Suomen puheenjohtajuus
Euroopan unionissa päättyy vajaan kahden kuukauden
kuluttua, mutta monet puheenjohtajuuskauden
merkittävimmistä tapahtumista ovat vielä
edessämme. Tämän konferenssin aiheen,
eurooppalaisen integraation kannalta tärkeimmät
kokoukset ovat jo ensi viikolla Helsingissä
pidettävä pohjoisen ulottuvuuden konferenssi ja
joulukuun 10.-11. päivinä Helsingissä
järjestettävä Eurooppa-neuvoston kokous.
* * *
EU:n laajentuminen on
Suomen EU-puheenjohtajuuden tärkeimpiä haasteita.
Helsingin huippukokouksessa tehdään laajentumisen
kannalta merkittäviä päätöksiä. Niiden
vaikutukset ulottuvat pitkälle ensi vuosituhannelle.
Laajentumisprosessia
seuraavalle on ollut ilo havaita, kuinka Viro on
edennyt transitioprosessissaan ja
jäsenyysneuvotteluissa tavalla, mikä viittaa
siihen, että se voi hyvinkin yltää jäsenyyteen
ensimmäisten hakijamaiden joukossa.
Nyt ei ole kuitenkaan
vielä onnittelujen vaan edelleen kovan työn aika.
Euroopan unionin laajentuminen itään on valtavan
laaja-alainen ja monia ulottuvuuksia käsittävä
prosessi, jonka kaltaista historia ei tunne.
Laajentuminen on ainutlaatuinen haaste sekä
unionille itselleen, että nykyisille hakijamaille.
* * *
Euroopan unioni on
käynyt läpi merkittäviä muutoksia historiansa
aikana. Se on laajentunut useita kertoja ja sen
toimivaltaa on ulotettu monelle alalle. Unioni on
vastannut ulkoisiin haasteisiin ja sisäisiin
tarpeisiinsa menestyksellä.
Suomen, Ruotsin ja
Itävallan liittyminen toi unioniin omalla tavallaan
varsin historiallisen ulottuvuuden erityisesti, jos
ajatellaan Keski-Euroopan nykyisiä hakijamaita.
Viimekertainen laajentuminen merkitsi päätöstä
Euroopan pitkään kestäneen jakautuneisuuden
myötä syntyneille ajatusmalleille. Vielä sillä
laajenemisella ei tosin ylitetty entistä
rautaesirippua, mutta monta ennakkoluuloa ja ajastaan
jälkeen jäänyttä asennetta kuitenkin murtui.
Meillä on nyt
tilaisuus kehittää Eurooppaa ottamalla
epädemokraattiset hallintomallinsa kaataneet ja
itsenäisyytensä palauttaneet maat mukaan Euroopan
unioniin.
Suomen ja Ruotsin
liittymisen kautta EU laajeni Itämeren yli aina
Napapiirille ja sai 1300 kilometriä pitkän rajan
Venäjän federaation kanssa. Tämän kehityksen
tuloksena unionista tuli erittäin tärkeä ja
vaikutusvaltainen toimija pohjoisessa.
Tämänkertainen
laajentumisprosessi, missä kaikki kolme Baltian
maata ja Puola ovat mukana, korostaa entisestään
pohjoisen Euroopan merkitystä unionin ulkosuhteille.
EU:n huomio Euroopan pohjoisosia ja niiden
erityispiirteitä kohtaan lisääntyy luonnostaan.
Uusien maiden liittyminen pidentää EU:n ja
Venäjän sekä muiden Itsenäisten valtioiden
yhteisön maiden välistä rajaa entisestään
etelämmäksi.
* * *
Suomalaisia ajatuksia
erityisestä pohjoisesta ulottuvuudesta on
ensimmäisen kerran esitetty täällä Virossa jo
vuona 1994 - siis jo ennen Suomen EU-jäsenyyden
toteutumista. Pidin itsekin samana vuonna Tartossa
puheen, jossa korostin laajentuvan unionin
merkitystä ja sitä, että Itämeren alueesta voisi
kehittyä maanosamme yksi painopistealueista,
"Euroopan vihreä pohjoinen vyöhyke".
Sittemmin vuonna 1997
tehdystä virallisesta pohjoisen ulottuvuuden
aloitteesta on kehittynyt osa unionipolitiikkaa,
jonka seurauksena ensi viikolla sekä jäsenmaat
että kumppanimaat kokoontuvat Helsinkiin pohtimaan
pohjoisen ulottuvuuden politiikan sisältöä ja
käytäntöä.
Voimme todeta, että
pohjoisella ulottuvuudella on jo vahvistettu ja
vahvistetaan tulevaisuudessa sekä EU:n
itälaajentumista että hakijamaiden
jäsenyysnäkymiä pohjoisessa. Lähtökohtanamme on
ollut koko ajan, että kaikki nykyiset itämerelliset
hakijamaat eli Viro, Latvia, Liettua ja Puola
liittyvät aikanaan unioniin.
