Kansalaiset,

"Meidän on rakastettava isänmaatamme siten, että kunnioitamme jokaisen kansalaisen osuutta siihen". Nämä F.E. Sillanpään sanat velvoittavat meitä alkaneena itsenäisyytemme juhlavuonna. Jokainen suomalainen on isänmaansa rakentaja, itsenäisyys on jokaisen suomalaisen asia.

Viime vuosien taloudellisten vaikeuksien seurauksena monen uskoa oman maan tarjoamiin mahdollisuuksiin on koeteltu. Työttömyys on edelleen vaikea ongelma. Vaikka kehitys on lähtenyt myönteiseen suuntaan, työttömyyden alenemisvauhtiin emme voi olla tyytyväisiä.

Työttömyyden alueelliset erot ovat jopa kärjistyneet. Ahvenanmaalla lähes kaikilla on työtä, pohjoisessa joka kolmas saattaa kulkea työttömänä.

Työttömyys on maailmanlaajuinen ongelma. Etenkin kaikki pitkälle teollistuneet maat kärsivät siitä. Kansantalouksien on sopeuduttava vaativaan murrokseen. Vuosien 1990-1994 välisenä syvän laman aikana menetimme lähes puoli miljoonaa työpaikkaa Suomessa. Tilannetta vaikeutti etenkin idänkauppamme romahdus 1990-91, missä yhteydessä katosi merkittävä osa näistä työpaikoista.

Menetetyistä työpaikoista on saatu takaisin vasta noin joka kuudes työpaikka. Talouden rakenteellista murrosta kuvaa se, että vaikka idänkauppamme alkaa olla palautunut lähes normaaliin tasoon, ei se ole tuonut takaisin työpaikkoja. Käden työ on korvattu koneilla.

***

Aikamme murroksessa on paljon menestyneitä, mutta paljon myös niitä, joiden kohtalona on pysyvä epävarmuus, työpaikan menetys, syrjäytyminen. Yhteiskuntaamme uhkaakin jakautuminen menestyjiin, epävarmuudessa elävienvarsin suureen ryhmään ja putoajiin.

Yli vuoden työttömänä olleiden pitkäaikaistyöttömien määrä on lähes 130 000. Heidän asemansa on erityisen tukala. Useimmat heistä ovat uurastaneet työelämässä pitkään. He ovat olleet luomassa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perustaa. Nyt heiltä putoaa sen pohja pois.

Tällaisella epätasapainoisella kehityksellä on kielteisiä yhteiskunnallisia seurauksia. Tästä kertovat sekä tehdyt tutkimukset että syksyn kahdet vaalit. Ongelmaksi voi kehittyä etenkin nuorten alhainen äänestysinto. Syrjäytymisen tunne ja poliittinen passiivisuus saattavat pahimmoillaan purkautua yhteiskuntavastaisina ääri-ilmiöinä.

Taloudellinen epävarmuus ulottuu laajalle yhteiskunnassamme. Monet lapsiperheet ovat 1990-luvulla kokeneet äkillisen köyhtymisen, umpikujan elämäntilanteessa. Myös perheväkivalta ilmiönä on huolestuttava.

Tiedot lapsiperheiden ahdingosta osoittavat, että tarvitsemme myötäelävämpää paneutumista tähän ongelmaan. Meille ei saa syntyä ilottomien lasten sukupolvea.

On kuitenkin rohkaisevaa, että usko parempaan taloudelliseen kehitykseen on alkanut viritä. Eikä turhaan. Työttömyyden haaste pakottaa hallituksia eri puolilla luomaan inhimillisempiä ratkaisuja taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Vain muutamat harvat enää suosittavat ratkaisuksi jättäytymistä yksinomaan markkinavoimien armoille.

***

Kansantaloutemme on kasvussa, mutta se ei yksinomaan ratkaise työttömyyden ongelmia.

Työttömyyden kestävään ratkaisemiseen tarvitaan koko yhteiskunnan mobilisaatiota, työttömien kuulemista, uusia keinoja, uusia yrittäjiä ja aiempaa suurempaa yhteisvastuuta. Tarvitaan vanhojen luulojen ja ennakkoluulojen hylkäämistä. Tarvitaan koko luovuutemme voima.

