Tasavallan vientimies Martti Ahtisaari:

"Ura talouselämässä kiinnosti minua"

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari on Suomen tärkein vienninedistäjä. Kolmen vuoden työn tulokset alkavat nyt näkyä. Myös ura talouselämässä kiinnosti presidenttiä, mutta kansainvälinen ura vei voiton.

HELENA RAUNIO

HEIKKI VUONAMO

"Jotta globalisaation mahdollisuudet voitaisiin käyttää tehokkaasti hyväksi, ei ole paljon aikaa istuskella paikallaan. Tämä koskee presidenttiäkin", korostaa Ahtisaari Tekniikka & Taloudelle myöntämässään haastattelussa.

Kukaan ei voi väittää, että Ahtisaari olisi jäänyt paikalleen: vuodesta 1994 lähtien hän on tehnyt liki 60 valtio- ja työvierailua eri puolille maailmaa.

Ahtisaari on haastatteluhetkellä kiireettömän, levollisen ja hyväkuntoisen oloinen, vaikka hän on viikon sisällä käynyt Vilnassa, Tukholmassa, Ylistarossa ja Kaustisilla. Japanin matka välilaskuineen Kiinaan on pian alkamassa.

Presidentti Ahtisaaren mukaan vienninedistäminen korostuu lähinnä kaukomatkoilla, ei niinkään Euroopassa. Se kuvaa hänen mielestään globalisaation merkitystä nykymaailmassa.

"Globalisoituminen suorastaan räjähti siirryttäessä tälle vuosikymmenelle. On todellinen haaste, miten me itse liikumme tässä globaalissa maailmassa ja miten käytämme tilanteen hyödyksemme."

Ahtisaari teki oman reittinsä suomalaisille selväksi vuoden 1995 alussa, jolloin Suomi aloitteli taivaltaan Euroopan unionissa. Hän teki ensimmäisen EU-kuukauden aikana matkan Pietariin. Seuraava matka suuntautui Kaakkois-Aasiaan. Siellä hän kävi Indonesiassa, Thaimaassa, Malesiassa ja Singaporessa."

"Tein tämän korostaakseni sitä, että vaikka Suomi liittyi EU:n jäseneksi, arvostamme myös naapuriamme ja EU:n ulkopuolisia maita."

Suomi on ajanut kaupan yleistä vapautumista esimerkiksi maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä. Telekommunikaatiosopimuksen saamisessa oli Ahtisaaren mukaan Suomella keskeinen rooli.

"Emme ole myöskään yksin ajamassa asioita, vaan meillä on EU tärkeänä työvälineenä, jonka kautta me voimme vaikuttaa. Se on oleellisesti vahvistanut meidän asemaamme kansainvälisissä järjestöissä."

"Seuraavan 10–20 vuoden aikana suurin haasteemme on globalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen. Samoin Venäjän integroiminen eurooppalaiseen järjestelmään ja sen taloudellisen kehityksen edistäminen ovat tärkeitä tavoitteita.

"Meidän pitää olla aggressiivisesti liikkeellä omia etuja ajamassa."

Myös Aasian kehityksessä pitää olla mukana, unohtamatta Latinalaista Amerikkaa ja Afrikkaa."

Ahtisaaren mielestä elämme Suomessa tällä hetkellä myönteisen aggressiivisuuden aikaa.

"Me emme pääse omista vaikeuksistamme, jos täällä vain torkutaan, vaan meidän pitää olla aggressiivisesti liikkeellä omia etuja ajamassa: Niin me teemmekin, ja teemme sen myös siten, että keskitymme oleellisiin asioihin, joista saamme hyvän maineen."

Ahtisaari pitää hyvin myönteisenä sitä, että poliittisten toimijoiden ja talouselämän suhteet ovat Suomessa hyvin luonnolliset.

Ahtisaarta kuitenkin harmittaa suomalainen tapa lokeroida asioita politiikkaa ja eri ministeriöitä myöten. Hän kaipaa yhteiskuntaan lisää verkottumista.