Pohjoinen ulottuvuus
on kokonaisvaltaisen unionipolitiikan mukaista, se ei
ole esimerkiksi unionin Välimeri-politiikkaa vastaan
vaan päinvastoin. Kuten Välimeren asioissa, puhumme
pohjoisessa ulottuvuudessakin sellaisista asioista,
jotka koskevat koko Eurooppaa laajemmin; asioista,
jotka eivät rajoitu pelkästään valtiollisiin
rajoihin kuten ympäristöturvallisuudesta,
yleiseurooppalaisista liikenneverkoista,
järjestäytyneen rikollisuuden kitkemisestä
joitakin esimerkkejä mainitakseni. Kysymys on koko
Euroopan kehittämisestä.
Kuten tiedämme,
Itämeren maat eroavat kuitenkin monella tavalla
muista hakijamaista maantieteellisesta sijainnistaan
ja ilmastostaan johtuen. Pohjoisen ulottuvuuden
politiikan avulla nämä "Euroopan vihreän ja
pohjoisen vyöhykkeen" perus- ja erityispiirteet
voidaan ottaa huomioon. Pohjoinen ulottuvuus auttaa
Viroa, Latviaa, Liettuaa ja Puolaa mukautumaan uuteen
asemaansa mm. EU:n ja Venäjän ja lähialueemme
IVY-maiden yhteistyösuhteiden keskeisinä
kehittäjinä tulevaisuudessa. Pohjoinen ulottuvuus
tukee Itämeri-yhteistyötä ja samalla monia alueen
maiden konkreettisia projekteja eri hallinnonaloilla.
Pohjoinen ulottuvuus
on saanut tukea laajalti myös unionin ulkopuolisissa
maissa. Viron tuki ja ajatukset pohjoisen
ulottuvuuden kehittämisessä ovat olleet erittäin
tärkeitä pohjoisen ulottuvuuden käsitettä
kehitettäessä. Viro on aktivisesti osallistunut
Itämeren valtioiden neuvoston CBSS:n (Council of
Baltic Sea States) toimintaan.
Unohtaa emme saa
myöskään Baltian maiden keskinäistä
yhteistyötä ja niiden yhteistyötä 5+3-muodossa
pohjoismaiden kanssa, jotka osaltaan tukevat
Itämeri-yhteistyötä ja yleiseurooppalaista
integraatioprosessia.
* * *
Itämeren valtioiden
neuvoston rooli laajenevan unionin ja Venäjän
suhdekehityksen välineenä onkin saamassa uutta
roolia. CBSS:n rooli pohjoisen ulottuvuuden
kehittämistyössä voi olla merkittävä olemassa
olevien projektien priorisoimisessa ja
koordinoinnissa sekä uusien lisäarvoa tuottavien
ideoiden konkretisoimisessa.
Niinikään CBSS
raja-alueiden yhteistyön edistäjänä Venäjän ja
sen Itämeren alueella olevien naapurimaiden
välillä voi toimia monella tavalla kaikkien eduksi.
Raja-alueiden haasteita on monia muitakin niin
infrastruktuurin, jätevesien puhdistamisen kuin
rajavalvonnankin aloilla. Kysymys on nyt siitä,
kuinka näitä asioita voidaan yhteistyössä viedä
eteenpäin.
CBSS on myös
keskeinen alueiden yhteistyötä edistävä
instrumentti. Se tuo antinsa pohjoiseen
ulottuvuuteen, jossa ennen kaikkea alueiden ja
paikallishallinnon rajat ylittävän yhteistyön
merkitys voi tuoda merkittävää lisähyötyä
kaikelle sille, mitä jo nyt pohjoisen ulottuvuuden
käsitteen piirissä harjoitetaan.
* * *
Viime vuoden
joulukuussa pidetty Europpa-neuvoston kokous
Wienissä kävi perusteellisesti läpi
laajentumisprosessin tilaa. Kaksi vuotta sitten
Luxemburgissa alkuun saatettu prosessi etenee hyvää
vauhtia.
Edistyminen jatkossa
riippuu sekä EU:n omasta valmistautumisesta että
hakijamaiden omista jäsenyyteen valmistavista
toimista. Suomi tekee puheenjohtajamaana parhaansa,
jotta tarvittavat uudistukset saadaan liikkeelle ja
jotta laajentumisprosessi etenee jatkossakin
johdonmukaisesti ja ripeästi mitään hakijamaata
syrjimättä.
Jokaista hakijamaata
arvioidaan niiden omien ansioidensa mukaisesti.
Jäsenyys perustuu Kööpenhaminassa vuona 1993
asetetuille jäsenyyskriteereille.
