(käännös saksankielisestä tekstistä)

ERINOMAISET SUORITUKSET OVAT PERUSPÄÄOMAAMME

Tagesspiegel haastatteli Suomen tasavallan presidenttiä:

NATOn rauhanohjelma oli mainio keksintö

TAGESSPIEGEL: Lausuitte Berliinissä marraskuussa 1994: "Euroopasta täytyy tulla turvallisuusalue, jossa sotilaallisten keinojen käyttö on tarpeetonta. Nyt on ryhdyttävä ratkaiseviin toimenpiteisiin tällaisen turvallisuusalueen luomiseksi." Mitä nämä toimenpiteet ovat?

AHTISAARI: Tärkein kysymys on jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne. Korkea työttömyys, esimerkiksi meillä.

TAGESSPIEGEL: ... noin 17 prosenttia.

AHTISAARI: Niin, jopa hiukan enemmän. Tällaista työttömyyttä ei voida hyväksyä. Taloutemme täytyy päästä taas kilpailukykyiseksi. Euroopan turvallisuus vaatii, että kaikki valtiot saavat tilaisuuden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Tästä seuraa loogisesti välttämättömyys laajentaa Euroopan unionia. Meidän täytyy myös ymmärtää, että eräät Keski- ja Itä-Euroopan maat, Baltian maat mukaanlukien, tuntevat itsensä uhatuiksi siirtymävaiheessa kommunistisesta suunnitelmataloudesta vapaaseen markkinatalouteen. On nähtävä täysin realistisesti ne syyt, miksi muutamat maat voivovat NATOn jäsenyyttä - Suomi ei kuulu niihin. Mutta jokaisen maan täytyy ratkaista asia omalta kannaltaan.

TAGESSPIEGEL: Herättääkö Suomessa huomiseksi suunniteltu yleislakko Teissä levottomuutta?

AHTISAARI: Se ei hyödytä meitä millään lailla. Tämä kehitys on erittäin arveluttavaa. Yksi lakkopäivä maksaa noin miljardi Suomen markkaa. Siihen meillä ei ole lainkaan varaa. Mutta se osoittaa, miten vaikea sopeutumisprosessi on ja miten välttämätöntä on, ettemme elä yli varojemme vaan supistamme valtion menoja.

TAGESSPIEGEL: Miten selvitätte EU:n hyödyn työttömille?

AHTISAARI: Meillä oli korkea työttömyys jo ennen EU:un liittymistä. EU ei ole siitä vastuussa. Sen sanon yhä uudelleen. Totesin jo ennen kansanäänestystä, että liittyminen tulee auttamaan meitä, ja olen yhä edelleen vakasti sitä mieltä. Päätyö on sitä paitsi tehtävä kotona, vaikka työttömyys onkin yksi unionin teemoista. Suomen kaltaisen pienen maan on investoitava ennen kaikkea koulutukseen ja tutkimukseen. Erinomaiset suoritukset ovat peruspääomaamme. Tämä ymmärretään Suomessa nykyään paremmin kuin vielä 20 vuotta sitten. Teollisuuden ja yliopistojen välillä on nykyisin hyvä yhteistyö. Ja teknologiassa meillä on yhtä ja toista tarjottavaa.

TAGESSPIEGEL: Tuetaanko tutkimusta ja koulutusta tarpeeksi myös EU:n taholta? Tehän korostitte tämän teeman merkitystä myös Berliinissä pitämässänne esitelmässä.

AHTISAARI: Matkustaessa huomaa, mitä kilpailu merkitsee. Kahden presidenttivuoteni aikana olen käynyt Singaporessa, Indonesiassa, Thaimaassa ja Malesiassa ja vasta hiljattain olin Kiinassa. Lähiaikoina matkustan Intiaan. Miten me voimme pärjätä globalisoituneessa talouselämässä? On hyvin rahoittavaa, että suurten yritysten kehityslaboratoriot ovat Suomessa. Niin kauan kuin asia on näin - ja näin sen tulee jatkua - meillä ei ole syytä olla huolissamme globalisoituneesta taloudesta. Mionä en ole milloinkaan luvannut ihmisille, että elämä helpottuisi. Meidän täytyy tehdä todellakin enemmän työtä, ei vähemmän.

TAGESSPIEGEL: Miten ihmiset reagoivat tähän toteamukseen?

AHTISAARI: He alkavat ymmärtää sitä. Mutta meidän täytyy puhua myös tarjolla olevan työn uusjaosta vähemmin ansioin.

