KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN INSTITUUTISSA (VILLA RODINI)
ROOMASSA 29.01.1997
Euroopan unionin globaali rooli
Haluan aluksi kiittää tilaisuuden järjestäjiä mahdollisuudesta esitelmöidä tässä arvovaltaisessa instituutissa. Yhteinen tehtävämme on luoda turvallisempi ja demokraattisempi kansainvälinen yhteisö. Vahvistuva Euroopan unioni on tässä rakennustyössä yhä tärkeämpi toimija. Haluan seuraavassa esittää oman arvioni siitä mitä tämä haaste tarkoittaa.
Erityisen mieluisaa on tehdä se Italiassa ja täällä Roomassa, missä EU:n keskeisin perussopimus allekirjoitettiin lähes tarkalleen 40 vuotta sitten. Sen jälkeen Italian rooli on säilynyt keskeisenä; sen viimeisin puheenjohtajakausi, ensimmäinen Suomen jäsenkautena, jätti meille myönteiset muistot. HVK:n käynnistäjänä osoititte sovittelukykyä, veitte asioita määrätietoisesti eteenpäin.
Rooman sopimus edusti merkittävää askelta revityn Euroopan kokoamisessa ja rakentamisessa.
Ne arvot ja tavoitteet, jotka johtivat Rooman sopimuksen solmiseen, kestävät. Neljän vuosikymmenen kehitys läntisessä Euroopassa osoittaa, että valittu tie oli oikea ja että sillä on syytä jatkaa.
Hakiessaan EU:n jäsenyyttä Suomi pyrki turvaamaan asemansa itseään koskevassa päätöksenteossa ja vahvistamaan kansainvälistä asemaansa ja turvallisuuttaan. Tarjolla olleet muut vaihtoehdot olisivat kyllä antaneet meille pääsyn sisämarkkinoille, mutta integraatiohyödyt olisivat asiallisesti ottaen rajoittuneet tähän.
Kun tänään arvioimme asemaamme EU:n jäsenenä voimme todeta, että kansainvälinen asemamme ja turvallisuutemme on vahvistunut ja että unionin päätöksentekoon osallistuminen on selvästi lisännyt kansainvälisiä mahdollisuuksiamme.
Avautuneiden uusien mahdollisuuksien hyväksikäyttö edellyttää ajanoloon kansallista yhtenäisyyttä Suomelta ja muilta erityispiirteidemme ymmärtämistä ja kunnioittamista. Niihin kuuluu, että Suomi on maa-alaltaan laaja valtio ja se sijaitsee pohjoisessa. Maaseutumme on vaativan rakennemuutoksen kourissa. Maaseutu on meille, kuten varmaan italialaisillekin, arvo sinänsä. Elinvoimaisen maaseudun ylläpitäminen onkin ymmärretty unionin yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi.
Jäsenyyden taloudelliset ja poliittiset vaikutukset Suomessa ovat pääosin vastanneet odotuksiamme. Arvostamme sitä, että meille tärkeitä asioita, pohjoista ulottuvuutta, Itämeri-yhteistyötä ja eräitä meille tärkeitä arvoja on voitu jäsenyytemme aikana edistää.
Omasta puolestamme lähdemme siitä, että kaikkien jäsenmaiden on pyrittävä edistämään myös jäsenmaiden yhteistä etua. Tämä on tuonut omaan ajatteluumme uusia solidaarisuuden piirteitä ja kansainvälinen toimintakenttämme on samalla laajentumassa. Tästä esimerkkinä on aktiivinen osallistumisemme Välimeri-yhteistyöhön. Siihen liittyen olemme kutsuneet Suomeen myöhemmin tänä vuonna ministerikokouksen käsittelemään ympäristökysymyksiä, jotka ovat meille kaikille yhteisiä. Samalla odotamme saavamme tukea kaikilta EU:n jäsenmailta pyrkimyksille vahvistaa Itämeri-yhteistyötä.
