Tasavallan presidentin puhe

 

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE
VALTION PAIKALLIS- JA ALUEHALLINTOPÄIVILLÄ
TAMPEREELLA 9.11.1999

TEHOKAS HALLINTO, OSA SUOMEN KILPAILUKYKYÄ

Itsenäisyytensä aikana Suomi on jatkuvasti kohdannut ja läpivienyt suuria muutoksia ja haasteita. Nyt vuosituhannen vaihtuessa elämme jälleen haasteellista murrosvaihetta. Sen ydintekijöitä ovat integraatio ja globalisaatio sekä tietoyhteiskunnan synty.

Integraatio ja globalisaatio lisäävät ratkaisevasti kansantalouksien ja kansakuntien välistä kilpailua. Samanaikaisesti ne edellyttävät uusia ja uudenlaisia valmiuksia yhä moninaisempaan kanssakäymiseen ja yhteistyöhön. Näitä kysymyksiä mietitään tällä hetkellä eri puolilla maailmaa. Itse käsittelin niitä esimerkiksi viime viikolla Pariisissa pitämässäni puheessa. Hallinnon merkitys korostui myös siellä.

Julkisella hallinnolla on ollut keskeinen asema ja tehtävä Suomen rakentamisessa ja kehittämisessä, aiempia murroksia ja haasteita kohdattaessa. Hallinto on lainsäädäntöä toimeenpannen ja sen antamin valtuuksin vahvasti säädellyt ja ohjannut ihmisten ja heidän yhteisöjensä elämää. Hallinto on myös ollut yhteiskunnan aktiivinen kehittäjä.

Mutta mikä on hallinnon rooli ja tehtävä integroituvassa ja globalisoituvassa markkinataloudessa ja tietoyhteiskunnassa? Itsestään selvää on, että hallinnon on muututtava. Hallinnon muutos onkin meillä käynnissä. Monet seikat edellyttävät tämän muutoksen jatkamista ja syventämistä.

Kansalaisten asenne hallintoon on muuttunut aiempaa vaativammaksi ja kriittisemmäksi. Entistä paremmin koulutetut, tietävämmät ja osaavammat ihmiset haluavat päättää itse omista asioistaan eivätkä tarvitse siihen julkisen vallan apua, ainakaan entisessä määrin. Perusturvaa ja oikeudenmukaisuutta ihmiset kuitenkin edelleen odottavat ja vaativatkin yhteiskunnalta.

Talouden pelisäännöissä Suomessa on tapahtunut lyhyessä ajassa valtava muutos. Pääomaliikkeiden vapauduttua ja kilpailun esteiden vähitellen poistuttua julkisen vallan tehtäviin ei kuulu entiseen tapaan talouselämän säännöstely. Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö talouselämä tarvitsisi hallinnon tukea.

Perinteisen infrastruktuurin ohella yritystoiminta on entistä riippuvaisempaa tiedon saatavuudesta, sekä koulutetusta työvoimasta että tieteellisen tutkimuksen tuloksista. Yrityksen henkilöstön tarvitsemien palvelujen saatavuus ja laatu samoin kuin elinympäristön viihtyisyys ohjaavat yritysten sijoittumista. Rajojen madaltuminen ja vapauksien lisääntyminen ovat johtaneet rikollisuuden kasvuun ja muutenkin sellaisiin häiriöihin, että yrityksen ja sen henkilöstön toiminta- ja elinympäristön turvallisuuteen pannaan varmaan vastedes entistä enemmän painoa.

Murrosten ja mullistusten keskellä on oleellista muistaa perusasiat ja perusarvot. Niihin kuuluu oikeudenmukaisuus. Valtion perustehtäviä ovat ihmisten yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen ja osana sitä erityisesti heikompiosaisista huolehtiminen. Vain oikeudenmukaisuuteen perustuva yhteiskunta on toimiva ja vahva. Tämä on myös eurooppalaisen integraation kantava ajatus.

Euroopan unionin keskeisiin periaatteisiin kuuluva koheesiopolitiikka rakentuu sen vanhan totuuden varaan, että kokonaisuus on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Siksi on tärkeätä tasata elinolosuhteita unionin eri osien välillä tukemalla erityisesti heikompien alueiden kehitystä. Heikompiosaisten elinoloja parantamalla ja oikeudenmukaisuutta toteuttamalla kasvatetaan koko yhteisön sisäistä koheesiota ja näin vahvistetaan yhteisöä kokonaisuutena.

Vaikka kansalaisten luottamus tämänhetkisiin demokraattisiin instituutioihin on viime aikoina heikentynyt meillä Suomessakin, valtiollisen järjestelmän kansanvaltaisuudella ja ihmisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksilla on perustavaa laatua oleva merkitys ihmisyhteisöjen kehitykselle. Tämä on havaittu myös kehitysyhteistyössä. Kestävää kehitystä ei näytä syntyvän ilman demokratiaa. Instituutioiden ja niiden toimintatapojen uudistaminen on suuri käsissämme oleva tehtävä niin monissa kansallisvaltioissa kuin Euroopan unionissakin.

Hallinto on siis meilläkin vaativien haasteiden edessä. Yhtäältä sen tehtävänä on edelleen kansanvaltaisen, oikeudenmukaisen ja turvallisen yhteiskunnan ylläpitäminen ja vahvistaminen. Toisaalta hallinto on muuttumassa ihmisten ja elämän säätelijästä ja ohjaajasta sekä aktiivisesta kehittäjästä ensisijaisesti hyvien toimintapuitteiden luojaksi ja ihmisten omatoimisuuden tukijaksi. Tämä muutos on läpivietävä kovenevassa kansankuntien ja kansantalouksien välisessä kilpailussa, jossa kilpailijat ovat samalla yhteistyökumppaneita. Tässä olisi jo haastetta yllin kyllin. Mutta muutostarve on vielä suurempi.

Tietoyhteiskunta, sellaisena kuin me kykenemme sitä tänä päivänä arvioimaan, asettaa omia erityisiä vaatimuksia julkiselle vallalle ja hallinnolle. Yritän tässä hahmotella muutamia tällaisia vaatimuksia. On yhtä hyvin yhteiskunnan tarpeiden vaatimaa kuin hallinnon oman edun mukaista, että hallinnon piirissä nyt panostetaan tietoyhteiskunnan hallintomallien ja hallinnon toimintaperiaatteiden pohdintaan ja kehittelyyn.

Olen tehtävissäni viimeisen vuosikymmenen aikana tiiviisti seurannut hallintomme muutosta. Paljon on tehty, mistä ansio lankeaa ennen muuta hallinnolle itselleen, Teille, hyvät kuulijat. Työtä toki on vielä jäljellä, ja yhdessä suhteessa olemme vasta uudistuksen alkutaipaleella varsinkin, kun katsomme asiaa tietoyhteiskunnan näkökulmasta. Tarkoitan hallinnon menneiltä aikakausilta periytyvää hierarkkista rakennetta ja luonnetta.

Hallinto-organisaatioiden ja niiden ympäristön välillä vallitsee nykyisin jännite. Tieto kulkee piittaamatta hierarkkisista suhteista. Hallintokäytäntö sen sijaan ei ole vielä ratkaisevasti muuttunut, koska hierarkkinen rakenne on syvällä meidän ajattelussamme. Hierarkioiden heikkenemistä vahvistaa myös kehitys, jota tavataan kutsua verkostoitumiseksi.

Verkostoituminenhan tarkoittaa lisääntyvää ja monipuolistuvaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tällainen kehitys on välttämätöntä maailmassa, jossa kaikki riippuu kaikesta. Suomessakin hallinto on tämän tilanteen kohdannut ja siihen jo vastaamassa. Aluepolitiikkaa harjoitetaan nykyisin sekä kansallisesti että osana Euroopan unionin rakenne- ja aluepolitiikkaa aluetason viranomaisten ja muiden toimijoiden tiiviissä yhteistyössä, verkostoina. Paikallistasolla kuntien yhteistyö on lisääntynyt, joskin liian hitaasti.

Tietoyhteiskunta johtaa hierarkkisten rakenteiden alasajamiseen. Sen hallittuun hoitamiseen on hallinnon itsensä syytä nyt toden teolla paneutua. Tähän murrosvaiheeseen sisältyy tavattomia mahdollisuuksia. Kansalaisten sekä heidän tarpeitaan lähinnä olevien hallinnon tasojen luovuus ja aloitteellisuus voidaan saada uudella tavalla ja voimalla palvelemaan yhteistä hyvää.

Hallinnon tehtävänä osaltaan on hyödyntää uuden tekniikan mahdollisuuksia niin, että sen avulla parannetaan julkisten palvelujen saatavuutta ja laatua sekä vedetään syrjäytymässä olevia ihmisiä mukaan palvelujen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja inhimillisen kanssakäymisen piiriin.

Tietoyhteiskuntakehitys antaa hallinnolle myös uusia mahdollisuuksia tukea tasapainoista alueellista kehitystä. Sähköisten tietoliikenneyhteyksien sekä asioinnin ja hallinnon toimenpiteiden aika- ja paikkasidonnaisuuden vähenemisen myötä hallinnon toimintoja voidaan sijoittaa harkiten maan eri osiin. Tähänkin työhön – perinteiset hierarkiat unohtaen – haastan Teitä, hyvät kuulijani. Juuri Te, jotka teette työtänne paikallis- ja aluehallinnossa, voitte olla kehityksen aloitteentekijöinä ja muutosvoimana.