Komissio on antanut
juuri pari viikkoa sitten omat arvionsa hakijamaiden
edistymisestä. Viroa koskeva arvio on yleisesti
ottaen myönteinen. Viron demokratia on vakiintunut,
makrotalouden vakaus on onnistuttu ylläpitämään
ja tuleviin kilpailupaineisiin on vastattu
markkinataloutta vahvistamalla. Monia uudistuksia on
jo toteutettu, mutta paljon on työtä vielä
jäljellä - aivan kuten kaikilla muillakin
hakijamailla.
Erityisesti on
muistettava, että edistymistä varsinkaan
toimeenpanopuolella ei useinkaan tapahdu, elleivät
hallinnollinen toimintakyky ja voimavarat ole
asianmukaiset. Kansalaisten on kyettävä luottamaan
virkakoneistoon ja sen oikeudenmukaisuuteen. Se kuulu
erityisesti meidän pohjoisessa Euroopassa asuvien
kansojen kunnia-asioiden joukkoon.
On ilo todeta, että
Viron jäsenyys Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa
on lähellä toteutumistaan ja että Viron
suuntautumien EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan
suuntaan on jatkunut. Tämä näkyi viimeksi mm.
Kosovon kriisin yhteydessä.
Kaiken kaikkiaan Viro
on kestävän kehityksen tiellä, vaikka sitä ovat
kohdanneet talouspaineet niin idästä kuin
lännestäkin. Viro kuuluu niiden maiden joukkoon,
jotka ovat tehneet eniten talousuudistusten
toteuttamiseksi. On nähtävissä, että juuri
näiden toimenpiteiden ansiosta maanne on saavuttanut
paremman makrotaloudellisen vakauden ja turvatumman
elpymisen. Uskon, että täällä kuten kaikissa
hakijamaissa on vielä paljon käyttämättömiä
talouden kiinniottamisvoimia suhteessa EU-maihin.
Tässä mielessä voimme olla iloisia etenkin
Itämeren hakijamaiden korkeasta koulutustasosta,
hyvästä työmotivaatiosta ja siitä, että
keskinäinen investointitoiminta pohjoisen Euroopan
maiden välillä on kasvamassa.
Unionin laajentuminen
on Viron kannalta myönteinen prosessi. Edut
jakaantuvat useille alueille. Kaupankäynnin
edellytykset paranevat ja uusia markkinoita syntyy
houkutellen puolestaan uusia investointeja ja
turismia luokseen. Jäsenyyden edellytyksenä oleva
unionilainsäädännön omaksuminen vaikuttaa
myönteisesti alueiden tasapainoiseen kehittämiseen
sekä sosiaalisiin kuin ympäristöstandardeihin.
Harmonisointi edellyttää, että sellaiset lait
kuten kielilaki ovat EU-normien ja kansainvälisten
standardien mukaisia. Tällä on tärkeä merkitys
liike-elämälle, ulkomaisille investoijille kuin
myös maan sisäiselle kehitykselle.
Kuten tänä syksynä
olemme havainneet komission hakijamaiden edistymistä
käsittelevistä raporteista, kaikki hakijamaat ovat
osaltaan edistyneet ja lähentyneet unionia. Kysymys
on kuitenkin loppujen lopuksi paljosta muusta kuin
hallinnollisista tai teknisistä neuvotteluista.
Kysymys on suuria ihmisjoukkoja koskevasta
muutosprosessista, joka johtaa vakautta ja
turvallisuutta lisäävän eurooppalaisen yhteisömme
maailmanlaajuisen aseman vahvistumiseen. Olemme
mukana prosessissa, jossa on huolehdittava, että
kaikki voittavat.
Helsinkiin kokoontuva
Eurooppa-neuvosto käsittelee joulukuussa uusien
hakijamaiden mukaanottamista jäsenyysneuvotteluihin.
Voimme iloita yhdessä Viron kanssa siitä, että
kahden naapuriman Latvian ja Liettuan kehitys on
ollut sellaista, että komissio on voinut suositella
jäsenyysneuvotteluiden aloittamista myös niiden
kanssa. Euroopan unionin jäsenmaissa näyttää
olevan varsin laaja yksimielisyys, että nämä
meille niin läheiset maat aloittaisivat muiden
mukana neuvottelut, jotka Viro ja viisi muuta maata
aloittivat osaltaan jo vuoden 1998 keväällä.
Uskon vahvasti, että
Viro ja kaikki nykyiset hakijamaat tulevina EU:n
jäsenmaina ovat aikanaan menestystarinoita, joilla
on paljon annettavana koko unionille.
Euroopan unioni on
juuri sitä mitä jäsenmaatkin. Ensi vuosituhannen
Euroopan tärkeä kehitystekijä on yhteistyökyky ja
valmius vastata monimutkaistuvan yhteiskunnan
erilaisiin haasteisiin. Tässä kehityksessä Suomi
ja Viro muiden pienten ja suurten kansakuntien
joukossa voivat toimia tulevaisuuden rakennusmiehinä
ja yhteistä hyvää yhdistyvälle Euroopalle
sisukkaasti rakentaen.
