Presidentti Martti Ahtisaari kannattaa nykyistä korkeakouluverkkoa ja alueellisia yliopistoja. Hänen mukaansa alueelliset korkeakouluja antavat yhä useammalle nuorelle mahdollisuuden suorittaa akateeminen tutkinto. Ahtisaaren mielestä korkeakoulujen pitää panostaa erityisosaamiseen ja erikoistumiseen. Presidentti Ahtisaari myöntää, ettei tämän hetkinen opintotukijärjestelmä rohkaise opiskelemaan. Hän ei kannata Liisa Jaakonsaaren esitystä. Toisaalta hän toteaa, että opintotukijärjestelmää voidaan joutua muuttamaan, jos valtiontaloudessa ei löydetä muita säästökohteita.

Mikä on yliopistojen tehtävä yhteiskunnassa?

Yliopistomaailman tehtävänä on johtaa tätä yhteiskuntaa avoimuuteen ja myös johtaa tätä yhteiskuntaa meidän erinomaisuutemme etsimiseen. Meidän täytyy sallia erinomaisuus. Minä iloitsen siitä, jos näen jonkun, joka on erinomainen jollakin alalla. Onnittelen häntä ja onnittelen itseäni, että voin nauttia siitä erinomaisuudesta. Minusta ei pidä pyrkiä latistamaan. Meissä jokaisessa on jotakin erinomaista ja koetetaan löytää se erinomaisuus itse kustakin.

Tällä hetkellä maassamme on paljon alueellisia korkeakouluja. Pitääkö teidän mielestänne Suomessa olla näin runsaasti alueellisia korkeakouluja vai voidaanko niiden määrää vähentää?

Olette varmaan huomanneet, että minä lämpimästi kannatan alueellisia yliopistoja. Esimerkiksi Oulun seudusta tuskin olisi tullut niin vireä korkean teknologian tuotteita kehittelevä, jollei yliopistoa siellä olisi ollut. Tapasin Rovaniemellä opiskelijoita, joista monet sanoivat, että jos heillä ei olisi ollut tätä tilaisuutta Rovaniemellä, tuskin he olisivat menneet yliopistoon. Olen itse jäänyt Ouluun siinä vaiheessa, kun tulin ylioppilaaksi. Menin opettajanvalmistuslaitokseen, joka oli ensimmäinen osa Oulun yliopistoa.

En voi kuvitella, että kehitystä voitaisiin saada aikaiseksi, jos meillä olisi muutama yliopisto vaan. Täytyisi kuitenkin katsoa, että tiedekunnat ovat riittävän toimintakykyisiä. Siinä ei ole mitään älyä, että meillä on kymmenen mitätöntä yksikköä, joista mikään ei ole toimintakelpoinen. Jokaisen täytyy keskittyä johonkin erityiseen osaamiseen. Tässä taloudellisessa lamassa on hyviäkin puolia, se on selvästi nopeuttanut tätä sopeutumista ja erikoistumista eri aloille. Se on tietysti huono puoli, että kirjastojen hankinnat on kaikki ajettu alas. Ehkä niitä säästöjä pitäisi löytää jostain muualta.

Joka virkaan pitäisi valita paras hakija

Kenen tulee teidän mielestänne Suomessa tärkeät nimitykset? Minusta on yksi hailee, kuka ne tekee, jos me pystyisimme sopimaan pelisäännöistä. Jos me voisimme lähteä siitä, että me kerrankin voisimme tässä yhteiskunnassa valita joka virkaan paras mahdollinen ehdokas. Yliopistossakin pitäisi miettiä tieteenaloilla, mihin ollaan oikein pyrkimässä ja sitten henkilöt valitaan siltä pohjalta.

Presidentin vaalikampanjan aikana sanoitte, että olette valmis siirtämään professorien nimitykset presidentiltä yliopistoille. Mutta te nimitätte edelleen professorit, miksi?

Nimitän edelleen professorit, mutta niissä en ole poikennut yhdessäkään esityksistä. Lähden siitä, että tämä on välivaihe, ja me siirrymme hyvää vauhtia siihen, että yliopistot itse nimittävät professorit. En usko välttämättä edes yliopistojen kykyyn tänä päivänä valita sitä parasta ihmistä virkaan, mutta minä en katso, että presidentin tehtävänä on ryhtyä akateemiseen pätevyyden määrittelijäksi.

Niin kauan minun on pakko, kun minun tehtävänkuvauksessani sanotaan niin, että professorien nimitys minulle kuuluu. Minä olen toiminut jo pitkän aikaa siihen suuntaan, että tämä muutos täytyisi saada aikaan. Tämä liittyy yleensäkin yliopistojen autonomiaan, jota katson hyvänä ja hyödyllisenä.

Tarvitaanko teidän mielestänne erillistä tiedeministeriötä?

En usko, että sitä tarvitaan. Se on vähän samanlaista, kun minulta kysyttiin aikanaan Namibiassa, ettäö. Pyysin heitä.