Kansan Uutiset/Viikkolehti 13.12.1996 (Tapio Kari, Jukka Parkkari)

Ahtisaari työttömyydestä:
Filosofoitu on jo riittävästi…

Presidentti Ahtisaaren arvot:

Kumppanuus, luovuus, vastuuntunto

Mäntyniemen aulassa adjutantti varoittaa, että presidentti saattaa olla rasittunut kiireisen työpäivän jälkeen. Mitä vielä! Ahtisaari on täynnä tarmoa, keskustelusta tulee pitkä ja perusteellinen. Pääaiheena on hyvinvointi, kansalaisyhteiskunta, työttömyys. Luovuus, vastuuntunto, usko ja kumppanuus - nämä käsitteet vilistävät presidentin puheessa.

Ahtisaari on viritellyt keskustelua kansalaisyhteiskunnasta ja toivonut kansalaistoiminnan aktivoituvan. Merkkejä siitä, että näin on tapahtumassa, hän on nähnyt maakuntamatkoillaan.

"On semmoista uudenlaista vastuuntuntoa", presidentti sanoo.

Halikossa, minne Ahtisaaren edellinen maakuntamatka suuntautui, on puolet nuorisotyöttömistä työllistetty erityistoimin. Vaasassa uusosuustoiminnallinen liikehdintä on vireää.

Ähtärissä paikalliset yritykset, kunta, ammattiyhdistysliike, työttömät, kirkot kehittelevät kumppanuussopimusta.

"On ilahduttavaa, kun näkee tällaista. Kun on kekseliäisyyttä ja vastuuntuntoa, aina muutama työpaikka syntyy. Jokainen työpaikka on kotiinpäin."

Ahtisaari kiittää myös urheilu- ja nuorisojärjestöjä, jotka pitävät mahdollisena 15 000 uuden työpaikan luomista kolmen vuoden sisällä. Presidentti sanoo tarkistaneensa, että luku on totta eikä palturia.

Paikallistasolla syntyvässä kumppanuudessa sosiaalinen vastuu koetaan presidentin mielestä hyvin läheisenä.

Ahtisaari muistuttaa vanhoista hyvistä perinteistä, joista kannattaa yhä ottaa oppia.

"Oli semmoinen aika Suomessa, jolloin kyläläiset päättivät, että tuo Ahosen Kalle on niin hemmetin hyvä koulussa että kerättiin rahat ja lähetettiin poika jatkamaan opintiellä. Jokainen meistä muistaa tällaisia, jos vähän penkoo muistiaan."

Ahtisaari uskoo, että Suomessa on paljon käyttämätöntä reserviä. Joku on sanonut, että suomalaiset pystyvät käyttämään vain 10 % luovuudestaan, ja presidentti arvelee, että se voi hyvinkin olla keskiarvo.

"Tämä on haaste jokaisessa työpaikassa. Olen aina miettinyt, miten saisi jokaiselle työtä sillä tavalla, että hän juuri selviää siitä, mutta joutuu ponnistelemaan, antamaan kaikkensa, ja saa onnistumisesta tyydytyksen. Uskon ihmisen kykyihin."

Amerikan keskustelu

kiinnostaa

Ahtisaari on useampaankin otteeseen puhunut kansalaisyhteiskunnasta, viimeksi kolme viikkoa sitten Teollisuuden ja Työnantajien seminaarissa. Silloin se herätti jo kommentointia lehdistössä.

Itse asia, kansalaisyhteiskunta ja siihen liittyvät käsitteet kuten yhteisöllinen pääoma ja talouden kolmas sektori, ovat kuitenkin hankalasti lähestyttäviä.

Presidentti on perännyt talkoohenkeä, kansalaistoiminnan aktivoitumista ja ihmisten yhteistyötä elinolojensa parantamiseksi. Kaikella tällä hän tarkoittaa uudistuvaa kansalaisyhteiskuntaa.

Ahtisaari on seurannut kansalaisyhteiskunnasta Yhdysvalloissa ja Italiassa käytyä keskustelua. Yhdysvalloissa on katsottu kansalaisyhteiskunnan roolin kaventuneen. Kiinnostus omaan elinympäristöön on vähentynyt.

