KULTARAHA 1/98
Riitta Nikkola
Presidentti perää suomalaisilta enemmän vastuuta - myös itsestä
Presidentti Martti Ahtisaaren mielestä meidän pitäisi uskoa enemmän itseemme, onhan kansainvälinen asemamme vahvempi kuin koskaan. Koulutus on tärkein voimavaramme nyt ja tulevaisuudessa, ja siitä on jokaisen paras pitää itse huolta. Vastuun siirtäminen yhteiskunnalle liian monissa asioissa on presidentin mielestä mennyt liian pitkälle.
YHTEISKUNTA
Tapasimme presidentti Martti Ahtisaaren kanssa Mäntyniemessä leppoisissa tunnelmissa. Kiivastahtinen syyskausi on takana, ja jouluaika toi sopivan hiljentymisjakson Eeva-vaimon ja Sibeliuksen sinfonioiden parissa. Kevätkauteen presidentti on lähtenyt luottavaisin mielin: hän korostaa, että Suomi on vihdoin löytänyt paikkansa kypsänä aikuisena muiden kansakuntien joukossa.
- Olemme saaneet monia asioita järjestykseen tässä maassa. Tutkimusta ja kehitystä tuetaan, riskirahoitustakin löytyy. Meillä on paljon hyviä ideoita ja edellytykset niiden saamiseksi markkinakelpoisiksi.
Ahtisaari toivoo, että lamasta päästäisiin vihdoin irti myös henkisesti, jotta kaikki hyvinvointimme resurssit voitaisiin käyttää hyväksi. Laman jälkilaskut pitkäaikaistyöttömineen, syrjäytymisineen ja erilaisine seurausvaikutuksineen kuitenkin huolestuttavat.
Hän kiittelee suomalaisten tiedon tasoa nykytilanteesta. Tosiasioiden ymmärtäminen näkyi hänen mielestään tuponeuvotteluissa.
- Tuporatkaisu on valtava ponnistus ammattiyhdistysliikkeiltä - kun elämme kasvukautta ja yritykset tekevät voittoa, on varmasti vaikea selittää, miksei se näy isompina palkankorotuksina. Tämä osoittaa suomalaisten vastuuntuntoa tässä asiassa: on ymmärretty, että ei pidä ahnehtia, vaikka olisi kiusaus ja ehkä mahdollisuuskin.
TAVAT HUKASSA?
Ihan kaikkeen suomalaisissa presidentti ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Osalta kansalaisista tuntuvat tavat olevan kadoksissa.
- Jos vanhemmat odottavat, että heidän lapsilleen opetetaan tapoja päiväkodissa ja koulussa, ja ettei kodilla olisi tässä asiassa mitään vastuuta, se osoittaa että vanhempien käsitys omasta roolistaan lapsen kasvattajana on pahasti hukassa!
Presidentti muistuttaa entisestä työnjaosta kodin ja koulun välillä. Se oli selkeä: kotona tapahtui peruskasvatus ihmiseksi, ja koulusta piti saada tietoa.
- Toki koulusta sai silloin ja saa nykyisinkin paljon muutakin: jokainen hyvä opettaja vaikuttaa oppilaisiinsa persoonallisuudellaan.
Ahtisaaren mielestä olisi aika ryhtyä pohtimaan sitä, että jos kerran lapsia hankitaan, täytyy heistä myös kantaa vastuu. Hän ymmärtää varsinkin pitkäaikaistyöttömyyden ja toisen sukupolven työttömyyden mukanaan tuomat ongelmat, ja perää tähän ongelmaan apua myös niin sanotulta kansalaisyhteiskunnalta.
- Jos vanhemmat eivät jostain syystä jaksa, tarvitaan laajennetun perheen" tukea: isovanhempia, ystäviä, naapureita... Vaikka haluankin korostaa aikuisen vastuuta ja velvollisuuksia toisin kuin tänä päivänä on tapana, painotan myös kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Meidän täytyy ottaa vastuuta toinen toisistamme.
