"Ei ole koskaan ollut hyvää sotaa eikä huonoa rauhaa." Tämä amerikkalaisen valtiomiehen Benjamin Franklinin toteamus kahdensadan vuoden takaa on edelleen mitä ajankohtaisin.

Sodat ja levottomuudet eivät ole kaukana meistä tänäkään päivänä. Televisio tuo kärsimykset olohuoneisiimme reaaliajassa. Olen tehnyt suuren osan elämäntyöstäni kansainvälisissä järjestöissä, joiden pyrkimyksenä on estää sodat, ylläpitää rauhaa ja lievittää inhimillistä hätää. En voi kuitenkaan joskus olla tuntematta voimattomuutta päivän uutisia seuratessani. Silti on jaksettava uskoa ihmisen haluun ja kykyyn korjata se, mikä on särkynyt.

Sotainvalidien syyskeräyksen tämänvuotisessa julisteessa kätensä menettänyt veteraani sanoo sotaa leikkiville lapsille: "Sota ei ole leikkiä". Se on pysäyttävä viesti. Jokainen sotainvalidi kantaa mukanaan sodan arpia ja vammoja.

Kun viime vuonna avasin tämän keräyksen, puhuin sodan henkisten vammojen korvaamisesta veteraaneille. Asia on edelleen tärkeä ja siitä on syytä muistuttaa. Viranomaisten päätöksiä ja toimia odotellessa voimme kaikki tehdä jotain.

Me, jotka saamme veteraanien antaman uhrin ansiosta elää vapaassa isänmaassa, voimme tehdä kouriintuntuvia tekoja sotainvalidien hyväksi. En tarkoita ainoastaan rahalahjaa, joka sekin on tärkeä ja tämän keräyksen varsinainen tarkoitus.

Haluan nostaa esille ihmisten - sukupolvien - välisen kanssakäymisen ja sen merkityksen. Useimmat meistä tuntevat jonkun yli 30.000:sta suomalaisesta sotainvalidista. Voimme muistaa heitä henkilökohtaisesti myös keräysten välillä. Luonteva kanssakäyminen muulloinkin kuin juhlapäivinä lämmittää mieltä ja luo henkistä hyvinvointia kaikille.

Veteraaneilla on paljon sellaista kerrottavaa, jota meidän nuorempien on hyvä kuunnella. Vierailu veteraanin luona on kaunis tapa osoittaa yhteinen kunnioituksemme.

Luonnollisesti myös aineelliset asiat ovat tärkeitä sotainvalidien hyvinvoinnin kannalta. Syyskeräyksellä kerätään varoja sotainvalidien kotona asumisen edellytysten parantamiseen. Sotainvalidien Veljesliitto on käynnistänyt asuntojen korjausprojektin, jonka avulla on kunnostettu jo lähes 5.000 sotainvalidin koti. Tämä toiminta jatkuu edelleen. Luonnollisesti myös sotainvalidit haluavat elää elämänsä ehtoon omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään.

Toivon, että Suomen kansa jälleen kerran osoittaa arvostuksensa ja tukensa niille miehille ja naisille, jotka ovat antaneet raskaan uhrinsa isänmaan puolesta.

Julistan viidennenkymmenennenkolmannen (53:nnen) Sotainvalidien viikon ja Sotainvalidien syyskeräyksen avatuiksi.