Anna-lehti 4/97
Eeva Ahtisaari:
Lasten iloa ei saa sammuttaa
Tänä vuonna tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe käsitteli
ensimmäisen kerran taloudellisen epävarmuuden horjuttamien
lapsiperheiden ongelmia ja lisääntynyttä perheväkivaltaa. Kotona
Mäntyniemessä rouva Eeva Ahtisaari on puhunut näistä teemoista
syksyn aikana paljonkin puolisonsa kanssa.
Presidenttipari haluaa vaikuttaa siihen, ettei maahamme pääsisi
syntymään ilottomien lasten sukupolvea.
RIITTA LEHTIMÄKI
Työttömyys ja pitkään kestänyt taloudellinen epävarmuus ovat
kohdanneet erityisesti lapsiperheitä. Viime aikoina rouva Eeva
Ahtisaari ja presidentti Martti Ahtisaari ovat keskustelleet
usein paitsi työttömien ja lapsiperheiden ongelmista myös
perheväkivallasta, joka on tullut voimakkaasti esille useiden
tapausten vuoksi. Lapsiperheiden hätä ja lisääntynyt
kotiväkivalta koettiin niin vakaviksi ilmiöiksi, että ne nousivat
myös presidentti Martti Ahtisaaren uudenvuodenpuheeseen.
- Uhkana on, että suomalainen yhteiskunta jakautuu
menestyjiin, selviytyjiin ja putoajiin. Jos näin käy, saattaa
syntyä ilottomien lasten sukupolvi, rouva Eeva Ahtisaari sanoo.
Eeva Ahtisaari muistuttaa, että valtaosa suomalaisista voi
edelleen hyvin ja että lapsillamme on yleensä hyvä lapsuus.
Maailmalla hän on nähnyt aivan toisenlaista lasten kohtelua kuin
meillä. Mutta kotoisilta ongelmilta ei silti saa sulkea silmiä.
- On hirveätä, jos vanhemmat pilaavat lapsen ilon. Vaikka
itsellä olisi kuinka vaikeata, aikuisen tulee helliä lapsen
iloa.
Lapsen ilosta aikuiset saavat itsekin voimaa. Näin
työttömyyden tai muiden ongelmien kanssa kamppailevat vanhemmat
ovat monasti kertoneet Eeva Ahtisaarelle.
- Jokainen aikuinen on jossakin vaiheessa saanut itse kokea
lapsuuden ilon. Se pitäisi jaksaa muistaa. Samoin kuin se, että
sisäinen ilo ei ole kiinni suurista ulkoisista seikoista.
- Pienessä lapsessa asuu aina ilo, mutta minne se jossakin
vaiheessa katoaa? Olen itsekin nyt halukas etsimään tuota
lapsuuden sisäistä iloa elämääni, kun tajusin, etten enää koe
samanlaista iloa kuin aikoinaan.
LAPSI TARVITSEE AIKUISTA
Rouva Eeva Ahtisaari järjestää kaksi kertaa vuodessa seminaarin,
Eevan istunnon. Viimeksi istunnon aiheena oli juuri
lapsiperheiden tilanne. Nimikkotilaisuudessaan ja muualta
saamistaan viesteistä Eeva Ahtisaari on päätellyt, että
suomalainen yhteiskunta on edelleen aivan liian työkeskeinen,
vaikka perheen merkitys onkin lamavuosien aikana korostunut.
- Meillä on tehty kovasti työtä jo agraariyhteiskunnassa.
Sama elämisen malli siirtyi sitten teollistumisen myötä
kaupunkilaiseen perhe-elämään. Työteliäisyys on toki vaikuttanut
myönteisesti miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon ja antanut
äidin työssäkäynnin mallia tyttärelle, Eeva Ahtisaari pohtii.
- Mutta haittavaikutuksena on ollut, että aikuiset ovat
kiireisiä eikä meillä aina ole kotona läsnä aikuista, joka
kuuntelisi lasta.
Isovanhemmat ja muut lapsen lähellä elävät ovat tärkeitä
kuuntelijoita ja tukijoita, kun vanhemmat ovat kiireisiä.
- Meidän pitäisi laajemminkin kantaa vastuuta lapsista,
muistakin kuin omistamme. Voisimme ottaa käyttöön niin sanotun
laajennetun vanhemmuuden, Eeva Ahtisaari sanoo.