Uutena jäsenmaana olemme luonnollisesti joutuneet pohtimaan unionin kansainvälistä asemaa ja roolia. EU kuuluu maailmantalouden johtaviin voimiin. Sen rooli kansainvälisissä kauppapoliittisissa neuvotteluissa on vakiintunut ja tunnustettu. Nyt on kysymys siitä, miten kehitämme unionin roolia kansainvälisessä politiikassa.
Unionin kansainvälinen rooli ei tietenkään ole itseisarvo, eikä unionin pidä pyrkiä esiintymään kuin kansallisvaltio. EU on itsenäisten valtioiden yhteisö. Kyse onkin siitä, miten unioni valtioiden välisenä yhteenliittymänä voisi parhaiten edistää jäsenmaittensa intressejä. Unioni ei voi korvata jäsenmaiden omaa ulkopolitiikkaa, mutta se voi tuoda siihen lisäarvoa joka hyödyttää kaikkia jäsenmaita. Varsinkin pienten jäsenmaiden intressissä on lisätä EU:n toimintakykyä niin taloudellisissa asioissa kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikassakin.
EU:n kansainväliseen rooliin liittyvät tehtävät voidaan määritellä kolmessa kategoriassa:
Euroopan unionin suurena yhteensitovana tehtävänä on yhteistyön ja vakauden edistäminen maailmanlaajuisesti. Tässä tekemäni unionin kansainvälisen toiminnan ryhmittely on suuntaa-antava. Oleellista on se, että EU:lla on yhä tunnustetumpi asema uudenlaisena "Euroopan äänenä", maailmanlaajuisen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön edistäjänä.
Euroopan unionia ei voida ymmärtää ilman sen jäsenvaltioiden euro-atlanttisia siteitä. EU ja Yhdysvallat muodostavat jo tänään maailman suurimman kauppa- ja investointiyhteisön. EU:n transatlanttinen ulottuvuus pysyy siten unionin kansainvälisen vaikutusvallan yhtenä peruspilarina 21. vuosisadalla.
EU kehittää kuitenkin siteitään maailmanlaajuisesti. Euroopassa kylmän sodan jakolinja on haudattu eikä sitä tule enää uudelleen luoda. Venäjän sitominen yhteistyöhön ja kansainväliseen talouteen on välttämätöntä. Tässä onnistuessamme olemme allekirjoittaneet todellisen rauhansopimuksen seuraaville sukupolville Euroopassa.
EU on kehittänyt syvenevät dialogit laajoine asialistoineen Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian sekä Tyynen meren valtioiden ja niitä edustavien yhteisjärjestöjen kanssa. Lähi-idässä unionin rooli on vahvistunut, ei vain taloudellisena auttajana vaan myös yhä enemmän poliittisessa mielessä.
Euroopan unioni on kaiken kaikkiaan luonut lähtökohdat globaaliin taloudelliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen. Nyt on huolehdittava siitä, että unionin toimintakykyä kehitetään näiden haasteiden mukaisesti.
EU:n aseman vahvistaminen ja toiminnan tehostaminen kansainvälisessä diplomatiassa on parhaillaan pohdittavana HVK:ssa. Totta on, että institutionaalisilla muutoksilla voidaan saada parannusta asiaan ja voidaan tehostaa päätöksentekoa. Mutta varsinkin ulkoista toimintaa koskevissa asioissa ensisijaista on poliittinen tahto. Sitä ei mikään institutionaalinen järjestely voi korvata.
Suomi on omalta osaltaan valmis vahvistamaan unionin roolia kansainvälisenä toimijana. HVK:ssa voidaan sopia monista tarpeellisista uudistuksista. Mutta jo nyt, nykysäännöillä, voidaan tehdä paljon. Keskeistä on se, haluavatko jäsenmaat toimia maailmanpolitiikassa yhdessä. Olen tässä tarkoituksessa mm. ehdottanut EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltojen huippukokousta. Niiden yhteistyö on joka tapauksessa tärkeää kehitettäessä turvallisuutta Euroopassa ja sen ulkopuolellakin.