"Lokeroituminen on todellinen ongelma, josta yhteiskuntaa on ravisteltava. Tämä koskee myös eri hallinnonhaaroja, elämmehän nyt verkostumisen aikaa."

"Jos poliittiset suhteemme eivät olisi kunnossa, meidän olisi turha puhuakaan mistään kauppapolitiikasta."

Presidentti Ahtisaari kiistää väitteet siitä, että kauppapolitiikka on alkanut käydä esimerkiksi perinteisen ulkopolitiikan edellä.

"Jotta voisin olla maalleni hyödyksi, on pystyttävä hahmottamaan poliittiset ja makroekonomiset kehityssuunnat maailmassa, ja minkälaisia uusia vaikutusmahdollisuuksia ne antavat. Taloutta ja kauppapolitiikkaa ei voida ottaa erillisinä esille, vaan ne on nähtävä kokonaisuutena, jossa hyvät poliittiset suhteet auttavat hyvien kauppapoliittisten suhteiden luomista."

Ahtisaari ottaa esimerkiksi bilateraalisuhteet naapureihimme:

"Jos poliittiset suhteemme eivät olisi kunnossa, meidän olisi turha puhuakaan mistään kauppapolitiikasta. Avoimet ja hyvät poliittiset suhteet edesauttavat kauppapolitiikkaa ja suomalaisen teollisuuden viennin edistämisestä", Ahtisaari painottaa.

Samassa yhteydessä hän viittaa tiedotusvälineisiin ja painottaa:

"Minusta olisi perin onnetonta, jos poliittiset toimittajat eivät ymmärtäisi mitään taloudesta ja taloustoimittajat politiikasta", hän hymähtää.

Suomen presidentin on helppo keskustella muitten valtioiden päämiesten kanssa.

"En tunne yhtään sellaista valtioiden välistä keskustelua, joka pitäisi aloittaa sanomalla, että meillä on huonot kahdenväliset suhteet. Me voimme mennä tästä eteenpäin ja katsoa molemmille tärkeitä, usein puhtaasti taloudellisia kysymyksiä, varsinkin liikuttaessa Euroopan ulkopuolella."

Valtionpäämiesten aika on kortilla, ja siksi Ahtisaaren mielestä on terve piirre, kun yhä useampi valtiovierailu on muuttunut työvierailuksi tai viralliseksi vierailuksi.

Jokaisen vierailun yhteydessä järjestetään talousseminaareja ja yhteistapaamisia. Niissä presidentti usein puhuu – niin myös parhaillaan meneillään olevan Japanin vierailun aikana. Ahtisaaren ohjelma Japanissa alkoi tiistaina ja hän palaa matkalta sunnuntaina. Mukana on nimekäs 30 teollisuusjohtajan joukko sekä ryhmä pk-yritysten johtajia.

Vaikka Ahtisaarta on joskus arvosteltu liiallisesta matkustamisesta, on mukana olleiden teollisuusjohtajien mukaan hänen ovien availustaan ollut ratkaisevaa vetoapua suomalaisyritysten vientiponnisteluissa. Pienyrittäjät puolestaan arvostavat presidentin kykyä päästä maakuntamatkoillaan mutkattomasti sisälle heidän ongelmiinsa.

Itsensä Ahtisaari pitää ajan tasalla tapaamalla eri puolilta maailmaa olevia teollisuus- ja yritysjohtajia muulloinkin kuin matkoillaan. Hänen luonaan piipahtavat muiden muassa Pehr Gyllenhammar ja Percy Barnevik Suomen vierailuillaan. Hän tapaa myös yritysmaailman edustajia verhojen takana pidettävissä Bilderberg-seminaareissa, joihin osallistuu ylimpiä poliittisia ja taloudellisia päättäjiä maailmalta.

Ahtisaari itse sanoo ihailevansa sitä tapaa, millä esimerkiksi Ruotsin prinssi Bertil toimi aikanaan Ruotsin teollisuuden veturina.

