0masta ja Suomen valtiovallan puolesta haluan kiittää argentiinalais-suomalaisen talousseminaarin järjestäjiä, Argentiinan teollisuusliittoa sekä Suomen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliittoa mahdollisuudesta puhua tässä tärkeässä tilaisuudessa. On ilahduttavaa ja rohkaisevaa, että läsnä on näin runsaslukuinen ja arvovaltainen joukko Argentiinan viranomaisten ja talouselämän edustajia.

Suomen ja Argentiinan väliset suhteet juontavat kauas taaksepäin aina vuoteen 1918, jolloin Argentiina ensimmäisten maiden joukossa tunnusti vain puoli vuotta aikaisemmin itsenäistyneen Suomen tasavallan. Jo vuonna 1929 Suomi avasi Buenos Airesissa lähetystön, joka oli maamme ensimmäinen diplomaattinen edustusto koko Latinalaisessa Amerikassa. Edustuston tarpeellisuutta perusteltiin kaupallisilla syillä, olihan suomalainen höyrylaivayhtiö juuri avannut uuden reitin Argentiinaan, jonne oli jo vuodesta 1906 lähtien muuttanut suomalaisia siirtolaisia. Kauppalaivat muodostivatkin useiden vuosikymmenten ajan maiden välille säännöllisen sillan, jota kautta maahamme tuli Argentiinasta viljaa ja erilaisia eksoottisia tuotteita.

Myös tänä päivänä suurlähetystömme toiminta on yhä enenevässä määrin kaupallis-taloudellisten suhteiden ja yhteistyön edistämistä, sillä maiden poliittiset suhteet ovat hyvät ja ongelmattomat. Argentiina on Etelä-Amerikassa maamme kolmanneksi suurin kauppakumppani, mutta kauppavaihdon taso ei vielä läheskään vastaa olemassaolevaa potentiaalia. Korkean teknologian tuotteiden osuutta tulee pyrkiä voimakkaasti lisäämään molempiin suuntiin. Tämä ja kahdenvälisen kauppamme yleinen monipuolistaminen onkin yksi tämänpäiväisen seminaarimme tavoitteista.

Kaupallisten intressien keskeisyyttä maidemme välisissä suhteissa osoittaa se, että tälle Suomen tasavallan presidentin ensimmäiselle ja siten historialliselle valtiovierailulle Argentiinaan osallistuu arvovaltainen ja edustava suomalainen talouselämän valtuuskunta. Se on todiste siitä kasvavasta kiinnostuksesta, jota Suomessa nykyisin tunnetaan Argentiinan ja laajemminkin Latinalaisen Amerikan nopeasti kehittyviä markkinoita kohtaan.

Olen vakuuttunut siitä, että valtiovallan ja yksityissektorin yhteistyö on omiaan edistämään maidemme kaupallis-taloudellisten suhteiden edelleen tiivistämistä. Seminaarin tarkoituksena on lisätä teidän, arvoisat argentiinalaiset talouselämän edustajat, tietoisuutta suomalaisen teollisuuden korkeasta teknologisesta tasosta ja maanne tarpeisiin soveltuvasta tarjonnasta. Vastaavasti mukana olevat suomalaiset osanottajat saavat lisää tietoa Argentiinan tarjoamista tuotteista ja yhteistyömahdollisuuksista.

Kansainvälinen kauppajärjestelmä on viime vuosina kokenut suuria muutoksia. Liiketoiminta on voimakkaasti globalisoitunut, tavarat ja palvelut tuotetaan yrityksen kokonaisetujen kannalta edullisimmat tuotanto-olosuhteet tarjoavissa paikoissa. Kauppavirrat kulkevatkin yhä enemmän yritysten ja niiden tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden välillä. Palvelujen, kaupan, investointien ja etabloitumisen merkitys on korostunut, kun taas tuontitullit ovat yhä harvemmin tavarakaupassa ongelma standardeihin ja muihin ei-tarifäärisiin kaupan esteisiin verrattuna. Kaikki tämä korostaa tarvetta vahvistaa multilateraalista kauppajärjestelmää ja sen säännöstöä.

Maailman kauppajärjestön WTO:n ensimmäinen ministerikokous Singaporessa viime joulukuussa osoitti järjestön elinvoimaisuuden ja jäsenvaltioiden voimakkaan sitoutumisen toimia yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen puitteissa. Vapaakaupan voimakkaana puolustajana tunnettu Suomi on pääosin tyytyväinen kokouksen tuloksiin, joissa luonnollisesti heijastuvat jäsenmaiden erilaiset kehitystasot ja intressit.

