TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE
SAK 90 VUOTTA - SAK:N VALTUUSTON JUHLASSA KILJAVALLA 24.05.1997

SUOMI EUROOPPALAISESSA MURROKSESSA

- KANSAKUNNAN VAHVUUSTEKIJÄT

Minulle tuottaa suurta mielihyvää saada osallistua tähän SAK:n 90-vuotisjuhlatapahtumaan. Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida ymmärtää ilman ammattiyhdistysliikkeen ja muiden kansanliikkeiden vahvaa panosta sen luomisessa ja kehittämisessä. Näin tulee olemaan jatkossakin.

Suomi on rakennettu hyvinvointiyhteiskunnaksi kovalla työllä. Ammattiyhdistysliike on taannut sen, että työn tulokset jakautuivat oikeudenmukaisemmin koko yhteiskuntaan, työn tekijöille.

Tulen juuri Afrikasta, missä kehitys on monin paikoin vasta alussa. Suomi on monille Afrikan maille kaukainen unelma hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuudesta. Olin ylpeä voidessani esitellä afrikkalaisille ystävilleni oman maani saavutuksia yhtään ongelmiamme peittelemättä. Tuo valtava manner on Euroopan välittömässä läheisyydessä. Meille ei ole samantekevää, mitä siellä tapahtuu. Olemme askeltamassa globaalia aikakautta kohti. Emme voi siinä eristyä. Vain yhteistyöllä voimme ratkoa edessäolevat ongelmat niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Suomen voima ei ole ollut yksipuolisesti suurissa taloudellisen pääoman kasautumisissa tai luonnonrikkauksissa. Todellinen voimamme on omassa kulttuurissamme, sen tasa-arvoisessa perinteessä ja osaamisessamme. Sivistyksen voimalla murtauduimme kansakuntien joukkoon viime vuosisadalla. Tämä loi edellytykset poliittiselle ja ammatilliselle järjestäytymiselle vuosisadan vaihteessa.

Suurlakko 1905 merkitsi yhtä kansallista käännekohtaa: suomalaiset loivat tuolloin yhtenäisen rintaman etujensa ajamiseen. Tuo yhtenäinen rintama kesti myös 1939 ja 1944. Se kestää tänäänkin, Euroopan suuressa käännekohdassa.

Näistä tekijöistä - sivistyksestä, osaamisesta, yhteistyöstä sekä yhteisvastuusta - ovat muodostuneet kansakuntamme todelliset vahvuustekijät. Näille tekijöille rakentuu selviytymisen tie myös uuden vuosisadan kynnyksellä.

Eurooppa on jälleen historiallisessa käymistilassa. Onneksemme kyse on pääosin rauhanomaisesta kehityksestä. Sotilaallista voimaa ei käytetä entiseen tapaan heikompien alistamiseksi, vaan yhä enemmän rauhan turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Me voimme nyt siirtää voimavaroja aiempaa enemmän taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Tämän päivän eurooppalaisen murroksen tausta on maailmanlaajuisissa tekijöissä: on syntymässä eri mantereista muodostuvia talous- ja valuutta-alueita sekä maailmanlaajuiset pääoma- ja sanottakoon vaikka osaamismarkkinat. Kylmän sodan jälkeen olemme päässeet purkamaan Euroopan poliittista, sotilaallista ja taloudellista kahtiajakoa ja luomaan uutta eurooppalaista yhteistyöjärjestelmää. Helsingissä maaliskuussa pidetty Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien huippukokouksen merkitys oli siinä, että Euroopassa päästiin jälleen yhteistyön vakaalle uralle. Suomi ja koko Eurooppa on tästä hyötynyt.

Maamme kannalta kahtiajaon purkautuminen ja liittymisemme Euroopan unioniin ovat olleet kiistattomasti myönteisiä, historiallisia tapahtumia. Olemme samalla voineet vahvistaa todellista itsenäisyyttämme ja kansainvälistä asemaamme. Olemme niissä päätöksenteon pöydissä, joissa ratkotaan Euroopan ja oman maamme tulevaisuutta. Tätä ei ole aina oikein ymmärretty. On edelleen niitä, jotka nähtävästi toivovat suoranaista paluuta kansallisvaltioiden kilpailuun. Toivon kuitenkin, että maassamme käytäisiin yhä enemmän keskustelua niistä taloudellisista, poliittisista ja turvallisuuspoliittisista näkökohdista, joita meneillään oleva eurooppalainen murros kannaltamme tarkoittaa. Meillä on hyvät perusteet katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen.

