Suoraan sisältöön

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2013 - Suomen tasavallan presidentti

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puheet, 1.1.2013

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2013

Kansalaiset,

Kun minut oli valittu tähän tehtävään toistin virkaanastujaisissa, mitä olen pitänyt ja pidän tärkeänä tälle kansakunnalle. Sitä kuvaa kaksi sanaa: oikeudentunto ja eheys.

Olemme viimeisen parin vuosikymmenenkin aikana kokeneet paljon, sekä kovia että hyviä. Nyt on päädytty taas ennen kokemattomaan ja hämmentävään aikaan, jossa talouden hallinta ei enää olekaan vain omissa käsissämme.

Kaiken tiedon, taidon ja osaamisen lisääntymisen myötä maailmasta ei ole tullut selkeämpi ympäristö toimia ja sopeutua. Pikemminkin on käynyt päinvastoin. Globalisaatio näyttäytyi ensin yhtenäistymisenä ja jopa samanlaistumisena. Nyt se näyttäytyy myös vallan ja vaurauden uusjakona, joka koskee kaikkia ja jossa kenenkään menestys ei ole itsestään selvää. Kenelläkään ei ole täyttä varmuutta tämän kehityksen tulevasta suunnasta.

Meillä on lausuttu paljon vakavia varoituksen sanoja, aiheellisestikin. Nuo viestit ovat varmasti myös hämmentäneet lisää: samalla kun pelätään lisääntyvää työttömyyttä, niin ennustetaan tulevaa pulaa työn tekijöistä. Tai kun vaaditaan menoleikkauksia, niin toivotaan myös lisäkulutusta tulevan kasvun alustaksi.

Suomella onkin kaksi osin päällekkäistä ja osin ristikkäistä ongelmaa: Suomi velkaantuu ehkei nopeammin, mutta kepeämmin kuin koskaan. Suomi ei ole koskaan ikääntynyt niin kuin nyt ja lähivuosien aikana. Ainoa yhteinen lääke näihin kahteen vaivaan on kasvu, eikä senkään varaan voi nyt tuudittautua. Siksi kumpikin vaiva vaatii myös omat vaikeasti nieltävät rohtonsa.

Vaikeita poliittisia päätöksiä edeltää aina toistensa ohi puhumisen aika. Nyt se on kulumassa loppuun, käsillä on ratkaisujen aika. Kannustan hallituksen ja eduskunnan jäseniä rohkeuteen; pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä. Suomen kansa on harvoin rankaissut, usein kyllä palkinnut rohkeuden nähdä oikeudentuntoisesti oman etupiirinsä ulkopuolellekin.

Työmarkkinajärjestöjen edustajatkin ovat esittäneet aitoa huolta työllisyyden ja talouden hiipumisesta. Heiltäkin odotetaan nyt paljon, lähtien jo siitä, että yhteinen huoli yleensä tuottaa sovintoa, ei riitaa. Se olisi arvokas viesti poliittiseen pöytään.

* * *

Suomalaiset ovat useissa vertailuissa osoittautuneet luotettavaksi, mutta myös luottavaiseksi kansaksi. Meillä on perinteisesti korkea luottamus toisiimme, yhteisöömme ja yhteiskuntaamme. Sen pohjalla on vankka oikeudentunnon käsitys, että menetellään ja päätetään niin kuin oikein on. Siitä syntynyt yhteiskunnallinen eheys on myös paras kilpailukykyvalttimme.

Eheyden voima on vaikeuksien voittamisen voimaa. Meillä on siitä kokemuksia, paljon nykyistä vaikeammista on selvitty. Onko tämä perisuomalainen hyvä jotenkin muuntumassa? Entäpä jos ratkaisevin rakennemuutos onkin arvojemme rakenteessa?

On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan luopua. Sillä rakennetaan eheyttä.

Työ on aina ollut suomalaiselle tärkeä asia, niin toimeentulon lähteenä kuin elämän arvonakin. Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.

Moni pohtii myös sitä, missä Suomessa kulkee yhteiskunnan ja yksilön vastuun raja. Kolmas sektori joutuu yhä pidemmälle sinne, missä yhteiskunnan tulisi olla. Yhteiskunta taas joutuu yhä pidemmälle sinne, missä oman vastuun, perheen tai lähimmäisten tulisi olla. Rajanvedossa ei tärkein saisi unohtua: ihminen ja ihmisarvoinen elämä. Rohkaisen jokaista meistä pohtimaan kohdaltaan, voinko minäkin tehdä jotain, jotta pahoinvointia olisi ympärillämme vähemmän.