Maakuntamatkoilla maalaistaloissa vieraillessaan Eeva
Ahtisaari on seurannut pientä ydinperhettä laajempaa
vanhemmuutta. Maalaistalon lapset ovat osallistuneet talon
puuhiin ja näyttäneet näin oppineen olemaan luontevasti
eri-ikäisten aikuisten seurassa.
- Olisi hyvä, jos jotakin tällaisesta kasvuympäristöstä voisi
tuoda kaupunkiinkin. Ihmisistähän riippuu, onko lapsilla
turvallinen olo kodissa ja pihapiirissä.
SUOMALAISISTA ENTISTÄ SOSIAALISEMPIA
Eeva Ahtisaari tukee professori Lea Pulkkisen ajatusta, että
myös meillä lasten harrastukset sisällytettäisiin koulupäiviin.
Näin lapset saisivat harrastaa virkeinä päivän aktiivisimpana
aikana. Illat ja viikonloput jäisivät perheille yhteisiin
rientoihin ja kotitöihin.
- Näin myös entistä useammilla lapsilla olisi mahdollisuus
harrastuksiin. Tiedän, että opettajat ovat tiukoilla isojen
luokkiensa kanssa, mutta silti ihmettelen, mikseivät opettajat
suhtaudu ehdotukseen myönteisemmin, Eeva Ahtisaari sanoo.
Kun Marko Ahtisaari kävi New Yorkissa YK:n henkilökunnan
lapsille tarkoitettua kansainvälistä koulua, koulu
harrastuksineen loppui kaikilta joka päivä samaan aikaan kello
kolme iltapäivällä. Päivän päätteeksi lapset jäivät juttelemaan
joksikin aikaa koulun pihalle naapuriluokkien oppilaiden ja
muiden lasten kanssa.
- Kun tulimme Suomeen, Marko ihmetteli, kun kaikki lähtivät
hirveällä kiireellä omiin suuntiinsa. YK:n koulussa kuulumisten
vaihtaminen oli opettanut odottamaan sosiaalisuutta.
Viime aikoina Eeva Ahtisaari onkin usein verrannut
suomalaisten sosiaalisia taitoja muiden kansojen kykyihin. Jo
lähinaapurit, ruotsalaiset, tuntuvat osaavan sovitella ja
neuvotella meitä luontevammin.
- Jos oppisimme puhumaan asioista entistä paremmin,
pystyisimme sanojen avulla ratkaisemaan riitojamme ja löytämään
kompromisseja. Ehkä tällä olisi vaikutusta jopa perheväkivallan
vähentämiseen.
Kouluista kuuluu toki paljon myönteisiäkin viestejä. Eeva
Ahtisaari iloitsee yhdessä ystävänsä professori Leena Kirstinän
kanssa siitä, että äidinkieli sai uudeksi nimekseen äidinkielen
ja kirjallisuuden opetus.
- Tunnustus lisää kirjallisuuden painoarvoa koulussa. Paitsi
että lasten sanavarasto kehittyy kirjallisuuden avulla,
kirjallisuus on tärkeätä myös toisella tavalla.
Kirjallisuudessahan käsitellään tunteita ja siksi lukeminen on
lasten kehityksen kannalta hyvin tärkeätä.
SUPERNAISEN MALLI ON VAATIVA
Meillä on totuttu siihen, että suomalainen nainen hoitaa työnsä
ohella perheen ja osallistuu lisäksi järjestöelämään ja on
innokas opiskelija ja kulttuurin kuluttaja vapaa-ajallaan. Mutta
onko supernaisen rooli liian vaativa? Miten Eeva Ahtisaari on
selvittänyt ne monet odotukset, joita naisiin ja erityisesti
äiteihin kohdistuu?
- On suurenmoista, että on osaavia ja monipuolisia naisia,
jotka pätevät monilla aloilla. Mutta superäidit asettavat
melkoisen mallin niille, jotka eivät siihen pysty. Mutta ei siitä
tarvitse painetta ottaa. Meidän kaikkien ei tarvitse olla
kaikessa mukana.
- Itse taisin päästä naisiin kohdistuvien monien vaatimusten
suhteen helpommalla, koska asuimme ulkomailla. Jouduin tekemään
paljon ruokaa ja hoitamaan kotia, mihin tunsin välillä
kyllästyväni, koska olisin halunnut olla virkaäiti. Mutta en ole
mikään supernainen. Jos olisin käynyt työssä, en olisi halunnut
tehdä kaikkea itse. Olisin ostanut palveluja.