Hyvin mielenkiintoisena Ahtisaari on pitänyt amerikkalaisen Harvardin yliopiston professorin Robert Putnamin vuonna 1993 julkaistua tutkimusta Italiasta.

"Minua kiinnostaa se, miten yhteiskunta toimii hyvin. Putnamin tutkimuksessa lähdettiin siitä, että mitä enemmän oli yhteisöllistä toimintaa, sitä demokraattisempi yhteiskunta on. Se on tutkimuksen pääanti."

"Tämä on ajankohtainen teema. Miten demokratia säilyy eikä siihen kyllästytä, miten kansalaisaktiviteetti saadaan käyttöön?"

Ahtisaari ei ota Putnamin käsityksiä valmiina reseptillä, mutta oppia niistä voi ottaa.

"Jos jossain on huolestuttavia kehitystrendejä, niin ei meidän tarvitse välttämättä sortua samaan. Käytetään hyväksi tutkimustietoa ja mietitään mitä tekisimme ettei ainakaan meillä mentäisi huonoon suuntaan."

Täysin väärinymmärretty

haastattelu

Putnamin ajatukset kansalaisyhteiskunnasta olivat presidentin mielessä, kun hän vuoden alussa antoi paljon huomiota herättäneen haastattelun Keskisuomalaiselle. Siinä hän esitti lehtien ja niiden lukijoiden yhteistyön parantamista osana toimivaa, vireää kansalaisyhteiskuntaa.

Haastattelun saama tyly vastaanotto kismittää Ahtisaarta vieläkin. Haastattelun sanomaa ja ajatuksellista yhteyttä, johon se liittyi, ei havaittu eikä ymmärretty ollenkaan.

"Parhaita olivat reagoijat, jotka eivät lukeneet koko juttua ja myönsivätkin sen jälkikäteen. Mutta heillä oli vahvat mielipiteet."

"On hauskaa havaita millä älyllisellä perusteellisuudella johonkin asiaan suhtaudutaan. Ei se minua häiritse, mutta en anna sen mennä ohikaan."

"Se oli muuten hyvä haastattelu, mutta otsikko oli väärä. Siinä oli valvonta-sana, ja silloin kellot alkoivat soida."

"Malli, tämä idea yleisöasiamiehistä, oli osittain Englannista. Mutta se nähtiin valvontamekanismina. Minä inhoan valvontaa varmasti yhtä paljon kuin kaikki toimittajat."

Entä sopiiko vireään kansalaisyhteiskuntaan se, että tiedotusvälineiden omistus keskittyy kuten Suomessa? Nythän myös sähköinen viestintä ja lehdet menevät samoihin käsiin.

Ahtisaaren mielestä se riippuu ratkaisevasti siitä, miten omistajat toimivat. Jos tiedotusvälineille määritellään jostain yhteinen linja ja ne ajavat esimerkiksi yhtä poliittista ideaa, se on haitallista. Jos taas omistajat keskittyvät siihen, että saavat sijoitukselleen säädyllisen tuoton mutta eivät puutu toimitukselliseen sisältöön, silloin keskittyminen voi antaa journalismille paremmat resurssit.

"Mutta kyllä keskittyminen on aina huolenaihe. Täytyy seurata tarkkaan, ettei tule kielteisiä piirteitä."

Ahtisaari pyrkii seuraamaan paljon suomalaisia lehtiä. Yleisesti ottaen hän on niihin tyytyväinen. Esimerkiksi maakuntalehtiä hän sanoo avaavansa mielellään.

"Eivät ne välttämättä presidentistä niin hövelisti kirjoita, mutta ei se olekaan kriteeri, vaan se minkälaisia asioita ne käsittelevät."

Presidentin mukaan tietoa on meillä kyllä saatavissa, jos sitä vain haluaa. Yhtenä tärkeänä kanavana hän pitää kirjastoja.

Hyväntekeväisyys

ei korvaa

yhteiskuntaa

Moni pelkää, että kansalaisyhteiskunnan merkitystä korostamalla halutaan hyvinvointiyhteiskunnalle kuuluneita tehtäviä siirtää vaivihkaa vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden varaan.

