Tasavallan presidentti voi yksittäisissä tapauksissa armoa antamalla kumota rangaistuksen tai lieventää sitä. Valtakunnanoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta voidaan armahtaa vain valtakunnanoikeuden esityksestä ja yleinen armahdus toteuttaa vain säätämällä siitä laki. Armahdus voi kohdistua vain rikoksen johdosta tuomittuun seuraamukseen (sakko, vankeus, menettämisseuraamus). Presidentti ei voi armahtaa tai vapauttaa julkis- tai yksityisoikeudellisesta velvoitteesta kuten verosta, elatusmaksusta tai pankkilainasta. Armahtaminen on mahdollista vasta kun tuomio on lainvoimainen. Armonanomuksen voi tehdä kuka tahansa eikä armahtaminen edellytä armahdettavan suostumusta
Oikeusministeriö valmistelee armahdusasiat ja oikeusministeri esittelee ne presidentille valtioneuvostossa. Oikeusministeriö hankkii armonanomuksista tarpeelliset selvitykset ja lausunnot, ml. korkeimman oikeuden lausunnon, joka on armahduksen myöntämisen muodollinen edellytys.
Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele armahdusasioita. Armonanomukset, jotka saapuvat kansliaan, toimitetaan välittömästi oikeusministeriöön valmisteltavaksi. Kanslia ei siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa oikeusministeriöön armahdusasiain esittelijälle.
Valtioneuvostolla on oma kotisivu, josta saa tietoja hallituksesta ja sen toiminnasta. Osoite on: http://www.vn.fi.
Tasavallan presidentti päättää arvonimien myöntämisestä pääministerin esityksestä valtioneuvostossa yleensä kahdesti vuodessa. Arvonimilautakunta, joka toimii valtioneuvoston kanslian yhteydessä pääministerin puheenjohdolla, valmistelee arvonimianomukset presidentille esiteltäväksi. Leimaverolaissa säädetään arvonimen myöntämisestä kannettavan leimaveron vähimmäis- ja enimmäismäärät, joiden puitteissa valtioneuvosto määrittelee myönnettävät arvonimet ja niiden leimaveron
Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele arvonimiasioita. Arvonimianomukset, jotka saapuvat kansliaan, toimitetaan valtioneuvoston kansliaan arvonimilautakunnan valmisteltavaksi. Kanslia ei siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin, vaan tiedustelut tulee osoittaa arvonimilautakunnan sihteerille valtioneuvoston kansliassa.
Hallitusmuodon mukaan tasavallan presidentillä on oikeus myöntää poikkeuksia lakien säännöksistä tapauksissa, joissa sellainen erivapausvalta on asianomaisessa laissa myönnetty. Lainsäädäntöön sisältyneet presidentin valtuudet erivapauden myöntämiseen on pääosin kumottu: avioliiton solmimista koskevien erivapauksien myöntäminen on siirretty oikeusministeriölle ja ajokorttierivapauksien myöntäminen ajoneuvohallinnolle. Sellaiset erivapausasiat, jotka presidentti edelleen ratkaisee, valmistelee ja esittelee asianomainen ministeriö ja ministeri.
Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele erivapausasioita eikä voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa oikeusministeriölle, muulle toimivaltaiselle ministeriölle tai ajoneuvohallinnolle.
5.4.
Kansalaisuusasiat
Kansalaisuusasiat
eivät 15.8.1998 lukien kuulu tasavallan presidentin tehtäviin
eikä toimivaltaan. Kansalaisuusasiat ratkaisee
ulkomaalaisvirasto (Suomen säädöskokoelma 480 - 482/1998).
Tasavallan presidentti myöntää Suomen Valkoisen Ruusun (SVR), Suomen Leijonan (SL) ja Vapaudenristin (VR) ritarikuntien kunniamerkkejä ja mitaleja ritarikuntien hallitusten esityksestä Suomen kansalaisille ja ulkomaalaisille sekä virka-ansiomerkin tai hengenpelastusmitalin erikseen säädetyssä järjestyksessä.