Samanaikaisesti globalisaation kanssa on eri puolilla maailmaa tapahtunut talouksien nopeaa alueellista yhdentymistä. Suomi liittyi vuoden 1995 alusta Euroopan unioniin, joka muodostaa tuotteillemme selvästi tärkeimmän markkina-alueen. Etelä-Amerikassa menestyksellisin integraatiojärjestely on Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn muodostama Eteläiset yhteismarkkinat MERCOSUR. Siitä on lyhyessä ajassa muodostunut alueellinen voimatekijä ja talouskehityksen veturi.

Maailmankaupan sujuvuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että alueelliset yhdentymisjärjestelyt toteutetaan multilateraalisen kauppajärjestelmän sääntöjen puitteissa tavalla, joka vahvistaa eikä heikennä sen toimivuutta. Lisätessään jäsenvaltioidensa keskinäistä kauppaa ja muuta taloudellista yhteistyötä tulliliitot voivat generoida kauppavirtoja myös ulkopuolisten maiden kanssa ilman, että ne muodostuvat niitä syrjiviksi järjestelyiksi. Tästä on hyvänä esimerkkinä MERCOSUR-maiden ulkotullien tervetullut asteittainen alentaminen.

MERCOSUR on ulkopuolisten valtioiden kannalta enemmän kuin osiensa summa. Yhdessä Etelä-Amerikan maiden nopean talouskehityksen ja markkinoiden avaamisen kanssa se on lisännyt voimakkaasti kiinnostusta aluetta ja sen tarjoamia kaupallisia mahdollisuuksia kohtaan. Euroopan unioni ja sen jäsenmaat allekirjoittivatkin joulukuussa 1995 MERCOSUR:in kanssa laaja-alaisen yhteistyösopimuksen, joka tähtää asteittain toteutettavaan kaupan vapauttamiseen ja vapaakauppaan. Olin itse todistamassa Madridissa tämän sopimuksen allekirjoittamista yhdessä presidentti Menemin kanssa.

Suomi oli ensimmäinen EU-maa, joka valtionsisäisesti hyväksyi tämän sopimuksen. Tarkoituksemme on jatkossakin osallistua aktiivisesti sen toimeenpanoon varsinkin osapuolten keskinäisen kaupan vapauttamiseksi mahdollisimman lyhyen siirtymäajan puitteissa. Suomalainen teollisuus näkee MERCOSUR:in ja yleensäkin EU-jäsenyytemme tarjoavan yrityksille uusia kaupallisia mahdollisuuksia Etelä-Amerikassa.

Latinalaisen Amerikan taloudellinen kehitys on 1990-luvulla ollut varsin nopeaa ja edelliseen vuosikymmeneen verrattuna pääosin vakaata. Kun alueen maat ovat avanneet talouksiaan kansainväliselle kilpailulle, niiden on samalla ollut pakko toteuttaa teollisuudessaan suuria rakennemuutoksia. Se on puolestaan parantanut niiden omien yritysten mahdollisuuksia menestyä paremmin kilpailussa niin omilla kuin ulkoisillakin markkinoilla. Vähitellen Etelä-Amerikan valtiot ovat omaksuneet aikaisempaa aktiivisemman roolin maailmankaupassa, mitä tervehdimme tyydytyksellä.

Argentiina on 1980-luvulta lähtien johdonmukaisesti toteuttanut taloutensa tervehdyttämisohjelmaa, jonka puitteissa kauppaa on vapautettu mm. poistamalla lisenssiointijärjestelmä ja yksityistämällä teollisuutta. Investointilainsäädännön liberalisoimisen myötä lisääntyneet ulkomaiset sijoitukset tarjoavat Argentiinalle tehokkaan ja suoran väylän siirtää maahan korkeatasoista ja sen omaa teollisuutta hyödyntävää teknologiaa. Voimakkaan tavaraviennin ansiosta talous näyttää parin vaikean vuoden jälkeen asettuneen jälleen uudelle kasvu-uralle.