Ahtisaari muistuttaa, että ennen kuin tehtävät annettiin yhteiskunnalle ne kuuluivat yksilöille.

"Perheillä oli vastuu lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja myös vanhemmistaan. Kaiken avun tarkoituksena oli auttaa asianomaisia selviytymään ja pääsemään elämisen alkuun silloin kun vaikeuksia oli."

Presidentin mielestä on hyvä pohtia, onko vanhat periaatteet unohdettu kun lainsäädäntöä on muutettu, ja onko avusta tullut liian passiivista ja passivoivaa.

Yhteiskunnan vastuulla tulee presidentin mielestä olla terveydenhoito, koulutus ja muut perusasiat. Vapaaehtoinen kansalaistoiminta täydentää sitä. Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee uusosuustoiminnan.

"Täytyy lähteä siitä, ettei tässä keskustelussa ole ketään, joka ei hyväksy sitä periaatetta, että jos ihminen on hädässä, hänen pitää saada apua. Koskaan ei voida mennä sellaiseen järjestelmään, että asiat järjestyisivät pelkällä hyväntekeväisyydellä."

Filosofointi ja rukous

eivät yksin auta

Ahtisaari esitti pari viikkoa sitten, että ensi vuosisadan hyvinvointiyhteiskunnasta tehtäisiin kattava selvitys, mutta hän ei sanonut, kuka tai mikä laitos sen tekisi.

"Heitin ajatuksen ilmaan ja katsotaan kuka siihen tarttuu. Täytyy odottaa josko Akatemian piirissä tai muualla joku sanoo, että me halutaan tuo. Toivottavasti syntyy kilpailu siitä kuka saa sen tehtäväkseen."

Mitään filosofiryhmää Ahtisaari ei kaipaa.

"Haluaisin hiukan konkreettisemman kuin filosofiryhmän. Meillä on perheessä yksi filosofi. Nyt on konkretian aika."

"Kyllä tässä on filosofoitu riittävästi, ei se auta sitä joka on työttömänä."

Ahtisaari kuulostelee kansan ääntä niin maakuntamatkoilla kuin sähköpostissa. Viime aikoina on tullut paljon palautetta siitä kun presidentti kehotti eduskunnan pappien piiriä rukoilemaan työttömien puolesta.

Muutamat kansanedustajat ja pääkirjoittajat arvostelivat jyrkästi rukouspyyntöä, mutta kansalaisten viestit ovat olleet toisensuuntaisia.

"Siitä on tullut valtavasti myönteistä palautetta. Uskovainen ihminen ymmärtää sen, että asiaa ei jätetä vain rukoilun varaan. Töitä pitää paiskia, mutta uskovaiselle ihmiselle on luontaista lisätä siihen rukoilu."

"Voin toisaalta ymmärtää sen, että joku tilanteeseen tuskastunut saa sellaisen mielikuvan tai hänelle annetaan sellainen mielikuva, että tämä nyt on ainoa mitä pressakaan en ehdottaa."

Hyväksyviä kommentteja on saanut myös presidentin huoli yritysmaailman moraalista ja hänen ns. kultaisiin kädenpuristuksiin kohdistamansa arvostelu.

"En voi hyväksyä sitä, että työläisiä vaaditaan tyytymään maltillisiin palkkaratkaisuihin mutta samaan aikaan johdolle tehdään kaiken maailman optioratkaisuja, annetaan hirveät palkankorotukset ja kultaisia kädenpuristuksia. Minusta tämä yhtälö ei mene kiinni."

Verotietojen salaamista, mistä viime aikoina on keskusteltu, Ahtisaari ei kannata.

"Minusta on reilua, että tiedot saa. Jos joku on niin hyvä ihminen, että hänelle täytyy maksaa reippaasti, on asianomaisen tehtävä osoittaa olevansa hintansa arvoinen."

"Toisaalta täytyy muistaa, että tuloerot ovat Suomessa edelleen maailman pienimmät, vaikka ne meilläkin joskus näyttävät suurilta."

