TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE

THE ROYAL INSTITUTE OF INTERNATIONAL AFFAIRSISSA,

CHATHAM HOUSE, LONTOO 18.10.1995

KOHTI MYÖNTEISTÄ KESKINÄISSUHDETTA: EUROOPAN UNIONI, YHDYSVALLAT JA VENÄJÄ MUUTTUVASSA KANSAINVÄLISESSÄ YHTEISÖSSÄ

On suuri ilo puhua tälle arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Perustamisestaan 1920 lähtien The Royal Institute of International Affairs on ollut maailman arvostetuimpia kansainvälisten suhteiden tutkimuksen ja keskustelun foorumeita.

Kansainväliset suhteet yhteiskuntatieteiden tutkimuskohteena on pitkälti Britanniassa kehitetty tieteenala. Sen tarkoitus on ollut, kuten professori A.J.R. Groom on asian ilmaissut, "tutkia sodan syitä ja rauhan edellytyksiä tieteellisellä tavalla".

Tänään tuo pyrkimys on merkityksellisempi kuin kenties koskaan. Maailma on muuttunut dramaattisesti ja kansainvälisten suhteiden todellisuus on monimutkainen. On aika kuunnella toinen toistaan. On aika työskennellä yhdessä.

Kylmään sotaan kuului maailmanlaajuinen konfliktijärjestelmä ja sen päättyminen käynnisti niinikään maailmanlaajuisen muutosprosessin, jonka loppua ei näy. Sillä on vallankumouksellinen vaikutus erityisesti euro-atlanttiseen yhteisöön. Tänään tämä yhteisö hahmottuu yhä selkeämmin kolmen suuren toimijan, Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteisöksi. Aikomukseni on keskittyä tarkastelemaan näitä kolmea ja niiden muuttuvia suhteita.

Kiehtova näkökulma nykyiseen tilanteeseen on se, miten uusi maailma - Yhdysvallat - kohtaa vanhan maailman, joka koostuu uusista toimijoista. Venäjä on keskellä historiallista muutosta ja Euroopan unioni on rakentamassa entistä laajempaa ja vahvempaa kansojen yhteisöä.

Näiden toimijoiden välinen suhde muodostaa kolmion, jossa kaksi ei tule toimeen ilman kolmatta. Nyt niiden tulisi pyrkiä myönteiseen keskinäissuhteeseen. Kaikki vakavat pyrkimykset rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi on rakennettava tämän perustotuuden varaan.

Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen tänä vuonna. Viimeaikaisissa mielipidetutkimuksissa maanmieheni ovat yhä osoittaneet vahvana jatkuvan tukensa EU- jäsenyydelle. Päätöksemme liittyä on osoittautunut oikeaksi. Jäsenyytemme EU:ssa on vahvistanut eurooppalaista identiteettiämme.

Euroopan unioni ei ole valmis. Eurooppa menetti paljolti globaalia rooliaan toisen maailmansodan seurauksena. Yhdentymisen tuloksena Eurooppa on taas vähitellen vahvistumassa maailman vaikuttajien joukossa.

Britannian jäsenyys vahvisti Euroopan yhteistön atlanttista ulottuvuutta. Suomen ja Ruotsin jäsenyys on antanut unionille pohjoisen ulottuvuuden. Maantieteellisesti tasapainoinen Euroopan unioni kykenee entistä paremmin toteuttamaan eurooppalaisten etuja seuraavalla vuosisadalla.

Kaikki eurooppalaiset valtiot voivat hakea Euroopan unionin jäsenyyttä. Jatkuvan muutosprosessin tuloksena jäsenmaiden määrä voi tulevaisuudessa kaksinkertaistua.

Vuoden 1996 hallitusten välisen konferenssin tulisi helpottaa Euroopan unionin laajenemisen taloudellisia ja institutionaalisia edellytyksiä.

Kansalaisten tuki on Euroopan unionin menestykselle välttämätön. Integraatiota ei voi pakottaa. Sen täytyy tapahtua avoimesti, demokraattisesti ja erilaisia mielipiteitä kunnioittaen.

Neuvostoliiton enimmäkseen rauhanomaisesti tapahtunut romahdus oli yksi aikakautemme dramaattisimmista tapahtumista. Sen jälkiseurausten kokonaisvaltainen hahmottaminen vaatii aikaa.

