Keskisuomalainen 24.12.1996

Eeva
Ahtisaaren
joulu on
hiljentymisen
juhla-aikaa

Marko viettää joulua New Yorkissa. Presidentti saa kovan paketin.

Päivi Lehikoinen

Rouva Eeva Ahtisaari on saanut miehensä tehtävien myötä improvisoida erilaisia jouluja. Kun 1970-luvun puolivälissä jouluaattona kuului afrikkalaisten rumpujen ääniä, koettiin 1980-luvulla amerikkalaisia jouluja ja 1990-luvun alussa joulukoristeet pakattiin mukaan Geneveen.

--Luulen, että jokainen suomalainen on jollain lailla jouluihminen, ja niin minäkin. En kuitenkaan ole joulusta hökkösissään -- viikkojen jouluruljanssi ei ole minua varten, vaan joulun tunnelma syntyy muulla tavalla, Eeva Ahtisaari luonnehtii hauskasti itseään.

--Tuleva joulu on hiljentymistä varten. Toivoin, että Marko olisi päässyt tulemaan, mutta hän viettää joulunsa New Yorkissa -- tietystikin suomalaisilla jouluruuilla varustautuneena, Eeva Ahtisaari kertoo.

Lahjoja Ahtisaaret ostavat vähän.

Presidentille on jouluaattona odotettavissa kuitenkin kova paketti, jossa voi olla vaikkapa kirja tai musiikkiäänite.

Mäntyniemen salissa kukkiva kiinanruusu muistuttaa rouva Eeva Ahtisaarta tansanialaisesta joulusta, jota sävähdytti kylästä kuuluva rummutus.

Paikka

vaihtuu,

tunnelmat

pysyvät

--Tunnelma on tärkeintä. Olemme pystyneet tavoittamaan suomalaisen joulun tunnelman, vaikka olemme asuneet monenlaisissa ympäristöissä, sanoo rouva Eeva Ahtisaari.

Eeva Ahtisaari onkin saanut improvisoida monenlaisia jouluja:

Lapsuuden maalaisjoulu Jännevirralla on vaihtunut vuorollaan rumpujen sävähdyttämään jouluun Tansaniassa tai suomalaisperheiden yhteisjouluun New Yorkissa. Tämä joulu edustaa presidenttiparille puolestaan toista ääripäätä, kaksin vietettävää perhejoulua.

Punainen kiinanruusu kukkii Mäntyniemen salissa, ja kasviin liittyy rouva Eeva Ahtisaarella hyvin rakkaita joulumuistoja:

--Mieheni toimi Tansaniassa Suomen suurlähettiläänä. Tansaniassa kiinanruusut ovat korkeita puita, jotka ovat joulun aikaan kukassa.

--Vuonna 1975 olimme vuokranneet Usambaran vuoristosta mökin, jossa vietimme joulun. Istuimme mökin terassilla kolmestaan tummassa Afrikan yössä ja kuuntelimme kylästä kantautuvaa rummutusta. Terassin katossa oli pääskysenpesä, jossa oli kaksi pääskystä, ja se johdatti ajatukset koskettavalla tavalla Sylvian joululauluun, rouva Eeva Ahtisaari kertoo.

Vuoden 1974 jouluna perhe oli valmistanut täydellisen suomalaisen jouluaterian, mutta Eeva Ahtisaari naurahtaa sen olleen Tansanian ilmastoon aivan liian raskas. Kun vuoden 1975 joulua valmisteltiin, jouluateriasta tehtiin kevennetty versio.

Koristeet

pakataan matkaan

Perhealbumin kuvissa Tansaniasta Martti ja Marko Ahtisaari ovat etsiskelemässä joulukuusta, ja seuraavissa kuvissa jouluun valmistaudutaan tekemällä joulukoristeita. Sitten 6-vuotias Marko-poika onkin jo tonttulakki päässään äidin valmistamaan tonttuasuun sonnustautuneena.

--Marko osasi vähän ommella ja hän teki Martille kenkäpussin matkoja varten. Minulle hän näperteli ns. yksinkertaiset kangaspuut, eli oli laudanpätkä, jonka molempiin päihin hän oli naulannut rivin nauloja ja oli pujotellut niiden väleihin lankaa. Lisäksi hän piirsi meille vielä kalenterin vuoden jokaiselle kuukaudelle, Eeva Ahtisaari muistaa mieluisat lahjat.

--Tansaniaan en ottanut mukaan joulukoristeita, ja ne jouduttiin tekemään itse. Siitä sain opetuksen, että joulukoristeet ovat pieni, mutta tärkeä osa matkavarustusta. Kun esimerkiksi olimme Genevessä lyhyen aikaa 1992, otin koristeet mukaan.

Rouva Ahtisaari näkeekin, että jouluruuat, joululaulut ja joulukoristeet ovat ydin joulutunnelman tavoittamisessa.

Tansanian muistoista on kummunnut myös yksi Ahtisaarten jouluun kuuluva pikkuelementti: koristeeksi nostetaan tansanialainen punottu kori, jossa säilyvät sieltä kerätyt suuret kävyt.

Ystävät yhteen

jouluna

Yhden joulun Eeva ja Marko Ahtisaari viettivät tanskalaiseen tyyliin:

--1976 mieheni oli New Yorkissa, kun hänestä oli tulossa Namibia-valtuutettu. Silloin Tanskan suurlähettiläspari kutsui meidät omaan kotiinsa ja vietimme Markon kanssa tanskalaisen joulun. Mieleen jäi erityisesti runsaasti koristeltu joulukuusi, johon punavalkoiset Tanskan liput toivat ihanasti väriä.

New Yorkissa 1980-luvulla vietettyihin jouluihin puolestaan kuuluivat suomalaiset vieraat.

--Koska olemme pieni perhe, olen halunnut, että Markolla olisi ympärillään myös muita ihmisiä kuin me. New Yorkissa vietettiin jouluja tuttavaperheiden kanssa yhdessä. Kerrankin joulua vietti neljä tai viisi perhettä yhdessä vuokratussa mökissä.

Mökillä Vermontissa otetuissa valokuvissa ruokapöytä rosolleineen ja kinkkuineen on kotoinen, ja ulkokuvissa hiihdetään kuin Suomessa ikään. Lapsijoukolla puolestaan riitti vilinää, ja esillä ovat mm. paketeista juuri saadut Muppet-nuket.

Kulkuset

kilkattaen

--Lapsuuteni joulut olivat maalaistalon jouluja. Ajan tavan mukaan kuunneltiin tietystikin Sillanpään pakinat radiosta. Jouluaamuna emme menneet kirkkoon, koska Kuopion tuomiokirkkoon oli kuitenkin 20 kilometrin matka. Jouluaamu oli hyvin tunnelmallinen, sillä kuuntelimme jumalanpalveluksen radiosta ja jokaisella ikkunalla oli kaksi kynttilää.

Kun Hyväristen Eeva-tyttö avasi paketteja, toivoi hän, että paketista löytyisi kirja. Pehmeät paketit puolestaan tuntuivat pakolliselta riesalta.

Rouva Eeva Ahtisaaren lapsuuden jouluihin kuului myös tapaninpäivän rekiajelu sukulaisten luo.

--Viime vuonna mieheni sanoi, että olisi mukavaa päästä tapaninajelulle. Oli talvisen kaunista, aurinko oli taivaanrannassa ja lumi peitti maisemat.

Toiveen toteuttaminen onnistui ex tempore, onhan Mäntyniemi Seurasaaren naapurissa, ja siellä oli tapaninpäivän vetonaulana hevosajuri Reijo Kuhakoski. Ajuri haki presidenttiparin Mäntyniemen pääovelta ja matkaa tehtiin vällyjen alla kulkusten kilkattaessa.

Kun ajelu loppui, hevonen sidottiin pääoven eteen, se sai heiniä eteensä ja vällyn ylleen ja Kuhakoski poikkesi kahville.

Musiikki

saattaa jouluun

Eeva Ahtisaari on tyytyväinen, että joulu on myös presidenttiparille luonteeltaan yksityinen juhla, virallisia joulukiemuroita on vähän.

--Virallinen joulu tarkoittaa meille lähinnä osallistumista joululaulutilaisuuksiin. Joulukuun alussa olin Helsingin yliopiston senioreiden järjestämässä Turun akatemian perinteitä kantavassa joululaulutilaisuudessa. 15. joulukuuta oli puolestaan Unicefin juhlakonsertti.

Presidentti Martti Ahtisaaren ja rouva Eeva Ahtisaaren aloittama perinne on joululaulutilaisuus Mäntyniemessä. Mukana on korkeintaan 24 henkeä, ja ydinryhmänä on vuosien takaa tuttuja lähetystyöntekijöitä.

--Jokainen vuorollaan valitsee joululaulun Lähetysseuran joululauluvihkosta. Omiin suosikkeihini kuuluvat mm. Maa on niin kaunis, joka on aina yhtä koskettava sekä lapsuuden muistoihin johdatteleva Kello löi jo viisi, Eeva Ahtisaari kertoo.