Kuluneen vuoden aikana on ollut havaittavissa merkkejä toivomastani kansallisesta aktivoitumisesta, eräänlaisesta työttömyyden vastaisesta liikekannallepanosta.

Uudenlaisia työllistämisratkaisuja on syntymässä. Esimerkiksi urheilu- ja kansalaisjärjestöissä on luotu tuhansittain uusia työpaikkoja, niin sanottu paikallinen sopiminen on vauhdittamassa työllistämistä, maakunnissa ja kuntien kesken on avattu uusia yhteistyöverkostoja työllistämistarkoituksessa. Suomalaiset ovat lähteneet liikkeelle.

Maakuntien panos on nyt aiempaa tärkeämpi. Yhdentyvässä Euroopassa maakuntien sekä kaupunki- ja kuntayhteisöjen kulttuurinen ja taloudellinen omavoimaisuus muodostavat kehityksen terveen perustan. Osaltaan Euroopan unionin aluetukien oikea hyödyntäminen avaa uusia ja tärkeitä mahdollisuuksia. Tiedot näiden tukien työllistävistä vaikutuksista ovat rohkaisevia.

Työttömyyden alentamisen kannalta alkanut vuosi on ratkaiseva. Edellytykset työllisyyden kohentumiselle vuonna 1997 ovat hyvät. Kehitystä tulee silti seurata valppaasti, eikä uusia ja ennakkoluulottomia toimia tule kaihtaa tilanteen niin vaatiessa.

***

Euroopan unionin arvostus kansalaisten keskuudessa riippuu sen kyvystä aikaansaada konkreettisia tuloksia tärkeissä asioissa. Unionin on otettava vastuuta ennen muuta silloin kun jäsenvaltioiden omat rahkeet eivät riitä.

Eurooppa ei selviä maailmanlaajuisesta taloudellisesta murroksesta ilman kehittymistä yhtenäiseksi talousalueeksi. Euroopan on myös oltava osapuoli kansainvälisessä yhteistyössä, etenkin kehitettäessä käytännön ratkaisuja uusille turvallisuushuolille. EU:n aseman vahvistaminen kansainvälisessä politiikassa on perusteltua.

Euroopan talous- ja rahaliiton - EMU:n - syntyminen tulee koskettamaan kaikkia suomalaisia, ei vain kansantalouttamme. EMU:n tehtävänä on luoda vakaa maanosanlaajuinen taloudellinen perusta.

Suomi on korostanut ennen muuta varautumista EMU:n syntymiseen. Olemme pitäneet eri vaihtoehdot avoimina, mutta lähdemme siitä, että päättäessämme mennä mukaan, meillä olisi siihen olemassa riittävät valmiudet.

Eduskunta päättää aikanaan siitä, liittyykö Suomi EMU:un ensimmäisten joukossa. Päätös tulee olemaan tärkeä ja sitä tehdessään kansanedustajat joutuvat ottamaan huomioon hyvin monenlaisia asioita. Kysymys ei ole yksin jäseneksi liittymisen vaikutuksista, vaan yhtä hyvin siitä, mitä ulkopuolelle jääminen lopulta meille merkitsisi.

Jo nyt on selvää, että paluuta täysin entisen kaltaiseen taloudelliseentoimintaympäristöön ei EMU:n syntymisen jälkeen enää ole. Muutos tulee joka tapauksessa, ja se meidän on syytä ymmärtää ajoissa.

***

Kuluneen vuoden aikana sadat tuhannet afrikkalaiset joutuivat jättämään kotinsa sisällissodan seurauksena. Tämä suurten järvien kriisi oli koitua katastrofiksi. Sellaiselta onneksi vältyttiin tällä erää.