Presidentin mielestä viime vuosikymmenien kehitys on johtanut vastuun siirtämiseen liian usein yhteiskunnalle ja yleensä kaikille muille kuin itselleen.
- Nyt pitäisi saada asenteet muuttumaan: jokaisen pitäisi ottaa itsestään enemmän vastuuta. Peruskoulun jälkeen tulee hankkia kunnon koulutus, mikä tahansa, kunhan ei jättäydy pelkän peruskoulun varaan, sillä se on jo heittäytymistä yhteiskunnan varaan. Jokaisella terveellä ihmisellä on kykyjä hankkia edes jonkinlainen koulutus.
Martti Ahtisaari painottaa, että jokaisen tämän päivän nuoren, kuten meidän kaikkien, täytyy ymmärtää, että elämä on jatkuvaa opiskelua. On varauduttava vaihtamaan työpaikkaa ja jopa ammattia useampaankin kertaan elämässään. Se merkitsee myös tottumista liikkumiseen.
- Olen itse esimerkki ihmisestä, joka on aina matkustanut työn perässä, hän heittää.
TYYDYTTÄVÄ PALVELUTASO RIITTÄÄ
Yhteiskunta ei veropoliittisilla ratkaisuillaan kuitenkaan tue hyvän koulutuksen hedelmiä eli paremmin palkattuja töitä. Hyvätuloiset, velkaiset, pienten lasten perheet tietävät tämän varmasti paremmin kuin muut. Bruttopalkka näkyy vain tilinauhalla, mutta ei pankkitilillä?
- Jokainen tietää, että verotuksen taso on Suomessa liian korkea. Se aiheuttaa muitakin ongelmia, esimerkiksi harmaata taloutta, mikä heijastuu myös moraalin laskuna. Mutta olemme kuin jalkapannassa tässä asiassa. Valtion velkaantuminen on saatava loppumaan ja valtion talous kuntoon. Sitä ennen on turha esittää verotuksen alentamista.
- Tarvitsemme nyt sietokykyä, jota kyllä olemme osoittaneetkin. Meillä on kova hevoskuuri takana, mutta hyvällä tiellä ollaan. Monet kunnat esimerkiksi ovat jo pudottaneet velkansa puoleen, Ahtisaari huomauttaa.
Hän muistuttaa korkean verotuksen tuomista hyvistä puolista: koulutuksesta, terveydenhuollosta, perusturvallisuudesta. Verotus tasaa tehokkaasti tuloja niin kuntien sisällä kuin kuntien välilläkin, mikä on presidentin mielestä tasaarvoista ja oikein.
Aluepolitiikkaa siis tarvitaan. Mutta onko tavoiteltavaa tai edes järkevää pitää hyvää palvelutasoa yllä koko maassa?
- No ainakin edes tyydyttävää palvelutasoa tulisi pitää yllä, eikä jokaisen palvelun tarvitse olla ihan nurkan takana. Mutta en haluaisi sellaista Suomea, jossa kaikki yhtäkkiä muuttaisivat asumaan tähän yhteen kolmasosaan.
Ahtisaaren mielestä yhteiskunnan jakaantumista tapahtuu lähinnä kaupunkien ja syrjäseutujen sisällä.
- On paremmin ja huonommin toimeentulevia ihmisiä, kuten paremmin ja huonommin toimeentulevia kuntia. Ja silti olemme maailman tasaisinta tulonjakoa edustava maa!
HYVINVOINTIVALTIOSTA AKTIVOIVAAN YHTEISKUNTAAN
Presidentti pitää selvänä, että selkeä enemmistö suomalaisista on oikeudenmukaisen yhteiskunnan kannalla. Siitä huolimatta, että se merkitsee monille maksamista.
Enää ei verotusta kuitenkaan voi kiristää, pikemminkin päinvastoin. Kaikkeen mihin olemme tottuneet, ei ehkä jatkossa ole enää varaa.