HVK:ssa olemme tehneet konkreettisia ehdotuksia yhdessä Ruotsin kanssa sotilaallisen kriisinhallinnan ottamisesta unionin toimintaan ja EU:n ja WEU:n suhteen määrittelemiseksi. Olemme voineet panna tyytyväisinä merkille sen, että muut jäsenmaat ovat suhtautuneet esityksiimme rakentavasti.
Nämä järjestelyt liittyvät Euroopan uudistuvan turvallisuusjärjestyksen rakentamiseen. Bosniassa NATOn johdolla toimeenpantu IFOR-kriisinhallinta- ja vakautusoperaatio osoittavat, että kylmän sodan jälkeinen sotilaallinen kriisinhallinta on mahdollista tavalla, jossa ylitetään historialliset vastakkaisuudet. Unionin rooli Bosnian jälleenrakentamisessa on huomattava. Tältä pohjalta tulee jatkaa, ketään syrjimättä.
Unionin ulkoisen toimintakyvyn parantamisen ei tulisi kuitenkaan rajoittua vain puhtaasti turvallisuus- ja ulkopoliittisiin seikkoihin. Myös unionin kykyä ajaa jäsenmaittensa kauppapoliittisia etuja tulisi kehittää. Yhteisen kauppapolitiikan määritelmä on pysynyt lähestulkoon samana Rooman sopimuksen solmimisesta lähtien. Kansainvälisen kaupan rakenne, kansainväliset kauppapoliittiset järjestelyt ja elinkeinoelämämme tarpeet ovat niistä ajoista muuttuneet perin pohjin. Nyt olisi aika katsoa, miten mennään eteenpäin, miten kehittää kansainvälistä taloudellista yhteistyötä niin, ettemme ajaudu kauppablokkeihin ja niiden vastakkainasetteluun .
EU:n kansainvälisen roolin kaikinpuolinen vahvistaminen on nähdäkseni kaikkien jäsenmaitten etujen mukaista. EU:n sisäisessä keskustelussa minua on joskus häirinnyt keinotekoinen pienten ja suurten jäsenmaitten vastakkainasettelu. Pienet jäsenmaat eivät ole koskaan vastustaneet EU:n ulkopoliittisen roolin vahvistamista sinänsä.
Suomelle on ollut erityisen arvokasta se, että olemme pian jäsenyytemme toteutumisen jälkeen voineet muiden jäsenmaiden kanssa pohtia unionin kehittämistä. Edessä on suuria haasteita, joihin vastaaminen edellyttää unionilta merkittäviä muutoksia.
Haasteista keskeisimmät ovat laajentuminen ja talous- ja rahaliiton toteuttaminen. Kummankin vaikutukset ulottuvat mannertamme laajemmalle. EU on ottamassa askeleita, jotka ovat merkittävimmät sitten Yhteisöjen perustamisen.
Mantereemme poliittiset muutokset ovat tehneet EU:n laajentumisesta välttämättömyyden. Me näemme sen myös historiallisena mahdollisuutena, jolla voidaan toteuttaa EU:n perustajien perimmäiset tarkoitukset Euroopan laajuisesti. Kun hyväksymme tämän lähtökohdan meidän on samalla hyväksyttävä se, että kaikki nykyiset jäsenmaat joutuvat tekemään uhrauksia.
HVK:ssa käsitellään niitä muutoksia, joita unionin toimielinrakenteeseen ja päätöksentekotapoihin tarvitaan, jotta unioni voisi toimia tehokkaasti laajentumisen jälkeenkin. Eräillä tahoilla on laajentumista pidetty perusteena pienten ja suurten jäsenmaitten tasapainon muutokselle. Me emme näe tähän perusteita. Päinvastoin tällaiset pyrkimykset voivat johtaa kielteisiin reaktioihin pienempien jäsenmaiden kansalaisten keskuudessa.