Eeva Ahtisaari on seurannut viime vuonna kiivaasti käytyä
piikakeskustelua. Hänen mielestään perheiden työtaakkaa voisi
helpottaa kotiavun turvin. Perheellä on hyviä kokemuksia Markoa
hoitaneista kolmesta kotiapulaisesta 60 - 70-lukujen vaihteessa,
jolloin päiväkotipaikkoja riitti vain harvoille. Nyt nuo nuoret
naiset ovat lähettämistään viesteistä päätellen kaikki päässeet
hyvin elämässä eteenpäin.
- Lapsuudenkodissani oli myös kotiapulaisia ja
navetta-apulaisia. Ilman heitä talous ei olisi pyörinyt. Se on
hyvää työtä, mitä perheissä tehdään. Mutta tietenkin tekijällä
täytyy olla oma itsenäisyytensä, Eeva Ahtisaari sanoo.
ROHKEASTI TYÖN PERÄÄN
Ahtisaaret ovat presidentti Martti Ahtisaaren kansainvälisen
työn vuoksi muuttaneet usein ja asuneet niin Afrikassa kuin
Amerikassa. Eeva Ahtisaari kannustaa nykyajan nuoria perheitä
muuttamaan rohkeasti työn perässä.
- Muutosta aiheutuu hieman vaivaa, mutta se kannattaa. Uuteen
paikkaan lähdettäessä tulee tehtyä suursiivous sekä huushollissa
että mielessä.
- Kun muuttaa usein, oppii tekemään kodin hyvin pienistä
asioista. Niinpä minulla ei kotiin liity mitään statussymboleja
enkä ole koskaan voinut miettiä sisustusta sävy sävyyn.
Entä pelottiko suurin elämänmuutos, kun aviomies oli
presidenttiehdokkaana?
- Ei pelottanut, ei tässä iässä yli 50-vuotiaana ja elämää
nähneenä sellaista pelkää. Mutta tiesin millainen vaalikierros
tulee olemaan. Enkä muutenkaan ole koskaan halunnut kansakunnan
kaapin päälle. Kuljen mieluummin ihmisten joukossa, Eeva
Ahtisaari sanoo.
Lapset selviytyvät kyllä muutoksista, mutta asioiden
onnistunut järjestäminen vaatii vanhemmilta hieman aikaa ja
viitseliäisyyttä. Asuinpaikkojen vaihtuessa sekä äiti että isä
paneutuivat siihen, että Marko pääsi nopeasti uuden kaveripiirin
jäseneksi.
- Markon ystävät ovat aina olleet meille tervetulleita, ja
hänellä onkin edelleen hyvät suhteet ystäviin myös täällä
Suomessa. Aina kun hän käy kotona, puhelimet alkavat soida ja
nuorta väkeä tulee käymään.
Vanhemmat ovat yrittäneet pitää tärkeimpänä ohjenuoranaan,
etteivät kasvata lasta itselleen.
- Pyrimme kasvattamaan Markon itsenäiseksi, ennen kaikkea
henkisesti itsenäiseksi. Sekä mieheni että minä olemme
rohkaisseet Markoa olemaan utelias ja välttämään
itsestäänselvyyksiä. Hän sai kyseenalaistaa myös vanhempien
mielipiteitä ja käsityksiä. Meillä onkin aina keskusteltu
paljon.
KULTTUURIN JA KOULUTUKSEN AIKA
Eeva Ahtisaari on presidentin puolisona tehnyt työtä lasten ja
nuorten hyväksi. Viime aikoina hän on muun muassa tukenut
huumeiden vastaista työtä ja suojellut opetushallituksen
käynnistämää hyvien tapojen projektia kouluissa. Tänä vuonna
hänen mielenkiintonsa kohdistuu erityisesti kulttuuri- ja
koulutusasioihin.
- Toivoisin, että meillä arvostettaisiin koulua ja opettajia
nykyistä enemmän, Eeva Ahtisaari sanoo.
Koulutyö on nykyään melko vuorovaikutteista ja edellyttää
isossa luokassa suurta paneutumista. Eeva Ahtisaari arvostaa
opettajien vaativaa työtä - se ansaitsee kaiken tukemme. Mutta
työn raskaudesta huolimatta myös koulu voisi tehdä joitakin
asioita uudella tavalla tai entistä paremmin.
- Vaikka useimmilla lapsiperheillä menee hyvin, on kuitenkin
vanhempia, jotka eivät jaksa hoitaa vanhemmuuttaan. Silti
jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen. Siksi kouluilla
pitää olla resursseja. Ja myös meidän muiden tulee tiivistää
rivejämme lasten tukemiseksi.