Presidentti Ahtisaari ja hänen kauttaan myös Suomi tunnetaan maailmalla jo kokoaan paremmin. Tätä kuvaa hänen Japanin matkansa. Siihen tuli yksi mutka. Hänen piti Beijingissä tapahtuneen koneen vaihdon aikana levätä, mutta Kiinan presidentti Jiang Zemin halusi tavat hänet.

"Suomen noudattamaa loogista Kiinan-politiikkaa arvostetaan."

Tuttuus ja hyvät kauppasuhteet eivät presidentti Ahtisaaren mukaan estä suomalaisia ottamasta esiin myös vaikeita kysymyksiä.

Ahtisaari pitääkin tapaamisiaan Kiinan presidentin kanssa ja vierailujaan Kaakkois-Aasiassa onnistuneimpina matkoinaan.

"Olemme hyvin etabloituneet Kaakkois-Aasiaan. Myös Kiinan kanssa käytävän kaupan on tarkoitus kaksinkertaistua kolmen vuoden aikana", hän myhäilee.

Suomen vienti Kiinaan oli viime vuonna 2,6 miljardia markkaa, ja tänä vuonna sen ennakoidaan nousevan jo kolmen miljardin markan tasolle. Tuonti oli viime vuonna noin kaksi miljardia markkaa.

Eniten presidentin matkoista ovat hyötyneet suuryritykset. Nyt Ahtisaari pohtiikin esikuntineen, mitä hän voisi tehdä pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi.

"Se askarrutti minua kesän aikana, kun mietin, mihin haluaisin panostaa enemmän. On myös Ulkomaankauppaliiton päänvaivana, miten näitä yrityksiä voi auttaa."

Matkansa presidentti tekee läheisessä yhteistyössä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton kanssa. "Tarkoitus on, että en tee yhtään turhaa matkaa, ja että myös itse opin jotain. Niihin ei liity mitään itsetarkoitusta. Jos presidentti sanoo, että minä tiedän kaiken, hän joutaa eläkkeelle", Ahtisaari kärjistää.

Entisenä pedagogina hän tähdentää, että tärkeintä on oppia oppimisen taito. Oppiminen ei pysähdy johonkin tutkintoon, vaan sellaista päivää ei ole, jolloin ei voisi oppia jotain.

Presidentti Ahtisaari on erityisen tyytyväinen alueellisten korkeakoulujen verkkoon. Niistä hän poimii esimerkiksi Oulun, entisen yliopistonsa. "Siellä yliopiston, teollisuuden, kaupungin ja valtiovallan yhteistyö toimii ilahduttavasti."

Ahtisaari kannattaa myös lämpimästi oppisopimusjärjestelmää. Yrityskäynneillään hän on kuullut monen valittavan, että yrityksen henkilöstö alkaa ukkoutua.

Ahtisaari joutuu aika ajoin tekemään toistuvan havainnon suomalaisista:

"Olemme melkein kykenemättömiä antamaan Suomessa itsellemme tunnustusta hyvästä työstä. Toivon, että äskeisellä Ruotsin vierailulla olisi ollut enemmän väkeä kuuntelemassa, miten Suomen määrätietoista toimintaa siellä kehuttiin. Keskusteluista huokui arvostuksen lisäksi myös halu yhteistyöhön meidän kanssamme."

"Tämä Suomen ja Ruotsin parisuhde nähdään Pohjoismaissa selkeästi ykkösvaihtoehtona."

"Suomalaista tutkimusjärjestelmää pitää kehittää niin, ettei mikään hyvä idea putoa lautojen välistä ja etteivät alkavat yritykset hyydy rahoituksen puutteessa."

"Meidän pitäisi kehittää tässä maassa tervettä itsetuntoa, joka ei kuitenkaan saa johtaa mihinkään uhoamiseen. Nuoret yritysjohtaqjamme käyttäytyvät näin – tietäen oman arvonsa."