Venäjä on keskellä pitkään jatkuvaa muutostilaa. Onneksemme mikään monista Venäjän kehityksen kauhukuvista ei ole toteutunut. Tuo valtaisa euraasialainen valtio selviää ongelmistaan, joskin hitaasti ja kompuroiden.

Venäjä etsii kansallista identiteettiään vuosikymmeniä kestäneen kommunistisen hallinnon jälkeen. Demokratia ja markkinatalous ovat saamassa venäläiset tulkintansa. Meidän tulisi osoittaa ymmärtämystä ja pitkämielisyyttä, kun Moskovassa tehdään historiaa. Tärkeintä ei aina ole kiinnittää huomiota muutoksen nopeuteen. Oleellista sen sijaan on, että valittu muutoksen suunta on oikea.

Venäjällä on kuitenkin niitä, joilla on kaipuuta viedä nationalismi äärimmäisyyksiin. Tämä voi luoda esteen Venäjän yhdentymiselle kansainväliseen talouteen ja instituutioihin.

Taloudellisen toiminnan globalisoituminen on yhä selvemmin muovannut kylmän sodan jälkeisiä kansainvälisiä suhteita. Uudet ja vanhat taloudellisen integraation mallit määräävät pitkälti myös kansainvälisen poliittisen järjestelmän perustoimijoiden muotoutumista.

Yhdysvalloilla on ainutlaatuinen asema sekä atlanttisena että Tyynelle merelle suuntautuneena valtiona. Yhdysvallat on Euroopan valtioille strateginen kumppani. Jotkut amerikkalaiset ovat sisäisistä syistä toisinaan tunteneet houkutusta ottaa etäisyyttä Eurooppaan. Yhdysvallat on kuitenkin sitoutunut eurooppalaiseen rooliinsa. Yhdysvalloilla ja Kanadalla on yhä vahvoja intressejä Euroopassa.

Kuinka siis voisimme kehittää Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Venäjän keskinäistä suhdetta myönteisellä tavalla? Tämän päivän laajentuva Euroopan unioni on yhä selkeämmin sekä transatlanttisten että pan-eurooppalaisten suhteiden polttopisteessä.

Euroopalla ei ole tulevaisuutta, mikäli se pyrkii “linnoittautumaan”. Historia opettaa, että kaikki yritykset rakentaa omavaraista eurooppalaista linnaketta - olipa se Imperiumi, kolmas valtakunta tai reich tai jokin ismi - ovat tuomittuja tuhoutumaan.

Täällä Lontoossa minun ei tarvinne vakuuttaa kenellekään transatlanttisten suhteiden merkitystä. Vahva transatlanttinen suhde on välttämätön ehto Euroopan unionin ja Venäjän hyville ja kestäville suhteille.

Muuttuvassa maailmassa myös vanhat suhteet tarvitsevat ja saavatkin uutta painoarvoa. Tämä koskee myös transatlanttisia suhteita. Meidän tulee keskustella tämän suhteen perustan kehittämisestä. Euroopan unioni on saavuttanut paljon ja pyrkimys vapaakauppaan on pitkään ollut itsestäänselvyys Länsi-Euroopan maille. Euroopan unionin ja Pohjois-Amerikan myönteisiä suhteita tulisi vahvistaa rakentamalla perustukset uudelle transatlanttiselle talousalueelle.

Globalisoituvassa maailmassa kauppajärjestelyjen toimivuus riippuu siitä, miten ne pystyvät vastaamaan markkinoiden haasteisiin. Tämä pätee niin multilateraalisiin kuin alueellisiinkin kauppajärjestelyihin. Välineinä voisivat olla mm. vapaakauppasopimukset.

Suunnattaessa katseet itään kaupan vapautumishankkeiden ei tule päättyä Euroopan ja Euraasian rajalla. Venäjän eristämistä on vältettävä kaikissa yhteyksissä ja se tulisi integroida täysimääräisesti monenkeskiseen kauppajärjestelmään. Tässä tarkoituksessa voitaisiin Euroopan unionin ja Venäjän välistä yhteistyö- ja kumppanuussopimusta kehittää vastaamaan kaupan, rahoituksen ja tuotannon nykyisiä ja uusia tarpeita.

Taloudellinen ja poliittinen integraatio ei ole mahdollista ilman vakaita ja turvallisia kansainvälisiä suhteita. Traaginen historiamme on meille eurooppalaisille tämän hyvin selvästi opettanut.

