Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE PARIISISSA 21. HELMIKUUTA 1995

SUOMI UUDESSA EUROOPASSA

Tutkijat ja päätöksentekijät ovat pohtineet perusteellisesti kylmän sodan päättymisen poliittisia ja strategisia seurauksia. He eivät ole päässeet yksimielisyyteen johtopäätöksistä. Tämä on heikentänyt mahdollisuuksiamme hallita meneillään olevaa kansainvälistä muutosta.

Totalitarismin romahdus Euroopassa on herättänyt toivoa, mutta kehitys ei ole edennyt tuskatta. Turvallisuustilanne pysyy monimutkaisena vielä vuosia. Ideologisen vastakkainasettelun murruttua ovat esille tulleet etniset selkkaukset, rajakiistat ja ympäristöongelmat. Turvallisuuden vahvistaminen edellyttää meiltä dynaamista asennoitumista.

Kaksinapaisen turvallisuusjärjestelmän murtuminen merkitsi tärkeää käännekohtaa Euroopan uudemmassa historiassa. Neljäkymmentä vuotta sitten Raymond Aron määritteli aikakautemme "totaalisen sodan" vuosisadaksi. Hän kirjoitti tutkimuksensa pian Stalinin kuoleman jälkeen ja ennusti kommunismin romahduksen merkitsevän aikanaan myös "totaalisen sodan" vuosisadan loppua.

Nyt tiedämme kuinka oikeaan hänen profetiansa osui. Perinpohjainen valtioiden sisäinen yhteiskunnallinen muutos on johtanut myös eräänlaiseen kansainvälisten suhteiden vallankumoukseen. Uusi Eurooppa on syntynyt: maanosa, jossa lisääntyvä yhteistyö syrjäyttää sotilaallisen vastakkainasettelun.

Tehtävänämme on hallita tätä muutosta ja luoda Atlantilta Vladivostokiin ulottuva yhteistyöalue.

Suomen kohtalo on usein ollut sidoksissa Euroopan suuriin mullistuksiin. Ranskalla on ollut meidän kannaltamme niissä merkittävä rooli. Suomen kansallisvaltion synty oli Napoleonin ja keisari Aleksanterin Tilsitissä 1807 vahvistaman allianssin ainoa todella pysyvä tulos. Tämä allianssi teki tilaa Suomen kansallisprojektille, joka johti täyteen valtiolliseen itsenäisyyteen sata vuotta myöhemmin. Se että Ranskan vuonna 1918 tunnusti Suomen itsenäisyyden, oli noissa oloissa hyvin merkityksellistä.

Kylmän sodan päättyminen tarjosi Euroopan yhdentymiselle uuden mahdollisuuden. Euroopan unionin laajentumisesta muodostui tällöin väistämätön prosessi. Neuvotteluvaiheen aikana Ranska tuki pyrkimyksiämme. Kiitän Ranskan hallitusta tästä arvokkaasta tuesta. Suomi ja Ranska ovat nyt kumppaneita valtioiden yhteisössä, jonka tavoitteena on Euroopan kansojen yhä läheisempi unioni. Teemme tiivistä yhteistyötä eurooppalaisessa projektissa. Tehtävä on haasteellinen, mutta se tarjoaa ennennäkemättömän mahdollisuuden.

Jäsenyys unionissa on johtanut ranskan kielen suosion valtaisaan kasvuun Suomessa. Kielikurssit ovat tulvillaan innokkaita ranskanopiskelijoita. Toivon, että täällä Pariisissa viisi vuotta sitten avatun Suomen Ranskan-instituutin asema maidemme kansalaisten kulttuurisen vuorovaikutuksen keskuksena vahvistuu.

Suomi on aina pyrkinyt lisäämään valtioiden välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Pohjoismaiden välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet. Haluamme rakentaa siitä saamamme kokemuksen varaan ja soveltaa sitä uusiin oloihin. Suomi toivoo, että pohjoismaisen yhteistyön saavutukset voidaan säilyttää ja että niitä voidaan kehittää sikäli kuin ne tukevat Euroopan integraatioprosessia. Suomen erityisen kiinnostuksen kohteena ovat ympäristö, tasa-arvo, kuluttajansuoja, työvoima- ja sosiaalipolitiikka sekä päätöksenteon avoimuus ja näkyvyys.

Pohjoiseurooppalaisena maana Suomelle ovat tärkeitä myös sen ja Venäjän ja Baltian maiden välisten suhteiden haasteet ja mahdollisuudet.

