STADIN RUUSU 1/94 Teksti: Pirkko Karhi & Risto Kolanen

Eeva Ahtisaari ja

Elämän pituinen tie

• Helmikuun 7. Päivä on Martti ja Eeva Ahtisaarelle kiireinen päivä. Edellisenä iltana on selvinnyt elämänkulku seuraavaksi kuudeksi vuodeksi Suomen presidenttiparina ja heitä on riepoteltu pitkin iltayötä Pasilan, Työväentalon ja ravintola Zetorin väliä. Päivällä Ahtisaaret vierailivat Koivistojen luona Mäntyniemessä ja tutustuivat pikimmiten tulevaan virka-asuntoonsa. Iltapäivällä oli tiedotustilaisuus kotimaiselle ja kansainväliselle lehdistölle, jossa molemmat esiintyivät. Sen jälkeen ei enää anneta haastatteluja ennen vallanvaihdosta lähtevän presidentin työrauhan vuoksi, Martti Ahtisaari ilmoittaa tiukasti.

• Eeva Ahtisaari tekee yhden poikkeuksen. Stadin Ruusun toimittajat menevät Tunturikadun kotiin haastattelemaan tulevan presidentin puolisoa hänen kokemuksistaan elämässä ja tuoreelta vaalikiertueelta. Hyvään onneemme taitaa vaikuttaa se, että olimme varhain jo ennen ensimmäisen kierroksen tulosta varaamassa haastatteluaikaa Eeva Ahtisaarelta ja ilmoittaneet haluavamme tehdä haastattelun tuloksesta riippumatta.

Ahtisaarien koti on tulvillaan kukkalähetyksiä, sähkeitä, ruisleipää ja muita lahjoja. Päällimmäinen huolenaihe tuntuu olevan, minkä sairaalan potilaita kukkatervehdyksillä voi edelleen ilahduttaa. Puhelin, telefax ja ovikello soivat yhtenään. Turvamies on jo yöllä parkkeerannut vartionsa ulko-oven eteen porraskäytävään. Kaiken keskellä Eeva Ahtisaari arvioi lehdelle omaa ja yhteistä kokemusta.

Talonpoikainen tausta

- Olen maalla kasvanut. Sukuni on isän puolelta vahvasti talonpoikainen. Isäni oli kuitenkin saanut rakennusmestarin koulutuksen ja teki töitä eri puolilla. Niinpä minä synnyin Varkaudessa. Juuri ennen talvisotaa palasimme Jännevirralle Taavettilan taloon, jota isäni vanhempi sisar viljeli. Siitä lähtien kasvoin siellä.

Taustani on maalaisliittolainen, mutta perhe ei ollut poliittisesti aktiivinen. Muuta yhteiskunnallista aktiivisuutta oli sitäkin enemmän. Isoisäni perusti mm. Jännevirran kansakoulun, jota minäkin sitten kävin. Vuonna 1992 osallistuin koulun 100-vuotisjuhliin, Eeva Ahtisaari toteaa ylpeys äänessään.

Eeva, Hyvärisen perheen kolmesta lapsesta vanhin, oli innokas oppimaan ja halusi päästä oppikouluun.

- Ennen minuakin oli kylältä muutama lähtenyt kouluun Kuopioon. Linja-autoyhteydet olivat huonot ja niin oli hankittava koulukortteeri kaupungista.

Kuopion tyttölyseossa oli innostavia opettajia. Erityisesti Eeva mainitsee historian opettajansa, joka sytytti hänen kiinnostuksensa aineeseen niin, että ylioppilaaksi' tultuaan hän lähti sitä opiskelemaan.

- Olin vähän miettinyt Kauppakorkeakoulua, koska siellä oli kolmivuotinen kurssimuotoinen koulutus. Valitsin kuitenkin yliopiston. Opiskelin koko ajan velaksi. Vanhemmiltani en voinut pyytää apua. Tilasta, jota isäni oli ryhtynyt viljelemään sisarensa jälkeen, lohkaistiin 2/3 siirtokarjalaisten maiksi. Talous oli hyvin tiukkaa, Eeva miettii vaihtoehtojaan.