Namibiasta äänestämisen

mallia

Kunnallis- ja eurovaalien alhaiseksi, vain runsaaseen 60 prosenttiin jäänyttä äänestysvilkkautta Ahtisaari ei ainakaan heti ole valmis tulkitsemaan kansalaisten toivottomuuden ilmaukseksi.

"Olihan osanotto yli 20 prosenttia pienempi kuin presidentinvaalissa, mutta ehkä presidentinvaali on helpompi kun on vain kaksi ihmistä loppurätingissä."

Kaksien vaalien pitäminen samaan aikaan oli käytännön järjestelyjen kannalta hyvä, mutta Ahtisaari arvelee sen pudottaneen äänestysvilkkautta.

"Katsotaan mitä tapahtuu ensi kerralla. Jos eduskuntavaaleissa tulee selkeä lasku, silloin kyseessä on yleinen herpaantuminen ja se on suuremmankin huolen aihe. Mutta kyllä nytkin on syytä mietiskelyyn."

Ahtisaari valvoi Namibiassa maan historian ensimmäiset vapaat vaalit. Sen kokemuksen jälkeen hän ei itse voisi jättää äänestämättä.

"En unohda koskaan, millä arvokkuudelle suhtauduttiin, kun kerrankin sai vapaissa vaaleissa sanoa kantansa. Ihmiset seisoivat kilometrien pituisissa jonoissa auringonpaisteessa karmeassa kuumuudessa ja odottivat äänestämään pääsemistä. Vanhuksia, jotka eivät päässeet jalan, kannettiin vaalipaikoille."

"Kun sen on kerran nähnyt, ymmärtää miten tärkeää osallistuminen on".

Työttömyyden puolittaminen

pysyy tavoitteena

Presidentinvaalien alla Ahtisaari piti paljon esillä työttömyyden ongelmaa, eikä se ole häneltä unohtunut Mäntyniemessä. Virkakautensa aikana hän on tavannut hyvin paljon työttömiä, yleensä niitä, jotka ovat kaikkein aktiivisimpia työttömien yhdistyksissä.

"Minuun on tehnyt valtavan vaikutuksen se, että henkinen vireys on säilynyt näissä ihmisissä, joista monet ovat olleet hyvin pitkään työttöminä."

"En ole koskaan ollut työttömänä, mutta minulla on niin paljon omaksumiskykyä, että pystyn tilanteen kuvitteleman. Se ei ole minulle ylivoimainen tehtävä."

Pääministeri Lipponen totesi jokin aika sitten uskovansa edelleen työttömyyden puolittamiseen. Entä presidentti?

"Me teemme pääministerin kanssa molemmat niin paljon työtä kuin mahdollista, että tähän tavoitteeseen päästäisiin. Luulen, että se oli pääministeriltäkin sellainen ohjelmanjulistus, että tavoitetta ei ole pantu syrjään."

Ahtisaari on työskennellyt pitkään kehitysmaiden parissa. Kotoisia ongelmia, vaikka ne ovat monille totista totta, hän suhteuttaa edelleen toisenkokoisiin ongelmiin.

"Vanha ystäväni YK:sta lähetti juuri minulle puheensa. Siinä hän muistuttaa, että 60 % maailman ihmisistä elää vähemmällä kuin kahdella dollarilla päivässä. 13 - 18 miljoona ihmistä, enimmäkseen lapsia, kuolee vuosittain nälkään ja köyhyyteen liittyviin sairauksiin."

"Näitäkin asioita on hyvä muistaa."

Vallanjako ei ole muuttunut

Presidentti tulee aika harvoin julkisuuteen, ja siitä voi syntyä sellainen harhaluulo, että presidentin valta olisi siirtynyt jonnekin muualle, Ahtisaari sanoo.

Julkisuudessa pohditaan jatkuvasti, mihin suuntaan ulkopoliittinen valta siirtyy presidentin ja pääministerin välillä. Viime aikoina on arveltu, että painopiste olisi siirtynyt pääministerin suuntaan ja presidentti joutuisi tyytymään kapeampaan siivuun vallasta. Presidentti Ahtisaaren mukaan mitään muutosta vallanjaossa ei ole tapahtunut tai tapahtumassa.

