Kunnioitettu Presidentti Vigdis,

Hyvät Naiset ja Herrat

Tahdon kiittää kaikesta siitä ystävällisyydestä ja sydämen lämmöstä, jota presidentti Vigdis on osoittanut meille tervetuliaispuheessaan tänä iltana. Tunnemme olevamme ystävien keskellä, joilla on aitoa kiinnostusta siihen yhteisyyden tunteeseen, joka on ominaista Islannille ja Suomelle sekä molempien maiden kansoille.

Omasta ja puolisoni puolesta tahdon todeta, että iloitsemme tästä tapahtumasta. Saimme olla läsnä kun Islanti viime vuonna juhlisti itsenäisyytensä 50-vuotisjuhlaa Tingvellirissä, joka suurenmoisella tavalla symboloi Islantia demokratian ja kansanvallan edelläkävijämaana. Saimme todistaa kansan vaeltavan esi-isiensä kohtauspaikalle kunnioittaakseen vanhan käräjäpaikan perinteitä ja jatkuvuutta.

Islantilaisilla historiankirjoittajilla oli erinomaisen tarkka kuuloaisti tallentaessaan kansansa tarinoita. Historioitsija Snorri Sturluson lienee meidän leveyspiireillämme vertaansa vailla. Hänellä on ollut voimakas vaikutus käsitykseemme Islannin muinaisajoista. Hän ja aikalaisensa eivät kirjoittaneet pelkästään historiaa vaan loivat samalla mahtavan kirjallisuuden perustan. Tämä kirjallinen tuotanto on osa yhteistä kulttuuriperinnettämme. On ilahduttava havaita, että Suomessa on viime aikoina onnistuttu täyttämään joitakin vajavaisuuksia, joita tärkeimpien saagojen suomennoksissa on ollut. Kirjailija Antti Tuuri, joka on keskuudessamme tänä iltana, on äskettäin saanut valmiiksi käännöksensä Njalin saagasta käännettyään tätä ennen erään toisen mestariteoksen, Egillin Kalju-Grimrinpojan saagan.

Islantilaisten saagojen kieli puhuttelee. Lohilaaksolaisten saagassa tapaamme "ylvään miehen, joka ei vastannut enempään kuin häneltä kysyttiin." Tämä harvasanaisuus ei tunnu meistä suomalaisista vieraalta. Suomalaisten ja islantilaisten ei ole vaikea ymmärtää toisiansa. Jopa kielten ääntämistapa kuulostaa tutulta.

Tämä on lähtöisin molempien kansojen kansallisesta identiteetistä, jonka juuret ovat muinaisessa pohjolassa. Ja jolle maantiede, luonto ja historia ovat antaneet oman leimansa. Islannissa ei ole kovinkaan paljon muinaisjäänteitä, mutta "jokainen laakso on muisto historiastamme, jokainen erämaanäkymä symboloi salaisimpia tuntemuksiamme", kuten Halldor Kiljan Laxness kirjoittaa. Hyvin suuressa määrin juuri Laxnessin kirjallisuuden kautta suomalaiset ovat saaneet ainutkertaisen kuvauksen erään kansakunnan kohtaloista. Hänen kirjansa Maan valo antoi sysäyksen mm. nuorelle suomalaiselle kirjailijalle Pentti Saarikoskelle lähteä 17-vuotiaana matkalle Islantiin nähdäkseen omin silmin Laxnessin maailman, jossa "satu ja todellisuus, runo ja kurjuus punoutuvat yhteen". Syvästi vaikuttuneena Islannista kirjoittaa nuori Saarikoski päiväkirjassaan, että "Islannin kansalla on tulevaisuus, koska sillä on menneisyys".

Kansojemme historiallisessa kehityksessä on nähtävissä monia yhtäläisyyksiä kahden viimeisen vuosisadan aikana. Huomionarvoista on suurten valtiomiestemme samankaltaisuus 1800-luvulla, Suomen Johan Wilhelm Snellman ja Islannin Jon Sigurdsson, joilla molemmilla oli pettämätön kyky tulkita ja edistää kansallista heräämistä joka sekä hengellisesti että aineellisesti tulisi johtamaan kansakunnan kehitystä eteenpäin. Sekä Suomella että Islannilla oli silloin samankaltaisia tavoitteita - saada eduskunta koollekutsutuksi, saada maa omien miesten ohjaamaksi, omilla päätöksillä kehittää maata, saada aikaan yleinen äänioikeus, jotta maa lopulta voitaisiin julistaa itsenäiseksi.

