PIRTA - Kalevalaisten naisten liiton jäsenlehti 2/1995
EEVA AHTISAARI - SAVON SYDÄMESTÄ SUUREEN MAAILMAAN
Kalevalaisten Naisten Liiton juhlavuoden suojelija, Tasavallan presidentin puoliso, rouva Eeva Ahtisaari, otti Presidentinlinnassa vastaan Liiton ja Kalevala Korun edustajat. Käynnillämme oli kaksi syytä: halusimme ojentaa rouva Ahtisaarelle ensimmäisen kappaleen sekä Kalevala Korun juhlakirjaa että juhlakorua ja samalla kuulostella hänen tämänhetkistä tuntojaan, ajatuksiaan ja terveisiään kalevalaisille naisille.
Ilmassa oli juhlan tuntua, hymyä ja hyvää mieltä.
Liiton juhlakuulumiset oli kerrottu, lahjat oli annettu ja sekä kirjan että korun kauneus vastaanottajansa taholta julkitunnustettu.
Tunnelma Linnan kolmannen kerroksen punaisessa salongissa oli lämmin ja kodikas. Eeva Ahtisaari oli juuri palannut Ranskaan tehdyltä valtiovierailulla ja onnistuneen matkan muistot olivat vielä tuoreesta hänen mielessään. Matkoja eri maihin ja maanosiin on presidenttiparin ensimmäiseen vuoteen mahtunut niin paljon, että päätä huimasi pelkästään jo matkakohteiden luettelon kuunteleminenkin.
Eeva Ahtisaaren alkutaival maan ensimmäisenä naisena on ollut täynnä rankkoja kansainvälisiä edustustehtäviä, joista hän on hienosti selvinnyt, kokenut maailmanmatkaaja kun on. Avioliitto Martti Ahtisaaren kanssahan on merkinnyt vuosikausien asumista ulkomailla; niin New York kuin Tansanian pääkaupunki Dar es Salam ja Namibian pääkaupunki Windhoekin ovat hänelle yhtä tuttuja kuin konsanaan Helsinki.
Mutta missä ovat kosmopoliitti Eeva Ahtisaaren juuret?
Ilmaisu "supisavolainen" kirvoittaa Eeva Ahtisaaresta heleän naurun, joka ei suinkaan jää ainoaksi iloiseksi naurunhelkähdykseksi haastattelumme aikana.
- Minä todellakin kuulun savolaiseen talonpoikaissukuun. Kuopiosta parisenkymmentä kilometriä itään, Jännevirralla oli kolme Hyvärisen taloa. Sinne oli isäni puoleista sukua muuttanut asumaan jo 1500-luvulla. Äitini on myös Savosta, Maaningalta, niin että kyllä minua hyvinkin voi supisavolaiseksi sanoa!
- Itse olen syntynyt Varkaudessa vuonna 1936. Rakennusmestari-isäni työskenteli tuolloin Ahlströmin tehtaalla, mistä hän siirtyi Saimaan kanavan rakennustöihin Lappeenrantaan ja sieltä Helsinkiin.
- Jännevirralle, Taavettilan taloon, tultiin sotaa pakoon ja siellä minä sitten 6-vuotiaana aloitin opintieni kansakoulussa, jonka isoisäni Taavetti Hyvärinen oli kylään perustanut.
INNOKKAASTA KOULUNKÄVIJÄSTÄ
AIKUISOPISKELIJAKSI
Hyvärisen Eevasta tuli intomielinen koululainen. Historia kuului alusta alkaen hänen lempiaineisiinsa, kiitos Kuopion tyttölyseon erinomaisten historianopettajien.
- Olin niin innostunut, että saksin Taavettilan talon vintiltä löytämistäni Kyläkirjaston Kuvalehdistä kaikki mahdolliset historian työkirjaan sopivat kuvat ja silppusin lehdet lukukelvottomiksi, mitä seikkaa joskus myöhemmin olen hiukan katunutkin!
Kiinnostus historiaan, halu opiskella, tarve saada kehittää itseään ovat aikuisiälle asti säilyneitä ominaisuuksia Eeva Ahtisaaressa.
- Minussa on aina ollut aikamoinen annos kansanvalistajaa. Toivoisin, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus opiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Uskon, että tällainen suhtautuminen on meille suomalaisille aika tyypillistä. Olemme aina osanneet antaa arvon sivistykselle ja koulutukselle. Juuri siinä on meidän vahvuutemme kansakuntana.