TAGESSPIEGEL: Miten paljon aikaa käytätte keskusteluihin talouselämän edustajien kanssa?

AHTISAARI: Paljon. Olen jatkuvasti puheissa teollisuuden samoin kuin ammattijärjestöjen kanssa. Yksityisesti, ja julkisesti. Jotkut ovat mukana työryhmässä, jonka perustin pohtimaan työmarkkinakysymyksiä tullessani presidentiksi. Lisäksi tapaan talouselämän asinatuntijoita neljännesvuosittain.

TAGESSPIEGEL: Tulisiko EU:n hallitusten välisen konferenssin lisätä Maastrichtin sopimukseen jotain työllisyyspolitiikasta?

AHTISAARI: Sitä Teidän pitää kysyä pääministeriltä. Se on hänen vastuullaan. Puhuin siitä hiljattain EU-komission puheenjohtajan Santerin kanssa. Ratkaisevaa lienee se, että hallitukset koordinoivat työllisyyspolitiikkaansa EU:ssa.

TAGESSPIEGEL: Suomen ja Ruotsin ulkoministerit antoivat hiljattain yhteisen aloitteen. Heidän mielestään konferenssin tärkeimpänä kysymyksenä on se, miten WEU:n roolia voidaan vahvistaa rauhan ja turvallisuuden hyväksi. He ehdottavat EU:n hyödyntämistä yhteisten rauhanturvaamistehtävien, mutta myös konfliktinehkäisemis- toimenpiteiden suunnittelussa ja toimeenpanemisessa. Onko tämä merkki Suomen aktiivisemmasta osallistumisesta WEU:uun?

AHTISAARI: Se osoittaa, että me olemme jo varsin aktiivisia. Esimerkiksi osallistumalla IFOR:in, Bosnian rauhanturvajoukkoihin. Se on konsepti, jota olisi syytä tutkia paljon tarkemmin. Useimmat eivät ole vielä täysin ymmärtäneet IFOR-yhteistyön vaikutusta. Kysymys on kaikkien NATO-maiden, monien NATO:on kuulumattomien maiden ja Venäjän erittäin menestyksellisestä yhteistyöstä. Kaikki eurooppalaiset osallistujamaat ovat mukana NATO:n rauhankumppanuusohjelmassa (PfP). Sitä kekseliäisyyttä jolla tätä yhteistyötä harjoitetaan, ei kukaan olisi voinut kuvitellakaan vielä viisi vuotta sitten.

Meidän pitäisikin tutkia huolella, millaisia tulevaisuudennäkymiä tässä piilee. Esimerkiksi rauhankumppanuusohjelmia voidaan hyödyntää vielä aktiivisemmin. Mitä enemmän rauhanturvaamista harjoitetaan yhdessä, sitä aiemmin päästään irti entisaikojen vanhoihin kategorioihin liittyvästä ajattelusta ja onhan vielä joitakin, jotka eivät ole lainkaan käsittäneet maailman muuttuneen. Vaikka Suomi pitääkin kiinni sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja kansallisesta puolustusvalmiudesta, tunnustamme toki vastuumme kriisienhallintapolitiikasta. Onhan meillä siitä pitkäaikaisia ja maailmanlaajuisia kokemuksia, kuten Ruotsillakin. Ja tätä kokemusta haluamme käyttää hyödyksi. Sen vuoksi halusimme välttämättä osallistua IFOR:in.

TAGESSPIEGEL: Pidättekö PFP:tä verkostona, joka voisi luoda yleiseuroopalaiset puitteet Euroopan turvallisuudelle?

AHTISAARI: Se (PfP) on mainio keksintö. Oli erittäin kekseliästä koota aivan erilaisia maita yhteistoimintaan NATO:n kanssa. Myös sellaisia jotka toivovat pääsyä NATO:n jäseneksi omasta turvallisuudestaan huolestuneina, nimenomaan historiallisten kokemustensa valossa. Aika näyttää, onnistutaanko nämä huolet poistamaan.

TAGESSPIEGEL: Ja Venäjän mukaantulo on tärkeää?

AHTISAARI: Kyllä vaan. He ovat mukana. Se on suuri etu. Eikä meidän tule hämmästellä joidenkin venäläisten laimeaa suhtautumista NATO:on. Olihan NATO monien mielestä se varsinainen pääpaholainen. Sitä ei muuteta käden käänteessä. Älkäämme myöskään unohtako, että lännessäkin monet pitivät Venäjää kauan kaiken pahan keskuksena. Ajattelutavan muuttaminen vaatii kärsivällisyyttä. Tämä kovan poliittisen työn osa ei valitettavasti näy otsikoissa - vain jos jokin menee pieleen.

