TASAVALLAN
PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN ESITELMÄ YK:N
ELINTARVIKE- JA MAATALOUSJÄRJESTÖSSÄ ROOMASSA
22.11.1999
KESTÄVÄ METSÄTALOUS: SEN KEHITYS JA MAHDOLLISUUDET
SUOMESSA
Haluan ensin kiittää
FAO:ta tästä tilaisuudesta puhua meille kaikille
tärkeästä asiasta. Nykyisin metsiä koskevat
kysymykset ja ohjelmat eivät ole vain paikallisia ja
alueellisia, vaan mitä suurimmassa määrin
maailmanlaajuisia.
Esityksessäni kerron
ensin kestävän metsätalouden käsitteestä, sen
jälkeen hahmottelen kuinka Suomessa kestävää
metsätaloutta harjoitetaan ja edistetään, ja
viimeisenä nostan esiin muutamia kansainvälisiä
metsäkysymyksiä.
Kestävä
metsätalous
Metsä merkitsee eri
asioita eri kansoille ja ihmisille. Joillekin se voi
merkitä polttopuiden noutopaikkaa, toisille se voi
olla vaellusmaasto tai jopa henkinen koti. Jotkut
saavat metsien ansiosta puhdasta juomavettä - toiset
saavat sieltä raaka-ainetta sahalle. Erilaiset
käsitykset vaikeuttavat toisten ihmisten
näkökulmien ja tarpeiden ymmärtämistä; vaikka
olemmekin samaa mieltä metsien kestävästä
käytöstä, tarkoitammeko samaa kuin puhumme
kestävyydestä?
Kestävän
metsätalouden käsite on viime vuosina laajentunut.
Taloudellisen kestävän kasvun rinnalle on noussut
muita kestävyyden näkökohtia, kuten ekologinen,
sosiaalinen sekä kulttuurinen kestävyys: halu
siirtää hyvinvointia seuraavalle sukupolvelle.
Kestävä metsätalous on kuitenkin muodostumassa
entistä monimutkaisemmaksi tasapainotteluksi
yksityisten ja julkisten etujen, tämänhetkisten ja
tulevien sukupolvien tarpeiden, ympäristöllisten ja
taloudellisten etujen välillä - vain muutamia
mainitakseni. Metsätalouden täytyy vastata kasvavan
käyttäjämäärän lisääntyviin tarpeisiin.
Kestävän
metsätalouden käsite ja yleiset tunnukset
määriteltiin eurooppalaisella tasolla Helsingissä
1993. Silloin sovittiin seuraavista periaatteista:
Metsävaroja suojellaan ja niiden käyttöä
edistetään metsien elinympäristöjen terveyden ja
elinvoimaisuuden sekä maailmanlaajuisen
hiilitasapainon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.
Metsiä käytetään ja hoidetaan edistäen
metsäelinympäristöjen monimuotoisuutta ja
taloudellista ja sosiaalista käyttöä sekä metsien
kuntoa. Lisäksi metsästä saatavien puu- ja muiden
tuotteiden sekä palveluiden käyttöä tulisi
lisätä.
Me
pohjoiseurooppalaiset pidämme kestävään
kehitykseen tarvittavaa yhteiskunnallista vakautta
lähes itsestäänselvyytenä. Näin ei ole
kaikkialla maailmassa. Me voimme kertoa kokemuksiamme
metsätalouden kehittymisestä ja edistämisestä ja
sen nykytilasta, mutta metsätaloutemme kehitys on
seuraus olosuhteiden ja sattumien yhdistelmästä,
jota ei ole muualla maailmassa.
Metsätalouden
kehitys Suomessa
Suomen ilmastolliset
olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset metsien
kasvun kannalta. Silti metsäsektorin tuotanto ja
metsätuotteiden vienti ovat olleet elintärkeitä
taloutemme kehitykselle. Tällä hetkellä
metsäsektori kattaa noin kolmanneksen Suomen
bruttovientituloista. Noin 0,5 prosentin osuudella
maailman metsistä Suomi vastaa noin 15 prosentista
maailman paperin ja kartonkituotteiden viennistä.
Suomessa sosiaalinen
ja teollinen kehitys on vaikuttanut metsien
käsittelyyn eri tavoin. Satoja vuosia sitten
metsästäjät elivät tasapainossa
metsäympäristön kanssa. Maatalouden kehittymisen
myötä laiduntaminen, kaskiviljely sekä
tervanpoltto tuhosivat metsävaroja. Samaan aikaan
1800-luvun lopussa metsien ylikäytön kanssa
lisääntyi myös puutavaran kysyntä Euroopassa.
Tämän seurauksena heräsi Suomessa ensimmäisen
kerran kysymys puuraaka-aineen riittävyydestä.
