TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE RADIOSSA JA TELEVISIOSSA 52. SOTAINVALIDIEN VIIKON JA SOTAINVALIDIEN SYYSKERÄYKSEN AVAAMISEKSI SU 3.9.1995

Sotiemme päättymisestä on kulunut jo viisi vuosikymmentä, mutta sotainvalidit maksavat yhä vapautemme hintaa. Olen kuluneen vuoden aikana tavannut henkilökohtaisesti lukuisia sotainvalideja. Olen saanut voimaa ja rohkeutta heidän sisukkuudestaan ja peräänantamattomuudestaan. Heidän esimerkkinsä puhuttelee tämän ajan nuorisoa.

Yli 35 000 sotainvalidin ikääntymisen myötä myös vammojen aiheuttamat säryt ja kivut pahenevat. Sotainvalidien riittävästä vanhuudenhuollosta huolehtiminen on entistä tähdellisempää. Valtiovallan ensisijainen velvollisuus on edelleen kantaa huolta niiden kansalaisten hyvinvoinnista, jotka isänmaata puolustaessaan ovat menettäneet terveytensä. Kuitenkin myös yksityisten kansalaisten apua tarvitaan, erityisesti nyt, kun laman vuoksi välttämättömät säästöpäätökset ovat vähentäneet myös sotainvalidien käytettävissä olevia tuloja.

Tärkeä keräysvarojen käyttökohde on jo usean vuoden ajan ollut sotainvalidien asuntojen peruskorjaus. Asuntojen korjaustoiminnassa Sotainvalidien Veljesliiton tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat olleet raha-automaattiyhdistys ja tapaturmavirasto. Tämän vuosikymmenen aikana on yli 4 000 sotainvalidin kodit kunnostettu - joka kahdeksannen sotainvalidin asunto - mutta vielä lähes tuhat kotia kaipaa kunnostusta. Toteuttamatta on varsin paljon kohteita, joissa sotainvalidilla itsellään on vähäiset mahdollisuudet osallistua rahoitukseen.

Yhteiskunnan kannalta on edullista, että sotainvalidi mahdollisimman pitkään selviää omassa kodissaan joutumatta laitoshoitoon. Myös sotainvalidit haluavat viettää vanhuuttaan omassa kodissaan, läheisimpien ihmisten ja rakkaiden muistojen parissa.

Sotavammojen korvausjärjestelmässä on avohoitoa tukevia korvausmuotoja. Ne kohdistuvat kuitenkin lähinnä vain vaikeimmin vammautuneisiin ja yli puolet sotainvalideista jää niiden korvausturvan ulkopuolelle. Sotainvalidien Veljesliitto on omalla toiminnallaan pyrkinyt paikkaamaan tätä aukkoa.

Useimpien sotainvalidien korvaamattomana tukena ovat olleet heidän aviopuolisonsa. Myös he ovat kantaneet osansa sodan taakasta. Ikääntyvien puolisoiden oma kunto on vuosikymmenten aikana joutunut kovalle rasitukselle. Vuodesta 1994 sotainvalidilla on ollut oikeus jakaa oma kuntoutusjaksonsa puolisonsa kanssa. On toivottavaa, että tämä järjestelmä kehittyisi mahdollisimman joustavaksi siten, että sotainvalidit ja heidän puolisonsa voisivat ylläpitää jäljellä olevaa toimintakykyään.

Sota on ihmiselle aina raskas koettelemus. Viime sodissamme kovimman paineen joutuivat kohtaamaan etulinjassa pitkään taistelleet. Kaikki eivät näitä paineita samalla tavoin kestäneet. Niinpä monen kohdalla sodan järkyttävät tapahtumat ja kokemukset palaavat jatkuvasti mieleen painajaisina, ahdistus- ja masennustiloina sekä erilaisina psyykkisinä ongelmina, jotka usein iän myötä vain pahenevat. Tällainen henkinen tai psyykkinen sotavamma voi aiheuttaa pysyvän invaliditeetin.

Periaatteessa psyykkinen tai henkinen sotavamma on mahdollista korvata. Suomessa kuitenkin vain harvat ovat käytännössä saaneet psyykkisen sotavamman perusteella korvausta. Psyykkiset sotavammat ja niistä aiheutuvat kärsimykset tulisikin tunnustaa ja hyväksyä - aivan kuten fyysisten vammojen kohdalla tapahtuu. Nyt on käsillä viimeiset ajat kunniavelan maksamiseen tältäkin osin.

Olemme saaneet puoli vuosisataa rauhan oloissa ja itsenäisenä kansakuntana kehittää ja rakentaa yhteiskuntaamme. Toivon, että suomalaiset Sotainvalidien syyskeräyksen yhteydessä osoittavat arvostuksensa ja antavat tukensa niille miehille ja naisille, jotka uhrasivat terveytensä isänmaan puolesta. Tässä mitataan meidän jokaisen inhimillisyyttä ja vastuuta.

Toivotan kaikille sotainvalideille ja heidän läheisilleen rauhallisia vanhuuden päiviä. Kiitän Sotainvalidien Veljesliiton toimintaan osallistuvia tuloksellisesta työstä kohtaloveljiensä ja -sisartensa hyväksi.

Julistan 52. Sotainvalidien viikon ja sotainvalidien syyskeräyksen avatuksi.