Osaltani haluan tässä puheenvuorossani korostaa meneillään olevan taloudellisen muutoksen merkitystä. Euroopan joka kolkassa pyritään uudistamaan taloutta kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tämä on välttämätöntä, koska meidän tulee parantaa merkittävästi Euroopan asemaa maailmanlaajuisessa kehityksessä. On sanottu, että monissa maissa Euroopan unionin alueella tehdään maailman parhaita 20. vuosisadan tuotteita. Kyse on kuitenkin siitä, mitä tarjoamme maailman yhdentyville markkinoille pian alkavalla 21. vuosisadalla.

Eurooppa on Aasian ja Pohjois-Amerikan ohella keskeinen taloudellinen ja poliittinen tekijä maailmassa. Vahva ja laajentuva Euroopan unioni luo maanosaan taloudellista ja sen myötä poliittista vakautta. Venäjän kehitys on edelleen taloudellisesti epävarmalla pohjalla. Euroopan unionin aikaansaama vakaus on tässäkin mielessä täysin välttämätöntä. Tällainen EU on hyvä kumppani Venäjälle. Meidän on ponnisteltava, että tämä kehitys ei häiriinny.

Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenvaltiot lähestyvät merkittävää ratkaisua: talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen toteuttamista ja yhteiseen valuuttaan siirtymistä. Talous- ja rahaliitossa yhdistyvät kaikki yhdentymisen perustavoitteet: hyvinvointia luova taloudellinen kehitys, turvallisuutta ja vakautta edistävä poliittinen yhteistyö sekä Euroopan maailmanlaajuisen aseman vahvistaminen.

Meidän on kuitenkin koko ajan pidettävä mielessä, että Euroopan kehittäminen on nimenomaan kansalaisten hyvinvoinnin kehittämistä ja tulosten täytyy myös näkyä kansalaisten tasolla. Tällä hetkellä kipein ongelma on työttömyys. Siksi sen ratkaiseminen on erityinen haaste eurooppalaiselle yhteistyölle.

Vakaa käsitykseni on, että siirtyminen yhteiseen valuuttaan palvelee Suomen ja suomalaisten etua.

Siirtyminen yhteiseen valuuttaan on osa eurooppalaisten sisämarkkinoiden kehittämistä ja sitä kautta hyvinvoinnin lisäämistä. Keinotekoiset esteet ja kynnykset väistyvät taloudellisen toiminnan tieltä, kun erillisiin valuuttoihin liittyvät kustannukset ja epävarmuudet poistuvat.

Talous- ja rahaliitto on lisäksi myös keino lisätä yleistä rahataloudellista vakautta ja vähentää spekulaatioiden merkitystä. Tämä on entistä tärkeämpää vapaiden pääomaliikkeiden aikana.

Voimme myös kysyä, minkä kokoinen talousalue voi vielä tehokkaasti puolustaa omaa valuuttaansa. Jos myös Ison-Britannian ja Italian kokoisten maiden valuutat ovat joutuneet spekulaatioiden kohteiksi, niin joutuuko pienempi maa jo tinkimään kohtuuttomasti muista tavoitteista oman valuutan puolustamisen hyväksi. Vakaaseen valuutta-alueeseen kuuluminen on siten taloudellisesti turvallisempi mahdollisuus.

Valuuttayksikön merkitys identiteettimme osana on lisäksi muuttunut. Sitä mukaa kuin fyysisen rahan merkitys vähenee sähköisen rahan rinnalla, vähenee myös oman rahayksikön merkitys kansallisena symbolina. Raha ei ole enää markka taskussa vaan tietokoneen tulostama rivi tiliotteessa. Rahajärjestelmällä on välinearvoa, ei itseisarvoa.

Maailmantaloudesta on tulossa seuraavassa vaiheessa lähinnä kolmen vaikutusvaltaisen valuutan alue. On parempi, että dollarin ja jenin rinnalla on eurooppalainen valuutta, joka on myös meidän oma rahamme, kuin että se olisi vain yhden Euroopan valtion hallinnassa. Yhteisen rahan aikakaudella yksikään maa ei voisi Euroopan sisällä määräillä muita oman rahansa avulla.

