Haluan vaimoni ja omasta puolestani kiittää Teitä ja puolisoanne kutsusta vierailla Puolassa, minkä otimme mielihyvin vastaan. Kiitämme osaksemme tulleesta suurenmoisesta vieraanvaraisuudesta sekä meille järjestetystä ohjelmasta täällä Varsovassa ja ylihuomenna Gdanskissa.

Arvostan, Herra Presidentti, lämpimiä sanojanne Suomesta sekä tämän päivän keskustelujemme antia. Näitä keskusteluja voidaan jatkaa vielä tänään ja huomenna. Edessämme on monia mittavia haasteita, joihin vastaamiseksi Suomen ja Puolan on syytä tiivistää yhteistyötään.

Maamme ovat maantieteellisesti lähekkäin - jopa naapureita - Itämeren yhdistäessä meitä. Euroopan vastakkainolo jakoi Itämeren rantavaltioita vastakkaisiin ryhmittymiin. Tänään Itämeri jälleen yhdistää Pohjois-Eurooppaa.

Suomen ja Puolan yhteydet ovat luonnollisesti vaihdelleet historian aikana. Meillä oli kerran yhteinen kuningas, Sigismund III, joka siirsi neljäsataa vuotta sitten Puolan pääkaupungin Krakovasta Varsovaan, lähemmäksi Ruotsia ja Suomea. Maittemme kohtalot ovat usein muutenkin nivoutuneet toisiinsa. Viime vuosisadalla ja aina bolshevikkivallankumoukseen asti Suomi pääsi maantieteellisen asemansa vuoksi usein Puolaa helpommalla, vaikka kumpikin kuului Venäjän keisarikuntaan. Marsalkka Mannerheim, joka palveli tsaarin kenraalina Puolassa ratsuväkirykmentissä, sai tärkeitä vaikutteita Puolan kansan itsenäisyystahdosta. Mannerheim, joka rakasti Puolaa ja puolalaisia, saattoi myöhemmin hyödyntää monia Puolassa saamiaan opetuksia noustuaan itsenäisen Suomen johtotehtäviin. Vuosi 1939 ja sen jälkeiset sotavuodet olivat kummallekin kansalle raskaita.

Pitkä historia ja kiinnostus toistensa saavutuksiin ovat jättäneet maitten välille vahvat siteet ja aidon sympatian, jonka aistii helposti tänäkin päivänä. Maittemme väliset suhteet ovat olleet perinteisesti hyvät ja ongelmattomat. Erityisesti viime vuosina, Puolan rauhanomaisen vallankumouksen jälkeen kiinnostus maanne poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen on voimakkaasti lisääntynyt myös Suomessa. Haluan tässä yhteydessä onnitella Puolaa sen ripeästä kehityksestä. Perinteiltään ja kulttuuriltaan rikas Puola on ottamassa takaisin paikkansa Euroopassa.

Vierailumme tapahtuu suotuisaan aikaan. Puolassa tunnetaan aitoa kiinnostusta pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia kohtaan siitä huolimatta, että se on melkoisten haasteiden edessä. Uskoakseni meillä on eniten annettavaa Puolalle kertoessamme, miten Suomi ja muut pohjoismaat ovat sopeutuneet integraatioon ja miten yhteiskuntapolitiikkaa tulee kehittää uudessa tilanteessa. Suomi on lyhyessä ajassa muuttunut korkean teknologian maaksi panostamalla viime vuosikymmenet mahdollisimman avoimeen ja liberaaliin kansainväliseen yhteistyöhön.

Suomi on ollut yli kaksi vuotta Euroopan unionin jäsen. Valitsimme syksyllä 1994 laajentuvan yhteistyön tien. Jäsenyys on ollut tärkein poliittinen tapahtuma Suomelle vuosikymmeniin. Se on selventänyt ja vahvistanut kansainvälistä asemaamme keskellä kansainvälistä murrosta. Se on tuonut meille uusia merkittäviä vaikutusmahdollisuuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Unioni on tämän päivän Euroopassa tärkein toimija pyrittäessä lisäämään vakautta ja hyvinvointia koko maanosassa. Omat kokemuksemme lyhyenä jäsenyyskautenamme ovat myönteisiä. Pienenä jäsenmaana katsomme, että unionin toimintakyvyn tehostaminen on erityisen merkityksellistä. Vahvempi unioni on myös muiden osapuolien intressissä. Hallitusten välisen konferenssin onnistuminen on tärkeää paitsi nykyisille jäsenmaille myös jäsenyyttä hakeville maille.

Suomi tukee täysin Euroopan unionin laajentumista. Se nähdään laajasti historiallisena välttämättömyytenä, jotta voidaan taata demokratian ja markkinatalouden vakiinnuttaminen Baltiassa ja Keski-Euroopassa. Laajentuminen on unionille suuri haaste. Kaikkien hakijamaiden tulee saada oikeus aloittaa neuvottelut samanaikaisesti. Sen jälkeen neuvottelut saattavat eriytyä sen mukaan, miten kukin hakija täyttää jäsenyyskriteerit. Puolan mahdollisuudet ovat hyvät uudistuspolitiikkanne ansiosta.