- lisärahoitusta hankin hoitamalla historianopettajan viransijaisuuksia mm. omassa koulussani Kuopiossa ja Rovaniemellä. Siitä syystä o intoni venyivät. Suoritin hum. kandin tutkinnon ja yritin jatkaa. Tutkielman aiheeni "Totuus historian kirjoituksessa Thomas Carlylen mukaan" osoittautui arvaamattoman vaikeaksi, Eeva tunnustaa

Yliopiston kirjastossa olin harjoittelijana ja viihdyin, mutta tunsin vetoa opettajan työhön ja auskultoin. Työkokemusta olin saanut kesäisin kesäyliopistojen sihteerinä Kuopiossa ja myöhemmin Lapin kesäyliopistossa. Ensimmäisen vakituisen virkani sain häävuonna 1968 Espoon kotiseutusihteerinä. Hoidin virkaa lähes viisi vuotta, Eeva muis-telee hienoinen haikeus äänessään

Hyväksyn erilaisuuden en eriarvoisuutta

Opiskellessani sivuaineena valtio-oppia viehätyin liberaalien ohjelmasta, äänestinkin lähinnä heitä. Rakensin maailmankuvaani hyvin paljon liberalismin teorian pohjalta, uskoin Adam Smithin oppeihin, vapaaseen kilpailuun ja muuhun. Mutta todellisuus on osoittautunut toiseksi kuin teoria. Olen lähtenyt suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin eriarvoisuuden. Liberalismi on niin suvaitsevaista, että se hyväksyy eriarvoisuuden. Vähitellen minulle on selvinnyt, että liberaali talous- ja sosiaalipolitiikka on hyvin kovaa politiikkaa, rouva - Ahtisaari vastaa kysymykseen itseensä vaikuttaneesta arvomaailmasta.

Sosialidemokraattien ja keskustalaisten vaikeat suhteet puolestaan häiritsivät nuorta naista, joka oli varttunut maalaisliittolaisessa ilma piirissä.

- Olen hyvin herkkä vaistoa maan, jos naista kohdellaan väärin sukupuolen takia. Tasa-arvokin oli minulle aluksi miehen ja naisen yhdenvertaisuutta. Martin myötä ja vaalikiertueen aikana olen vähitellen tajunnut, että se on paljon laajempi käsite, johon kuuluu niin yhteiskunnallinen, sosiaalinen kuin taloudellinenkin tasa-arvo. Siksi niiden, joilla on koulutusta ' voimaa vaikuttaa, velvollisuus on katsoa, että oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa toteutuu, painottaa Eeva Ahtisaari.

Oppia ikä kaikki

Martti Ahtisaari nimitettiin suurlähettilääksi Tansaniaan 1973. Eeva lähti miehensä mukaan. Hänellä oli virkanaisen ura aluilla ja 4-vuotias Marko-poika. Oletko kokenut joutuneesi luopumaan omassa elämässäsi jostakin miehesi tehtävien vuoksi?

Silloin se siitä tuntui. Sain ensin vuoden virkavapaan, jota ei kuitenkaan voitu katkaa kuin kolme kuukautta. Ajattelin, että oma mielenkiintoinen työ menee. Toisaalta se ' oli ollut aika raskasta, aikaavievää. Työhön kuului yhteistyö erilaisten yhdistysten kanssa. Työpäivät venyivät pitkiksi, sillä lautakunnat kokoontuivat iltaisin. Viikonloppuisin oli kaikenlaisia tapahtumia, joihin piti osallistua ja olla itsekin järjestämässä. Kesä oli kiireistä aikaa museon ollessa avoinna yleisölle. Tuskin ehdin kesälomaa pitää.

- Enemmän tästä tilanteesta taisi kuitenkin kärsiä Martti, jonka humaanisuutta vaimo ylistää.

Eeva tunnustaa, että elämässä on ollut hetkiä, jolloin hän on vähän kadehtinut ihmisiä, jotka ovat saaneet luoda omaa uraa.

