Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE WIDER-INSTITUUTIN TILAISUUDESSA KÖÖPENHAMINASSA 11.3.95

Wider-instituutin isäntämaan edustajana minulla on ilo osallistua tähän tilaisuuteen, joka juhlistaa aikamme ehkä vakavinta sosio-ekonomista ongelmaa koskevan tärkeän teoksen julkistamista. Muutamin onnellisin poikkeuksin työttömyys kohtaa kaikkia YK:n jäsenmaita ja pahimmat ennusteet maailman työllisyystilanteesta ovat painajaisunenomaisia.

Kohta virkaanastumiseni jälkeen pyysin eräitä arvossapidettyjä kansalaisia, jotka edustavat erilaisia näkemyksiä, valmistelemaan pitkän tähtäyksen ohjelmaa Suomen työttömyysongelman ratkaisemiseksi. Työttömyys oli tuolloin noussut vuoden 1990 3.5 %.sta melkein 20 %:iin vuonna 1994. Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta esitelläkseni lyhyesti tämän työn tulokset, koska ne saattavat kiinnostaa muita samanlaisessa asemassa olevia maita.

Ohjeman tavoite on alentaa työttömyyttä nykyiseltä tasolta vain 8 %:iin työvoimasta vuonna 2000. Tämä merkitsisi työttömyyden vähenemistä nopeammin kuin Euroopan unionille kokonaisuutena EU:n kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevassa Valkoisessa kirjassa asetettu tavoite esittää.

Ohjelman kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen lepää kolmen pilarin varassa:

- vahva pitkän tähtäyksen kasvu

- kasvun työllisyyssisällön lisääminen

- sosiaalinen vastuu työllisyyden vähentämisestä.

Kasvun olisi oltava suuruusluokkaa 5 % vuodessa. Tämän korkean kasvun saavuttaminen edellyttää kaikkien kansallisesti merkittävien taloudellisten ja poliittisten toimijoiden sitoutumista siihen. Se merkitsee myös ankaria julkisten menojen leikkauksia, jotta julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen kääntyisi laskuun ja vaikuttaisi siten korkotasoon.

Kansainvälistä kilpailukykyä on ylläpidettävä vaihtotaseen ylijäämän säilyttämiseksi ja korkotason alhaisena pitämisen tukemiseksi. Tämä luo työmarkkinaosapuoliin kohdistuvia ankaria paineita. Valtion on tehtävä niiden kanssa yhteistyössä voitavansa työn tuottavuuden lisäämiseksi sekä koulutuksen ja opetuksen samoin kuin muiden työelämän osa-alueiden parantamiseksi.

Kasvun työllisyyssisällön kasvattaminen on saavutettavissa lisäämällä työmarkkinoiden joustavuutta niin, että uusien työpaikkojen luomisen kynnys alenee. Työvoimakustannusten alentaminen verotusta vähentämällä ja epäsuoria työvoimakustannuksia karsimalla on mahdollista, jos menetetyt verotulot korvataan energia- ja ympäristöveroilla ja -maksuilla. Poliittisesti tärkeää ja vaikeaa on puolestaan vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön uudistaminen, joka tähtäisi siihen, että työttömät hakeutuisivat työhön sen sijaan, että eläisivät työttömyystuella ja sosiaaliavustuksilla. Uudet järjestelyt, kuten työkierto, jatkuva koulutus ja sapattivapaa voivat huomattavasti vaikuttaa työelämän laatuun.

Sosiaalisella vastuulla tässä yhteydessä tarkoitetaan mm. erityistoimia pitkäaikaistyöttömien aseman helpottamiseksi. Tulo- ja menoarviossa on osoitettava erityinen määräraha tähän. Suomen oloissa varsinkin syvässä lamassa olevan talonrakennussektorin on myös saatava erityistukea.

Reaktiot näihin ehdotuksiin ovat Suomessa olleet pääpiirteissään rohkaisevia. Sekä hallitus että työmarkkinaosapuolet ovat ottaneet myönteisen asenteen. Todelliselle koetteelle ohjelma joutuu viikon kuluttua pidettävien parlamenttivaalien jälkeen. Vaaleissa työllisyys on olllut keskeinen kusymys.