TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAARI HELSINGIN YLIOPISTON FILOSOFISEN TIEDEKUNNAN PROMOOTIOTILAI- SUUDESSA 30.5.1997
Herra Promoottori
Arvoisat kutsuvieraat
Ärade inbjudna gäster
Ladies and Gentlemen
Meine Damen und Herren
Kunniatohtoreiden puolesta kiitän siitä kunniasta, jonka 357-vuotias Helsingin Yliopisto ja sen filosofinen tiedekunta on meille suonut kutsumalla ja vihkimällä meidät kunniatohtoreiksi. Annamme tälle huomionosoitukselle sille kuuluvan suuren arvon.
Kiitän myös Teitä, Herra Promoottori, ja Teitä, tohtori Hannu Tiitinen, kunniatohtoreille ja minulle henkilökohtaisesti osoittamastanne arvostuksen sanoista.
Onnittelen tänään promovoituja nuoria tohtoreita. Te olette tänään saavuttaneet vaativien akateemisten opintojen korkeimman tason. Toivotan teille menestystä tulevissa tehtävissänne ja toimissanne. Akateemisen yhteisön tulee vastata tieteen ja yhteiskunnan asettamiin alati muuttuviin vaatimuksiin, tukea ja innoittaa henkistä ja aineellista edistystä. Tässä tehtävässä uskon teillä olevan paljon annettavaa yhteiseksi hyväksi Helsingin Yliopiston pitkien ja kunniakkaiden perinteiden hengessä.
På hedersdoktorernas vägnar framför jag vårt hjärtliga tack till Helsingfors Universitet och dess filosofiska fakultet. Jag tillkännager vår stora uppskattning och glädje över den värderade akademiska utmärkelsen som tillerkänts oss idag.
On behalf of the doctors honoris causa I have the pleasure and priviledge of expressing and extending to the University of Helsinki celebrating its 357th Anniversary and to the Faculty of Philosophy our appreciation and gratitude for the honour bestowed upon us in the form of the highest academic distinction. I also wish to thank our host and Dr. Hannu Tiitinen on their eloquent words of praise.
Omasta ja kunniatohtoreiden puolesta esitän vielä Helsingin Yliopistolle, sen johdolle, akateemisille ja muille työntekijöille sekä opiskelijoille parhaat onnen ja menestyksen toivotukset työssä maan ja kansan parhaaksi sekä tieteen ja tutkimuksen hyväksi.
Haluan lisäksi käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja muutamalla sanalla arvioida yliopiston tehtävää ja merkitystä tässä ajassa.
Ensin muutama sana suomalaisille läsnäolijoille. Me olemme tottuneet ottamaan annettuina sellaiset asiat kuin "akateeminen vapaus" ja "yliopistojen autonomia". Tultuani valituksi tasavallan presidentiksi kohtasin konkreettisesti yhden ristiriitaisen perinteen: presidentti nimitti Suomessa edelleen suurimman osan professoreista. Voin vakuuttaa, että juuri professoreiden nimittämisissä olen tuntenut aikamoista hämmennystä. Mielestäni yliopistojen tärkeää autonomiaa vahvistaisi se, että professorien nimittäminen olisi muun kuin poliittisen toimijan --millainen presidenttikin Suomessa on -- vastuulla.
Tällä en halua paeta tietenkään vastuutani sinänsä. Haluaisin kylläkin lisätä yliopistojen vastuuta, ja itsenäisyyttä, omista nimityksistään. Tätä vastuuta onkin voitu viime aikoina lisätä. Suunta on selvä.
Sitten muutama sana kaikille vieraille. Liittyessään Euroopan unioniin Suomi sai monia etuja, joista yksi liittyy siihen, että suomalaiset opiskelijat pääsevät aiempaa helpommin tai ainakin halvemmin kustannuksin opiskelemaan muihin EU-maihin. Olen varma, että tämä opiskelumahdollisuuksien laajentuminen hyödyttää koko Eurooppaa. Ei tule myöskään unohtaa niitä yhteisiä taloudellisia voimavaroja, joita EU jäsenmailleen tarjoaa koulutukseen ja tutkimukseen.
Yliopistoyhteisöjen vuorovaikutus Euroopan tasolla ja maailmanlaajuisesti on nyt välttämätöntä. Tässä muutoksen ajassa tarvitsemme kulttuurien kohtaamisia, emme uusia kulttuurien välisiä rajalinjoja, niiden yhteentörmäystä.
Yliopistojen ilmapiiri, henkinen tila, on aina ratkaiseva sen suhteen, miten muu yhteiskunta kehittyy. Yliopistojen perusajatus oli yhdistää ihmisiä tieteen kautta. Ihanne oli universaalinen ja kriittinen, itsenäinen yksilö. Yliopistoilta edellytetään suuria keskustelun avauksia.
Helsingin yliopisto on yli kolmen sadan viidenkymmen vuoden ajan toiminut maamme keskeisenä henkisenä selkärankana. Tästä ajasta kahdeksankymmentä vuotta itsenäisessä Suomessa.
Uskon, että tämä luo hyvät lähtökohdat kohdata tulevien vuosien suuret haasteet.
Yhteiskunnan henkisenä selkärankana yliopiston tehtävä on vain korostumassa. Otan yhden omaa työtäni lähellä olevan esimerkin. Yliopistot kansainvälisenä verkostona olisivat luonteva foorum edistämään myös ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Elämme historiallisten murrosten aikaa. Suuriakin valtioita on nopeasti hajonnut, uusia valtioiden muodostelmia on syntymässä. Miten tässä selviämme ilman, että joutuisimme ensi vuosisadalla toistamaan tämän vuosisadan virheet.
Vanhoilla eväillä ei vuosisadan yli taideta päästä. Kuulutan kotimaiseen julkisuuteen tässä mielessä vahvaa ylopistollista panosta.
Olen kiitollinen siitä, että olen tänään saanut olla yhteisessä akateemisen vapauden valtakunnassa. Toivon, että tästä päivästä ja illasta tulee sen tradition parhaiden perinteiden mukainen tapahtuma. Ja toivotan teille kaikille omassa toiminnassanne parasta menestystä.