Presidentti päättää Suomen Valkoisen Ruusun, Suomen Leijonan ja Vapaudenristin ritarikuntien kunniamerkkien ja mitalien myöntämisestä näiden ritarikuntien suurmestarina [Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ohjesääntö 16.3.1919; asetus Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta 11.9.1942/747; asetus Vapaudenristin ritarikunnasta 18.9.1944/550; ja määräykset Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkien antamisesta 7.9.1945]. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ja Suomen Leijonan ritarikunnan yhteinen hallitus tai Vapaudenristin ritarikunnan hallitus tekevät aloitteita kunniamerkin myöntämisestä sekä valmistelevat ja esittelevät kunniamerkkiesitykset suurmestarille valtioneuvoston ulkopuolella.
Kunniamerkkiesityksen voi tehdä suoraan ritarikuntien hallitukselle eduskunnan puhemies, valtioneuvoston jäsen ja oikeuskansleri sekä sotilashenkilöiden osalta puolustusvoimain komentaja. Asianomaisen ministeriön välityksellä kunniamerkkiesityksen voi tehdä korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja hovioikeuksien presidentti (oikeusministeriö); arkkipiispa, piispat ja Helsingin yliopiston kansleri (opetusministeriö); maaherrat, keskusvirastojen päälliköt ja vastaavat viranomaiset sekä eri laitokset ja järjestöt.
Kunniamerkkiesityksen ansioituneelle äidille teki aikaisemmin Väestöliitto sosiaali- ja terveysministerin välityksellä. Väestöliitto luopui tästä tehtävästä 1992. Äitienpäiväkunniamerkkien myöntämistä jatketaan siten, että lääninhallitukset tekevät kunniamerkkiesitykset sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriö laatii oman esityksensä ritarikuntien hallitukselle, joka valmistelee esityksen äideille myönnettävistä kunniamerkeistä presidentille. Suomen kansalaisille myönnetään kunniamerkkejä kahdesti vuodessa: itsenäisyyspäivänä (6.12.) ja sotilashenkilöille puolustusvoimien lippujuhlapäivänä (4.6.). Ulkomaalaisille myönnettävistä kunniamerkeistä päätetään tarvittaessa erikseen.
Kunniamerkin tai mitalin juhlallisen luovutuksen saajalle järjestää tavallisesti kunniamerkkiesityksen tehnyt viranomainen. Ansioituneille äideille itsenäisyyspäivänä myönnetyt kunniamerkit luovuttaa sosiaali- ja terveysministeri äitienpäivänä valtioneuvoston juhlahuoneistossa järjestämässään tilaisuudessa, jota presidentti puolisoineen on yleensä kunnioittanut läsnäolollaan. Kunniamerkin tai mitalin saaja suorittaa kunniamerkin luokan mukaan porrastetun lunastusmaksun merkkien valmistuskustannusten ja ritarikuntien muiden menojen kattamiseen.
Tasavallan presidentti voi antaa valtion virka-ansiomerkin asianomaisen virkamiehen hakemuksesta tai hänen työnantajansa esityksestä. Virkamiehen on toimitettava hakemuksensa syyskuun 1. päivään mennessä työnantajalleen, joka lähettää sen ja mahdolliset omat esityksensä valtion virka-ansiomerkkitoimikunnalle ennen lokakuun 1. päivään mennessä. Toimikunta valmistelee oman esityksensä marraskuun 25. päivään mennessä. Valtiovarainministeri esittelee esityksen presidentille valtioneuvostossa. Merkki ja omistuskirja annetaan maksutta. Virka-ansiomerkki voidaan myöntää virkamiehelle, joka on ollut vähintään 30 vuotta päätoimisesti valtion palveluksessa.
Tasavallan presidentti voi myöntää hengenpelastusmitalin. Ehdotus mitalin myöntämisestä yksityishenkilölle on tehtävä kirjallisesti lääninhallitukselle läänissä, jonka alueella hengenpelastustapahtuma on sattunut. Ehdotus mitalin myöntämisestä yhteisölle tehdään sisäasiainministeriölle. Lääninhallitus selvittää tapahtuman ja tekee siitä mitaliesityksen sisäasiainministeriölle. Ministeriön yhteydessä toimiva hengenpelastusmitalilautakunta antaa esityksestä lausunnon. Ministeriö valmistelee esityksen mitalien myöntämisestä, jonka sisäasiainministeri esittelee presidentille valtioneuvostossa yleensä kerran vuodessa. Mitali ja omistuskirja annetaan maksutta.