- Minä olisin ollut virkanainen se oli eräänlainen kutsumus -. Aika ajoin, kun olen ollut henkisesti heikoilla, se on tuntunut kipeältä. Perhe on ollut minulle kuitenkin tuki ja turva, kumppanuus hyvin tärkeää

Olin jo 32-vuotias Markon syntyessä. Äitinä oleminen oli minulle aivan uusi elämänalue. Martilta olen oppinut paljon. Hän on huolehtinut siitä, että olen ottanut aikaa myös itselleni.

Martti rohkaisi minua menemään takaisin yliopistoon. Ajattelin, että ei siitä tule mitään. Menin kuitenkin 1985 näyttämään opintokirjaani. Jouduin kertaamaan joitakin opintosuorituksinani vanhentuneita kursseja. Siten pääsin sisään opiskeluun. Vaihdoin yleisestä historiasta Suomen historiaan ja saamani qradu-tutkielman aihe, Hilda Käkikoski, innosti, rouva Ahtisaari kertaa opintoihin paluutaan.

Hildan vaalikiertue

vaikeampi

Sama innostus kuuluu vieläkin Eeva Ahtisaaren puheessa, kun hän kertoo tästä naisasianaisesta ja ensimmäiseen eduskuntaan valitusta vanhasuomalaisesta poliitikosta, joka syntyi köyhään perheeseen, mutta onnistui pääsemään opintielle ja heräsi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vielä tuoreessa muistissa olevan pitkän vaalikiertueen aikana Eeva sanoo muistaneensa usein Hildaa, joka vuosina 1906-07 kiersi ympäri maata.

- Hildan vaalikiertue oli vielä paljon vaikeampi. Hän teki sitä hevosella ja reellä talviaikaan. Kansaa oli monin paikoin kokoontunut niin paljon, että öliylamput sammuivat, kun happi loppui. Se oli sitä Punaisen viivan aikaa, Eeva tiivistää.

Valmistuttuaan fil. kandiksi 1988 Eeva pääsi mukaan Eduskunnan kirjaston veteraanikansanedustajien muistitietoprojektiin, jossa haastatellaan eläkkeellä olevia kansanedustajia.

- Se on ollut tosi mielenkiintoinen tehtävä. Siinä minä olen päässyt sisälle Suomen viime vuosikymmenien sisäpolitiikkaan. Olen lukenut muistelmia ja haastatellut niin kepulaisia, demareita kuin kommunistejakin, laidasta laitaan. On täytynyt perehtyä näiden linjoihin politiikassa ja yhteiskunnassa.

- Näin se meni, ei tätä elämää ole suunniteltu, että olisimme nykyisessä tilanteessa. Ulkomailla on joutunut olemaan vaativissakin tilanteissa, diplomatian ja kansainvälisen politiikan alueella, mikä on valmentanut nykyiseen - ilman että sitä on edes tiedostanut. Jotain on aina tarttunut matkan varrelta, on Eeva Ahtisaaren elämänmyönteinen näkemys.

Karjalaiselle siirrtolaispojalle muutos ja lähtö paikasta toiseen on aina ollut helppoa, sopeutuminen uusille siioille. Supisavolaiselle opettaja- ja virkanaiselle sekä diplomaatin puolisolle vaihdokset eivät ole olleet yhtä helppoja.

- Minulle ainaiset muutokset ovat aina olleet vaikeampia. Kai taustalla on se, että talonpoikaissukuni sanotaan olleen paikallaan, jostain 1 500-luvulta saakka. Vanhempani olivat ensimmäisiä, jotka liikkuivat laajemmalti asuinsijoiltaan. Martin taustalla on norjalaisen Adolfsenin sukuhaaran rantautuminen Suomeen ammattityön perässä, karjalaisuus, siirtolaisuus ja isän liikkuva sotilasammatti. Se on täysin toisenlainen pohja, Eeva pohtii puolisoiden henkisiä ja taustaan liittyviä eroja.

