TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE SEJM'in

JA SENAATIN ULKOASIAINVALIOKUNTIEN YHTEISISTUNNOSSA

VARSOVASSA 22.04.1997

On suuri kunnia aloittaa Puolaan suuntautuva valtiovierailuni esitelmällä Sejm'in ja Senaatin ulkoasianvaliokunnille. Itse olen ensimmäistä kertaa elämässäni Puolassa ja Varsovassa. Siksi ihailen Sejm'in arkkitehtuuria, joka tuo hakematta mieleen samoihin aikoihin rakennetun Suomen eduskuntatalon.

Puolisoni ja minä asumme Belvederen linnassa, jossa Varsovassa vieraillut kenraali Mannerheim joulukuussa 1919 tapasi Puolan vapaustaistelun sankarin kenraali Pilsudskin. Kuten Mannerheimin nyttemmin puolaksikin käännetyistä muistelmista käy ilmi viihtyi hän suomalaisena hyvin Varsovassa, jonne hän oli ennen ensimmäistä maailmansotaa rakentanut kotinsa. Hän ylläpiti monilukuisia ystävyyssuhteitaan Puolaan ja puolalaisiin elämänsä loppuun saakka.

Maidemme ja kansojemme kohtalot ovat monasti sivunneet toisiaan. Uudessa Euroopassa Suomi ja Puola ovat entistä lähempänä toisiaan. Itämeri on jälleen vapaa. Maidemme poliittinen ympäristö on muuttunut täysin. Puolalla on tänä päivänä useita uusia naapurivaltioita mutta Suomella vain yksi. Viron, Latvian ja Liettuan sekä Valkovenäjän ja Ukrainan tulevaisuus ja näiden maiden suhteiden kehittyminen Venäjään vaikuttavat myös Suomen ja Puolan turvallisuuteen.

Suomi on aktiivinen omalla lähialueellaan. Me olemme tietoisia vastuustamme. Itärajamme syvä elintasokuilu ja oma kansallinen etumme velvoittavat meitä toimimaan erityisesti ydinturvallisuuden, ympäristön ja humanitaarisen avun alalla. Suomen rooli on tässä suhteessa ainutlaatuinen olemmehan me ainoa EU-jäsenmaa, jolla on yhteinen raja Venäjän kanssa. Pitkän rajamme takana sijaitsevat Pietarin kaupunki sekä Murmanskin tukikohta-alue. Taloudellinen toimintamme Luoteis-Venäjällä on merkittävää. Suomen kauppa koko Venäjän kanssa kasvaa jälleen nopeasti. Kasvua oli viime vuonna lähes neljännes.

Toimintamme Suomenlahden etelärannikolla on hyvin aktiivista. Suomen kiinnostus Viroa kohtaan on esimerkki kansalaisyhteiskunnan dynaamisesta voimasta. Vuorovaikutus kaikilla elämänaloilla, lukuisista yksityisistä kontakteista puhumattakaan, on ennen näkemättömän vilkasta. Toukokuun alussa voimaan astuva viisumivapaus tulee entisestäänkin helpottamaan kahden sukulaiskansan yhteydenpitoa. Viron tulevaisuus on Suomelle kansallinen kysymys.

Sama pätee myös koko Baltiaan. Tässä Suomen ja Puolan edut yhtyvät konkreettisella tavalla. Tavoitteemme on Baltian maiden integroituminen eurooppalaisiin rakenteisiin. Erinomainen esimerkki uudesta dynamiikasta on koko Itämeren alueen kattava laaja yhteistyö, jolla on huomattava poliittinen merkitys. Itämeren yhteistyö, johon myös Islanti ja Norja osallistuvat edustaa uutta "pohjoista ulottuvuutta" joka on syntynyt EU:n laajentumisen myötä. EU:n komission keskeinen rooli Itämeren neuvostossa puhuu puolestaan.

Myös liikenneyhteyksien ja koko taloudellisen kehityksen edellyttämän infrastruktuurin rakentaminen ovat sijoituksia kansojemme tulevaisuuteen. Tietoliikennepuolella olemme erityisen ylpeitä Nokian menestyksestä Puolassa. Puolan liikenneväylien kehittämisen painopiste on itä-länsi yhteyksien rakentamisessa. Suomelle taas on tärkeää kehittää myös pohjois-etelä yhteyksiä. Baltian maiden jälleenitsenäistyminen avasi Suomelle vaihtoehtoisen tien Puolaan ja sitä kautta eurooppalaisille vientimarkkinoillemme. Siksi Via Baltica on tärkeä hanke, onhan se myös Baltian maiden ja Luoteis-Venäjän lyhyin yhteys Eurooppaan.