Kilpailuasetelma ei Ahtisaaren mukaan voi olla niin yksinkertainen, etteikö yhteisiä etuja löytyisi – esimerkiksi Japanissa hän käsittelee kauppapoliittisia kysymyksiä, jotka hyödyttävät myös ruotsalaisia yrityksiä.

Vaikka Ahtisaari kehuukin suomalaista koulutusjärjestelmää, hän patistaa yrityksiä ja kouluttajia paremmin ennakoimaan millaista työvoimaa tarvitaan.

"Minua suorastaan riepoo, kun yritykset eivät saa ammattitaitoista työvoimaa ja samanaikaisesti maassa on korkea työttömyys", Ahtisaari harmittelee.

Eniten Ahtisaaren harmittelema työvoimapula koskee huipputekniikan yrityksiä, joiden saavutuksia hän ihailee.

"Kyllä maailmalla on huomattu, että Suomi pyrkii hyvin aggressiivisesti parantamaan toimintaedellytyksiään niin, että tutkimuksen ja tuotekehityksen osuus nousee kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuosituhannen vaihteeseen mennessä."

"Korkea koulutustaso, korkean teknologian osuuden lisääntyminen ja tietotekniiikan hallitseminen ei saa johtaa kuitenkaan omahyväisyyteen, niin että kuvittelisimme, ettei ole enää mitään parantamisen varaa."

"Suomen ja Ruotsin parisuhde on Pohjoismaissa selkeästi ykkösvaihtoehto."

Ahtisaari kaipaisi uusia stipendiohjelmia, joissa teollisuuslaitokset rohkaisisivat nuoria opiskelemaan matematiikkaa ja luonnontieteitä.

Yhteistyötä kaikilla aloilla peräänkuuluttavan Ahtisaaren mielestä on myös hyvä asia, kun Tekes, Sitra ja Suomen Akatemia muuttavat saman katon alle.

"Suomalaista kekseliäisyyttä ja tutkimusjärjestelmää pitää kehittää niin, ettei mikään hyvä idea putoa lautojen välistä ja etteivät alkavat yritykset hyydy rahoituksen puutteessa hyvän idean kanssa kuolemanlaaksoon."

Vaikka tutkimusta onkin pian riittävästi, Ahtisaari ei väsy korostamasta myös laadun merkitystä. "Kaiken työn voi tehdä vielä paremmin, laadukkaammin."

Presidentti onkin mielissään teollisuuden hänelle antamasta 60-vuotislahjasta, laadun johtamisen lahjoitusprofessuurista Oulun yliopistossa. Uutena professorina aloitti Timo Silén.

Ahtisaari arvostaa suomalaisia yritysjohtajia, ja häntä harmittaa se sävy, minkä keskustelu yritysjohtajien optioista sai.

"Kun puhuin optioista, se koski vain yhtä yritystä, Meritaa, enkä ollut mielipiteessäni yksin."

Presidentillä ei ole mitään optioita eikä yritysjohdon kannustamista vastaan.

"Yhdessä vaiheessa pohdin vakavasti, että saisinko tarjouksia talouselämän puolelta. "

"Ne pitää vain rakentaa niin, että kaikki näkevät, että yrityksen toiminnan parantuminen johtuu yritysjohdon toimenpiteistä. Optio ei saa olla pelkkä automaatio. Huomattavasti parempana pidän koko henkilökuntaa koskevaa palkkiojärjestelmää, kuten esimerkiksi Bernerillä. "

Ahtisaari on aistinut selvästi yrityksissä vieraillessaan niiden työskentelyilmapiirin.

"Yleensä kun yritys tekee hyvää tulosta, sen työskentelyilmapiirikin on hyvä. Kannustus- kuten myös johtamisjärjestelmän tärkeimmät piirteet ovat reiluus ja avoimuus."

