Suomen tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren avauspuhe
ALUEELLINEN YHTEISTYÖ JA EUROOPAN INTEGRAATIOPROSESSI
Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan maiden kokemusten vertailu
Budapest, 10.3.1995
Keski-Euroopassa meneillään oleva muutosprosessi on asettanut uusia haasteita Euroopan talous- ja turvallisuusjärjestelmälle yleensä ja alueen maille erityisesti. Tämänkin kokouksen yhtenä päätarkoituksena on verrata erilaisia kokemuksia ja analysoida niitä mahdollisuuksia ja järjestelyjä, joiden avulla voidaan edistää taloudellista ja turvallisuuteen liittyvää integraatiota Euroopassa luomatta uusia rajalinjoja.
Euroopan unionin strategia Keski-Euroopan suhteen sekä kokemukset pohjoismaisesta yhteistyöstä herättävät ajatuksia, joita tulisi huolellisesti tutkia.
Viime syksynä Euroopan unioni laati strategian tehostaakseen vuoropuhelua ja yhteistyötä Keski- ja Itä-Euroopan liitännäiskumppanien kanssa. Tämän strategian päämääränä on lisätä poliittista ja taloudellista vakautta Euroopassa.
Muiden Pohjoismaiden tavoin Suomi kannattaa tätä EU:n strategiaa, koska se tarjoaa selkeät puitteet yhteistyölle ja mallin unionin laajentamiselle. Toinen huomionarvoinen peruspiirre on se, että liitännäiskumppanit otetaan mukaan tähän strategiaan omien lähtökohtiensa perusteella. Mitään maata tai valtioryhmää ei jätetä ulkopuolelle pelkästään sen maantieteellisen sijainnin tai historiallisen taustan vuoksi.
"Pohjoismainen malli" täydentää sopivasti tätä EU:n omaksumaa yhteistyökehystä. Pohjoismailla on erittäin hyviä kokemuksia alueellisesta yhteistyöstä, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja etuihin. Pohjoimaisen yhteistyön voima on sen vapaamuotoisuudessa - yhteistyö on käytännönläheistä, eikä sitä ole sidottu pelkästään tiettyyn rakenteeseen tai mekanismiin.
Tehostettu alueellinen yhteistyö on tuonut kullekin pohjoismaalle monia etuja. Se oli tärkeä myös neuvotellessamme viime vuosien aikana Euroopan unionin kanssa ensin Euroopan talousalueesta ja sitten täydestä jäsenyydestä unionissa. Jos Suomi olisi ollut ainoa unionin jäsenyyden hakija, eivät tulokset välttämättä olisi olleet niin hyvät kuin ne lopulta olivat.
Se että Norja ei Suomen ja Ruotsin tavoin liittynyt Euroopan unioniin tässä vaiheessa ei ole vaikuttanut negatiivisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön, vaan päinvastoin tarjonnut uusia virikkeitä yhteistyön kehittämiselle.
Yhteenvetona "pohjoismaisesta sanomasta" tälle seminaarille haluan korostaa kahta seikkaa. Ensinnäkin EU:n Keski- ja Itä-Euroopan strategia tarjoaa yhtenäiset puitteet yhteistyön kehittämiselle tuolla alueella ja vakauden edistämiselle Euroopassa yleensä. Tätä strategiaa tulee hyödyntää täysin mitoin. Toiseksi pohjoismaisen mallin vahvuutta, tehokasta ja vapaamuotoista alueellista, yhteisiin arvoihin ja etuihinperustuvaa yhteistyötä, kannattaa harkita tarkoin Keski- ja Itä-Euroopassa. Pohjoismainen malli voisi esimerkiksi toimia esikuvana ratkottaessa vähemmistökysymyksiä Keski- ja Itä-Euroopassa.