Aikomukseni on käsitellä kolmea uuden Euroopan kehitykselle tärkeää kysymystä: valtioiden sisäisen yhteiskunnallisen muutoksen syitä, vakauteen ja yhteistyöhön perustuvan turvallisuusjärjestelmän mahdollisuutta sekä Euroopan unionin roolia tässä yhteydessä.

Kansainvälinen yhteisö on ollut historiallisessa muutoksessa jo ainakin vuosikymmenen ajan. Tämä prosessi on kaksitasoinen: se vaikuttaa sekä valtioiden sisällä että niiden välillä. Kansainvälinen yhteisö kokonaisuudessaan on siten muutostilassa.

Totalitaariset järjestelmät ovat romahtaneet - niiden tilalla on nyt demokratiaan ja markkinatalouteen pyrkiviä valtioita. Euroopassa tämä on johtanut integraation syvenemiseen ja laajentumiseen. Itä-Aasian taloudellisella nousulla on puolestaan huomattava vaikutus kansainväliseen taloudelliseen kilpailuun.

Eurooppa koostuu pääasiassa kolmenlaisista valtioista: Euroopan unionin jäsenistä, EU:n kanssa kiinteässä suhteessa olevista Keski- ja Itä-Euroopan valtioista sekä Venäjästä ja muista IVY-maista. Kaikki nämä valtiot tulisi yhdistää uuden dynaamisen turvallisuusjärjestelmän avulla.

On perusteltua kysyä kykenemmekö järjestämään Euroopan niin poliittisesti kuin taloudellisestikin tavalla, joka loisi edellytykset vastata menestyksellä näihin eurooppalaisiin ja yleismaailmallisiin haasteisiin. Tehtävä on kolmitahoinen: meidän on luotava vakautta integraatiota vahvistamalla, kehitettävä dynaaminen yhteistyöhön perustuva turvallisuusjärjestelmä ja tarjottava riittävät resurssit ja toimivat järjestelyt kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämiselle.

Euroopan valtiot ovat olleet kyvyttömiä estämään aseellisten konfliktien puhkeamisia omalla mantereellaan 90-luvun poliittisissa kouristuksissa. Neuvotteluita kiistojen ratkaisemiseksi ollaan parhaillaan kuitenkin aikaasaamassa. Ehdottomasti vakavimman huomion vaativat avoimet konfliktit entisessä Jugoslaviassa ja Kaukasuksen alueella.

Ranskan panos näiden konfliktien ratkaisemiseksi on huomattava. Myös Suomi osallistuu näihin ponnisteluihin. Vastuu on kannettava yhdessä.

Venäjä on sekä eurooppalainen että euraasialainen valtio. Venäjän koon ja voiman ansiosta sen merkitys säilyy keskeisenä. Venäjän muutosta vaikeuttaa tällä hetkellä Neuvostoliiton perintö: poliittinen ja taloudellinen epävakaus sekä väkivalta ja inhimillinen kärsimys. Kaikesta huolimatta on vähittäisestä yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden vahvistumisesta ja taloudellisesta kehityksestä nähtävissä rohkaiseviakin merkkejä.

Uuden Euroopan turvallisuus perustuu samoihin periaatteisiin ja päämääriin sitoutuneiden valtioiden kumppanuuteen. Niihin sisältyy väkivallasta pidättäytyminen ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Turvallisuushaasteisiin on vastattava tämän kumppanuuden hengessä. Ensimmäiset askeleet on tällä tiellä jo otettu.

Euroopan unioni sai pitkän rajan Venäjän kanssa Suomen liittyessä unionin jäseneksi. Mielestäni tämä raja on unionin kannalta innoittava haaste ja ainutkertainen mahdollisuus.

Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta yhteistyöhön perustuvan eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän mahdollisuudet ovat edelleen olemassa. Toimintamme perustuu vuonna 1990 Pariisissa ETYKin huippukokouksessa allekirjoitettuun uuden Euroopan Peruskirjaan. Siinä on toimintamme lähtökohdiksi vahvistettu demokratia, markkinatalous, ihmisoikeuksien kunnioitus ja laillisuusperiaate. Euroopan todellisena perintönä oleva moniarvoisuus nojautuu näille tärkeille periaatteille.

Suomi on jatkuvasti pyrkinyt vahvistamaan turvallisuutta ja vakautta sekä lähiympäristössään että muualla Euroopassa. Tältä pohjalta toimimme Euroopan muutoksen hallitsemiseksi. Jäsenyys Euroopan unionissa on antanut meille uusia keinoja ja voimavaroja jatkaa tätä politiikkaa.