Eeva Ahtisaari itse on arvostanut kouluttautumisen mahdollisuutta siinä määrin, että palasi aikuisiässä, lähes viisikymmenvuotiaana yliopistoon suorittamaan loppuun filosofiankandidaatin tutkintonsa. Hänen Suomen historian alaan kuuluva pro gradu - tutkielmansa, jonka aiheen on "Hilda Käkikoski naisasianaisena ja poliitikkona" hyväksyttiin Helsingin Yliopistossa marraskuussa 1988.
NAISASIAA JA HIUKAN MIESASIAAKIN
Hilda Käkikoski oli yksi ensimmäisen yksikamarisen eduskuntamme yhdeksästätoista naiskansanedustajasta. Naisen tasavertainen asema miehen rinnalla oli hänen tavoitteensa. Naisen kansalaisoikeuksiin tulisi kuulua oikeus koulutukseen ja vapaus tehdä itse omat valintansa. Myös äänioikeus ja oikeus työhön kodin ulkopuolella olivat asioita, joita Hilda Käkikoski piti välttämättömyyksinä.
Verrattuna Hilda Käkikosken ajan naisiin tämän päivän suomalainen nainen on todella vahvoilla; jokseenkin kaikki edellämainituista oikeuksistahan me olemme jo saavuttaneet. Entä, jos suomalaista naista verrataan eurooppalaiseen kanssasisareensa? Onko etumatkamme edelleenkin suuri?
Kun kysyimme asiaa Eeva Ahtisaarelta, jolla on ollut ainutlaatuinen tilaisuus tarkkailla aitiopaikalta naisia eri puolilla Eurooppaa, hän vastasi näin:
Äskeisellä Ranskan-matkallani käymäni keskustelut Ranskaan avioituneiden suomalaisnaisten kanssa sai minut hiukan tarkistamaan käsityksiäni; sain tietää, että ranskalaistenkin naisten koulutustaso on varsin korkea ja että he käyvät työssä kodin ulkopuolella lähes siinä missä suomalaiset naisetkin, eikä heidän sosiaalisissa etuisuuksissaankaan ole suurta valittamista. Joten luulen, ettei meidän etumatkamme näissä asioissa ehkä olekaan niin suuri kuin usein kuvittelemme.
- Tasa-arvoasioissa sen sijaan meidän naisemme ovat selvästi edelläkävijöitä Euroopassa. Tässä suhteessa meidän nuoret miehemmekin ansaitsevat mielestäni melko korkean arvosanan; meille on syntymässä kokonaan uusi miessukupolvi, joka pitää tasa-arvoa naisten ja miesten välillä aivan luonnollisena asiana.
- Kiitos tästä asennemuutoksesta kuuluu ainakin osaksi suomalaisille äideille, jotka ovat ilmeisesti osanneet kasvattaa poikansa oikein. Minä uskon, että meidän valistuneilla suomalaisnaisillamme on näissä naisen ja äidin rooliin liittyvissä asioissa paljonkin eurooppalaisille kanssasisarillemme annettavaa.
ENTÄ MENETÄMMEKÖ JOTAIN EUROOPPAAN MENNESSÄMME?
Melko usein kuulee väitettävän, että suomalaisuus saattaa olla vaarassa Eurooppaan liittymisemme seurauksena. Erityistä huolta kannetaan suomalaisesta kulttuurista. Onko kenties niin, että sitä uhkaa näivettyminen ja liukeneminen muiden maiden kulttuureihin Euroopan vanhojen sivistysmaiden syleilyssä?
Eeva Ahtisaaren vastaus on nopea ja varma: - Ei sinne päinkään! Meillä on niin vahva identiteetti, niin selkeästi omaleimainen kulttuuri ja niin ainutlaatuinen kieli, ettei liukenemisesta ole mitään pelkoa. Me pysymme suomalaisina, se on varma! Mutta totta kai vuorovaikutusta tapahtuu; me otamme vastaan vaikutteita muilta, samalla kun rikastutamme eurooppalaista kulttuurimosaiikkia omalla panoksellamme.
- Itse puolestani olen maasta ja maanosasta toiseen muuttamaan joutuneena diplomaatin puolisona aina pitänyt huolen siitä, että noudatan suomalaisia perinteitä siinä, missä se suinkin on ollut mahdollista. Olen ulkomailla asuessani pyrkinyt antamaan vierailleni mahdollisuuden saada yleiskosketuksen suomalaisuuteen, oli sitten kysymys ruoasta, kattauksesta tai tilaisuuden ohjelmasta.