- Tulevaisuuden haaste on mielestäni juuri siinä, että emme luovu oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, vaikka lähdemmekin uudistamaan hyvinvointiyhteiskuntaa.
Ahtisaari on pohtinut uutta nimitystä yhteiskunnallemme, nimeä joka sisältäisi ajatuksen yksilöiden aktivoimisesta ja heidän mahdollisuuksiensa hyödyntämisestä pelkän passivoivan hyvinvoinnin sijasta. Uusliberalismille hän ei kuitenkaan lämpene.
- Hyvinvointivaltion uudistamisen täytyy lähteä siitä, että pidämme mielessämme hyvinvointivaltion periaatteet samalla kun luomme jotain sellaista joka parantaisi ihmisten mahdollisuutta tulla niin sanotusti työllistämiskykyiseksi (engl. employable). Emmekä todellakaan ole Euroopan ainoa maa, joka tätä pohtii!
Kaikki eivät kuitenkaan halua työllistyä, ainakaan ensisijaisesti?
- Olemme menossa kohti yhteiskuntaa, joka ei siedä heittäytymistä yhteiskunnan elätettäväksi. Sellainen ajattelu lisääntyy, jonka mukaan työkykyisen ihmisen on otettava vastaan työpaikka, joka hänelle on tarjolla, Ahtisaari uskoo.
TUKEA TUTKIMUS JA KEHITYSVAIHEESEEN
Työllistämisen kannalta pienet ja keskisuuret yritykset ovat avainasemassa. Miten yhteiskunta tukee yrittäjyyttä - ainakin yrittäjät itse pitävät yrityksensä kehittämisen pahimpana esteenä epätervettä kilpailutilannetta, joka johtuu muun muassa markkinoita vääristävistä tuista (yrittäjäbarometri 97)?
- Tuki tulisi ilman muuta suunnata uusille yrittäjille, siihen alkuvaiheeseen jossa tarvitaan tutkimus ja kehitystyötä sekä markkinointia, ettei hyvän idean kehittäminen jäisi tuen puutteeseen. Tuki saisi poistua siinä vaiheessa, kun yritys jo pärjää omillaan ja ehkä laajeneekin.
Ahtisaaren mielestä yritysten ja työvoimaviranomaisten koulutusyhteistyö on hyvä esimerkki sellaisesta yrityksen tarpeeseen räätälöidystä yhteistyöstä, joka ei ole vain koulutusta koulutuksen vuoksi.
Myös uudelleenkoulutus, esimerkiksi elektroniikkapuolen tarpeisiin, saa Ahtisaaren lämpimän kannatuksen.
- Jos uudelleenkoulutusta ei järjestettäisi tai jos ihmisiltä ei löytyisi ajattelua, jonka mukaan voi lähteä kouluttautumaan ihan uudelle alalle, missä työvoimaa tarvitaan, olisimme vaikeuksissa, hän sanoo vakavana.
Paikallista sopimista yrityksissä tapahtuu Ahtisaaren mukaan jo paljonkin. Se ei hänestä saa kuitenkaan johtaa työvoiman alennusmyynteihin.
- Tietenkin tarvitaan peruslinjaukset, joiden sisällä joustetaan tarpeen mukaan. Mielestäni monin paikoin ihmiset ovat oivaltaneet, että heidän leipänsä on yrityksen menestyksestä kiinni. Uskon, että luottamuksen ilmapiiri työnantajan ja työntekijöiden on ratkaisevaa siinä, miten päästään eteenpäin.
Tässä ilmapiirissä on eroja yritysten välillä.
Onko politiikan asia säädellä elinkeinorakennetta? Eivätkö markkinat pidä huolen terveestä kilpailusta?
- Politiikkaa tarvitaan luomaan perusedellytykset talouselämälle ja aikaansaamaan globaaliset pelisäännöt. Markkinoitten hyvä puoli on siinä, että kun ne toimivat hyvin, se on kuluttajien etu. Epäterveisiin ilmiöisiin täytyy tietenkin puuttua. Kilpailuvirastoa tarvitaan juuri siksi ettei pääsisi syntymään kuluttajan kannalta epätoivottavaan kilpailuun johtavia monopoleja. Toisaalta isojen yritysten on oltava tarpeeksi isoja pärjätäkseen Euroopan ja maailman markkinoilla... tässä on uusi ongelma, joka olisi hyvä ainakin tiedostaa.