Jotta talous- ja rahaliitosta ei tulisi pelkkä rahaliitto, on tärkeää, että Euroopan unionin jäsenmaat kehittävät myös talouspoliittista yhteistyötään. Suhdannevaihtelut kuuluvat talouden luonteeseen. On siten yhteinen eurooppalainen asia, että selviämme kunnialla eteemme mahdollisesti tulevista laskusuhdanteista ja pidämme yllä taloutemme tervettä pohjaa. On haettava yhteisiä ja kansallisia toimia, jotta vaihtelut olisivat mahdollisimman loivia.

Tämän vuosikymmenen alun kokemukset ovat opettaneet meille karvaasti, kuinka kalliiksi korkeat korot ja äkilliset valuuttakurssien heilahtelut tulevat sekä vientiteollisuudelle, kotimarkkinoille, pienyrityksille että tavallisille kotitalouksille.

Olemme viime aikoina voineet vihdoin nauttia alhaisista koroista ja vakaasta taloudesta. Tämä on johtunut tietysti hyvin paljon julkisen taloutemme tervehdyttämisestä, mutta yhtä lailla myös pitkäaikaisesta tuloratkaisusta. Myönteistä korkokehitystä on tukenut myös se, että rahamarkkinat olettavat Suomen liittyvän ilman viiveitä talous- ja rahaliittoon. Olemme siis hyötyneet rahaliitosta jo ennen sen syntymistä.

Itse olen arvioinut näitä kysymyksiä hyvin pitkälle siltä kannalta, miten eri toimet vaikuttavat uusien työtilaisuuksien syntymiseen. Yhteiseen rahaan siirtyminen merkitsee suurta pelisääntömuutosta yhteiskunnassa, myös työmarkkinoilla. Inflatorinen hinnoittelu yrityksissä, puumarkkinoilla tai työmarkkinoilla johtaa suoraan suomalaisen tuotannon menekkivaikeuksiin ja sitä kautta työpaikkojen menetyksiin.

Kaikkien toimijoiden aito sitoutuminen matalaan inflaatioon on ratkaisevaa yhteisen rahan käytössä. Samalla on selvää, että tämä sitoutuminen mitataan todellisissa teoissa niin yrityksissä, julkisen vallan päätöksissä kuin työmarkkinoillakin. Tässä mielessä teidänkin nyt käynnistynyttä olevaa keskustelua seuraavasta tuloratkaisusta seurataan tarkasti ja sillä on merkitystä.

Miten onnistunut päätös talous- ja rahaliittoon siirtyminen suomalaisten kannalta on, riippuu osaltaan myös siitä, tiedostavatko keskeiset toimijat pelisääntömuutosta, osataanko uusiin pelisääntöihin varautua.

Varautumisessa yhteiseen rahaan meillä ei ole kansainvälisessä vertailussa mitään hävettävää. Suomessa on varsin lyhyessä ajassa käynnistynyt laaja ja monipuolinen EMU:n vaikutuksia arvioiva keskustelu. Mukana ovat niin asiantuntijat kuin tavalliset kansalaiset ja poliittiset päättäjät.

Tulevaisuuteen varautumisen kannalta on merkittävää, että työmarkkinajärjestöt saattoivat yhdessä hahmotella EMU-pelisääntöjä tuoreella kannanotollaan. Työmarkkinoiden kykyä hakea vaikeistakin asioista yhteistä käsitystä pidän kiistatta yhtenä suomalaisena vahvuutena - kansallisena menestystekijänämme.

Suomalaisten suuri vahvuus on ollut kyky tärkeillä hetkillä koota kansakunnan voimat yhteiseen päätöksentekoon. Siksi pidän tärkeänä, että talous- ja rahaliittoa koskevaan päätökseen haetaan mahdollisimman suurta hyväksymistä - niin poliittisessa kuin laajemmassakin mielessä. Tätä palvelee niin hallituksen taholta esitetty keskusteluvalmius opposition kanssa, työmarkkinoilla tehdyt suuntaa-antavat toimet kuin muidenkin yhteiskunnallisten etujärjestöjen rakentava osallistuminen valmisteluun.