Paluu juurille

Eeva Ahtisaari oli paljon mukana lähes kolmen kuukauden vaalikiertueella ympäri Suomea. Tilaisuuksia oli noin 250. Puoliso ei tietysti ollut joka paikassa, mutta vastaavasti hänellä oli omia kulttuuripainotteisia tilaisuuksia. Näin tuntuma suomalaiseen elämään tuli nyt kantapään kautta.

- Koin kiertueen erittäin arvokkaaksi asiaksi. Vaikka kampanja ei olisikaan johtanut tähän tulokseen, en olisi halunnut antaa kiertuekokemusta pois. Vaikka vaalit menisivätkin entistä enemmän siihen, että suurin osa ihmisistä tekee äänestyspäätöksensä televisiokeskustelujen ja -haastattelujen pohjalta, niin ehdokkaiden ei koskaan pitäisi luopua vaalikiertueesta.

Se on ehdokkaalle, ihmiselle itselleen arvokas kokemus. On tärkeätä, että kaikki päättäjät tietävät,

• ... suuri osa ihmisistä tekee äänestyspäätöksensä televisiokeskustelujen ja -haastattelujen pohjalata, niin ehdokkaiden ei koskaan pitäisi luopua vaalikiertueesta. Se on ehdokkaalle, ihmiselle itselleen arvokas kokemus. On tärkeätä., että kaikki päättäjät tietävät; mikä on kansan tila

mikä on kansan tila, rouva Ahtisaari sanoo päättäväisesti.

Ehdokkaiden puolisoiden asema kampanjoissa ja keskusteluissa oli näissä vaaleissa suurempi kuin aiemmin. Oliko rooli sopiva, kaikkine yksityiselämän alueelle tunkevine kysymyksineen?

Tulin lähes vahingossa mukaan. En ollut suunnitellut mitään, varovainen ihminen kun olen luonnostani. Satuin olemaan vaalitoimiston avajaistilaisuudessa. Meillä on pieni perhe ja työ ei ollut estämässä, Eeva muistaa.

• Vastapuolen leireissä puolison saamasta julkisuudesta ei pidetty, koska tähän asti ehdokkaat itse olivat lähinnä esiintyneet. Eeva Ahtisaari pitää itsekin yksityiselämän alueelle tungettelevia kysymyksiä rankkoina ja ylipäänsä puolisoihin kohdistunutta kiinnostusta liiallisella, ihan haastattelupyyntöjä ja määriä ajatellen.

- Vaatehommia ja poseerauksia oli kyllä väsyttävän paljon kaikkien muiden kiireiden keskellä. Joitakin haastatteluja ja kuvauksia tehtiin "vain voittajia" ajatellen, mikä on aika julmaa. Martille tämäkin on helpompaa, hän kaivaa ajan sellaiseen.

Ehdokkaalle on aina se hyöty, että on kaksi silmää ja kaksi korvaa lisää, Eeva Ahtisaari arvioi puolison mukanaolon merkitystä.

- Diplomaatin työ on paljon tiimityötä. Puolison on oltava perillä, mitä kotimaassa tapahtuu ja mitä kohdemaassa tapahtuu, koska tilaisuuksissa on oltava vireä ja valmis keskusteluun mistä tahansa. Ehkä tämä aiempi osallistuminen helpotti kampanjaan mukaanlähtöä kohdallani , Eeva lisää.

Esiintymiskritiikkiä

opettajan silmin

Eeva Ahtisaari on toiminut pedagogina ja harrastanut kirjoittamista. Onko hän miehensä ensimmäinen ateljeekriitikko, esiintymispalautteen antaja ?

- Koska itse jouduin tekemään gradu-tutkielmani aika myöhäisessä vaiheessa, olen perehtynyt kirjoittamiseen. Minua harmittaa, että Martti on kirjoittanut hyvin vähän. Hän sano jokaisen puheen lähtökohdan ja aihepiirin, mutta puhe tehdään tiimityönä, jossa on useita versioita. Hän käy viimeisen version läpi ja tekee tarvittavat korjaukset.

