Tasavallan Presidentin artikkeli Herald Tribune Internationalissa 18.12.1998/Suomennos

Euroopan unionin johtajat kokoontuivat viime viikonloppuna Wienissä Venäjän kriisin heittäessä varjonsa tilaisuuden ylle. Kehitys Venäjällä osoittaa, ettei nopeita ratkaisuja ole löydettävissä. Markkinatalous ei menesty epäterveissä rakenteissa ja demokratia vaatii kansalaisyhteiskunnan kasvualustakseen. Perustusten rakentaminen vie vuosia ja kestävät ratkaisut edellyttävät myös duuman ja kansan tukea.

Venäjällä on kasvun liikkeellelähdön perusedellytykset, luonnonvarat sekä koulutuksen ja tieteenharjoittamisen perinteet. Kansanvalta ja aito markkinatalous voivat kuitenkin kukoistaa vain oikeusvaltion oloissa. Valtoimenaan rehottava rikollisuus on ilmeinen vaara, kuten uudistajana tunnetun Galina Starovoitovan murha osoittaa.

Selvästikin Venäjä kykenee irtautumaan meneillään olevasta kriisistään ainoastaan yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ulkopuolisen maailman ja erityisesti naapureidensa kanssa. Päästäkseen vaikean tilanteensa herraksi, Venäjän olisi oltava sinut paitsi taloutensa, myös historiansa ja maantieteensä tosiasioiden kanssa.

Suomen ja Ruotsin liittyessä Euroopan Unioniin, Venäjästä tuli sen seinänaapuri. Unioni sai

pohjoisen ulottuvuuden. Niin unioni kuin Venäjäkin hyötyvät ovien auki pitämisestä. Euroopassa vallitsee luontainen keskinäisriippuvuus. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa energiahuolto. Tulevina vuosikymmeninä Euroopan Unioni on oleva yhä riippuvaisempi tuontienergiasta, erityisesti luonnonkaasusta. Venäjällä on pohjoisessa valtavat varannot, joiden ainoa luontainen markkina-alue on Eurroopan unioni.

Venäjän tarvitsee vientisatamia Itämerellä maan talouden kehittyessä yhä riippuvaisemmaksi ulkomaankaupasta. Kauttakulkuliikenne tuottaa tuloja Itämeren rannikkovaltioille ja luo vakautta koko alueelle.

Rajat eivät pysäytä saasteita tai haittaa kulkutautien, huumeiden tai rikosten etenemistä. Vain

yhteistyöllä niitä vastaan voidaan menestyksekkäästi taistella, kuten kokemukset 1300 kilometriä pitkällä Suomen ja Venäjän rajalla osoittavat. Tämä raja on nyt myös Euroopan unionin ja Venäjän välinen raja.

Kaikki mainitut keskinäisen riippuvuuden tekijät sisältyvät Euroopan unionin komission raporttiin Euroopan unionin pohjoisesta ulottuvuudesta, joka esiteltiin huippukokoukselle Wienissä.

Venäjä on alueeltaan laajin valtio maapallolla myös ilman neuvostoimperiumiaan. Neuvostoliitto, joka nimellisesti oli liittovaltio yritti turhaan pitää valtavan alueensa keskusvallan rautaisessa komennossa. Venäjä puolestaan on matkalla kohti todellista liittovaltiokäytäntöä. Venäjän muodostavia osia, tasavaltoja ja alueita, kutsutaan "subjekteiksi" ja käytäntö osoittaa, että niiden asema on kehittynyt suuresti neuvostoajoista, jolloin ne olivat pelkkiä keskusvallan objekteja.

Alueiden kuvernöörit valitaan nyt suoralla kansanvaalilla, ja he ovat valitsijoilleen vastuussa toiminnastaan. Tästä johtuen alueilla on nyt enemmän todellista valtaa kuin koskaan ennen. Ainekset toimivaan liittovaltioon, jossa valtaa on aidosti siirretty alaspäin, ovat nyt olemassa. Monoliittisen yhtenäisvaltion, sellaisen kuin se aikanaan oli, muuttaminen liittovaltioksi on historiallinen saavutus.

Suomi kannattaa Euroopan Unionin vahvaa tukea alue- ja paikallishallinnon kehittämiseen sekä ruohonjuuritason demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen Venäjällä. Hallittu hajauttaminen estää hajalle ajautumisen.

Harvat kansakunnat pystyvät tyynesti asettumaan kasvokkain historiansa - sen kaikkien jaksojen - kanssa.Se on kuitenkin tarpeen, jotta voi elää sovussa sekä itsensä että naapuriensa kanssa.

Suomalaisiin teki vaikutuksen kun presidentti Boris Jeltsin tuli Helsinkiin vuonna 1992 ja laski seppeleen Suomen sankarivainajien muistomerkille, myöntäen että Neuvostoliitto oli toiminut väärin hyökätessään maahamme vuonna 1939. Hänen tunnustuksensa sinetöi Suomen ja uuden Venäjän sovinnon. Historiassamme on yhä arkoja kohtia, mutta ne eivät ole enää taakkana suhteellemme. Tosiasia että Suomea ei koskaan miehitetty ja että sen itsenäisyys ja perustuslaillinen jatkuvuus varjeltuivat loukkauksilta helpotti sovintoa.

Viro, Latvia ja Liettua liittyvät Euroopan Unioniin ensi vuosikymmenellä. Ne miehitettiin toisessa maailmansodassa ja menettivät itsenäisyytensä 50 vuodeksi. Uuden Venäjän rooli oli oleellinen niiden itsenäisyyden palauttamisessa. Nyt on oltava mahdollista edetä edelleen kohti hyvin toimivia suhteita eurooppalaisessa hengessä.

.