Käytävässä keskustelussa myös epäilijöillä, kriitikoilla kuten vastustajillakin on oma tärkeä tehtävänsä. Näin turvataan se, ettei yksikään tärkeä kanta ja näkökulma jää huomiotta. Hyvästä keskustelusta syntyy hyvää politiikkaa.

Tarvitsemme yhä enemmän ihmisten osaamista.

Jotta Suomi voisi tarjota jokaiselle työhaluiselle työtä ja selviytyä tulevista suhdannevaihteluista kunnialla, tarvitsemme yhtäaikaa huolehtimista talouselämämme perinteisistä vahvuuksista ja uusien tukijalkojen luomista.

Metsään ja metalliin nojaaminen ovat monessa mielessä luoneet suomalaisen hyvinvoinnin. Näilläkin alueilla on vielä paljon mahdollisuuksia. Metsä pysyy meidän luonnollisena vahvuutenamme, onhan se uusiutuva luonnonvara, jonka jalostamisessa on vielä paljon tehtävissä. Miksi viedä puuta sahatavarana ulos ja ostaa se takaisin moninkertaisella hinnalla valmiina huonekaluina? Metalliosaaminen meillä on vahvaa ja tälläkin alueella verkostuva osaaminen ja yritysten sisäinen yhteistyö tarjoaa uusia näköaloja.

Metsä- ja metalliteollisuuden rinnalla on kehitettävä tietoyhteiskuntaan liittyvästä yritystoiminnasta kansantaloutemme kolmas tukijalka. Siihen meillä on poikkeuksellisen suotuisat mahdollisuudet.

Palvelualojen työllistävät näkymät ovat hyvät. Taloutemme kolmea tukijalkaa täydentävä kasvuala löytyykin palveluista sekä niin sanotusta talouden kolmannesta sektorista. Palveluelinkeinoilla myös vientinäkymät ovat lupaavia.

Uusien työpaikkojen synnyttäminen pysyy lähivuodet talous- ja yhteiskuntapolitiikan suurimpana haasteena. Miten estämme syrjäytymisen ja voisimme käyttää kaikkea sitä suomalaista osaamispotentiaalia, jonka osana on tänäänkin työtä vailla olevien kanssaveljien ja -sisarten joukko.

Tähän haasteeseen näen kolme suomalaista vahvuutta: osaamisen, yhteistyön ja yhteisvastuun. Osaamista tarvitsemme jokaiselta työntekijältä. Kykyä yhteistyöhön tarvitsemme työpaikoilla, yrityksissä ja työmarkkinoilla kokonaisuudessaan. Halua yhteisvastuuseen tarvitsemme jokaiselta päättäjältä ja jokaiselta työssäkäyvältä.

Osaamisemme nojautuu hyvin toimivaan, elämänpituiseen ja laaja-alaiseen koulutukseen. Koulutus on jokaisen luovuttamaton oikeus hyvässä yhteiskunnassa.

Työelämän sisäisen yhteistyön edistämisessä meillä on vielä paljon tehtävää. Yhteistyössä on viime kädessä kysymys työntekijöiden kykyjen hyödyntämisestä tarjoamalla vaikuttamisen väyliä.

Myös työmarkkinoiden sopimustoiminta voi tässä toimia suunnannäyttäjänä. Keskinäiseen luottamukseen perustuva työehtosopimustoiminta, jossa tarjotaan mahdollisuus myös paikalliseen sopimustoimintaan osana työehtosopimuksia, voi olla jatkossakin yksi vahvuustekijöistämme. Tällä alueella Metallin työmarkkinaosapuolet ovat tehneet esimerkillistä työtä, joka on varmasti jo tänään yksi alan kasvun menestystekijä. Metallin sopimuksissa on onnistuttu yhdistämään yrityksille tarpeellinen jousto ja työntekijäin turvallisuus tavalla, josta kaikki hyötyvät.