Sen sijaan unionin tehokkuuden kannalta pidämme tärkeänä sitä, että HVK:ssa tarkastellaan määräenemmistöpäätösten laajentamista avoimesti ja ennakkoluulottomasti.
Eräs keskeisesti HVK:ssa esille noussut kysymys koskee joustavuutta, tai ehkä olisi parempi puhua vahvistetusta yhteistyöstä. Pienenä jäsenmaana joudumme kuitenkin arvioimaan omaa suhtautumistamme realistisesti. Vahvistettua yhteistyötä tulee joka tapauksessa esiintymään, sitä esiintyy jo. Kannaltamme on parempi, että se tapahtuu yhteisissä puitteissa yhteisesti sovituilla pelisäännöillä ja valvotusti.
Laajentumisen myötä unionin taloudelliset ja poliittiset kehityserot saattavat kasvaa. Maatalouspolitiikkaan ja rakennepolitiikkaan tarvitaan muutoksia. Näistä muutoksista sopiminen ei tule olemaan helppoa. Laajentumisen hyviä ja huonoja puolia ei kuitenkaan pidä mitata vain rahassa, kyseessä ovat paljon suuremmat arvot. Toisen maailmansodan jälkeinen historia Euroopan jälleenrakennuksesta alkaen todistaa tämän selkeästi.
Suhteita Venäjään on jatkuvasti kehitettävä. EU:n ja Venäjän sopimusjärjestelyt antavat tähän hyvän mahdollisuuden. Varsinkin PCA-sopimuksessa olevia mahdollisuuksia tulisi käyttää hyväksi ja siinä hahmoteltuja aikatauluja tulisi noudattaa tinkimättä.
Dublinin huippukokous joulukuussa onnistui ratkaisemaan keskeiset EMU-hankkeeseen liittyvät vielä avoinna olevat kysymykset. EU-maiden yritykset ja pankit valmistautuvat euron käyttöön. Tämä on realiteetti, joka on otettava huomioon. Me emme silti tarkastele EMU:a pelkästään taloudellisena hankkeena vaan näemme sen laajemmin osana integraatiokehitystä, johon liittyy myös kysymys omista vaikutusmahdollisuuksistamme.
Sekä Italia että Suomi ovat viime syksyn aikana ilmaisseet sitoutumisensa talous- ja rahaliiton synnyttämiseen hyvin konkreettisesti liittymällä Euroopan valuuttakurssimekanismiin.
Euro-alueen syntyminen tulisi vahvistamaan EU:n maailmanlaajuista roolia. On toivottavaa, että talous- ja rahaliitto nojautuisi riittävän laajaan talouspolitiikan koordinaatioon ja vakauteen sitoutuneeseen jäsenvaltioiden ryhmään.
Näin edistetään parhaiten myös maailmanlaajuista talouskehitystä. Useimpien Euroopan maiden keskeinen ongelma on rakenteellisen kilpailukyvyn puute ja työttömyys. Tarvittavat toimenpiteet ovat pääosin kansallisia, mutta yhteisiä toimiakin on harkittava. Euroopan kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että sisämarkkinoiden vapauttaminen onnistutaan viemään päätökseen mahdollisimman nopeasti. Se on yksi talous- ja rahaliiton toimivuuden, unionin laajentumisen ja taloudellisen kasvun jatkumisen edellytyksistä.
Maailma ei ole enää kaksinapainen, vaan siinä on erottumassa useita voimakkaita valtakeskuksia. Euroopan unioni huolehtii siitä, että Eurooppa pärjää myös muuttuvassa maailmassa. Tehtävänämme on kehittää sen eri osien välistä kanssakäymistä ja yhteistyötä. Turvallisuus tulevalla vuosisadalla suorastaan pakottaa tähän. Euroopan kulttuurinen, taloudellinen ja sivistyksellinen perusta on edelleen vahva. Luovuutemme ja yhteistyökykymme ovat nyt valttejamme ja tulevan menestyksemme siivittäjiä.