* * *

Ulkopolitiikkamme tehtävänä on taata Suomen turvallisuus ja hyvinvointi. Vakaa ulkopolitiikka ei tarkoita pysähtyneisyyttä. Maailman monien muutosten keskellä on toimittava laaja-alaisesti, joustavasti ja joskus nopeastikin. Myös ennustettavuus ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä. Linjamme ei kaipaa iskusanoja eikä äkillisiä ohjausliikkeitä.

Etenemme toiminnan ja yhteistyön kautta. Yhteistyötä ei ole ilman kumppaneita. Siksi panostamme vahvasti naapuruussuhteisiin, mutta myös siitä etäämmälle. Siksi tavoittelemme Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista. Siksi jatkamme kumppanuuden kehittämistä puolustusliitto Naton kanssa.

Erityisen luontevaa kumppanuuden rakentaminen on Pohjoismaiden kanssa. Ne ovat historialtaan, yhteiskuntarakenteeltaan ja arvoiltaan meitä lähimpänä. Suomalaiset arvostavat pohjoismaista yhteistyötä. Tämä yhteistyö on laajentunut myös puolustukseen, mitä kehitystä meidänkin on syytä edistää. Pohjoismaat ovat tärkeitä myös Suomen taloudelle. Erityistä huomiota kiinnitän arktisella alueella avautuneisiin talouden mahdollisuuksiin. Niitä meillä ei ole varaa laiminlyödä.

Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat olleet Suomen tiiviin EU-jäsenyyden aikaa. Ne ovat olleet meille pääosin eteenpäin menon aikaa. Vakaa ja hyvinvoiva Eurooppa on Suomen etu. Tarvitsemme toimintakykyisen Euroopan unionin, mutta vastuuta ei voi ulkoistaa sille tai ylipäätään toisille. Tarvitaan vahvaa kansallista tahtoa ja johtajuutta eri puolilla maanosaamme. Niiden, joiden asiat ovat kunnossa, tulee pitää huolta siitä, että ne myös pysyvät kunnossa. Ja niiden, joiden tilanne on heikompi, on tehtävä kaikkensa korjaustoimenpiteiden onnistumiseksi. Tästä riippuu Euroopan tulevaisuus.

Suomalaisuus ei saa olla mikään sulku. Meidän tulee pitää Suomi avoimena maailmalle: auttamaan, kehittämään kestävästi, käymään kauppaa, rakentamaan rauhaa ja solmimaan suhteita. Meidän ei kuitenkaan kannata julistautua kaiken paremmin tietäjäksi ja osaajaksi. Sellaisille ei liiemmin ole kysyntää, mutta torjuntaa sitäkin enemmän. Meille luontevampaa on edistää auliisti hyvää ja olla toimivien ratkaisujen kanssaetsijä. Sekä kahden- että monenvälisesti.

Suomen talous sykkii maailmantalouden tahtiin ja taloussuhteemme ovat globaaleja. Leipämme on siis pieninä palasina maailmalla ja sieltä se on meidän myös haettava. Siksi vahvistammekin ulkopolitiikkamme taloudellista ulottuvuutta. Maailmalla, myös lännessä, valtioiden teollisuuspolitiikka on yhä omaa raskasta ja suurteollisuutta suojaavaa. Suomelle tämä on kova haaste. Tavoitteenani on kaikin keinoin tukea suomalaisten yritysten ja yrittäjien kansainvälistä pärjäämistä. Aivan yhtä tärkeää on edistää Suomeen suuntautuvia investointeja. Tämän kaiken tarkoituksena on maksimoida suomalainen työ, johon hyvinvointimme yksin nojaa.

Kansalaiset,

Suomella on takanaan 95 itsenäisyyden vuotta. Jokaisen sukupolven vastuulla on viedä eteenpäin Suomen tarinaa. Jokaisen sukupolven edessä on omat haasteensa ja taakkansa, niin nytkin. Viisautta on oppia edeltäjien kokemuksista, niin virheistä kuin onnistumisistakin. Menneisyys tulee tuntea, mutta siihen ei tule juuttua. Teot ja valinnat tehdään sen mukaan, mikä kulloinkin arvioidaan koituvan koko kansakunnan parhaaksi.

Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!

Tulosta
Bookmark and Share
Tämä dokumentti

Päivitetty 31.12.2012

© 2012 Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi