Marjaleena Myntti TAITO -LEHTI 2/1997

ROUVA EEVA AHTISAARI: - KÄSILLÄÄN TEKEVÄ EI IKÄVISTY

Vanhan pohjoismaisen tavan mukaan kunkin maan päämies tai hänen puolisonsa on maansa käsi- ja taideteollisuuden suojelija. Käsi- ja taideteollisuusliiton sekä järjestön Tarinatuote -projektin suojelijana rouva Eeva Ahtisaari on tutustunut toimintaan vierailemalla itse sekä tuomalla omia vieraitaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksien toimitiloihin.

- Minuun on tehnyt vaikutuksen se, miten hyvin toimintanne on kartoitettu, ja miten suunnitelmallisesta se etenee, ja kuitenkin on annettu tilaa luovuudelle. Tutustumiskäynneilläni olen todennut, että toiminta on hyvin johdettua. Käsityökeskuksissa on paljon hyvää, kaunista ja tyylikästä, jota voi ylpeydellä esitellä.

Valtiovierailuilla emäntänä tai vieraana rouva Eeva Ahtisaari on joutunut pohtimaan Suomea kulttuurimaana ja vertaamaan sitä muihin maihin. - Matkoillani olen nähnyt, että jokaisessa maassa halutaan esittää parasta ja olennaista. Meillä suomalais-ugrilaisilla kansoilla on vankka käsityöperinne. Se on voimakasta Unkarissa, Virossa, Aunuksen Karjalassa ja Suomessa.

- Meillä on edellytyksiä käsityöniaaksi, ja tavallaan olemmekin sitä. Suomalaisessa kulttuurikuvassa on tärkeää luonnonläheisyys. Sen oikein oivaltaa, kun vertaa muihin kansoihin. Haemme luonnosta mallit ja värit; vuodenajat rytmittävät toimintaamme, toimivat luovuuden lähteenä ja antavat omaleimaisuuden.

Rouva Eeva Ahtisaari on arvostaa käsitöitä ja on halunnut, että valtion vieraslahjavalikoimiin otettaisiin mukaan enemmän taidekäsityötä. - Niiden täytyy kuitenkin olla todella korkealuokkaisia. Materiaaleista puu on jotain hyvin hyvin suomalaista, meillä on kauniinvärisiä puita. Esimerkiksi Kaija Aarikka on luonut hyvin monimuotoisen ja todella viehättävän esineistön puun pohjalta ja heidän tuotekehittelynsä on ollut todella valtavaa. Mielestäni maakunnissa valmistettavissa tuotteissa pitäisi päästä samaan tasoon.

Toimeentuloa käsitöistä

Käsityön tekemistä rouva Eeva Ahtisaari on miettinyt monelta puolelta. - Olen pohtinut esimerkiksi raanujen tekemistä. Niiden menekki ja hankinta on rajallista, vaikka aina syntyy uusia koteja ja nuoret kodit tarvitsevat tuotteita. On hyvä, että omaan kotiinsa voi tehdä mitä tarvitsee, ja ihmiset oppivat itse tekemään ja kädentaidot säilyvät. Kuinka monelle käsitöiden tekeminen voi tuoda elannon - tuoko se sitä? Siitä asiasta olen välillä todella huolestunut.

Maaseudulta lähteneenä Eeva Ahtisaari kantaa huolta siitä, miten Suomen maaseudulla toimeentulo tulisi monipuolisemmaksi. Miten maaseudulle voitaisiin tarjota elinkeinomahdollisuuksia, sillä maatilatalous ei anna enää kaikille toimeentuloa. - Toivoisin, että Tarinatuote -projekti antaisi ansiomahdollisuuksia.

- Tarinatuote on äärettömän hyvä ajatus, mutta se vaatii tuotteilla, että ne todella ovat kauniita, käyttökelpoisia ja niillä on käyttötarkoitus. Toivottavasti tulee sellaisia esineitä, joiden tuottamisesta olisi hyötyä ja tulosta. Se vaatii melkoista osaamista. Tuotteisiin liittyvä tarina on todella viehättävä ajatus. Ulkomailla ollessani olen hyvin mielelläni ostanut lahjatavaroita museokaupoista, koska esineissä on pieni tarina alkuperästä. Täten olen perehtynyt tarinatuotteisiin tavallaan jo aiemmin. Iloitsen siitä, että projektissa ovat museot mukana.

- Olen saanut koulussa hyvän käsityökasvatuksen. Yhdeksänvuotisessa Kuopion tyttölyseossa meillä oli käsityötä ainakin viisi vuotta. Tiettynä vuosina tehtiin tietyt asiat, luovuudelle ei ollut paljoa tilaa. oppi perusasiat, oli pitsinvirkkausta, neuloltiin, ommeltiin, tehtiin nukenvaatteita. Kouluaikana neulominen kuului asiaan, puserot ja muut tehtiin itse. Parsimis- ja paikkaustaitoja tarvittiin etenkin sodan jälkeen. Myöhemmin tein esimerkiksi pojalleni Markolle hänen vauva-aikaisia vaatteitaan.

Rouva Ahtisaari toteaa, että hänellä ei ole ollut peukalo keskellä kämmentä, ja miettii onko se äidin perua. - Äitini oli käsityöihminen, hän teki paljon kauniita käsitöitä, etenkin liinoja. Käsityötaitoni ehkä juontavat juurensa sieltä, mutta mielestäni hyvällä käsityökoulutuksella on merkitystä.

Ompelukone on aina uskollisesti seurannut Ahtisaaren perhettä kaikkiin maihin.

- Se on hyvin tärkeä työväline, kun vaihtaa maata ja laittaa uuden kodin. Olen ommellut paljon tyynyjä, niitä on helppoja tehdä. Huoneet saavat ihan uuden ilmeen, kun sohvatyynyt vaihtuvat. Tunnustan, että suorastaan rakastan tyynyjä.

Myöhempinä vuosina Eeva Ahtisaarta on harmittanut se, että hän ei jo lapsena ja nuorena oppinut kutomaan. Vaikka koti oli maalla, ei kotona ollut kangaspuita. Vuonna 1983 perheen muutettua Amerikasta Suomeen, hän päätti korjata tuon puutteen.

- New Yorkin aikaisista, iltaruskon värisistä mieliverhoistani kudoin ensimmäisen mattoni Helsingin käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen tiloissa.

Kädentaitoja tarvitaan

Eeva Ahtisaaren mielestä kesämökkiasia on suomalainen kummajainen. Se on vaikuttanut kuitenkin positiivisesti siihen, että suomalaiset eivät ole kokonaan vieraantuneet luonnosta, vaikka asuvat kaupunkimaisissa oloissa ja lähiöissä. Kesällä suomalainen haluaa yksikertaisiin oloihin, joissa tehdään asioita käsillä.

- Aikoinaan hankimme kesämökkimme Markon takia, että hän oppisi sahaamaan, veistämään ja tekemään kaikkia käden töitä. Muistan miten Markon amerikkalaiset ystävät ikävystyivät mökillä.

4

ihminen ei ikävisty, jos hän osaa tehdä käsillään töitä.

Marko Ahtisaarelle mökillä opituista taidoista oli hyötyä perheen muutettua Afrikkaan, koska Tansaniassa kaikki lahjat piti tehdä itse. - Yhtenä jouluna Markon lahja minulle oli laudanpala, johon hän oli naulannut pieniä nauloja molempiin päihin ja pujottanut niihin lankaa. Se oli ihana lahja, sen nimi oli Yksinkertaiset kangaspuut.

Kädentaidot ovat tulleet esiin myös Mäntyniemen keskustelutilaisuuksissa. Kun Eeva Ahtisaaren vieraana oli Minna Canth -seura, pohdittiin mm. amerikkalaislehdissä olleita kirjoituksia, joissa ihmeteltiin miten Suomessa kaikki osaavat käyttää tietokoneita. - Artikkeleissa kerrottiin, että meillä on korkea koulutustaso ja pitkät talviillat, siksi surffaillaan internetissä. Lehtori Kirsti Mäkinen esitti siihen mainion havainnon "suomalaisilla on myös kädentaidot, joita voi käyttää hyväksi tietokoneasioissa".

Kädentaitojen opetus kouluissa ilahduttaa Eeva Ahtisaarta.

- Käsityönopetusta tarvitaan. Vaikka sitä ei ole paljoa, niin nuoret ovat innostuneita, kun voi tehdä jotain itselleen ja on hauskaa.

Järjestön suojelijana Eeva Ahtisaari ilahtuu myös siitä, että Käsi- ja taideteollisuusliitossa on keskusteltu ajatuksesta voisiko järjestö yhteistyössä koulujen kanssa tarjota jotain lasten iltapäivätuntien hyväksi ja hyödyksi. Lapset ja nuoret voisivat kaduilla tai yksin kotona oleskelun sijaan viettää aikaa esimerkiksi yhdessä toisten kanssa käsitöitä tehden. - Se on hyvä idea, lapset voisivat levätä, heidän ei tarvitsisi pingottaa. Jos asia toteutuu esimerkiksi projektina, niin annan sille tukeni.

*************************

KUVATEKSTIT:

Presidenttiparimme asunto - Mäntyniemi - on suomalaisen suunnittelun ja osaamisen mestarinäyte. Kauniissa, harmonisessa, valoleikkien tilassa rouva Eeva Ahtisaari on päivittäin keskellä suuresti arvostamiaan asioita: luontoa, luonnonläheisyyttä, laatua ja huippuosaamisen kädenjälkeä.

- olen saanut vanhakantaisen kasvatuksen. Äitini sanoi, että pitää olla vaatimaton ja nöyrä. Minä annan ihan toisenlaisen ohjeen. Täytyy olla ylpeä omista saavutuksista ja työnsä tuloksista. Siinä myös vähitellen laatutaso paranee, sillä eihän ihan huonosta voi olla ylpeä.