TASAVALLAN PRESIDENTIN UUDENVUODENPUHE 1.1.1995

Kansalaiset,

Viisikymmentä vuotta sitten Suomi siirtyi sodasta rauhaan. Kuluneen vuoden aikana olemme muistaneet noita raskaita aikoja: olemme tehneet kunniaa veteraaneille, heille, joiden ansiosta saatoimme käydä rauhan töihin vapaassa ja itsenäisessä Suomessa.

Meidän suomalaisten on hoidettava maatamme niin, että se säilyy itsenäisenä ja vapaana, ja niin, että kaikki kansalaiset voivat katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen.

Aikaamme leimaa muutos. Meidän on kyettävä tämän muutoksen hallintaan kansallisesti ja kansainvälisesti.

Kansanäänestyksellä suomalaiset viitoittivat maallemme tien Euroopan murroksessa. Ratkaisua edelsi vilkas kansalaiskeskustelu. Esille nousivat ennen muuta maatalouteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat.

Jäsenyys Euroopan unionissa selkiinnyttää kansainvälistä asemaamme. Valtiovierailuillani olen voinut vakuuttua, että meidän näkökantojamme arvostetaan ja meihin kohdistuu EU:n jäsenenä kasvavia odotuksia.

Vaikka monet olivat Euroopan unionin jäsenyyttä vastaan, varsin nopeasti on katseet käännetty tulevaan. Tämä on arvokasta. Käytännön ratkaisuilla on nyt osoitettava, että EU-jäsenyys yhdistää, ei jaa kansakuntaa. Menestymme sitä paremmin, mitä yksituumaisemmin unionissa toimimme.

Suursodan uhka on väistynyt Euroopasta, mutta rauhaa nakertavat alueelliset konfliktit, joista monien ratkaisemisessa kansainvälinen yhteisö on ollut lähes voimaton. Suomen kannalta on tärkeää, että Venäjä kehittyy kansainvälisessä yhteisössä vakaaksi ja rauhanomaista kehitystä tukevaksi kumppaniksi.

On jatkettava takaiskuista huolimatta yhteistyöhön nojaavan turvallisuusjärjestyksen kehittämistä Euroopassa. Suomi on tässä tarkoituksessa pyrkinyt vahvistamaan ennen muuta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä ennaltaehkäisevän diplomatian ja kriisinhallinnan parantamiseksi. Tätä tukee myös liittymisemme rauhankumppanuusohjelmaan sekä tarkkailijaasema Länsi-Euroopan unionissa.

Suomi näkee Euroopan unionin laajentumisen ja unionin harjoittaman yhteistyöhakuisen politiikan edistävän vakautta ja vahvistavan turvallisuuden perustaa. Näin käännetään historian lehti sotien runtelemassa Euroopassa. Suomi on nyt sitä lehteä kääntämässä.

Kärsimme edelleen pitkän taloudellisen laman seurauksista. Työttömyys ei ole vielä oleellisesti hellittänyt, marraskuussa työttömiä oli 471 000. Tilanne on sietämätön. Tämä uhkaa maamme suurinta voimavaraa: ihmisten täysipainoista osallistumista oman maansa ja oman tulevaisuutensa rakentamiseen.

Matti Pekkasen johdolla työskennellyt työryhmä vertasi suurtyöttömyyden ratkaisevaa alentamista kansallisena tehtävänä sotakorvauksista ja jälleenrakentamisesta selviytymiseen. Vertaus on osuva.

Meillä on nyt toisenlaiset mutta taloudelliselta vakavuudeltaan yhtä armottomat haasteet voitettavana. Suomen kokonaisvelka ulkomaille on yli 260 mijardia markkaa, josta maksetaan tänä vuonna korkoja yli 20 miljardia markkaa rajojemme ulkopuolelle. Velasta on valtion osuus 70 prosenttia.

Valtion kokonaisvelka on kasvanut ja ylittää jo 300 miljardin markan rajan. Sen aiheuttama rasitus korkeine veroineen ja hyvinvointipalveluiden karsimisineen on raskas taakka jo tälle sukupolvelle. Tuloveroilla kerätään vain puolet siitä, mikä on valtion vuotuinen uuden lainapääoman tarve. Lapsille ja lastenlapsillemme tilanne on muodostumassa kestämättömäksi ellemme saa velkakierrettä katkaistuksi.