- Alussa Martti ei minusta osannut lukea vaalipuheita, rytmittää kieltä ja lauseita sopivasti. Itse asiassa molemmat toisen kierroksen lopulliset ehdokkaat olivat yhtä kuonoja puheiden lukijoita. Kärsin hirveästi alkuvaiheessa, kun Martti luki monotonisesti puhetta. Sitten ote ja tyyli parantuivat koko ajan, Eeva Ahtisaari arvostelee opettajan kokemuksella.

-

- Diplomaatin työ on

paljon tiimityötä. Puo-

lison on oltava perillä,

mitä kotimaassa tapah-

tuu ja mitä kohdemaas~

sa tapahtuu, koska ti-

laisuuksissa on oltava

vireä ja valmis keskus-

teluun mistä tahansa.

Ehkä tämä aiempi

osallistuminen helpotti

kampanjaan mukaanlähtöä kohdallani

- Parhaita tilaisuuksia olivat joissa ehdokas otti yleisönsä vapaalla esiintymisellä ja keskustelulla. Pitihän kirjoitettuja puheita olla linjanluomisen ja julkisuuden takia, hän lievittää kritiikkiään.

Monen katselijan mielessä Martti Ahtisaaren ensimmäiset televisioväittelyt marras-joulukuussa eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Ehdokas jäi usein toimittajien ja varsinkin kokeneempien tv-väittelijöiden jalkoihin, lauseet katkeilivat kesken. Oliko kritiikki kotona yhtä lahiomatonta?

- Lauseiden keskenjättäminen johtuu siitä, ettei Martti ole harrastanut paljon kirjoitustyötä. Lauseen rakentaminen tulee kirjoittamisen kautta, se tulee myös puhumiseen. Kyllä minä sanoin tämän hänelle. Vaalikampanja on kyllä mahdoton tilanne oppia uusille tavoille.

- Alkuvaiheen televisioesiintymisiä pahensi se, että erittäin tiukka kiertuekampanja oli lyöty lukkoon nämä tv-väittelyt tulivat sen jälkeen. Kampanjatilaisuuksia ei voinut perua eikä Martille jäänyt aikaa valmistautua televisioesiintymisiin.

Itse en olisi suostunut sellaiseen myllyyn. Suurten väittelyiden alla ihmisen on saatava aikaa valmistautua, tehdä itselleen kysymyksiä ja hakea niihin vastauksia, Eeva Ahtisaari näkee vaatimukset.

- Kun ehdokkaita oli lopuksi vain kaksi, ajatukset ja linjat nousivat paremmin esille. Viimeisessä A-studion asiantuntijahaastattelussa Martti nousi presidentilliseen otteeseen, hän suhtautui kysyjiin - Jaakko Nousiaiseen, Antero Tanskaseen ja Tapani Vaahtorantaan - kuin mahdollisiin neuvonantajiin, mutta että "tämä keskustelu on minun foorumini'. Luulen, että kansa koki asian näin, Eeva pohtii joukkotiedotuksen vaikutuksia. '

Ensimmäisen naisen

muutos

Presidentin puolisoa on nimitetty "maan äidiksi" ja "ensimmäiseksi naiseksi", jolloin on itsestäänselvästi odotettu, että presidentti on mies ja hänen puolisonsa nainen. Elisabeth Rehn loi vaaleissa sen mahdollisuuden, että roolit voivat olla toisinpäin. Onko puoliso silloin "ensimmäinen mies"?

- Jotenkin tämä oli minulle hyvin luontevaa, en kärsinyt mitenkään yhteisistä tilanteista Oven (Ove Rehnin) kanssa. Olen aiemmassa toiminnassa sisäistänyt puoliso-käsitteen. Meillä oli aiemmin ministeriössä yhdistyksen nimenä "Ulkoasiainhallinnon rouvat", mutta nythän se on "Ulkoasiainhallinnon puolisot". Puoliso-ilmaus on vakiintunut meille.