Suomi on valmis antamaan asiantuntemustaan oman tuoreen jäsenyysprosessinsa pohjalta. Kokemuksesta voimme sanoa, että jäsenyys edellyttää mittavaa ja intensiivistä sopeutumisprosessia. Tämä on valtaosin hakijamaan vastuulla. Mitä tehokkaammin hakijamaa sitoutuu prosessin läpiviemiseen, sitä kivuttomammin jäsenyyden alkuvaihe sujuu.

Ymmärrämme ja kunnioitamme toistemme ratkaisuja turvallisuuspolitiikassa. Suomi panostaa erityisesti Euroopan unionin roolin vahvistamiseen sekä laajan eurooppalaisen turvallisuusyhteisön rakentamiseen. Yhdessä Ruotsin kanssa olemme pyrkineet aloitteellisesti unionin toimintakyvyn vahvistamiseen erityisesti kriisien hallinnassa. Meillä ei ole turvallisuusvajetta emmekä usko, että nykyisessä tilanteessa turvallisuuspoliittisen linjamme muuttaminen lisäisi sen enempää Suomen kuin Euroopankaan turvallisuutta.

Helsingissä vastikään pidetyn suurvaltajohtajien huippukokouksen tulokset olivat tässä suhteessa myönteisiä. Kokouksen yhteydessä vahvistettiin jälleen kerran periaate, joka sisältyi aikanaan jo ETYK:n päätösasiakirjaan 1975: jokaisella maalla on oikeus valita omat turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa.

NATO on meille tärkeä ja arvostettu yhteistyökumppani. Tavoittelemme kestävää yhteistyötä. IFOR:in osalta meillä on myönteiset kokemukset myös yhteistyöstä puolalaisten rauhanturvaajien kanssa. Molemmilla mailla on pitkät ja kunniakkaat perinteet rauhanturvatoiminnassa.

Suomelle Itämeren alue on erittäin tärkeä sekä turvallisuutemme että talous- ja kulttuurisuhteittemme kannalta. Meidän kannaltamme on ollut tärkeää, että Baltian maiden itsenäisyys vakiintuu ja niiden suvereenisuutta sekä taloudellista kehitystä tuetaan.

Maamme ulkomaankaupasta noin kolmannes suuntautuu Itämeren alueelle. Taloudellisen yhteistyön kasvunäkymät ovat hyvin suotuisat, mutta niiden toteutuminen edellyttää määrätietoista työtä niin monen- kuin kahdenvälisestikin. Itämeren alueen yhteistyö on tiivistynyt ja tehostunut viime vuosina. Tärkeä virstanpylväs oli Visbyn pääministerikokous vuosi sitten. Edessämme on suuria haasteita alkaen ympäristönsuojelusta aina telekommunikaatioon ja infrastruktuurin parantamiseen. Haluan myös korostaa sujuvien liikenneyhteyksien merkitystä, missä yhteydessä Via Baltica -projekti on olennaisen tärkeä.

Erityisen tärkeätä on ollut EU:n voimistuva sitoutuminen Itämeri-yhteistyöhön. Suomen tavoitteena on ollut sen nostaminen EU:ssa samaan asemaan kuin Välimeri-yhteistyö, jolle me puolestamme annamme tukemme. Meidän edessämme on visio, jossa Itämeren rannikko on asiallisesti EU-aluetta.

Kahdenvälinen yhteistyömme on edennyt myönteisesti ja vakaasti sitä mukaa kuin Puolan demokratia ja markkinatalous ovat vakiintuneet ja reformipolitiikka tuottanut tuloksia. Suhteet ovat vilkkaat sekä hallitustasolla että parlamenttien välillä. Potentiaalia yhteistyön laajentamiseen on enemmänkin ja integraatio tuo niihin uuden tärkeän lisän. Minua ilahduttaa suomalaisten yritysten kasvanut kiinnostus Puolan markkinoihin ja investointimahdollisuuksiin. Puola on selvästi suurin vientikohteemme Keski-Euroopassa. Investoinnit ovat Suomen kokoon nähden hämmästyttävän suuret. Toivon, että vierailuni avulla saamme lisää vauhtia taloussuhteisiimme. Mukanani seuraa korkeatasoinen Suomen talouselämän valtuuskunta, joka osallistuu huomenna järjestettävään suomalais-puolalaiseen talousseminaariin Varsovan kuninkaanlinnassa.

Kulttuurivaihtoa tulisi edistää nykyistä enemmän, sillä kansalaisemme tietävät sittenkin vielä liian vähän toisistaan. Saavutuksemme ansaitsevat lisää näkyvyyttä ja tunnettavuutta molemmissa maissa. Työ on siinä mielessä otollista, että kansojemme välillä on perinteistä ja aitoa kiinnostusta ja sympatiaa. Eurooppa ja Itämeri yhdistävät meitä.

Suomi ja Puola kohtaavat luottavaisesti uudet haasteet muuttuvassa Euroopassa. On luotava rauhanomainen, kansalaisten Eurooppa. On osoitettava tie tulevaisuuteen, ei jäätävä menneisyyden jalkoihin.

Herra Presidentti, Rouva Kwasniewska,

Arvoisat Rouvat, Hyvät Herrat,

Haluan nostaa maljan Presidentti ja Rouva Kwasniewskin terveydeksi, Puolan kansan menestykseksi sekä Suomen ja Puolan suhteiden edelleen kehittämiseksi.