuri lähtee uudelle vuosituhannelle monessa suhteessa hyvistä lähtökohdista. Liikunnan ja kuntoilun suuri merkitys ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä tunnustetaan yhteiskunnassa yhä laajemmin. Terveysliikunnan myönteiset vaikutukset ja niiden edelleen kehittämisen tarpeen huomioon ottaen, olisikin vakavasti harkittava laajapohjaisen, valtakunnallisen terveyttä edistävän liikunnan strategian laatimista liikunta- ja terveystoimen yhteistyönä.

Kannustakoon tämä kaikkia päätöksentekijöitä ja muita vaikuttajia toimimaan niin, että suomalaista liikuntatoimintaa voidaan kehittää eettisesti kestävällä ja terveellä tavalla ja että liikunnan positiivinen kasvatusvaikutus voidaan turvata. Doping, väkivalta ja muut urheilussa esiintyvät lieveilmiöt on karsittava pois tarvittaessa kovallakin kädellä. Tässä työssä urheilujärjestelmällä on keskeinen asema.

Pidän myönteisenä, että Kansainvälinen Olympiakomitea on päättänyt perustaa uuden kansainvälisen antidoping-valvontaelimen ja on luvannut tätä tarkoitusta varten 25 miljoonaa dollaria. Onkin toivottavaa, että uusi valvontaelin tulisi toimimaan urheilujärjestöjen ja eri maiden hallitusten yhteisenä rakenteena dopingin vastaisessa taistelussa. Huippu-urheilua seuraavan tavallisen penkkiurheilijan kannalta dopingongelman ratkaiseminen ja muiden rehtiä urheiluhenkeä varjostavien lieveilmiöiden kitkeminen on keskeistä. Aktiivisten kilpaurheilijoiden osalta se on olennainen tasa-arvokysymys. Kaikilla on oltava tasavertaiset lähtökohdat. Urheilun on oltava tervettä myös eettisesti.

Samalla kun kaupallisuus varsinkin huippu-urheilussa näyttää lisääntyvän, on aiempaa tehokkaammin pidettävä huolta siitä, että markkinavoimat eivät pääse muokkaamaan urheilun eettisiä pelisääntöjä. Urheilujärjestelmän on myös huippu-urheilun osalta säilyttävä kansanvaltaisena ja yleisiä yhteiskunnan käyttäytymissääntöjä noudattavana.

Suomalaisen liikuntajärjestelmän kivijalka on voimakas järjestöverkosto ja seuroissa tehtävä vapaaehtoistyö. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda tuolle työlle asianmukaiset puitteet rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja sekä muilla sopivilla toimenpiteillä. Vapaaehtoista työtä tekevien ihmisten on voitava keskittyä olennaiseen eli varsinaisen liikuntaharrastuksen edistämiseen.

Urheiluseurojen ja muiden vapaiden kansalaisjärjestöjen työtä ei pidä turhaan vaikeuttaa liiallisilla byrokraattisilla velvoitteilla. Esimerkiksi verotuslainsäädäntöä voitaisiin kehittää ja yksinkertaistaa niin, että urheiluseurat voisivat toimia pääosin verovapaasti ja korvata myös ilman työnantajavelvoitteita ohjaajille, valmentajille ja muille toimijoilleen toiminnasta aiheutuneita kuluja.

Liikunnan suurtapahtumien perinne on Suomessa vahva. Erityisen vankka se on juuri Työväen Urheiluliitossa, joka nyt järjestää historiansa kymmenettä liittojuhlaa. Liikunnan suurtapahtumia tarvitaan sekä osoittamaan liikunnan monipuolisuutta ja voimaa että tarjoamaan osanottajille ainutlaatuisia liikuntaelämyksiä ja yhdessäolon hetkiä. Monelle tässäkin liittojuhlassa mukana olevalle veteraanille kokemukset nuoruusvuosien TUL:n liittojuhlilta ovat elämän muistorikkaimpia tapahtumia. Yhteiset tapahtumat luovat yhteishenkeä ja antavat innoitusta. Liikunnan suurtapahtumia tarvitaan myös aika ajoin kokoamaan eri lajien ja alueiden liikunnanharrastajia yhteen.

80-vuotiaan Suomen Työväen Urheiluliiton historia on kunniakas. TUL on kehittynyt monien menestyksien, mutta myös monien vaikeuksien kautta yhdeksi maamme suurimmista ja voimakkaimmista kansalaisjärjestöistä. Kuluneen 1990-luvun nopeissa muutoksissa, jotka ovat kohdanneet myös liikuntaelämää, TUL on osoittanut uudistumis- ja yhteistyökykynsä.

Esitän Suomen Työväen Urheiluliitolle ja kaikille tullilaisille parhaan tervehdykseni ja menestyksen toivotukseni.