Tasavallan presidentin kanslia ei hoida kunniamerkkien, virka-ansiomerkkien tai hengenpelastusmitalien myöntämiseen liittyviä tehtäviä eikä voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Anomukset, esitykset, hakemukset ja tiedustelut tulee osoittaa kussakin tapauksessa toimivaltaiselle taholle: asianomaiselle ministeriölle tai lääninhallitukselle taikka ritarikuntien kanslialle. Presidentille suoraan saapuneet anomukset tai hakemukset palautetaan lähettäjälle.
Kunniamerkin kantolupa: Tasavallan presidentti ratkaisi ulkomaisen kunniamerkin kantolupaa koskevat hakemukset ennen 1.1.1990 voimaan tullutta lakia [792/89], jolla kumottiin rikoslain 40 luvun 11 §. Tämän säännöksen mukaan virkamies ei saanut ilman presidentin lupaa kantaa ulkomaista kunniamerkkiä. Vuoden alusta 1990 alkaen lupaa ulkomaisen kunniamerkin kantamiseen ei siten ole tarvittu eikä sellaisia hakemuksia enää käsitellä.
Tasavallan presidentti voi vaatia valtion viranomaisilta tietoja ja toimeenpanna niissä tarkastuksia. Presidentin kannalta tiedonsaantioikeudella on merkitystä, mutta tarkastusten suorittamiseen hänellä ei ole mahdollisuuksia hallinnollisen valvonnan kannalta merkittävässä laajuudessa. Presidentillä ei ole mitään valtuuksia muuttaa tai muuten puuttua hallintoviranomaisten ratkaisuihin, saati tuomioistuinten, joiden riippumattomuus on hallitusmuodossa erityisesti turvattu, tekemiin päätöksiin. Presidentit eivät ole suorittaneet tarkastuksia tai järjestelmällistä valvontaa.
Säännöksellä on merkitystä presidentin tiedonsaantioikeuden turvaamisessa. Presidentintoimen hoito saattaa edellyttää tietojen saantia viranomaisilta, joiden antamiseen viranomainen tarvitsee oikeudellisen perusteen. Presidentti ei ole hallitusmuodon 32 §:n osalta sidottu päätöksentekoon valtioneuvostossa, joten säännöksen soveltaminen ja tulkinta on presidentin vapaasti harkittavissa.
Myös tasavallan presidentin kansliasta annetun lain mukaan viranomaisen tai virkamiehen on pyynnöstä annettava tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen on toimivaltainen. Virka-avulla tarkoitetaan muun muassa hallitusmuodon 32 §:ssä mainittujen tietojen tai muiden selvitysten ja viranomaissuoritteiden antamista sekä sellaisia muita toimenpiteitä ja tehtäviä, jotka muutoin ovat tarpeellisia presidentintoimen hoidon kannalta.
Kansanedustajan aloitteesta valtion talousarvioon eduskunnassa hyväksytyt määrärahat otetaan talousarvioon ehdollisina ja vaativat presidentin vahvistuksen. Jos presidentti ei vahvista ehdollista määrärahaa kahden kuukauden kuluessa talousarvion julkaisemisesta, asia palautuu eduskunnan uuteen käsittelyyn, jolloin eduskunta päättää lopullisesti määrärahan ottamisesta talousarvioon. Aikaisemmin presidentin vahvistuskielto johti automaattisesti ehdollisen määrärahan raukeamiseen.