"Valtiosääntö on selkeä. Minun ja pää ministerin yhteistyö toimii erinomaisesti."

"Tällaisessa kirjoittelussa on illusorinen harha. Pääministeri joutuu virkansa puolesta olemaan julkisuudessa paljon enemmän kuin presidentti. Minä tulen julkisuuteen aika harvoin."

Ahtisaari katsoo, ettei presidentin pidäkään tulla julkisuuteen kovin usein. Muutama iso esiintyminen vuodessa riittää.

Maakuntamatkojen yhteydessä toimittajat voivat esittää presidentille kysymyksiä, mutta syviä ulko- tai turvallisuuspoliittisia keskusteluja ei tällaisissa tiedotustilaisuuksissa

Ahtisaari korostaa, että ulkopolitiikan hoidossa on omat toimivat rutiininsa "Tapaan ulkoministerin ja ne virkamiehet jotka ulkoministeri pitää aiheellisella tuoda mukanaan, joka perjantaiaamu, yleensä klo 9.30. Tapaaminen kestää tunnin ja vartin Minulla on avustajani mukana. Menemme asiat läpi tiukan agendan mukaan."

"Tapaan pääministerin yleensä presidentin esittelyn jälkeen ja muutoin tarvittaessa. toimii erinomaisesti." Puhelinyhteydessä olemme kun tarvetta on. Näin tämä sujuu."

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan presidentti menee puhetta johtamaan silloin kun hän katsoo, että hänen on syytä olla mukana. Sama koskee puolustusneuvostoa. Muissa tapauksissa mukana on joku presidentin kansliasta asiantuntijana.

"Asioista keskustellaan yhdessä. Päätöksenteko ei tapahdu loistavassa eristyksessä, niin että istun Mäntyniemessä tai linnassa tai saunan lauteilla. Sielläkin voi tietysti mietiskellä."

Työtön Kanarialle kännykkä taskussa

Presidentti Ahtisaarta kiukuttaa se, etteivät työttömät saa matkustaa ulkomaille tai osallistua yleishyödyllisiin talkoisiin menettämättä korvauksiaan.

Ahtisaaren mielestä jotain on pielessä, jos katsotaan, että työttömän matkustaminen ulkomaille on jollain tavalla moraalitonta.

"Ei olla näin tiukkapipoisia. Voi olla, että se antaisi virikkeitä ja mahdollisuuksia."

"Jos on ollut vaikka vuoden työttömänä, voisi saada nauttia lämmöstä pahaan talviaikaan. En minä sitä panisi pahakseni."

"Mutta ei tietenkään niin, että ihmiset asuisivat ulkomailla kaiken aikansa."

Ahtisaari muistuttaa, että Suomi on telekommunikaatioalan johtavia maita. Yhteydet ulkomaille pelaavat. Kännykkä taskuun ja Kanarialle. Sieltä pääsee äkkiä takaisin.

Ahtisaari sanoo harmitelleensa muitakin työttömiin kohdistuvia rajoituksia, joita ei voi talonpoikaisjärjellä käsittää.

"Takavuosina oli kaikenlaisia kansalaisjärjestöjen talkoohankkeita rajan takana lähialueyhteistyön puitteissa. Joku kirvesmies halusi sinne, mutta ei päässytkään koska olisi menettänyt korvauksensa. Minkä hemmetin takia?"

Presidentti ei kannata sitä, että työttömille asetettaisiin jonkinlainen osallistumispakko työttömyyskorvauksen saamisen ehdoksi.

Hänen mielestään pitäisi ennemminkin olla niin, että työttömille tarjotaan mahdollisuuksia kuin että heitä pakotetaan.

Suomi Natoon?

Vastaus on; EI; EI; EI

Kukaan ei patistele Suomea Naton jäseneksi eikä Suomen jäsenyys edistäisi sen enempää Suomen kuin Pohjois-Euroopan turvallisuutta, Ahtisaari sanoo.

Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta jotkut hokevat koko ajan, että Suomea ollaan viemässä Naton jäseneksi. Mikä on totuus?

"Ei olla viemässä", Ahtisaari vastaa.

Jos kansalaiset kuulisivat, millaisia keskusteluja presidentti vieraittensa kanssa käy, he ymmärtäisivät, ettei kukaan patistele Suomea Naton jäseneksi, Ahtisaari sanoo.

Syksyllä Mäntyniemessä

käyneet muun muassa Yhdysvaltain puolustusministeri William Perry, Saksan puolustusministeri Volker Rûhe ja Naton pääsihteeri Javier Solana.

"Eivät he patistele Suomea Natoon. Eivät he tietenkään sano myöskään, että älkää missään tapauksessa ryhtykö hakeutumaan Natoon. He ymmärtävät Suomen linjan, ja arvostavat meidän rakentavaa kantaamme."

"He arvostavat myös sitä, että meillä on uskottava puolustus. Jokainen, joka käy katsomassa puolustusvoimiemme kuntoa, palaa vakuuttuneena sen suorituskyvystä, vaikka meillä välillä käydäänkin keskustelua siitä riittävätkö armeijan rahat vai eivät."

Nato-jäsenyydestä keskusteltaessa pitää Ahti saaren mukaan tehdä kolme kysymystä: 1) edistäisikö jäsenyys Suomen turvallisuutta, 2) edistäisikö se Pohjois-Euroopan turvallisuutta, ja 3) edistäisikö se Euroopan turvallisuutta.

Presidentin vastaus kaikkiin kysymyksiin on: ei.

"Eikä kukaan aseta kyseenalaiseksi meidän analyysiamme. Samaan hengenvetoon he toivottavat meidät tervetulleeksi läheiseen yhteistyöhön esimerkiksi rauhankumppanuudessa ja lforissa."

"Suomalaiset joukot saavat kehuja. Me koulutimme Balkanilla amerikkalaisia, että hekin oppisivat perinteistä rauhanturvatoimintaa. Ei heilläkään sellaista kokemusta ollut."

Nato on uusi Nato

Ahtisaari odottaa, että ensi vuonna tehdään päätöksiä Naton laajenemisesta, vaikka itse laajeneminen tapahtuu myöhemmin. Onko muutos Suomen turvallisuuden kannalta myönteinen vai kielteinen, se riippuu presidentin mukaan siitä, miten laajeneminen tapahtuu ja miten Nato hoitaa suhteensa Venäjään.

"Kukaan ei halua Eurooppaan uutta jakolinjaa. Siitä kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä."

"Naton piirissä sanotaan, että tämä on uusi Nato niin kuin se tietysti onkin. Kukaan ei voinut kuvitella esimerkiksi lforin kaltaista operaatiota edes viisi vuotta sitten, ja siellä kaikki nyt ovat onnellisesti yhteistyössä."

Virolle

hyväksytyt rajat

Baltian maat rakentavat tällä hetkellä omaa puolustustaan, Viro tekee sen Suomen avustuksella. Baltian aluetta Ahtisaari ei pidä riskitekijänä.

"Baltian maat keskittyvät itsenäisyytensä vahvistamiseen, että niillä olisi kaikki itsenäisen valtion puitteet. Se lähtee siitä, että esimerkiksi Virossa halutaan tekninen rajasopimus Venäjän kanssa."

"Toivon hartaasti, että yhteisymmärrys siitä löytyy. Jos kerran kaikki, niin Venäjä kuin me ' tunnustamme että Baltian maat ovat itsenäisiä, niin kyllä niille Luoja paratkoon pitää hyväksyä rajat. Ei niitä voi pitää ikään kuin vankeina, ettei sovita rajoista, olkoonkin että on vielä muita kysymyksiä, joista halutaan keskustella."

Ahtisaari sanoo, että itsenäisen valtion tunnusmerkkeihin kuuluu myös toimiva rajavalvonta, sisäinen järjestys ja ainakin minimitasolla oleva puolustusvalmius. Sitä ei Virolla vielä ole.