Olemme luoneet tämän mukaisesti tarpeelliset järjestelyt eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kannalta merkityksellisiin järjestöihin. Siksi Suomesta tuli Länsi-Euroopan unionin tarkkailijajäsen kaksi viikkoa sitten. Olimme jo aiemmin tulleet tarkkailijaksi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon ja viime vuonna liityimme rauhankumppanuus-ohjelmaan. Näiden järjestelyjen avulla meillä on nyt hyvät mahdollisuudet vaikuttaa konkreettisesti Euroopan turvallisuuteen.

Suomella on huomattava kokemus YK:n rauhanturvatyöstä. Nyt on tarpeellista vahvistaa kriisihallinnan voimavaroja. Ehkäisevä diplomatia ja kriisihallinta ovat luonnollisia haasteita juuri Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle. Etyjillä ei kuitenkaan ole vielä voimavaroja suurimittaisiin operaatioihin, joten on erittäin tärkeää, että se voi hyödyntää YK:n kokemusta.

Riittävän kansallisen puolustuskyvyn ja tarpeellisten puolustusjärjestelyiden merkitys Euroopan turvallisuudelle säilyy ratkaisevana. Rauhankumppanuusohjelma saattaa ajan mittaan auttaa joitakin valtioita niiden luodessa itselleen uskottavaa kansallista puolustusta. Tiedämme kuitenkin, että tämä ohjelma ei riitä eräille valtioille vaan ne hakevat NATO:n jäsenyyttä. Ymmärrämme niiden pyrkimyksiä. Jäsenyys eurooppalaisissa ja euroatlanttisissa järjestöissä ei silti yksinään takaa kenenkään turvallisuutta.

Välttämättömät edellytykset Euroopan turvallisuuden vahvistamiselle syntyvät valtioiden kahdenvälisistä suhteista. Pariisissa kuukauden päästä solmittavalla vakaussopimuksella tulee olemaan suuri vaikutus hyvien naapuruussuhteiden myönteiselle kehittymiselle.

Ennen pitkää on luotava Euroopan turvallisuusalue, jossa poliittisten erimielisyyksien ratkaisemiseen ei käytetä sotilaallista voimaa. Siksi myös sotilaallista turvallisuusyhteistyötä on lisättävä.

EU-jäsenyydellä on Suomelle huomattava merkitys turvallisuuden kannalta. Olemme valmiit osallistumaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Vuoden 1996 hallitusten välisessä konferenssissa olemme valmistautuneet arvioimaan ja keskustelemaan Euroopan yhdentymiseen liittyvän sotilaallisen yhteistyön eduista ja tarpeista.

Nykyisissä oloissa Suomen tärkein panos vakauden ylläpitämiseksi muodostuu sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja itsenäisen ja uskottavan kansallisen puolustuksen ylläpitämisestä.

Suomen, Ranskan ja muiden unionin jäsenten on yhdessä määriteltävä se yhteinen politiikka, jolla muutosta hallitaan. Suomella on paljon opittavaa vanhoilta jäsenmailta. Uskomme kuitenkin, että meillä on myös paljon annettavaa.

Pidämme Euroopan unionia moniulotteisena maantieteellisenä kokonaisuutena. Emme näe ristiriitaa sekä Välimeren maiden että Pohjois-Euroopan tarpeiden huomioimisessa. Samalla myös Keski- ja Itä-Eurooppa ja transatlanttiset suhteet vaativat yhä suurempaa huomiota.

Unionin maantieteellinen moniulotteisuus ja maailmanlaajuinen kulttuurinen ja taloudellinen merkitys luovat vahvan pohjan unionin kansainvälisen roolin kehittämiselle. Tämä on ennen muuta mahdollista kolmansien maiden ja vakiintuneiden alueellisten järjestöjen kanssa käytävän syvenevän dialogin avulla.

Meidän on kehitettävä asteittain unionin keinoja ja tehokkuutta. Näitä kysymyksiä tullaan käsittelemään hallitusten välisessä konferenssissa. Suomi toivoo, että unioni olisi hyvin toimiva ja tehokas, demokraattinen ja avoin valtioiden yhteisö. Unionin tulisi myös säilyä itsenäisten valtioiden liittona.

Suomi on hyväksynyt Maastrichtin sopimuksen poliittisen päämäärän. Lopullista unioni-suunnitelmaa ei kuitenkaan ole, puhumattakaan koko maanosan kattavasta suunnitelmasta. Uuden Euroopan tulee olla dynaaminen ja muuntumiskykyinen, avoin sekä muutokselle että muulle maailmalle.