VIRKAMIEHILLÄ ON ASIANTUNTEMUSTA
Tarvitaan politiikkaa tai ei arvostelu poliitikkoja kohtaan kasvaa koko ajan. Toisaalta myös virkamiesten vallan lisääntymistä kritisoidaan. Sen sijaan Martti Ahtisaari on saanut hyvän arvosanan kansalta tehtäviensä hoidosta. Mistä tämä kertoo?
- En kommentoi yleensä mielipidekyselyjä itsestäni ja työstäni. Mutta olen kiitollinen, että työtä arvostetaan.
Uskotteko, että kansalaisia pännii se, että veroista päättävät poliitikot saavat itse verottomia etuja?
- Ehkä ihmisten mielestä on hyvä, jos poliitikon tausta on muutakin kuin pelkkää poliittista työskentelyä, että on ollut myös niin sanotussa tavallisessa työssä. Meilläkin alkaa olla ammattipoliitikkoja, joita ei ehkä niin arvosteta, Ahtisaari arvelee.
Mitä väitettyyn virkamiesten vallan kasvuun tulee, presidentti toteaa että virkamiesten asema on aina ollut vahva.
- Nykyisin virkamiehet ovat joutuneet julkisuuteen entistä enemmän, usein todennäköisesti pyytämättään. Eivät he kilpaile ministerien kanssa, mutta heillä on asiantuntemusta, jonka pohjalta he tekevät ehdotuksia ja antavat erilaisia vaihtoehtoja ministereille. Olisi onnetonta, jos meillä olisi niin saamatonta virkamieskuntaa, ettei heiltä tulisi ajatuksia - silloin he eivät tienaisi leipäänsä!
Omasta virkamiestaustastaan Ahtisaari toteaa, että se on hänelle valtava voimavara. Sen sijaan ensimmäisessä ammatissaan, opettajana, hän ehti olla Suomessa vuoden, ulkomailla kolme vuotta.
- Mutta opettamistahan se on tämäkin työ, hän toteaa.
SUOMI ON VAHVOILLA
Eräs asia mikä Ahtisaarta hämmästyttää, on se että me suomalaiset emme usko itseemme.
- Kuitenkin Suomen asema on vankempi kuin se on ollut aikoihin; EU-jäsenyys on vahvistanut sitä. Meidän toimintatavoistamme sanotaan, että niistä voisivat suuretkin maat ottaa oppia. Juuri vähän aikaa sitten vaikutusvaltaisen kuulijakunnan läsnäollessa eräässä Ranskassa järjestetyssä seminaarissa saksalainen osallistuja suitsutti, että "Suomi on onnistunut kääntämään vaikean taloudellisen tilanteen voitokseen ja että olisimme (Saksassa) jo pitkällä jos olisimme toimineet samalla tavalla kuin suomalaiset". Ja tällaisia lausuntoja kuulen ulkomailla vähän väliä, hän vakuuttaa.
Oho, suomalainenhan nolostuu tuollaista kuullessaan, tai tulee ainakin epäluuloiseksi.
- Emme ole tottuneet kehumaan itseämme, enkä minä kehumisen takia tätä kertonut, vaan siksi että tämän kansakunnan pitäisi tajuta, että olemme vahvoilla, työttömyydestä ja velasta huolimatta.
Tutkimusten mukaan suomalaisilta nuorilta aikaa jo löytyä tervettä itsetuntoa ja uskoa tulevaisuuteen.
- Sehän on hyvä, presidentti kiittelee ja muistuttaa varoiksi: - Menestymisessä tarvitaan kuitenkin myös nöyryyttä - se ei saa johtaa uhoon.