TAGESSPIEGEL: IFOR-mandaatti loppuu joulukuussa. Tulevatko eurooppalaiset sitten ottamaan vastuun kriisienhallintotehtävän jatkamisesta?

AHTISAARI: Mitä joulukuun 20. päivän jälkeen 1996 ikinä tapahtuukaan, se on ratkaistava yhdessä USA:n kanssa. Ja Venäjän kanssa. Eli tämän yhteisen konseptin laatijain toimesta. IFOR-joukkoja ei muuten vedetä pois ennen joulua, vaan vetäytyminen aloitetaan silloin. Sitä paitsi oma kokemukseni YK-operaatioista, esimerkiksi YK:n komissaarina Namibiassa, on opettanut, ettei siviilielämän rakennustyöltä voida evätä sotilaallista suojaa noin vain. Mikäli näin tapahtuu, molemmat päättyvät onnettomasti. Tätä korostan jatkuvasti sotilashenkilöille. Huomaan helpottuneena, että IFOR-sotilaat auttavat siviilielämän rakennustyötä aivan kuin normaaleissa rauhanturvatehtävissä, vaikka se ei kuulukaan heidän alkuperäiseen mandaattiinsa. Mutta loppujen lopuksi ratkaisu on kaikkien osanottajien yhteinen - minä vastustaisin eurooppalaisten yksinesiintymistä.

TAGESSPIEGEL: Ja jos amerikkalaiset lähtevät...

AHTISAARI: Yhdysvaltain on osallistuttava. Ei välttämättä maavoimin. Tärkeää on kuitenkin Yhdysvaltain poliittine hyväksyminen jatkotoimenpiteille. Ennen presidentinvaaleja ei kukaan Yhdysvalloissa tietenkään halua ottaa tähän kantaa, minkä ymmärrän. Mutta komentosuhteissa, tiedustelussa, huollossa, ilmavoimien suojelutehtävissä - on monia osallistumismahdollisuuksia. Ymmärrän, että heillä on nyt kotiuttamissuunnitelma mutta eivät halua puhua siitä.

TAGESSPIEGEL: Elämme nopeiden poliittisten muutosten aikaa, eikä Teidän tarvitse ajatella presidentinvaaleja: Suljetteko lopullisesti pois sen mahdollisuuden, että Pohjoismaatkin, myös Suomi, siirtyisivät lähemmäs NATO:a?

AHTISAARI: Me emme aseta kysymystä noin. Pitäisi kysyä, missä tarkoituksessa. Eihän tämä ole mikään akateeminen kysymys. Jokaisen tulee kuulua johonkin organisaatioon. Me halusimme Euroopan unioniin. Kysymys on sitä, onko se ollut hyväksi Euroopan ja eritoten Pohjois-Euroopan tuvallisuudelle. Se on kysymys, jonka asetamme itsellemme mutta myös yhteistyökumppaneillemme. Siitä keskustelin hiljattain myös pääministeri Thernomyrdinin kanssa. Mehän olemme joutuneet menneisyydessä tekemisiin hankalan naapurin kanssa.

Tänään emme näe mitään sotilaallista uhkaa. Yhteistyö on nykyisin erittäin hyvä. Yhteinen rajanvalvonta toimii paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on lisäksi yhteyksiä NATO:n rauhankumppanuusohjelmaan. Siinä me olemme erittäin aktiivisia. Muutoin käytämme hyväksemme Euroopan neuvoston ja ETYJ:n kaltaisia rakenteita, mutta myös tarkkailija-asemaamme WEU:ssa toimiaksemme yhteistyörakenteiden kehittämiseksi Euroopassa. Tästä konstruktiosta syntyy yhteistyövarainen turvallisuusalue.

TAGESSPIEGEL: Entä jos NATO:sta muodostuu Euroopan ainoa toimiva sotilaallis-poliittinen järjestelmä, jolla on erityissuhteet Venäjään?

AHTISAARI: Näin tapahtuu jo. NATO tulee kasvamaan ja kehittämään erikoissuhdettaan Venäjään. Miltä Eurooppa näyttää yksityiskohtaisesti viiden vuoden kuluttua, sitä ei kukaan tiedä.