Suomessa ymmärrämme varsin hyvin sen, ettei sopeutuminen lisääntyneen kilpailun aiheuttamaan uuteen markkinatilanteeseen ole Argentiinassakaan tapahtunut kaikilla sektoreilla ongelmitta. Oma yhteiskuntamme on kipeästi kokenut vastaavia sopeutumisvaikeuksia, jotka ovat johtanet korkeaan ja vaikeasti ratkaistavaan työttömyyteen. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että markkinoiden avaaminen ja kilpailua vääristävien subventioiden poistaminen talouselämässä on pitkällä tähtäimellä ainoa kestävä tie talouden tervehdyttämiseksi ja sen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Argentiinassa meneillään tai suunnitteilla olevat laajamittaiset suunnitelmat infrastruktuurin parantamiseksi ja teollisuuden uudistamiseksi ovat kiinnostavia myös suomalaisen teollisuuden kannalta. Vaikka yrityksemme ovatkin keskimääräiseltä kooltaan melko pieniä, ne voivat osoittautua sopiviksi yhteistyökumppaneiksi argentiinalaisille yrityksille, jotka pyrkivät kohottamaan teknologista tasoaan ja kansainvälistä kilpailukykyään.

Suomessa on sekä valtiovallan että yksityissektorin toimesta jo pitkään panostettu voimakkaasti korkeatasoiseen perus- ja soveltavaan tutkimukseen sekä teolliseen kehittämistoimintaan. Sen runsaan kahden prosentin osuus bruttokansantuotteestamme tullaan nostamaan vuosikymmenen loppuun mennessä noin kolmeen prosenttiin, mikä on teollisuusmaiden korkeimpia lukuja. Pidämme näin luotua innovaatioketjua kansallisen kilpailukykymme peruspilarina. Uskon, että Suomen myönteiset kokemukset yliopistojen, tutkimuslaitosten ja teollisuuden välisestä yhteistyöstä voisivat muodostaa pohjan molempia osapuolia hyödyttävälle yhteistyölle maittemme viranomaisten, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä.

Suomen hallitus rohkaisee yrityksiä lisäämään normaalien vientiponnistelujen ohella etabloitumista ja teknologiasiirtoa kohdemaihin, koska vain sitä kautta niillä on mahdollisuudet pitemmällä tähtäyksellä vahvistaa asemiaan potentiaalisilla markkinoilla. Suomen Ulkomaankauppaliitto on äskettäin lähtenyt toteuttamaan Latinalaisessa Amerikassa uutta vienninedistämisstrategiaa, jossa on identifioitu alueen lupaavimmat markkinat ja niillä painopistesektorit, joihin tullaan jatkossa erityisesti panostamaan.

Yhteistyömahdollisuutemme Argentiinassa on arvioitu parhaiksi meille perinteisillä erityisosaamisen aloilla, joita ovat metsäteollisuus, kaivosteollisuus, energian tuotanto ja jakelu, telekommunikaatio ja kuljetukset. Nämä sektorit ovat voimakkaasti esillä myös Argentiinan omissa kehityssuunnitelmissa, sillä ne ovat avainasemassa rakennettaessa maahan tehokasta tuotannollista infrastruktuuria. Suomessa on näillä aloilla paljon tieto-taitoa, laajaa kokemusta ja niiden yhteistuloksena kilpailukykyisiä tuotteita.

Metsäsektori on talouden lohko, jolla teollisuutenne tarpeet ja suomalaisten yritysten korkea teknologinen osaaminen kohtaavat erityisen hyvin. Lentäessämme Argentiinan pohjoisosien yli minulla oli tilaisuus omin silmin havaita maanne suuret metsävarat. Suomalaiset alan yritykset ja asiantuntijat ovatkin jo olleet mukana suunnittelemassa niiden järkevää ja luontoa säästävää hyödyntämistä.

Suomalainen metsäalan osaaminen kattaa koko sektorin. Siihen liittyy olennaisena osana vastuu ympäristön kokonaisvaltaisesta huomioonottamisesta kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti. Suomessa metsät muodostavat maamme tärkeimmän ja lähes ainoan luonnonvaran, jota olemme vuosikymmenet tottuneet huolellisesti varjelemaan. Tämä lähtökohta on pakottanut teollisuutemme kehittämään puuntuotantoa lisääviä ja toisaalta ympäristön kuormitusta vähentäviä teknologisia ratkaisuja, joiden turvin Suomi on tänä päivänä maailman johtavia paperin sekä puunjalostus-teollisuuden koneiden ja laitteiden tuottajia maailmassa. Metsäalan yhteistyömme lisäämiselle Argentiinan kanssa on olemassa hyvät mahdollisuudet.