Minulle tarjoutui Helsingin huippukokouksen yhteydessä tilaisuus keskustella sekä presidentti Clintonin että presidentti Jeltsinin kanssa Itämeren alueen yhteistyöstä, etenkin Baltian maiden ja Venäjän suhteiden kehittymisestä. Vaikutelmani on, että nyt on aika tehdä päättäväisesti työtä auki olevien ongelmien kestäväksi ratkaisemiseksi. Suomen toiminta on rakentavaa ja koko Itämeren alueen vakautta edistävä.

Suomen turvallisuuspoliittiset ratkaisut lähtevät omasta historiallisesta kokemuksestamme. Erinomaiset suhteemme Venäjään ovat lähihistoriamme valossa saavutus, joista me olemme syystäkin ylpeitä. Suomi ja Ruotsi ovat EU-jäsenyyden myötä entisestäänkin lähentyneet. Liioittelematta voimme todeta, etteivät ajatukset Helsingissä ja Tukholmassa liene koskaan aiemmin olleet niin lähellä toisiaan kuin ne ovat tänä päivänä.

Suomen suhde NATOon on läheinen. Ratkaisumme pitäytyä sotilaallisessa liittoutumattomuudessa ei ole millään muotoa estänyt Suomea osallistumasta aktiivisesti NATOn rauhankumppanuusohjelmaan. Tänä päivänä suomalaiset ja puolalaiset sotilaat turvaavat yhdessä rauhaa Pohjoismaalais-puolalaisessa prikaatissa Bosniassa, joka kuuluu amerikkalaiseen divisioonaan. Uudistunut ja muuttuva NATO on Euroopan politiikan myönteinen ja dynaaminen ainesosa. Yhdysvaltain säilyminen Euroopassa on myös Suomen etujen mukaista. Suomi kunnioittaa Puolan ratkaisua hakea NATOn jäsenyyttä. Suomi lähtee kaikkien valtioiden suvereenista oikeudesta valita itse omat turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa.

Myös EU on suurten mullistusten edessä. EU:n seuraava laajentumiskierros on meille erityisen tärkeä. Suomi tukee luonnollisesti OECD-maa Puolan sekä Baltian maiden jäsenyyttä. Meneillään olevan Hallitusten välisen konferenssin tulokset vaikuttavat ratkaisevasti EU:n kykyyn laajentua. Monet suuret kysymykset tulevat EU:ssa lähivuosina ratkaisuun. Osa päätöksistä, kuten EU:n vuoteen 2006 saakka ulottuvan uuden menokehyksen viimeistely, osuvat Suomen puheenjohtajuus-kaudelle syksyllä 1999. Myös EU:n yhteinen maatalouspolitiikka sekä alue- ja rakennepolitiikka ovat muutosten edessä.

EU:n laajentumiskriteerit ovat objektiivisia ja tunnettuja. Erityisen tärkeää on taloudellisen kehityksen ohella EU-jäsenyyden edellyttämien lainsäädäntö-muutosten ripeä toteuttaminen sekä hallinnollisten valmiuksien luominen. Minua ilahduttaa, että näissä asioissa maittemme parlamentaarikot ovat käynnistäneet hyödyllistä yhteistyötä. Haluan kuitenkin erityisesti korostaa ns. kolmannen pilarin, eli oikeus- ja poliisikysymysten merkitystä. Asia on Suomelle tärkeä, sillä EU:n ulkorajamaana kannamme vastuun EU-rajamme passi- ja tullivalvonnasta. Siksi myös huomattava osa Baltian maille antamastamme tuesta on ollut niin sanottua suvereniteettitukea, tukea kansallisen poliisin, tullin, rajavartioston sekä puolustusvoimien luomiseksi. Yhteiskuntiemme turvallisuus, taistelu järjestäytynyttä rikollisuutta, laitonta maahanmuuttoa ja huumekauppaa vastaan on Euroopan tulevaisuuden keskeisiä kysymyksiä. Viittaan tässä liittokansleri Kohlin toteamukseen, että tulevat vaalit Euroopassa voitetaan tai hävitään nimenomaan III-pilarin kysymyksillä.