Pohjoismainen yhteistyö on tuonut kaikki pohjoismaat lähemmäs toisiaan kuin aikoinaan pystyttiin edes aavistamaan. Erityisesti tämä pitää paikkansa Suomen ja Islannin kohdalla. Huolimatta maidemme maantieteellisestä etäisyydestä olemme huomanneet jakavamme useita yhteisiä ihanteita. Uskomme lakiin ohjenuorana ja pidämme vapauttamme loukkaamattomana. Yhteistä suomalaisille ja islantilaisille on se, ettemme anna tilapäisten taloudellisten takaiskujen lannistaa itseämme vaan väsymättä - samanlaisella sisulla - jatkamme työtämme tulevaisuutemme hyväksi.

Pohjoismaisuus tarkoittaa meille kaikille sitä, että tuemme toisiamme tarpeen tullen. Kulttuuriperinne laajasti ymmärrettynä on yhtä vahva toiminnan perusta kuin luonnonvaramme. Molemmat ovat yhteiskuntamme ja hyvinvointimme tukipilareita.

Montesquieu totesi, että Euroopassa vallinnut vapauskäsitys oli lähes täysin kotoisin pohjolasta. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki pohjoismaat ovat antaneet tähän oman panoksensa. Se antoi meille suomalaisille voimaa myös vaikeina aikoina ja kasvoi peräänantamattomuudeksi väkivaltaa vastaan. Meidän tehtävämme on nyt ylläpitää tätä vapauden ajatusta. Pohjoismailla on luontevaa uskottavuutta, kun olemme mukana kehittämässä Euroopan tulevaisutta. Me toimimme avoimesti ja rehellisesti ja meihin luotetaan.

Pohjoismaita ei enää pidetä Euroopan perimmäisenä kolkkana. Taloudellinen yhteistyö on ollut pitkäaikainen prosessi, joka vielä jatkuu. Se on jo luonut huomattavasti vapaampaa kanssakäymistä Euroopassa. Suomi on valinnut jäsenyyden Euroopan unionissa, jonka katsomme parhaiten vastaavan kansallisia etujamme. Islanti on puolestaan Norjan kanssa päätynyt järjestämään suhteensa EU:hun ETA-sopimuksen puitteissa. Syntyvistä ongelmista voimme aina avoimesti keskustella ja uskon, että meillä itse asiassa on lisääntyviä mahdollisuuksia taloudelliseen vuorovaikutukseen uusilla aloilla avautuvassa maailmankaupassa. On muuten sangen mielenkiintoista todeta, että Pohjoismaiden neuvoston aivan ensimmäisessä istunnossa helmikuussa 1953 käytti islantilainen kansanedustaja Magnús Jónsson, myöhemmin valtiovarainministeri, ensimmäisen puheenvuoron, jossa hän totesi, että pohjoismaiden tulisi mahdollisimman paljon panostaa keskinäiseen kauppavaihtoon ja ryhtyä yhteistyöhön tuotteidensa myynnissä maailmanmarkkinoille. Ajatus oli varsin kaukokatseinen silloisissa olosuhteissa.

Islanti on kalastuksen, geotermisen energian hyödyntämisen ja kovan yrittelijäisyyden kautta luonut nykyaikaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Islantilaisten kehittämään kalateollisuuteen liittyvällä teknologialla ja osaamisella alkaa olla kysyntää maailmalla. Suomessa ymmärretään Islannin riippuvuus merellisistä voimavaroista ja tarve säilyttää nämä resurssit kansallisessa hallinnassa. Suomi oli aikoinaan ensimmäisten joukossa, jotka tunnustivat Islannin aluevesien laajentamisen nykyisiin mittoihinsa. Islannin pyrkimykset turvata kansallisen hyvinvointinsa perusta saavat ymmärtämystä Suomessa myös jatkossa.

Kunnioitettu Presidentti Vigdis,

Haluan vaimoni ja omasta puolestani kiittää vielä kerran saamastamme sydämellisestä vastaanotosta sekä suuresta vieraavaraisuudestanne. Teitä arvostetaan suuresti Suomessa, jossa olette käynyt usein edistämässä kulttuurisuhteitamme. Olette tullut tunnetuksi pohjoismaisten kielten puolestapuhujana ja Teidän kauttanne on myös tietoisuus tarunhohtoisesta Islannista lisääntynyt Suomessa.

Tahdon kohottaa maljan Teille, kunnianarvoisa presidentti Vigdis samoin kuin Islannille ja sen onnelliselle kansalle.