Presidentti voi määrätä syytteen nostettavaksi valtakunnanoikeudessa valtioneuvoston jäsentä tai oikeuskansleria ja apulaisoikeuskansleria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Presidentti voi päättää syytteen nostamisesta valtioneuvoston jäsentä vastaan ainoastaan oikeuskanslerin esityksestä [Hakkila, sivu 227, toisin Hermansson: Valtiosääntö, sivu 107], mutta presidentin harkinnassa on ratkaista, onko syytteen nostamiseen aihetta. Oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin syytteeseenpanoon nähden presidentillä on itsenäinen aloiteoikeus. Kummassakaan tapauksessa presidentti ei ole sidottu valtioneuvoston myötävaikutukseen ja tekee päätöksensä vapaamuotoisesti (Kekkonen ilmoitti ratkaisustaan 1973 radio- ja tv-puheessa). Syytteen virkavirheestä valtakunnanoikeudessa korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä tai jäsentä vastaan voi nostaa oikeuskansleri tai oikeusasiamies, muttei tasavallan presidentti. Eduskunnan oikeusasiamiehen syytteeseenpanosta päättää eduskunta.
Jos presidentti ei nosta oikeuskanslerin esittämää syytettä, oikeuskansleri voi saattaa asian eduskunnan ratkaistavaksi. Presidentti P. E. Svinhufvud nosti 1933 oikeuskanslerin esityksestä syytteen ministeri Juho Niukkasta vastaan. Presidentti Urho Kekkonen jätti 1973 oikeuskanslerin esittämän syytteen ministeri Jussi Linnamoa vastaan nostamatta. Oikeuskansleri ei tehnyt asiasta ilmoitusta eduskunnalle.
Tasavallan presidentti nimittää Ahvenanmaan maaherran sovittuaan siitä maakuntapäivien puhemiehen kanssa tai viidestä maakuntapäivien ehdolle asettamasta henkilöstä. Presidentti voi avata ja päättää maakuntapäivien istuntokauden, mutta on tähän asti luovuttanut tehtävän maaherralle. Presidentti voi antaa maakuntapäiville esityksiä ja tiedonantoja sekä puhemiehen kanssa neuvoteltuaan hajottaa maakuntapäivät ja määrätä uudet vaalit toimitettavaksi. Maakuntalait esitellään presidentin vahvistettavaksi valtioneuvostossa ja hänellä on oikeus määrätä maakuntalaki raukeamaan. Presidentin päätökset valmistelee ja esittelee oikeusministeriö ja oikeusministeri. Presidentti vierailee vuosittain Ahvenanmaalla ja kutsuu maakunnan edustajat itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle.
Presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa sen ministerin esittelystä, jonka toimialaan asia kuuluu eli ns. presidentin esittelyssä, joka pidetään yleensä perjantaisin klo 11. Presidentin esittelyssä tehty päätös ilmenee toimituskirjasta (hallituksen esitys, laki tai asetus, avoin kirje, kansalaisuuspäätös, nimityskirja tms.), jonka presidentti ja asian esitellyt ministeri allekirjoittavat. Ennen esittelyä presidentin päätökset tulee valmistella asianomaisessa ministeriössä. Presidentin esittelyssä valtioneuvoston tulee olla päätösvaltainen: läsnä on oltava vähintään viisi ministeriä ja oikeuskansleri.
Presidentin esittely on presidentin pääsääntöinen päätöksentekotapa. Ainoat poikkeukset ovat kabinettiesittelyssä ratkaistavat asiat, tarkastus- ja tiedonsaantiasiat; valtakunnanoikeusasiat; sekä tosiasiallinen päätöksenteko asioiden valmistelun vireille panossa ja valmistelun aikana.
Presidentti ratkaisee sotilaskäskyasiat ja rajavartiolaitosta koskevat asiat puolustusvoimain komentajan ja sisäasianministerin esittelystä ilman valtioneuvoston myötävaikutusta.
Tasavallan presidentin ratkaisut ja kannanotot tarkastus- ja tiedonsaantiasioissa (HM 32 §); valtakunnanoikeusasioissa; sekä tosiasiallinen päätöksenteko asioiden valmistelun vireille panossa ja valmistelun aikana ei ole sidottu valtioneuvoston myötävaikutukseen ja tapahtuu vapaamuotoisesti. Tällä tavoin presidentti päättää valtiovierailuista ja virallisista vierailuista, jotka hän tekee ulkomaille tai jotka hänen kutsustaan toinen valtionpäämies tekee Suomeen, sekä osallistumisestaan Eurooppa-neuvoston kokouksiin (Euroopan unionin valtion- tai hallitusten päämiesten kokous, joka pidetään kesä- ja joulukuussa, lisäksi voi olla ylimääräisiä kokouksia).