Kun näissä asioissa edetään, tulee presidentin mukaan mahdolliseksi Suomen ja Viron välinen viisumivapaus, josta on sovittu yhteistyöohjelmassa.

"Vaikka olisi kuinka suuri halu saada se jo eilen valmiiksi, täytyy mennä määrätietoisesti läpi sovittua ohjelmaa."

Ahtisaari muistuttaa, että Baltian maat tietävät mitkä ovat ne edellytykset, joilla pääsee Euroopan Unionin tai mahdollisesti Naton jäseneksi. Näitä maita voidaan auttaa mutta kukaan ei voi tehdä niiden omaa työtä.

Ahtisaari sanoo, että Suomi puolustaa jokaisen EU:hun pyrkivän maan oikeutta tulla kuulluksi. Hän korostaa, ettei Baltian maita pidä kohdella ryhmänä vaan jokaista niistä yksilönä.

Venäjä ei

lopu Moskovaan

Päivänä, jolloin Viikkolehti haastatteli Ahtisaarta, presidentti oli tarjonnut jäähyväislounaan kautensa Suomessa päättäneelle Venäjän suurlähettiläälle Juri Derjabinille. Keskustelussa oli todettu, että Suomella ja Venäjällä on erinomaiset suhteet.

"Meillä ei ole mitään poliittisia ongelmia. Potentiaalisia yhteistyömahdollisuuksia tulee aina tutkia."

Ahtisaari muistuttaa, ettei Venäjä lopu Pietariin, Petroskoihin ja Moskovaan.

"Moskovasta on vielä 400 kilometriä Volgan rannalle, ja kyllä sinne täytyy tie löytää. Olen omalta osaltani valmis edesauttamaan tällaista. Näen siinä selvästi mahdollisuuden."

Teksti Tapio Kari, Jukka Parkkari

Ahtisaari toivoo tutkijoilta mielentyyneyttä

Suomen lähihistoriasta käytävää keskustelua Ahtisaari seuraa kiinnostuneena mutta levollisella mielellä. Hän toivoo tutkijoilta mielentyyneyttä ja viileää harkintaa.

Viime aikojen tutkimuksessa Urho Kekkosesta on tehty toisaalta pimeyden ruhtinas ja KGB:n asiamies ja toisaalta isänmaan pelastaja.

Ahtisaari korostaa, että asioita pitäisi katsoa niiden tapahtuma-ajan edellytysten mukaan.

"Aina kun historiaa katsotaan jälkikäteen ja kirjoitetaan uudelleen, asioita tarkastellaan sen päiväni näkökulmasta. Silloin mennään helposti yli tulkinnoissa."

"Olisi outoa, jos meillä ei käytäisi tällaista keskustelua. Täytyy toivoa, että tutkijoilla on mielentyyneyttä, ettei heillä ole valmista käsikirjoitusta, johon sitten etsitään todisteita. Se ei ole historian kirjoittamista."

"En halua kritisoida ketään, mutta viileä suhtautuminen on paikallaan kun tutkimusta tehdään. Se pätee myös kun tutkitaan presidentin viranhoitoa. Johtopäätökset pitää tehdä viileän harkinnan jälkeen."

Kun Kekkosen ajasta on hyvin erilaisia tulkintoja, Ahtisaari arvelee niiden tasapainottavan toisiaan.

Kaiken kaikkiaan presidentti seuraa keskustelua levollisella mielellä. Hän odottaa joulun pyhiä että ehtii omistautua enemmän lukemiseen. Syksyn kirjallisuudelle on tähän saakka jäänyt niukahkosti aikaa.

Joskus vuosien kuluttua tutkijat käyvät Ahtisaaren ajan kimppuun. Presidentti suhtautuu siihenkin rauhallisesti.

"Luulen, ettei minulla ole mitään huolenaihetta kun Ahtisaaren kautta aikanaan tutkitaan."

"Olen onnellinen siinä mielessä, että vaikka elämme muutoksen aikaa, tämä

on sittenkin helpompaa kuin nuo ajat, joista nyt keskustellaan. Meidän asemamme on nyt ihan toisenlainen."