Tasavallan presidentin puhe

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE
ISRAELIN PRESIDENTIN EZER WEIZMANIN TARJOAMALLA
ILLALLISELLA JERUSALEMISSA 4.10.1999

Haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää teitä, presidentti Weizman, lämpimistä tervetulotoivotuksistanne ja siitä tavasta, jolla luonnehditte Suomen ja Israelin välisiä suhteita. Yhdyn lämpimiin sanoihinne täydestä sydämestäni.

Suomea ja Israelia yhdistävät länsimaisen demokratian yhteiset arvot sekä vapaaseen markkinatalouteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuva yhteiskuntajärjestelmä. Suomi tunnusti Israelin valtion jo sen imeväisiässä, maaliskuussa 1949. Kahdenväliset suhteemme ovat aina olleet hyvät. Tähän eivät ajoittaiset näkemyserot kansainvälisissä kysymyksissä ole koskaan vaikuttaneet. Näin pitää ystävien kesken ollakin.

Merkittävä yhdistävä tekijä ovat myös juutalaiset maanmiehemme Suomessa. He ovat muiden suomalaisten tavoin osallistuneet - niin sodassa kuin rauhassakin - yhteisen suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja puolustamiseen.

Taloudellinen yhteistyö maidemme välillä on kehittynyt ripeästi viime vuosina. Israel on meille tärkeä kauppakumppani Lähi-idässä. Israelin vapaakauppasopimukset Euroopan unionin ja Yhdysvaltain kanssa luovat puitteet kaupan dynaamiselle kasvulle jatkossakin.

Globalisoituvassa maailmassa kahdenvälinen tavarakauppa on kuitenkin vain yksi osa maidemme välistä taloudellista kanssakäymistä. Maitamme yhdistää vankka osaaminen korkean teknologian ja etenkin viestintäteknologian kehittämisessä talouden keskeiseksi kasvutekijäksi. Matkapuhelimien määrä asukasta kohden on kummassakin maassa huippuluokkaa koko maailman mitassa, vain yhden esimerkin ottaakseni. Olemme iloisia, että suomalainen tuote on tässä suhteessa markkinajohtaja Israelissakin.

Mielestäni nyt olisi aika kartoittaa yhdessä asiantuntijavoimin, mitkä ovat teknologisen yhteistyön mahdollisuudet maidemme välillä. Meillä on paljon yhteistä, mutta juuri eroavuudet lähestymistavoissa voisivat tarjota hedelmällisen pohjan yhteistyön systemaattiselle kehittämiselle.

Kulttuurinen vuorovaikutuksemme on vilkasta, etenkin esittävän taiteen alalla. Taiteilijavierailuja on molempiin suuntiin. Oopperan ystävänä ilmaisen erityisen iloni siitä, että New Israeli Opera vierailee ensi kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla, ja oma Savonlinnan oopperamme puolestaan vuotta myöhemmin Israelissa, Kesarean oopperajuhlilla.

Herra Presidentti, satun tietämään että rouva Weizmanilla ja Teillä on oma kotinne Kesareassa. Itse vierailemme usein Savonlinnassa. Sopikaamme jo nyt, että pyrimme kumpikin tahollamme ottamaan osaa tähän lähes omalle kynnyksellemme tulevaan suomalais-israelilaiseen taidenautintoon.

Lähi-itä on Euroopalle ja eurooppalaiselle Suomelle tärkeä naapuri. Sen rauha ja vakaus ovat meidän yhteinen etumme. Pohjoisessa Itämeri yhdisti aikoinaan sen rannoilla asuvia kansoja paremmin kuin vaivalloiset maayhteydet. Kylmän sodan päätyttyä Itämeri jälleen yhdistää sen rantavaltioita yhä tiiviimpään vuorovaikutusverkkoon. Etelässä Välimeren merkitys vuorovaikutuksen väylänä on ollut historiallinen. Euroopan Unioni tähtää omalla politiikallaan siihen, että Välimerestä tulisi jälleen rauhan, vakauden ja vaurauden alue, jossa Israelilla on ja luonnollinen sijansa. Suomi vie omalla puheenjohtajakaudellaan tätä Unionin strategista tavoitetta eteenpäin määrätietoisesti.

Eurooppa on kokenut viime aikoina konflikteja alueilla ja maissa, joissa tapahtumia ovat päässeet ohjaamaan nationalistiset, etniset tai uskonnolliset äärimmäisyysvoimat. Olen itse nähnyt sen tuhon, mitä tästä on seurannut. Henkilökohtaisesti tulin vedetyksi Kosovon-rauhanprosessiin touko-kesäkuussa. Näistä kokemuksistani kerroin juuri arvovaltaisen ulkopoliittisen yhdistyksenne tilaisuudessa. Vaikka Balkanin kriiseillä ei olekaan suoraa yhtymäkohtaa Lähi-idän tilanteeseen, on selvää, että taaksepäin katsova ajattelu ei Lähi-idässäkään voi tarjota ratkaisua alueen poliittisiin ristiriitoihin. Rajojen vetäminen pysyvän ratkaisun osana on tärkeää, mutta todellisen turvallisuuden kannalta vielä tärkeämpää on ne ylittää. Presidentti Urho Kekkonen sanoi kylmän sodan pahimpaan aikaan, että turvallisuus ei ole aidan panemista vaan oven avaamista. Olen samaa mieltä.

Euroopan unionin lähtökohdat kokonaisvaltaisen rauhan aikaansaamiseksi Lähi-itään ovat tunnetut. Ne vahvistettiin korkeimmalla poliittisella tasolla viimeksi maaliskuussa Berliinissä ja kesäkuussa Kölnissä. Rauha edellyttää yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden ja jo tehtyjen sopimusten kunnioittamista ja täytäntöönpanoa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 ja 338 ovat edelleenkin kestävän ja oikeudenmukaisen rauhanratkaisun pohja.

Toivomme, että Israel ja palestiinalaiset pääsisivät pysyvää ratkaisua koskevissa neuvotteluissaan kummankin edut huomioonottaviin tuloksiin mahdollisimman pian. Uskomme, että tämän pitäisi olla mahdollista lyhyelläkin aikavälillä, kunhan poliittinen tahto ylittää olemassaolevat esteet. Olen myös pannut ilolla merkille Israelin päättäväisyyden pyrkiä rauhaan Syyrian ja Libanonin kanssa. Uuden hallituksenne lupaus vetäytyä Etelä-Libanonista on rohkaiseva.

Rauhan aikaansaaminen Lähi-itään on ensisijaisesti konfliktin osapuolten vastuulla. Muut voivat vain auttaa. Euroopan unioni on valmis auttamaan, jos osapuolet sitä pyytävät.

Haluan kohottaa maljan presidentti ja rouva Weizmanin terveydeksi, Israelin kansan ja valtion menestykseksi, Lähi-idän rauhalle sekä maidemme hyville suhteille nyt ja tulevaisuudessa.