Suomessa ei ole tapahtunut peruuttamatonta jakoa työssäkäyvien ja työtä vailla olevien välillä. Työmarkkinat ovat toimineet niin, että joka toinen työtön on voinut saada vuoden aikana työtä. Tuoreimmat tiedot kertovat, että pitkäaikaistyöttömyyden kasvu ensin pysäytettiin ja nyt on käännetty laskuun. Siinä on paljon ansiota Suomessa omaksutulle aktiiviselle työvoimapolitiikalle. Ansio kuuluu siitä myös työministeri Liisa Jaakonsaarelle, joka hyvin vaikeassa tilanteessa on osoittanut päättäväisyyttä ja joka henkilökohtaisesti on vahvasti myötäelänyt suomalaisen työttömyyden ongelman ratkaisemista .

Eri puolilla maata työttömät ovat järjestöissään ja esimerkiksi osuustoiminta-aloitteellisuudessaan toimineet kiitettävästi työttömyyden torjumiseksi.

Työllisyystalkoita on jatkettava. Siihen olen myös itse sitoutunut. Ei ole kuitenkaan olemassa vain yksinkertaisia tai helppoja ratkaisuja.

Työssäkäyvien solidaarisuus johti nyt voimassaolevaan tuloratkaisuun. Siitä on syytä antaa työmarkkinaosapuolille koko yhteiskunnan tunnustus. Tehty tuloratkaisu on ollut tärkeä tekijä talouden kasvun turvaamisessa.

Tuloratkaisu on sinänsä yksi talouskasvun avaintekijöistä. Tänä vuonna pääsemme ensimmäistä kertaa Matti Pekkasen työryhmän tavoitteeksi asettamaan viiden prosentin kasvuvauhtiin, mikä oli edellytys työttömyyden puolittamistavoitteelle. Tärkeää myös on, että työllisyyskehitys on paranemassa.

Olemme tuloksia tuottavalla tiellä. Nyt on tärkeää, että ajomiehet eivät hellitä kesken matkaa. Toivon, että työmarkkinaosapuolet jatkavat tällä yhteisvastuun tiellä. Sillä tiellä saadaan suomalaiset työllistetyiksi. Sitä tietä kulkemalla työmarkkinajärjestöt saavat kansalaisten vankan tuen.

Vietämme tänä vuonna itsenäisyytemme 80-vuotisjuhlaa. Muiden suurten murrosten tavoin myös valtiollinen itsenäistyminen vaatii aina edelläkävijöitä, jotka rohkenevat katsoa tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti, kaavoihin kangistumatta.

Kesällä 1917 Suomen ammattijärjestön puheenjohtaja Oskari Tokoi oli yksi sellainen edelläkävijä. Hän oli tuolloin maailman ensimmäinen työväestön puolueesta noussut pääministeri, jota suuriruhtinaskunnassa tosin kutsuttiin vielä senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hänen ennakkoluulottomuutensa tuli esiin, kun hän yhtenä ensimmäisistä valtiollisista vaikuttajista ryhtyi eduskunnan edessä pitämässään linjapuheessa puhumaan Suomen täyden itsenäisyyden puolesta:

"Meidän tarkoituksemme tähtää paljon edemmäksi. Suomen kansan ja Suomen eduskunnan tarkoitus on Suomen itsenäisyyden ja vapauden saavuttaminen, sellaisen itsenäisyyden, joka vastaa Suomen kansan arvoa kansakuntien joukossa; joka vastaa sitä asemaa, mikä meillä kulttuurikansana tulee olla."

Puoli vuotta myöhemmin voitiin antaa Suomen itsenäisyysjulistus.

Nyt, 80 vuotta maamme itsenäistymisen ja 90 vuotta SAK:n perustamisen jälkeen, olemme jälleen historiallisessa käännekohdassa. Olemme siirtymässä monella tavoin kokonaan uuteen aikakauteen. Tähän murrokseen valmistautumisessa voimme ottaa oppia SAK:n syntyaikojen yhteiskunnallisesta ilmapiiristä: meidän täytyy olla valmiita radikaaleihinkin uudistuksiin ja meidän täytyy rohkeasti luottaa vapaan kansalaistoiminnan voimaan. Nytkin vahvuustekijöinämme ovat osaamisemme, yhteistyökykymme ja yhteisvastuullisuus.

Olemme entistä tiiviimmin osa eurooppalaista ja maailmanlaajuista kehitystä kaikilla elämän alueilla. Tavoitteemme ei silti ole muuttunut: Suomi, jossa on hyvä elää ja tehdä työtä.