Tasavallan presidentti määrää Suomen suhteista ulkovaltoihin. Presidentin puheet, lausunnot ja muut julkiset esiintymiset ovat siten arvovaltaisimpia mahdollisia kannanottoja ulkopoliittisissa kysymyksissä. Presidentti pitää vuosittain ainakin seuraavat julkiset puheet:
Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe pidetään uudenvuodenpäivänä 1.1. klo 12. Presidentti P.E. Svinhufvud piti radiossa ensimmäisen uudenvuoden puheen 1935. Ensimmäisen televisioidun uudenvuoden puheen piti presidentti Urho Kekkonen. Vuonna 1993 pääministeri Esko Aho piti uudenvuoden puheen presidentti Mauno Koiviston sijasta. Presidentit Kekkonen ja Koivisto pitivät puheet tv-studiossa Pasilassa. Presidentti Martti Ahtisaaren uudenvuoden puheet televisioidaan Linnasta.
Eduskunnan säännönmukainen toimikausi (vaalikausi) on neljä vuotta. Vaalikausi jakautuu neljään noin vuoden pituiseen työjaksoon, joita kutsutaan valtiopäiviksi (esim. vuoden 1997 vp.). Valtiopäivät taas jakautuvat kevät- ja syysistuntokauteen. Vaalikauden ensimmäiset valtiopäivät avataan maaliskuun 3. sunnuntaina pidettävien kansanedustajien vaalien jälkeen huhtikuun alussa ja seuraavat kolmet valtiopäivät helmikuun alussa. Vaalikauden viimeiset valtiopäivät päätetään juhlallisesti maaliskuun alussa ennen kansanedustajien vaalien varsinaista äänestyspäivää. Valtiopäivien avajais- ja vaalikauden päättäjäispäivän määrää presidentti, jonka tulee valtiopäiväjärjestyksen mukaan julistaa valtiopäivät avatuiksi ja vaalikausi päättyneeksi eli pitää valtiopäivien avajais- ja vaalikauden päättäjäispuhe.
Avajais- ja päättäjäisjuhlallisuudet alkavat klo 12 Helsingin tuomiokirkossa valtiopäiväjumalanpalveluksella, jonka jälkeen presidentti ja kansanedustajat siirtyvät eduskuntataloon. Eduskunnassa jumalanpalveluksen jälkeen noin klo 13.30 puhuu ensin presidentti ja puhemies vastaa, päättäjäisissä puheiden järjestys on päinvastainen. Tilaisuudet päättyvät puhemiehen tarjoamiin valtiopäiväkahveihin eduskunnan valtiosalissa.
Tasavallan presidentti on vuodesta 1945 alkaen julistanut sotainvalidiviikon ja sotainvalidien syyskeräyksen avatuksi puhumalla ensin radiossa ja sittemmin myös televisiossa. Sotainvalidiviikon avauspuhe pidetään yleensä syyskuun 1. sunnuntaina.
Tasavallan presidentti on vuodesta 1950 alkaen julistanut kirkon yhteisvastuukeräyksen avatuksi puhumalla ensin radiossa ja sittemmin myös televisiossa. Yhteisvastuukeräyksen avauspuhe pidetään yleensä helmikuun 1. sunnuntaina.
Tasavallan presidentti pitää muita puheita; antaa lausuntoja ja tervehdyksiä; myöntää haastatteluja; tai esiintyy muutoin julkisuudessa presidentintoimen hoidon kannalta tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina pitäminään ajankohtina ja yhteyksissä. Tasavallan presidentin ulkomaille tai toisen valtionpäämiehen Suomeen tekemiin valtio- ja virallisiin vierailuihin liittyy yleensä presidentin puheita, haastatteluja tai tiedotusvälineiden edustajien tapaamisia. Julkiset esiintymiset voivat myös liittyä matkoihin kotimaassa tai erilaisiin juhlatilaisuuksiin, joita presidentti kunnioittaa läsnäolollaan.