Sähköinen tietoliikenne on luonnollisesti antanut mahdollisuuksia nopeuttaa hallinnon toimintaa. Hallinnon hierarkkisten rakenteiden osittainen purkaminen luo edellytyksiä keventää hallintoa ja näin lisätä sen tehokkuutta. Suomi on kuten kaikki tiedämme tietoyhteiskuntakehityksen eturintamassa lähes kaikilla lohkoilla, myös julkisessa hallinnossa. Tässä meillä onkin käsissämme yksi kansallinen valttikortti, jolla voimme parantaa yritystemme ja koko kansantaloutemme kilpailukykyä.

Mitä hallinnon tehokkuus tässä yhteydessä tämän päivän ja huomisen maailmassa merkitsee? Kustannustehokkuus on entistä tärkeämpi osa hallinnon tehokkuutta. Mitä pienemmän osan hallinto vie siitä, mitä kansakuntana tuotamme, sitä enemmän voimme panostaa kilpailuedellytyksiämme parantavaan ja tulevaisuutta rakentavaan toimintaan kuten tutkimukseen ja koulutukseen. Hallintoamme voisikin kehittää vielä tehokkaammaksi.

Hallinnon kansainvälinen kilpailukyky ei ole vain kustannustehokkuutta. Suomalaisen hallinnon perinteinen vahvuus, luotettavuus, on vahvaa valuuttaa tänäänkin. Suomalaisilla yleensä on maailmalla rehellisen ja luotettavan kansan maine. Kun nämä samat ominaisuudet leimaavat myös hallintoamme, niistä on pidettävä tinkimättä kiinni ja niiden varaan myös osaltaan rakennettava kansainvälistä kilpailukykyämme. Tältäkin kannalta on erinomaista, että hallinnossamme on alettu keskustella arvoista ja eettisistä kysymyksistä.

Hallinnolta edellytetään nykyään mennyttä maailmaa paljon enemmän joustavuutta ja reaktioherkkyyttä sekä muuntautumis- ja uusiutumiskykyä. Tämä ei ole varmaankaan uusista haasteista helpoimpia. Tiukkoja muotovaatimuksia on totuttu meillä pitämään oikeusvarmuuden takeina. Oikeusvarmuudesta on tietenkin pidettävä kiinni. Sen takeita tulevaisuudessa ovat ennen muuta virkamiesten vahva osaaminen ja toiminnan korkea laatu.

Olen kannustamassa teitä määrätietoiseen ja tehokkaaseen etenemiseen hallinnon ja sen toimintatapojen uudistamisen usein kivikkoisella ja epäkiitollisella tiellä. Yksi pulma tällä tiellä nimenomaan tietoyhteiskunnassa liittyy kustannusten ja hyötyjen keskinäiseen ajoittumiseen. Uusi informaatioteknologia vaatii runsaasti taloudellista panostusta. Perusinvestoinnit ovat kalliita. Hyödyt tulevat täysimääräisesti usein vasta pitkällä aikavälillä.

Sähköinen asiointi tekee tuloaan julkiseen hallintoomme. Siinäkin olemme kansainvälisessä kärjessä. Ja sitä paitsi julkinen hallintomme menestyy tässä hyvin myös vertailussa yksityisen sektorin kanssa. Monen maan hallinnossa on kuitenkin käynnissä laajoja ohjelmia sähköisen tietoliikenteen laajamittaiseksi hyödyntämiseksi. Suomella on hyvät lähtökohdat säilyttää erinomainen kilpailuasemansa. Se vaatii kuitenkin lisäpanostusta. Mielestäni olisi juuri nyt oikea hetki laatia ja käynnistää ohjelma, jolla turvataan hallinnon sähköisen asioinnin tehokas kehittyminen ja toteutuminen. Se olisi myös oikeata kansallista alue- ja koheesiopolitiikkaa.

Meidän ei pidä vaieta hallintomme saavutuksista. Kehittyvässä hallinnossamme on monia kilpailukykyisiä vientituotteita. Esimerkiksi suomalainen paikallisdemokratia, kunnallishallinto voisi olla Suomen yksi merkittävä panos eurooppalaiseen ja laajempaankin yhteistyöhön.

On tärkeää, että hallintomme ja virkamiehemme laajasti ja aktiivisesti, nykyistä enemmänkin, osallistuvat Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden valtioiden ja muidenkin maiden demokratian sekä siihen nojaavan ja sitä tukevan hallinnon rakennustyöhön.

Toivotan teille jokaiselle erikseen ja kaikille yhdessä menestystä työssänne tämän päivän hallinnossa ja sen jatkuvassa uudistamisessa.