Meillä suomalaisilla on paljon annettavaa maailmalle; taidetta, osaamista, teknistä tietoa ja taitoa. Meillä ei todellakaan ole mitään syytä alemmuudentunteisiin, päinvastoin: suomalaisissa on alkuvoimaa, hienostunutta primitiivisyyttä, eräänlaista konstailemattomuutta, jota ihailen.
Niin lujasti suomalaiset perinteet ovat tarttuneet poikaani Markoonkin, että hän viime jouluna New Yorkissa amerikkalaisella jouluaterialla tarjosi ranskalaiselle kihlatulleen Nathalie Silvestrelle ja tämän äidille Nicolelle supisuomalaisia herkkuja, karjalanpiirakoita ja lanttulaatikkoa! Siinä sitä taisi ranskattarilla olla ihmettelemistä!
ONKO KALEVALA MYÖS KULKENUT MAAILMALLA MUKANANNE?
- Itse asiassa kaikkina kiertolaisvuosinani maailmalla olen kuljettanut mukanani koulu-Kalevalaani. Se on minulle tuttu ja rakas kirja, tunnen sen omakseni, osaan löytää sieltä haluamani kohdat.
- Kirjojen mukaantulo muuttaessamme uusiin kohteisiin oli muuten ensimmäinen asia, jonka aina varmistimme. Olemme molemmat, sekä mieheni Martti Ahtisaari että minä, hyvin innokkaita lukijoita. Kirjat ovat meille todella tärkeitä.
Omista mielikirjailijoistaan Eeva Ahtisaari kertoi sen verran, että molemmat vahvat Eevat, Eeva Joenpelto ja Eeva Kilpi ovat hänelle läheisiä. Suomenruotsalaisista kirjailijoista löytyy myös omat suosikit, Märta Tikkanen, Bo Carpelan ja Tito Colliander.
Kalevalan ylivertaisuus korostuu keskustellessamme kuitenkin koko ajan, suomalaisen identiteetin ja itsetunnon vahvistajana ja myös siksi, että se on tehnyt maatamme maailmalla tunnetuksi enemmän kuin yksikään toinen teos: Onhan Kalevala käännetty kaiken kaikkiaan 44 eri kielelle; toistaiseksi viimeisimmät käännökset on tehty shahilin-, vietnamin- ja tamilinkielelle.
PARI SANAA KALEVALAN
NAISISTA
Haastatteluumme varattu aika alkaa olla lopussa; itse asiassa se on jo pariin kertaan ylitettykin. Esitän Eeva Ahtisaarelle viimeiseksi vielä kysymyksen, joka aikanaan askarrutti myös Liittomme perustajia: Kuka Kalevalan naisista on se, joka eniten olisi patsaan pystyttämisen arvoinen - sinnikäs, vahva Louhi, kirjailija Elsa Heporaudan ehdokas, puhdas, kaino ja ehdoton Aino, vaiko kenties Lemminkäisen äiti uhrautuvan äidinrakkauden perikuvana?
Eeva Ahtisaari ei miettimisaikaa tarvinnut.
- Minun suosikkini on ilman muuta Lemminkäisen äiti! Tämä maailma kaipaa niin äärettömän kipeästi rakkautta, juuri sellaista epäitsekästä, pyyteetöntä rakkautta, johon vain äidit kykenevät.
- Minua kosketti syvästi se kohtaus Sallisen Kullervo-oopperassa, jossa Kullervo kerjää rakkaudenmurusia ja hyväksyntää omiltaan. Isältään hän kysyy: Itkisitkö, jos minä kuolisin? Ja isä vastaa: En itkisi, parempaa poikaa itkisin! Sitten on vuorossa saman kysymyksen esittäminen sisarelle ja vastauskin on sama: En itkisi, parempaa veljeä itkisin. Vasta äiti heltyy kyyneliin ja on valmis tunnustamaan, että juuri tuollaista poikaa minä itkisin, juuri tuollaista minä rakastan.
- Pysyäkseen kasassa ihminen tarvitsee lähelleen jonkun, joka ei ehdollista rakkauttaan, joka hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. Lemminkäisen äideille olisi totisesti tässä meidän kylmässä ja itsekkäässä ajassamme kysyntää!
Kun poistun Presidentinlinnan punaisesta salongista, kristallikruunujen alta, mieltäni jäävät lämmittämään Eeva Ahtisaaren viisaat ajatukset ja hänen viestinsä kalevalaisille naisille ympäri maata: "Arvostan tärkeää työtänne suomalaisen kulttuurin ja perinteiden vaalijoina! Jatkakaa samaan tahtiin!"
RAILI MALMBERG