TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE PUOLUSTUSVOIMIEN LIPPUJUHLAN PÄIVÄNÄ VALTAKUNNALLISESSA PARAATISSA
Helsingissä 4.6.1997

Sotilaat

Puolustusvoimat juhlistaa itsenäisyytemme kahdeksattakymmenettä juhlavuotta paraatilla tällä perinteisellä paikalla. Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä muistamme sotiemme veteraaneja, kaikkia niitä miehiä ja naisia, jotka puolustusvoimien riveissä pelastivat Suomen itsenäisyyden runsaat puoli vuosisataa sitten.

Historia on kovalla tavalla opettanut meille, että itsenäisyyttä ei voida rakentaa vankalle pohjalle, ellei sitä olla valmiita asein puolustamaan. Valmius turvata kansakunnan vapaus ja itsenäisyys tarvittaessa sotilaallisin keinoin on itsenäisen valtion tunnusmerkki. Suorituskykyiset puolustusvoimat, joihin kansalaiset voivat luottaa, luovat vakautta, turvallisuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Talvisodassa ja kesällä 1944 puolustusvoimat kesti äärimmäisin ponnistuksin ja uhrauksin ylivoimaisen hyökkääjän iskut. Sotilaiden hankkima torjuntavoitto teki mahdolliseksi sen, että maan poliittinen johto saattoi neuvotellen irrottaa Suomen sodasta. Maatamme ei miehitetty. Suomalaiset eivät menettäneet yhteiskuntajärjestystään, elämänmuotoaan eikä itsekunnioitustaan. Puolustusvoimat turvallisuuspolitiikan välineenä antaa tulevaisuudessakin valtionjohdolle toimintavapauden ja mahdollisuuden tehdä itsenäisiä valintoja.

Turvallisuuspolitiikkamme keskeinen perustekijä on uskottava itsenäinen kansallinen puolustus. Puolustuskyvyn, joka tukee nykyistä linjaamme - sotilaallista liittoutumattomuutta, tulee muodostaa uskottava kynnys sotilaallista voiman käyttöä ja sillä uhkaamista vastaan.

Kylmän sodan aikainen turvallisuusjärjestys nojautui vaaralliseen sotilaalliseen vastakkain asetteluun, mikä ohjasi myös Suomen puolustussuunnittelua ja puolustusvoimien kehittämistä. Suursodan vaara on väistynyt. Kehitys on kuitenkin tuonut mukanaan yhteiskunnallisten muutosten, paikallisten ja alueellisten kriisien sekä uusien turvallisuusongelmien luomaa epävakautta. Kriisien muuttuminen vaikuttaa asevoimien rakenteeseen ja käyttösuunnitelmiin. Turvallisuuskehitys korostaa tarvetta lisätä myös oman puolustusjärjestelmämme joustavuutta ja kykyä vastata tilanteen muutoksiin. Osaa puolustusvoimistamme on pakko kehittää yleisen kehityksen mukaisesti panostamalla määrän sijasta laatuun.

Valtioneuvoston tuore selonteko, jonka eduskunta on juuri hyväksynyt, antaa suuntaviivat puolustusvoimiemme pitkäjänteiselle kehittämiselle. Puolustuksen uudistamista - mihin liittyvät eräiden varuskuntien lakkauttamiset - eivät ole niinkään sanelleet säästötarpeet, vaan ne ovat vastaus muuttuneeseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.

Maanpuolustus ei ole tietenkään puolustusvoimien yksinoikeus, vaan edellyttää myös tulevaisuudessakin koko kansan panosta. Suomalaisten maanpuolustustahto on perinteisesti ollut erittäin luja ja vastaa hyvin itsenäisen ja uskottavan puolustuksen haasteeseen. Mielipidemittausten mukaan kansalaisten valmius puolustaa maataan on Suomessa korkeimpia maailmassa. Varusmiesikäluokasta suurempi osa suorittaa varusmiespalveluksen kuin juuri missään Euroopan maassa. Tyydytyksellä olen todennut, että puolustusvoimia pidetään Suomessa yhtenä kaikkein luotettavimpana instituutiona. Kansalaiset kokevat puolustusvoimat omakseen. Nämä arvot ovat arvokkaita asioita, joita on syytä vaalia. Päävastuu Suomen puolustamisesta on aina suomalaisilla itsellään. Sitä ei kukaan puolestamme hoida.

Olen vakuuttunut siitä, että puolustusvoimat kykenee vastaamaan edessä oleviin haasteisiin. Sillä on toimiva perusjärjestelmä, valtiovallan ja kansalaisten vankka tuki sekä motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilöstö.

Paraatijoukot

Kohottakaamme kolminkertainen eläköön-huuto Isänmaalle.