Suomi ja Argentiina ovat molemmat kaivosteollisuusmaita. Suomessa kaivosyritykset ovat keskittyneet luomaan parempia ja tehokkaampia tuotantomenetelmiä. Tuloksena on korkealuokkaisia ja kilpailukykyisiä teknologisia ratkaisuja, joita on siirretty myös Argentiinaan. Esimerkkinä kaivosalan menestyksellisestä yhteistyöstä haluan mainita Catamarcassa sijaitsevan maanne suurimman kaivosprojektin Bajo de Alumbrera'n, jonka tuotannosta puolet on tarkoitus myydä pitkäaikaisilla sopimuksilla suomalaiselle yritykselle.

Talous ja teollinen toiminta eivät voi olla kestävällä pohjalla ilman toimivaa infrastruktuuria. Tämä on havaittu myös Argentiinassa, jossa ollaan voimakkaasti investoimassa energian saatavuuden turvaamiseen sekä tietoliikenneyhteyksien ja kuljetussektorin parantamiseen. Vaikeiden ilmasto-olojen ja teollisuutemme energiaintensiivisen luonteen johdosta Suomessa on jouduttu kehittämään mahdollisimman tehokkaita energian tuotanto- ja siirtojärjestelmiä. Kun sen lisäksi tuotamme valtaosan käyttämästämme energiasta tuontipolttoainein, ovat pyrkimys korkeaan hyötysuhteeseen ja energian säästämiseen aina olleet keskeisesti huomiomme kohteina. Energiantuotantomme monipuolisuudesta johtuen Suomessa onkin asiantuntemusta ja kokemusta nopeasti käyttöön otettavista dieselvoimaloista aina perusenergian tuotannon raskaisiin ratkaisuihin saakka.

Telekommunikaatiojärjestelmien toimivuus on erityisen tärkeää pitkien maantieteellisten etäisyksien maassa kuten Argentiinassa. Matkapuhelimet ovat lyhyessä ajassa mullistaneet kansainväliset telemarkkinat ja muodostuneet ensin liikemiesten ja sitten tavallisten kansalaisten jokapäiväisiksi työ- ja yhteydenpitovälineiksi. Omassa maassani matkapuhelimen omistaa jo joka neljäs suomalainen. Suomi onkin tänä päivänä maailman johtavia maita telekommunikaatioon liittyvässä tutkimuksessa ja teollisessa kehitystoiminnassa.

Suomella on erityisen vahva asema valtavin teknologisin harppauksin etenevillä ja kaikkialla maailmassa nopeasti kasvavilla matkapuhelinmarkkinoilla. Paitsi laitteiden ja järjestelmien toimittajina suomalaisyritykset osallistuvat menestyksellisesti myös operaattoritoimintaan useissa maissa. Informaatioteknologiasektori on lisäksi muodostunut alihankintojen muodossa pelastukseksi myös monille olemassaolonsa kanssa kamppaileville pienille ja keskisuurille yrityksille.

Suomen suuri riippuvuus ulkomaankaupasta ja vaikeat kuljetusyhteytemme ovat tehneet välttämättömäksi kehittää satamiin ja lastinkäsittelyyn liittyvät teknologiamme erityisen tehokkaiksi. Tuloksena on rahdin nopea ja turvallinen käsittely tavalla, joka optimoi työvoiman ja koneiden käytön. Suomalaiset modernit lastinkäsittelylaitteet ovat käytössä lähes kaikissa maailman suurimmissa satamissa.

Mahdollisuudet Suomen ja Argentiinan välisen kauppavaihdon ja taloudellisen yhteistyön huomattavaankin lisäämiseen ovat ilmiselvästi olemassa. Tuloksiin ei kuitenkaan päästä itsestään eikä ilman ponnisteluja. Suomalaisten ja argentiinalaisten yritysten on opittava tuntemaan paremmin toistensa tarjonta ja vahvat alueet sekä löytämään niiden pohjalta sopivimmat, molempia hyödyntävät yhteistyömuodot. Tämänpäiväinen seminaari tähtää juuri siihen.

Hallitusten ja viranomaisten tehtävänä on luoda kaupankäynnille ja sijoitustoiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset ja yhtäläiset kilpailuasemat. Voin vakuuttaa teille, että Suomen ja Argentiinan hallitukset ovat tässä suhteessa hyvässä yhteistyössä. Sen jälkeen pallo on teollisuus- ja yritysjohtajilla, juuri teillä tämän seminaarin osanottajat. Paljon kiitoksia.