Senaatti kutsui silloin Suomeen saksalaisen
metsätalousasiantuntijan Edmund von Bergin
arvioimaan Suomen metsien tilaa.
Ensimmäinen
ulkomainen metsäkonsulttimme lausahti tämän
kyseenalaisen kehun: "Suomalaiset ovat
kehittyneet taitaviksi metsien
hävittämisessä" tai " Suomalaiset
elävät metsästä ja metsässä, mutta tyhmyydestä
ja ahneudesta - kuten vanha nainen sadussa -
katkaisevat sen hanhen kaulan, joka munii kultaisia
munia". Tämän arvioinnin seurauksena
Suomeen tehtiin ensimmäinen metsälaki vuonna 1886.
Sen periaate oli yksinkertainen ja toimiva: metsiä
älköön hävitettäkö. Pienessä maassa oli helppo
huomata, että jos emme istuta kun korjaamme puuta,
meillä ei ole metsiä tulevaisuudessa.
Lainsäädännön ja
metsänhoidon säädösten kehittymisen kautta olemme
vähitellen päässeet tilanteeseen, jossa
metsävaroja voidaan käyttää kestävästi
erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin: aina puu- ja
paperituotteista moni- ja maisemakäyttöön.
Metsätalous
Suomessa nykyisin
Metsää koskeva
lainsäädäntö uudistettiin Suomessa 1990-luvulla.
Uusi metsä- ja ympäristölaki sisältävät
edelleen kiellon metsän hävittämisestä, mutta sen
lisäksi laeissa huomioidaan Rion kokouksessa vuonna
1992 esiin tulleet metsien käytön näkökulmat.
Haluaisinkin kertoa muutaman esimerkin
ponnisteluistamme kestävän metsätalouden hyväksi.
Yhdeksi parhaimmaksi
keinoksi edistää metsien kestävää käyttöä ja
metsävarojen kehitystä ja samalla säilyttää
metsäsuojelun tarpeellinen taso on Suomessa nähty
kansallinen metsäohjelma. Kansallisen metsäohjelman
tavoitteena on vastata Suomen kansallisiin ja
kansainvälisiin tarpeisiin kehittämällä metsien
hoitoa, käyttöä ja suojelua siten, että metsät
antavat suomalaisille mahdollisimman paljon työtä
ja toimeentuloa, kehittyvät elinvoimaisina ja
monimuotoisina sekä antavat henkistä ja fyysistä
virkistystä kaikille suomalaisille.
Metsää ja kitumaata
on Suomen pinta-alasta suojeltu 7,6 prosenttia.
Suojelualueiden lisäksi metsien elinympäristöjen
ylläpito ja hoito ovat myös entistä enemmän
talousmetsien hoidon varassa. Vuoden 1997 metsälaki
sekä luonnonsuojelulaki ovat muodostaneet hyvän
kehyksen talousmetsien monimuotoisuuden tason
säilyttämiselle.
Kansallisen
metsäohjelman mukaan sosiaalista kestävyyttä
edistetään vahvistamalla perhemetsätalouden
edellytyksiä, hidastamalla työpaikkojen
vähenemistä sekä tukemalla uusien elinkeinojen
luomista maaseudulla. Metsien ja puun merkitys
nähdään yhä tärkeämpänä maaseudun
kehittämisen kannalta, sillä ne mahdollistavat
elinkeinojen monipuolistamisen ja uusien
työpaikkojen syntymisen puun jatkojalostuksessa,
kotimaisen energian tuotannossa sekä metsien
monikäytössä.
Osana kestävän
metsätalouden edistämistä Suomi on myös ollut
aktiivinen kestävän metsätalouden tunnuksien ja
mittareiden sekä metsien sertifioinnin
kehittämisessä. Helsinki-prosessin pohjalta Suomi
on laatinut ja testannut maakohtaisesti 6 tunnusta ja
noin 150 mittaria, jotka on sopeutettu paikallisiin
olosuhteisiin.
Kansainvälinen
metsäpolitiikka
Kuluva vuosikymmen on
ollut aktiivisten hallitustenvälisten
metsäprosessien aikaa. Suomi itsenäisesti sekä
Euroopan unionin jäsenenä on painottanut metsien
tärkeää osuutta kestävässä kehityksessä.
Kestävä kehitys ja sen osana kestävä metsätalous
vaativat pitkäaikaista sitoutumista sekä
riittäviä toimenpiteitä ja yhteistyötä sekä
kansainvälisellä että kansallisella tasolla.