Tämän päivän avoimen yhteiskunnan oloissa tarvitaan ennen muuta keskeisten vaikuttajatahojen yhteistyötä ja sopimista suurista ja välttämättömistä kansallisista linjaratkaisuista. Ne synnyttävät sitä luottamusta maatamme kohtaan, jota tämän päivän maailmassa nimenomaan pienet maat tarvitsevat myönteisen talous- ja työllisyyskehityksen turvaamiseksi.

Tarvitsemme yhteisvastuuta, sekä sitä luovuutta ja uutteruutta, joka vei meidät aikanaan läpi suurten murrosten menestyvien kansakuntien joukkoon. Lähikuukaudet osoittavat, onko yhteisvastuu vielä oleellinen osa suomalaisuutta.

Kansakuntana olemme tienhaarassa. Ratkaisumme vaikuttavat sukupolvien päähän.

On tärkeää selkeyttää nyt niitä arvoja, joiden perusteella tehdään päätöksiä.

Millaiset edellytykset yhteiskunnallisilla järjestöillä on selviytyä tästä haasteesta?

Muuttuvassa yhteiskunnassa myös kansalaismielipiteet ovat herkästi muuttuvia. On vältettävä tilannetta, jossa kansalaismielipiteen ja poliittisten päätösten välille muodostuu kuilu, tai ainakin kohtuuton ero. Poliittisten vastuunkantajien tehtävä on siten haastava, sillä heidän on pystyttävä tämä ongelma ratkaisemaan myönteisesti, kansanvaltaa vahvistavalla tavalla.

Poliittisen järjestelmän on osoitettava kestävyytensä tässä murroksessa. Keskeisten valtioelinten yhteistyön on oltava nyt jos koskaan rakentavaa. Suomessa on kansan valitsema eduskunta, ja sen luottamusta nauttiva hallitus sekä kansan valitsema presidentti. Nämä valtioelimet yhdessä turvaavat sen, että valta tässä maassa säilyy kansalla. Tällainen demokratia kestää kovimmankin kansainvälisen vertailun.

Aikamme murros on luonteeltaan taloudellinen, yhteiskunnallinen, mutta ennen kaikkea henkinen. Maassamme on edelleen liikaa ahdistusta, inhimillistä kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Meidän tehtävämme on luoda Suomesta ystävällisempi ja yhteisvastuullisempi yhteiskunta.

Tämä haaste koskee koko yhteiskuntaa, mutta liittyy työttömyyden seurauksena välittömimmin talouteen, sen edellytysten vahvistamiseen. Paremman, työllisyyttä lisäävän taloudellisen kehityksen avaimet ovat paljolti avoimella lohkolla, yrityksissä, tai vielä perustamattomissa yrityksissä.

On huolehdittava siitä, että saamme Suomeen sellaisen uusien yrittäjien sukupolven, joka murtaa työttömyyden selkärangan. Alueellisilla korkeakouluilla ja yliopistoilla on tässä keskeinen tehtävä.

Eettisten periaatteiden kehittäminen on samalla välttämätöntä. Vapauksia voidaan ja on käytetty väärin. Yrittämisen arvostus on kärsinyt talousrikollisuudesta.

Kuluneen vuoden aikana eri maakuntiin tekemilläni vierailuilla tunsimme puolisoni kanssa erityisen rohkaisevana sen, kuinka monet vaikeissa elämäntilanteissa kamppailevat lähimmäisemme ovat jaksaneet säilyttää elämänmyönteisyytensä. Heidän sisukkuutensa antaa voimaa ja toivoa meille kaikille, mutta heidän toiveikkuutensa on myös vaativa haaste. Juuri he, nämä kovimpia kokeneet lähimmäisemme odottavat poliittisilta vastuunkantajilta yhteistyökykyä ja keskittymistä kaikkein oleellisimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Toivotan kaikille kansalaisille hyvää uutta vuotta ja Jumalan siunausta.