"Ei yrityksen johtaminen poikkea valtavasti esimerkiksi valtion- tai kunnallishallinnon johtamisesta, johtamiseen niissä kaikissa liittyy samoja piirteitä. Kuten myös täällä Linnassa."

Avoimuuden puutteen lisäksi Ahtisaarta häiritsee suomalaisen yhteiskunnan ja varsinkin liike-elämän ikäsyrjintä.

"Minua on suorastaan raivostuttanut, kun ihmisiä pannaan eläkkeelle parhaassa työiässä. "

"Tiedän paljon yritysjohtajia, jotka voisivat nimelliskorvausta vastaan olla suureksi hyödyksi yrityksille. Amerikkalaiset eivät ikinä haaskaisi tällaista osaamista. Elämää ei pidä nähdä vaiheittaisena, että kaikki päättyy, kun mennään eläkkeelle", paheksuu Ahtisaari suomalaisten alkutekijöissään olevaa kykyjenkäyttöä.

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren elävä innostus talouselämää kohtaan kumpuaa hänen omasta mielenkiinnostaan. Häntä ei tarvitse patistaa syventymään aiheeseen.

"Olisi hyvin voinut olla kuviteltavissa, että olisin tehnyt toisenlaisen uran. Yhdessä vaiheessa pohdin vakavasti, että saisinko tarjouksia talouselämän puolelta. Sitten minulle tarjottiin mielenkiintoista kansainvälistä tehtävää, ja muut vaihtoehdot jäivät."

"Keskustelin asiasta ystäväni kanssa ja hän neuvoi minua keskittymään virkamiesuraan. Olen hänelle edelleen hyvin kiitollinen", presidentti hymyilee leveästi.

"Ihmisten kanssa ollessani minulle on tärkeintä, että hän on rehellinen ja että häneen voi luottaa. Tietysti se, että hän on osaava omassa ammatissaan, olkoon se mikä vain, vaikuttaa asiaan. Hänen asemallaan ei ole väliä."

Ahtisaari ei halua lokeroida asioita, vaan päinvastoin avartaa. Häntä harmittaakin, jos hän huomaa kotiinpäinvetoa asioissa, joissa pitäisi olla yhteistyössä. "Suomi on niin pieni maa, että yksin emme pärjää."

Siksi hän ei lokeroi myöskään vienninedistämistä tai laatua omiin pilttuisiinsa, vaan näkee asiat laajemmin.

"Suuri osa politiikan ja talouden päättäjistä on taiteen ystäviä. Esimerkiksi Suomen kesän kulttuuritarjonta on tehnyt heihin suuren vaikutuksen."

Sitten presidentti Martti Ahtisaari pääsee ilmeiseen mieliaiheeseensa, oopperaan ja heittää haasteen muillekin:

"Suomen Kansallisoopperan taso on nostettava niin korkealle, että se on viiden parhaimman oopperan joukossa Euroopassa. Siihen pitäisi satsata kaikkien valtiovallasta lähtien. Tämä on yhtä lailla laatukysymys kuin yrityksen tai julkisyhteisön toiminnan laadun parantaminen."

"Ystäväni, maailmanluokan oopperataiteilijan almanakka on varattu neljäksi–viideksi vuodeksi eteenpäin. Minun almanakkani on varattu vain muutamaksi vuodeksi, mikä tarkoittaa vain keskinkertaista oopperatähteä", vertailee presidentti pilke silmäkulmassa.

"Ihmisten kanssa ollessani minulle tärkeintä on, että hän on rehellinen ja että häneen voi luottaa. Tietysti se, että hän on osaava omassa ammatissaan, olkoon se mikä vain, vaikuttaa asiaan. Hänen asemallaan ei ole väliä", vakuuttaa presidentti Martti Ahtisaari.

Presidentti Martti Ahtisaari on kiinnostunut laajasti yhteiskunnan eri kysymyksistä, ja ottaa tarvittaessa vahvastikin kantaa. "Mitäs minä vielä saarnaisin", hän naurahtaa.

KUVAT: ANTTI MANNERMAA