Kansainvälinen
yhteistyö metsätaloudessa ja
ympäristökysymyksissä on lisääntynyt
voimakkaasti. Tästä esimerkkinä on
hallitustenvälisen metsäpaneelin (IPF) ja
hallitustenvälisen metsäfoorumin (IFF) arvokas
työ. Yhdessä Riossa v. 1992 järjestetyn YK:n
ympäristö- ja kehityskonferenssin tulosten kanssa
tämä työ on tuonut esiin laajan valikoiman
hyödyllisiä esityksiä kestävän metsätalouden
edistämiseksi ja luonut lujan pohjan prosessin
jatkamiselle.
Hallitustenvälisen
metsäfoorumin neuvottelut ovat osoittaneet kasvavaa
yhteisymmärrystä siitä, että kansainvälisessä
metsäpolitiikassa käytyä keskustelua täytyisi
jatkaa siten, että se johtaisi yhteisen
sopimuspohjan löytämiselle sekä konkreettisiin
toimenpiteisiin. Seuraavien asioiden pitäisi
mielestäni sisältyä kansainvälisiin tavoitteisiin
yhdessä Rion kokouksen ja hallitustenvälisen
metsäpaneelin ja foorumin päätösten kanssa:
- Jatkossa
meidän pitäisi löytää
yhteisymmärrys ja yhteinen näkemys
kestävän metsätalouden sisällöstä.
Sisällön olisi huomioitava myös
kansainväliset, alueelliset sekä
paikalliset näkökohdat.
- Meidän
täytyisi edistää ja lisätä
koordinaatiota metsää koskevien
toimenpiteiden ja aloitteiden sekä
metsäasioita käsittelevien
organisaatioiden välillä.
- Meidän
pitäisi ylläpitää ja edistää
metsien suojelun tasoa sekä edistää
metsien kestävää käyttöä koskevien
ohjelmien toimeenpanoa.
- Meidän
täytyisi kehittää kansainvälinen
metsäkysymyksiä käsittelevä foorumi,
jota voisi hyödyntää
yhteisymmärryksen rakentamisessa,
päätöksenteossa sekä jatkossa myös
toimeenpanon ja toimenpiteiden
seurannassa. Foorumi toimisi
maailmanlaajuisia metsäkysymyksiä
käsittelevien toimenpiteiden perustana
ja tarjoaisi mahdollisuudet avoimeen
työskentelyyn sekä loisi mahdollisuuden
kaikkien asiaankuuluvien ryhmien
riittävälle osallistumiselle.
Suomi Euroopan unionin
puheenjohtajamaana on vakuuttunut siitä, että aika
tästä hetkestä vuoden 2000 alkuun pitäisi
hyödyntää etsimällä ratkaisuja tällä hetkellä
vallitseviin näkemyseroihin. Aika olisi syytä
hyödyntää hakemalla neuvotteluratkaisuja ja
yhteisymmärrystä joskus jyrkkienkin näkemyserojen
välille; koskeehan päätöksenteko erästä
maapallon tärkeimmistä elinympäristöistä eli
metsää, josta ihmiskunta on riippuvainen sekä
toimeentulonsa että selviämisensä vuoksi.
Metsät ovat
kansainvälisen sopimuksen ja yhteisymmärryksen
arvoisia. Kansainvälisen sopimuksen pitäisi
lähestyä metsäkysymyksiä kokonaisvaltaisesti ja
yhtenäisesti ja myöskin lisätä maailmanlaajuisten
ympäristösopimusten täytäntöönpanoa. Tulevien
järjestelyjen täytyisi myös luoda
metsäkysymyksissä kehykset eri maiden välisen
tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden
toteutumiselle sekä tarjota tukea kehitysmaille ja
ns. siirtymäkauden maille huomioiden näiden
erikoisolosuhteet.
Suomen
kehityspolitiikan yksi etusijalla olevista alueista
on kehitysmaiden tukeminen, niiden toteuttaessa
kansainvälisiä ympäristösopimuksia kuten
monimuotoisuussopimusta (CBC), ilmastosopimusta
(FCCC) sekä aavikoitumissopimusta (CCD) kuin myös
toimenpiteitä, joista on päästy
yhteisymmärrykseen hallitustenvälisessä
metsäpaneelissa ja -foorumissa. Ensisijaisiksi
toimenpiteiksi noussee kansallisten metsäohjelmien
laadinta ja toimeenpano sekä myös muut metsän
käyttöä ja elinympäristöjen suojelua edistävät
projektit. Suomi on myös kiinnostunut kannustamaan
kansainvälisen metsäsopimuksen luomista ja
toteuttamista niin bilateraalisen kuin
kansainvälisten organisaatioiden kautta
myönnettävän tuen avulla.