Bosniassa kyettiin vahvistamaan kestävän rauhan edellytyksiä kansainvälisen yhteisön IFOR-operaation avustamana. Tämä operaatio, mihin myös Suomi osallistuu, jatkuu nyt siviilipainotteisesti. Ilman suurta kansainvälistä panostusta Bosniaa uhkaisi liukuminen takaisin sisällissotaan.

Kuluneen vuoden aikana saimme myös varoituksia siitä, että maailman elintarvikevarastot hupenivat hälyyttävän pieniksi. Vaikka mitään välitöntä elintarvikekriisin uhkaa ei ole, varautuminen on tärkeää, eikä laiminlyönteihin ole varaa.

Turvallisuushuolemme ovat yhä enemmän luonteeltaan uudenlaisia, valtioiden rajoja ylittäviä, kansainvälisiä uhkia. Niiden ratkaiseminen edellyttää suurempaa käytännöllistä yhteistyötä. Suomen kaltaisella kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisvastuuta painottavalla valtiolla on tässä paljon annettavanaan ja paljon pelissä.

Pidin joulukuussa Keuruulla maamme kansainvälistä asemaa ja turvallisuuspoliittista suuntautumista käsitelleen puheen. Totesin, että Suomen kansainvälinen asema on nyt hyvä, ehkä parempi kuin koskaan itsenäisyytemme aikana.

Tämä tilanne ei tietenkään ole pysyvä: sen eteen on tehtävä arkista työtä joka päivä. Monet asiat ovat myös meistä riippumattomia. Emme kuitenkaan voi kääntyä taaksepäin, kääntää kelloja ikäänkuin edellisille vuosikymmenille.

Yksi myös Suomen ja kaikkien valtioiden asemaan vaikuttanut tekijä on seurausta Venäjän muuttumisesta. Meillä on nyt erilainen naapuri, euraasialainen suurvalta, joka toteuttaa suuria taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Taloudellisesti Venäjä vielä etsii itselleen vakaata kasvu-uraa. Sen tavoitteena on olla pysyvästi osa uutta Eurooppaa,

jossa valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan ETY-järjestön periaatteita. On nähtävä asiat oikeassa historiallisessa valossa ja tehtävä maanosamme turvallisuutta vahvistavia johtopäätöksiä.

Suomen hallitus pitää perustellusti kiinni näkemyksestä, jonka mukaan maanosamme turvallisuuden kannalta avainasemassa on taloudellinen ja poliittinen yhdentyminen. Tuemme EU:n laajentumista, mikä on Euroopan kannalta koko seuraavan vuosikymmenen kestävä suurhaaste. EU:n laajentuminen edellyttää, että meneillään olevassa EU:n hallitusten välisessä konferenssissa voidaan vahvistaa unionin toimintakykyä. Näin kamppailemme tehokkaimmin myös uusia turvallisuusuhkia, vanhentuneiden ydinlaitteiden aiheuttamia ongelmia, rikollisuutta, ihmiskauppaa ja huumeita vastaan.

Laajentuva ja vahvistuva EU on myös paras kumppani Venäjälle ja muille suurille kansainvälisen yhteisön osapuolille. Tällaisessa vuorovaikutuksessa Suomi voi rakentaa tulevaisuutta vakaalta ja turvalliselta perustalta.

***

Suomalaisuus ja koko kulttuuripanoksemme on syntynyt vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Taiteilijamme, kirjailijamme, yrittäjämme sekä tiedeyhteisön edustajat työskentelevät tässä tiivistyvässä vuorovaikutuksessa. Nyt tarvitsemme tervettä itsetuntoamme. Yhteiskunnan tulee rohkaista, ei kahlita. Kuten Aleksis Kivi sanoi: "Niitä kaloja, joita ongimme, niitä saamme".

Voimme olla luottavaisia. Meillä on suurenmoinen maa elää ja asua. Henkinen pääomamme on rikas. Osoittakaamme nyt kykymme yhteisvastuullisuuteen, toisesta välittämiseen. Tehkäämme alkaneena vuonna maastamme entistä lämminhenkisempi ja ystävällisempi maa elää, asua ja käydä.

Toivotan kaikille kansalaisille hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta sekä Jumalan siunausta.