Suomalaisilla on aina liian. suuret odotukset. Jos puoliso on nainen, häneltä vaaditaan aina enemmän. Minusta loppuasetelma oli ihan hyvä vaihtoehtokombinaatio. Jossain mielessä toinenkin lopputulos olisi ollut ihan jännä, Eeva Ahtisaari leikkii mielessään.

Koulutus ja

kulttuuri kohteena

Kansalaisten katseet seuraavat kuuden vuoden ajan presidenttiparin elämää. Tellervo Koivisto on antanut säästeliäästi, mutta tarvittaessa topakasti esiintyvän puolison mallin.

- Oli mukavaa, kun rouva Koivisto kehotti aloittamaan siitä alueelta, joka on minulle vahvin. Siitä on lähdettävä liikkeelle, ei kannata kamppailla joka asiassa.

Lähden liikkeelle nuorisosta ja 'koulutuksesta, myös aikuiskoulutukseen rohkaisemisesta. Tein itse urhean yrityksen olla opettajana koulussa pari vuotta sitten. Tiedän, mitä opettajat läpikäyvät, kun luokkakoot ovat tulleet niin suuriksi. On rankkaa puuhaa vetää 40 oppilaan luokkaa, Eeva murehtii.

- Aion olla yhteydessä myös naiskansanedustajiin. Saada tietoa käsiteltävistä asioista ja ongelmista. Kulttuurikysymykset tulevat olemaan kiinnostukseni kohteina. Tämä vuosi on kansallisen kulttuurin juhlavuosi, saimme jo kutsun valtakunnallisille kotiseutupäiville. Pyrkimyksenä on vahvistaa kansallisen kulttuurin omaleimaisuutta ja rohkaista ihmisiä siihen, ettei Euroopan Unioniin liittyminen meitä kulttuurisesti nujerra, kun se ei ole tehnyt sitä muillekaan.

Mäntyniemi odottaa. Miten käy Tunturikadun kodille, joka Ahtisaarten maailmanmatkoilla on pitkään toiminut kiinnekohtana kotimaahan?

- Emme ole vielä ajatelleet. Meillä on yksi Markon ystävä, arkkitehtiopiskelija, joka asui New Yorkissa samaan aikaan. Hän on ilmoittanut halukkuutensa tulla kodinvartijaksi. Kun Marko on ollut ainoa lapsi, meillä on aina kiertänyt paljon muiden lapsia, pitkiäkin aikoja.

Olemme usein asuneet toisten ihmisten asunnoissa. Näin oli mm. Namibiassa. Meidän kokemus on se, että koti täytyy heti tehdä siihen asuntoon, johon tulee. Tämä varmasti helpottaa Mäntyniemeen sijoittumista.

Teksti: Pirkko Karhi & Risto Kolanen

• Koulusitkeä Ahtisaari

• 'Olen itsenäinen suomalainen nainen", Eeva Ahtisaari aloitti puheenvuoronsa englanniksi kansainvälisten ja kotimaisten tiedotusvälineiden edustajien edessä.

• Hän tekee vaikutelman talonpoikaisjärkeä käyttävästä, kysymyksiin erittäin perinpohjaisesti ja mietiskelevästi vastaavasta naisesta. Pedantin opettajan, huoliteltu ja perusteellinen puhetyyli tulee kaikessa ilmi. Puhe viipyy samanaikaisesti yksityiskohdissa ja hakee yleistyksiä, vertailuihin omaan puolisoon ja muiden pääehdokkaiden puolisoihin. Samalla kun Eeva Ahtisaari elää tuloksen ja kampanjan aikaiset tapahtumat voimakkaasti tunteella, hän pystyy hyvin erittelemään siihen vaikuttaneita syitä ja loppusuoran vaaliväittelyjä katselijan silmin.