Kuitenkin monet
kansainväliset ympäristösopimukset ovat
päätöksissään ja säädöksissään linjanneet
myös metsäasioita ilman, että niiden mahdollisia
vaikutuksia metsäsektoriin kokonaisuudessaan on
huomioitu. Sen vuoksi haluaisin toistaa vielä kerran
metsien kestävää käyttöä ja suojelua koskevan
kokonaisvaltaisen ja oikeudenmukaisen kansainvälisen
sopimuksen tärkeyttä.
Olen vakuuttunut,
että mahdolliset tulevat toimenpiteet osoittavat
voimakasta poliittista tahtoa ja korkean tason
pysyvää sitoutumista metsäpolitiikan tekemiseen
sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla.
Onnistumisen edellytyksenä on myös yksittäisten
maiden sitoutuminen metsäpolitiikan toteuttamiseen
johdonmukaisesti ja kokonaisvaltaisesti kansallisten
metsäohjelmien kehyksissä.
FAO:n rooli
Kansainvälisissä
FAO:n järjestämissä ministerikokouksissa on tehty
rakentavaa ja tärkeää työtä metsätalouden,
suojelun ja kestävän käytön edistämiseksi.
Ministerit ovat päätöksissä painottaneet metsien
tärkeyttä ihmisten hyvinvoinnille, toimeentulolle
sekä merkitystä ravinnon saatavuuden kannalta nyt
ja tulevaisuudessa. Kokouksissa on korostettu myös
metsien tärkeyttä maapallolla elämää
ylläpitävänä järjestelmänä. Ministerikokoukset
pyysivät FAO:ta jatkamaan kestävän metsätalouden
kansainvälisten prosessien edistäjänä sekä
tukijana.
FAO on tehnyt
erinomaista työtä toimiessaan ITFF:n (High Level
Inter-Agency Task Force on Forests)
puheenjohtajana sekä hallitustenvälisten
neuvottelujen edistäjänä. FAO on toiminut
ansiokkaasti sekä ohjeellista että teknistä
osaamista antavana keskuksena metsäpolitiikan
strategioiden ja välineiden kehittämisessä.
Näistä erikseen voisi mainita kansalliset
metsäohjelmat sekä tietyt erityisalueet kuten
yhteisömetsätalous.
FAO:n toiminta
maailman metsävarojen sekä metsien tilan
arvioinnissa on ollut kiitettävää ja sen
jatkamista tulisi tukea ja vahvistaa. FAO:n rooli
YK:n asiantuntijaorganisaationa tarjoaa hyvät
mahdollisuudet tehostaa ja koordinoida metsiin
kohdistuvaa työtä sekä vahvistaa yhteistyötä eri
organisaatioiden ja avainryhmien kuten YK:n
kehitysohjelman (UNDP) sekä Maailmanpankin
välillä.
Kolmannes maapallon
pinta-alasta on metsien peitossa. On helppo olla
samaa mieltä metsien tärkeydestä paikallisesti,
kansallisesti ja maailmanlaajuisesti. Metsät
tarjoavat ympäristöystävällistä raaka-ainetta ja
hidastavat ilmaston muutosta. Metsien merkitys
maapallon asuttavuuden kannalta on olennainen. Mutta
kuinka kauan näin voi jatkua?
Lähitulevaisuudessa
tärkeäksi kysymykseksi nousee, kuinka sopimusten
tulokset ja metsien käsittelystä annetut
suuntaviivat voidaan muuntaa todellisiksi
toimenpiteiksi. Jokaisen maan omaan harkintaan
jäävät toimet, joilla parhaalla mahdollisella
tavalla voidaan tasapainottaa ihmisten toiminta
luonnon uusiutumiskyvyn kanssa. Tämä vaatii
kauaskatseisuutta: tarvitaan suurempaa
kansainvälistä ymmärrystä metsäisten
elinympäristöjen tämänhetkisistä ja tulevista
arvoista. Yksityiset ja julkiset investoinnin metsien
hyväksi ovat tarpeen, mutta joskus tarvitaan myös
rajoituksia metsien käytön lyhytaikaiselle ja
tuhoavalle käytölle.
Maailman väkiluku
kasvaa eksponentiaalisesti ja meidän
velvollisuutemme on huolehtia siitä, että
lapsenlapsillamme on mahdollisuus tietää, mitä ja
millaisia metsät oikein ovat. Metsät voidaan
siirtää tulevien sukupolvien käyttöön vain
konkreettisilla toimenpiteillä. Todellisella
toiminnalla voimme tarjota lapsillemme mahdollisuuden
kerätä metsistä polttopuuta, löytää vettä
juotavaksi, saada sieltä ruokaa ja toimentuloa ja
tuntea yhteenkuuluvaisuutta luonnon kanssa.