Yhteistyö on ainut uskottava vastaus yhteisiin turvallisuustarpeisiimme. Turvallisuusyhteistyön historia on lyhyt. Kylmän sodan aikana opimme hoitamaan rauhanomaisin keinoin suhteita kahden eri poliittisen järjestelmän välillä. Nyt tehtävänämme on hallita muutosta. Kommunismin romahduksen jälkeen Pariisin ETY- huippukokous 1990 vahvisti yhteisiksi eurooppalaisiksi arvoiksemme läntiset periaatteet: ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja taloudellisen vapauden.

Muutoksen hallinta ei ole mahdollista ilman luovuutta ja mielikuvitusta. Vanhoista, kylmän sodan aikaisista ajatusmalleista ei ole helppoa irrottautua. Käsillämme on kuitenkin erinomainen tilaisuus paitsi seurata historiallisia tapahtumia, myös tehdä historiaa. Älkäämme tuhriko tätä suurta tilaisuutta.

Kylmän sodan jälkeinen Eurooppa on yhä epävakaa. Tänään ymmärrämme jo, että mitään uutta turvallisuus- järjestelmää ei luoda yhdessä yössä. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Ymmärrämme senkin, ettei ongelmiimme ole olemassa ihmelääkkeitä. Tämän päivän Eurooppaa eivät kuitenkaan viholliset uhkaa. Pahin uhkamme on kasvava epävarmuus.

Rakentaaksemme kestävän yhteisen turvallisalueen, jossa sotilaalliset konfliktit eivät enää ole mahdollisia, tarvitsemme pitkän tähtäyksen perspektiiviä ja strategian myönteiselle muutokselle. Näkemyksemme mukaan tuon strategian tulisi pohjata kolmen perustekijän varaan. Ensinnäkin on luotava yhteiskunnallista vakautta ensisijaisesti laajentamalla Euroopan unionia. Toiseksi on parannettava yhteistyövaraisia turvallisuusrakenteita vahvistamalla ETY-järjestöä ja muita soveltuvia järjestelyjä kuten NATOn rauhankumppanuutta. Kolmanneksi on ylläpidettävä uskottavaa puolustusvalmiutta joko itsenäisesti tai kollektiivisesti.

Tämänpäiväisessä tilanteessa meidän on sovitettava olemassa olevien turvallisuusinstituutioiden työ yhteen. Tarkoitus on työskennellä yhdessä kaikkien osapuolten kesken, ei ketään vastaan.

Toivoisin näkeväni, että Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken luotaisiin pysyvä poliittinen dialogi, jota voitaisiin harjoittaa huippukokouksissa ja muilla tarkoituksenmukaisilla järjestelyillä. Tämän dialogin päämääränä tulisi olla uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän aikaansaaminen.

Varsinaisten yhteistyöhön perustuvien turvallisuusratkaisujen tulisi saada asteittain kasvava merkitys. Tämä on mahdollista, jos yhtäältä taloudellinen ja sosiaalinen, ja toisaalta sotilaallinen vakaus lisääntyvät samaa tahtia.

Suomi ylläpitää uskottavaa kansallista puolustustaan. Sotilaallinen liittoutumattomuutemme muodostaa uskoaksemme rakentavan tekijän Pohjois-Euroopan turvallisuudelle ja vakaudelle. Tahdomme kehittää Euroopan unionia tehokkaaksi turvallisuuden ja vakauden tekijäksi Euroopassa ja sen ulkopuolellakin. Olemme valmiita yhteistyöhön NATO:n kanssa sen kehittäessä mantereenlaajuista kumppanuutta rauhan turvaamiseksi ja konfliktien hallitsemiseksi. Kaikki Euroopan kansat ovat hyötyneet NATO:n vastuullisesta roolista riippumatta siitä, ovatko ne sen jäseniä vai eivät.

Hyvät naiset ja herrat,

Winston Churchill sanoi:

"Tehtävämme tai toivomuksemme ei ole piirtää uusia rajoja, vaan pikemminkin häivyttää rajat pois. Tarkoituksemme on luoda kaikkien eurooppalaisten kansojen välinen yhteenkuuluvuus."

Tämä visio on innoittanut työtämme jo vuosikymmenten ajan. Churchillin lausuma tavoite ei kuitenkaan ole vielä toteutunut. Meidän yhteisenä eurooppalaisena velvollisuutenamme on toteuttaa se.