• Kun Eeva Ahtisaari määrittelee itsensä itsenäiseksi naiseksi, se on hänelle selvästi elämänmittaisen työn tulos, joka on saavutettu ponnisteluiden kautta. Perusluonteeltaan hän on ujo ja vaatimaton. Risto Lindstedtin viime syksynä ilmestyneessä kirjassa 'Martti Ahtisaaren maailma" (WSOY 1993) on luku "ensimmäisen todistajan" eli puolison kokemuksista matkan varrelta. Lyhyessä luvussa on peräti kolme erilaista henkilökohtaisen arkuuden tai vetäytymisen ilmausta. "Minä aina esittelen itseni, kun kuvittelen, ettei minua kukaan tunne", Eeva tunnustaa kirjassa.

• Hieman myöhemmin hän kertoo kirjoittajalle puritaanisesta kasvatuksesta, "pitää olla nöyrä ja vaatimaton, ei saa olla ylpeä, eikä oikein nauttiakaan". Ensimmäisellä ulkomaankomennuksella, Namibiassa Eeva kokee melkoisen kulttuurisokin uusissa oloissa, mutta mieltyy elämään New Yorkissa. "Viihdyn myös suurissa kaupungeissa: siellä voi olla anonyymi", Eeva Ahtisaari ilmiantaa itsensä kaipuusta tuntemattomuuteen.

• Ahtisaarien perhe on silmiinpistävän yhtenäinen, tiivis. Eeva Ahtisaarikin perustelee mukanaoloaan kampanjassa luontevan itsestäänselvänä asiana: sitä kautta on kaksi silmä- ja korvaparia käytössä. Seurasin Martti Ahtisaaren ensimmäistä väittelytilannetta kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiilan nk. kulttuuripresidenttipaneelissa viime huhtikuussa. Välittämäni "Eki-sedän", Erkki Ravon nimikirjoituspyynnön edessä hän oli hämmentynyt Taidehallin alakerrassa 100-päisen yleisön joukosta poimittuna kohteena. Kun itse ehdokas ei ollut Kiilan presidenttipaneelissa aivan omalla alueellaan, hän vetosi useaan kertaan puolisonsa ja poikansa parempaan tämän alueen tuntemukseen. Eeva Ahtisaaren kohdalla tunnustus oli varmasti aito.

• "Emme ole muuttuneet miksikään maailmalla", Eeva Ahtisaari vastasi kysymykseen vanhojen ystävyyssuhteiden säilymisestä. Yhdessä asiassa muutosta melkein toivoisi. Eeva Ahtisaari erittelee täsmällisesti puolisonsa virallisten puheiden lukutyyliä ja syytä "lauseiden keskenjättämiseen". Hän huomaa opettajana ja kirjallista työtä tehneenä pedagogisen tekijän vaikutuksen. Uusi presidentti on aika varttunut aikuisopiskelijaksi, mutta molempia kuullut varmaan toivoisi, että Eeva Ahtisaaren suullisesta ja kirjallisesta esityksestä siirtyisi muutama pisara myös puolison sana- ja esiintymisvarastoon, lisäämään ilmaisurikkautta.

• Nuorena tyttönä Eeva Hyvärinen halusi ja pääsi kansakouluun, vaikka oli vasta kuusivuotias. Oppikoulun Kuopiossa hän kävi asumalla maalaiskylien lapsien yleiseen tapaan koulukodissa. Työ, perhe ja lapsi keskeytti välillä historian opinnot, mutta Eeva Ahtisaari aloitti ne uudelleen lähes 50-vuotiaana ja suoritti loppuun viitisen vuotta sitten. Ensi kertaa maan historiassa presidentin puoliso taitaa olla viranhaltijaa akateemisesti pidemmälle koulutettu.

• Koulusitkeätä lajia, sanoisin. Opetushallinnon virkamiehet ja poliitikot, pitäkää varanne tulevan presidentin rouvan tarkkailevan silmän edessä. Haastattelutilanteessa, vaalienjälkeisenä päivänä hän kantoi sydämessään huolta, ettei hallituksen ministeriruletissa opetusministerin tuoli jäisi toisarvoisen vaihtokortin varaan. Eeva Ahtisaari, jos kukaan, uskoo elämänikäisen koulutuksen ja itsensä kehittämisen merkitykseen.

• Risto Kolanen