Oma kokemuksemme on osoittanut, ettei integraatiolla ole vaihtoehtoa. Suomen sodanjälkeinen emansipaatio oli luonteeltaan voittopuoleisesti taloudellista vaikkakin sen ydin oli poliittinen. EU-integraatio, joko jäsenyyteen johtava prosessi tai vapaakaupan mahdollistava yhteistyö, ovat elintärkeitä Keski- ja Itä-Euroopalle. Tämä koskee myös Venäjää ja Ukrainaa, jotka ovat monilukuisin taloudellisin sitein sidottuja Eurooppaan. Olen vakuuttunut siitä, että syvenevällä taloudellisella yhteydellä Eurooppaan on merkitystä myös Venäjän demokratiakehityksen kannalta. Taloudellinen kanssakäyminen Puolan ja Liettuan kanssa on myös Kaliningradin vakauden edellytys.

Puolan menestys ja sen talouden poikkeuksellisen ripeä kasvu kelpaavat esimerkiksi kaikille siirtymätalousmaille. Ihailen sitä ennakkoluulottomuutta ja niitä uhrauksia, joihin Puolan kansa on ollut valmis. Puolan viimeaikaisten hallitusten päättäväisyys kuroa umpeen menetettyjen vuosien luoma taloudellinen kuilu Eurooppaan ansaitsee meidän kaikkien tuen. Annamme erityistä arvoa sille, että Puola merkittävänä teollisuusvaltiona tuntee myös vastuunsa ympäristönsuojelusta. Olemme ylpeitä siitä, että nimenomaan Suomi oli edelläkävijä niin sanotun ekokonversion alalla, jolla Puolan velat voitiin muuntaa ympäristötueksi.

Puolan päättäväisyys ja vastuullinen politiikka heijastavat Puolan kansan suurta sivistyksellistä voimaa, joka ainutkertaisella tavalla heijastui Puolan sotien jälkeisestä kulttuuri-ilmapiiristä. Erityisesti puolalainen elokuva tuli tunnetuksi maailmalla. Se avasi myös Suomen nuorison silmät.

Puolan päätös ryhtyä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJin puheenjohtajaksi vuonna 1998 on todistus Puolan hallituksen dynaamisesta politiikasta. Se on jatkoa Puolan menestykselliselle toiminnalle YK:n turvallisuusneuvostossa. Vaikean ja ennakoimattoman ETYJin puheenjohtajuuden hyväksyminen kertoo siitä vastuusta, jota Puola tuntee lähialueitaan ja koko Eurooppaa kohtaan. Helsingin päätösasiakirjan tallettajamaana Suomi tukee ETYJin toimintaa uudessa Euroopassa. Arvostamme erityisesti ETYJin konfliktinhallintaan tähtääviä ponnisteluja. ETYJin puheenjohtajatroika tulee vuonna 1998 koostumaan kolmesta Itämeren neuvoston maasta, jos, niin kuin toivomme, Norjasta tulee Puolan seuraaja vuonna 1999. Tänä vuonna ETYJin puheenjohtajuus on tunnetusti Tanskalla.

Näin omin silmin viime joulukuussa ETYJin huippukokouksessa Lissabonissa, minkälaisiin paineisiin ETYJin puheenjohtajamaa voi joutua. Silloin oli kysymys Vuoristo-Karabahin konfliktia sovittelevasta Minskin prosessista, jonka yhteispuheenjohtajana Suomi toimi. Uskon että Puolan oma historiallinen kokemus sekä puolalaisten kielitaito takaavat menestyksellisen puheenjohtajuuskauden.

Arvoisat senaattorit ja kansanedustajat,

Hyvät Naiset ja Herrat,

Meri ei tunnetusti erota; se yhdistää myös Suomen ja Puolan. Toimintamme ETYJissä, joukkomme Bosniassa, kiinnostuksemme kehittää rauhankumppanuutta, jäsenyytemme Itämeren neuvostossa sekä Suomen tuki Puolan EU-jäsenyydelle ilmentävät kaikki uutta dynamiikkaa ja poliittista tahtoa varmistaa uuden eurooppalaisen kehityksen menestys ja peruuttamattomuus.

Ihailen Puolaa ja sen kansaa. Olen varma, että Puola ottaa jälleen sen paikan Euroopassa, joka sille kuuluu. Toivotan arvoisille senaattoreille ja kansanedustajille menestystä vaativassa työssänne.