TAGESSPIEGEL: Milloin EU:n hallitusten välinen konferenssi olisi Teidän silmissänne menestyksellinen?

AHTISAARI: Ensinnäkin sen täytyy auttaa parantamaan ihmisten EU-tuntemusta. Useimmille ihmisille EU ei merkitse vielä YK:n kaltaista laatukäsitettä. Se on poliittisen eliitin asia. Mutta oli jo menestys, että elintarvikkeiden hinnat ovat laskeneet EU-jäsenyyden myötä 10 prosenttia. Sitäpaitsi EU:n harjoittaman yliohjauksen on loputtava. Liittokansleri Kohl sanoo, että Brysseliin joudutaan nykyisin toimittamaan 70 prosenttia enemmän tilastotietoja. Siitä hän on syystäkin varsin vihainen.

Seuraavassa kokouksessa tulen kertomaan Suomen kokemuksista. Emme tarvitse tätä kaikkea hölynpölyä (Unfug). Meidän on kehiteltävä uusia ideoita yhteistä ulkopolitiikaa varten. Ei Mr. Ulkoplitiikan avulla, vaan kompetenssia ja erityisosaamista hyödyntäen. Ranskalla on tietysti erityistä kokemusta Lähi-Idästä. Miksi siis EU-troikkaa ei täydennettäisi mielekkäästi Ranskan osallistumisella - tai Suomen osallistumisella, kun kysymys on Venäjään liittyvistä kysymyksistä. Asiantuntemusta uusien instituutioiden sijasta!

TAGESSPIEGEL: Baltian maat ovat erittäin huolissaan turvallisuudestaan. Miten Te näette kehityksen?

AHTISAARI: Me olemme auttaneet niitä pätevöitymään EU-jäsenyyteen. Niiden on nyt täytettävä kriteerit. Ne tietävät, että liittyä voi vain, jos ei ole rajakiistoja. Niiden täytyy sopia ne Venäjän kanssa. Ja Virossa on ratkaistava kysymys venäläisvähemmistöstä tyydyttävä tavalla. Mutta venäläistenkin on hyvä kysyä itseltään, miksi baltit ovat huolissaan. Suuruus velvoittaa noudattamaan tarkoin kansainvälisiä pelisääntöjä.

TAGESSPIEGEL: Sanoitte Berliinissä marraskuussa 1994, että Venäjällä ei ole enää paluuta entiseen. Pitääkö tämä yhä paikkansa?

AHTISAARI: Kyllä, niin se on. Riippumatta vaalituloksesta.

TAGESSPIEGEL: Ja Venäjä on ennakoitavissa vaalituloksesta riippumattakin?

AHTISAARI: Yhtä ennakoitavissa kuin tänään. Yksikään tuhoutumisskenaarioista ei ole toteutunut.

TAGESSPIEGEL: Onko Teillä jotain erityistä sanottavaa Saksan suuntaan?

AHTISAARI: Saksa antoi erityistä tukea EU-jäsenyydellemme. Tämän arvostus kasvaa edelleen. Lisäksi Saksa panostaa konkreettisiin tuloksiin, kuten mekin. Tällaista suurta kysymysmäärää ajatellen on tärkeää asettaa prioriteetteja. Olen iloinen siitä, että Saksa toimii aktiivisesti EU:n laajentamisen puolesta, kuten mekin, ja pitää sitä Euroopan turvallisuuden olennaisimpana tunnusmerkkinä.

Haastattelun teki Helsingissä Walther Stützle.

***

Kuvateksti: Martti Ahtisaari (59) on toiminut Suomen tasavallan presidenttinä helmikuusta 1994 lähtien edustaen täten ylintä päättäjää ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. EU:ssa, johon Suomi liittyi 1. tammikuuta 1995, Ahtisaari kuuluu erityistä turvallisuuspoliittista asiantuntemusta omaaviin poliitikkoihin. Sosiaalidemokraatti ja entinen opettaja toimi vuosina 1978 - 1986 YK:n Namibia-valtuutettuna ja 1990 silloisen uuden rauhanturvajoukon päällikönä: sinikypärät turvasivat Namibian ensimmäisten vapaiden vaalien valvontaa. 1993 Ahtisaari toimi YK:n erityisvaltuutettuna entisessä Jugoslaviassa.

***

Väliotsikot:

"NATO tulee kasvamaan ja luomaan erityissuhteensa Venäjään."

"Yksi lakkopäivä maksaa noin miljardi Suomen markkaa. Siihen meillä ei ole lainkaan varaa."