--Uskon, että vanhoilla joululauluilla on ihmisille hyvinkin suuri merkitys. Ne ovat jääneet sisimpään voimakkaina kokemuksina.

Hauki tulee

ajallaan

Mäntyniemen pääaulaa koristaa tänäkin vuonna metsäylioppilaiden lahjoittama kuusi.

Korppoon kalastajilta saatu hauki puolestaan odottaa pakasteessa sopivaa tilaisuutta, johon se valmistetaan komeasti kokonaisena. Hauen sai aikanaan jo Ruotsin kuningas, mutta uudempi perinne on karppi, jonka Ahtisaaret saavat kalankasvatta Matti Heikkilältä.

Viralliset joulukortit ovat presidentille kuuluva asia. Hänen allekirjoitettavikseen tulee iso pino mm. valtioiden päämiehille ja Suomen poliittiselle johdolle meneviä kortteja.

Rouva puolestaan huolehtii, että Mäntyniemen kuvalla varustetut kortit matkaavat ystäville ja sukulaisille. Matkaan lähti tänä vuonna 95 yksityiskorttia.

--New Yorkissa olin muuten yhtenä jouluna myymässä Unicefin kortteja niin innokkaasti, että omat kortit jäivät lähettämättä, Eeva Ahtisaari nauraa.

"En ole

hökkösissään"

Eeva Ahtisaari sanoo, etteivät heidän joulunsa etene vakiintuneen kaavan mukaan, vaan tilanne vaihtelee improvisoiden vuosittain.

Takavuosina jouluun kuului esimerkiksi joulupullien leipominen koko perheen voimin. Jouluvieraina olivat aikanaan mm. Eeva ja Martti Ahtisaaren vanhemmat. 1994 puolestaan kestittiin tapanina presidentin norjalaisia sukulaisia ja parina viime vuonna vieraana oli Marko Ahtisaaren silloisen tyttöystävän perhe Ranskasta.

--Oleellinen osa jouluamme on joka tapauksessa musiikki. Mieheni ja Marko järjestivät joulumusiikkia omasta takaakin, kun mieheni lauloi ja Marko soitti pianoa tai viulua.

--Luulen, että jokainen suomalainen on jollain lailla jouluihminen, ja niin minäkin. En kuitenkaan ole joulusta hökkösissään -- viikkojen jouluruljanssi ei ole minua varten, vaan joulun tunnelma syntyy muulla tavalla, Eeva Ahtisaari luonnehtii hauskasti itseään.

--Tuleva joulu on hiljentymistä varten. Toivoin, että Marko olisi päässyt tulemaan, mutta hän viettää joulunsa New Yorkissa -- tietystikin suomalaisilla jouluruuilla varustautuneena, Eeva Ahtisaari kertoo.

Lahjoja Ahtisaaret ostavat vähän. Presidentille on jouluaattona odotettavissa kuitenkin kova paketti, jossa voi olla vaikkapa kirja tai musiikkiäänite. --Luemme, kuuntelemme musiikkia -- ja lepäilemme kaikessa rauhassa, sillä syksy on ollut kiireinen, presidentin rouva kuvailee edessä olevia vapaahetkiä.

Tunnelman

muistaa aina

Eeva Ahtisaaren ajatukset ovat myös niiden suomalaisten joulussa, joilla on esimerkiksi taloudellisesti tiukkaa:

--Toivoisin, että lapsiperheissä pystyttäisiin kuitenkin jollain lailla muistamaan lapsia, ilahduttamaan vaikka aivan pienellä paketilla.

--Tärkeintä on tunnelma, jonka kuitenkin muistaa parhaiten. Lapsuuteni joulutkaan eivät olleet varakkaita, mutta silti niistä jääneet muistot ovat kauniita. Joulun tunnelma syntyy vaikkapa piparien tuoksusta.

Rouva Ahtisaari muistuttaa perhejoulun viettäjiä myös lähellä olevista yksinäisistä ihmisistä. Yksin oleville joulunpyhät ovat todella pitkät perheiden käpertyessä viettämään joulua tiukasti omassa piirissä.

Rouva Eeva Ahtisaari sanoo tärkeintä joulussa olevan aineellisen yltäkylläisyyden sijaan tunnelma ja sydämen lämpö.

Eeva Ahtisaari on tyytyväinen, että joulu on myös presidenttiparille luonteeltaan yksityinen juhla, virallisia joulutehtäviä on vähän.