Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE ISLANNIN PRESIDENTIN
ÓLAFUR RAGNAR GRÍMSSONIN JA ROUVA GUDRÚN KATRÍNIN KUNNIAKSI

JÄRJESTETYILLÄ JUHLAPÄIVÄLLISILLÄ PRESIDENTIN LINNASSA 26.08.1997

Iloitsen suuresti saadessani omasta ja puolisoni puolesta toivottaa Teidät, herra presidentti ja rouva Gudrún Katrín, sydämellisesti tervetulleiksi Suomeen. Arvostettuina vierainamme ovat tänä iltana myös Islannin ulkoministeri sekä presidentin seurue.

Meille on suuri kunnia, että Islannin presidentti halusi tulla valtiovierailulle tänne niin pian astuttuaan korkeaan virkaansa. Tämä korostaa niitä erinomaisia suhteita, jotka ovat jo pitkään vallinneet Islannin ja Suomen välillä samoin kuin myös Pohjoismaitten kesken.

Meillä on myös aihetta vilpittömään iloon Islannin avattua oman suurlähetystönsä Suomessa. 50 vuotta sitten, elokuun 15 päivänä 1947, solmimme viralliset diplomaattisuhteet maidemme välillä.

Yhteistyömme ulottuu tosin ajassa paljon kauemmas taaksepäin ja on koostunut kulttuuriin liittyvistä, poliittista sekä taloudellisista osasista.

Rohkenen väittää, että olemme tunteneet toisemme jo lähes 1000 vuoden ajan. En tietenkään viittaa mihinkään vähäisempään kuin islantilaiseen Snorri Sturlusoniin, joka suuressa historiallisessa teoksessaan Heimskringla kertoo Olavi Pyhästä. Vuonna 1030 hän tapasi Stiklestadissa miehen, joka oli pukeutunut taiottuun suomalaiseen porontaljaan. Mahdollisesti kuningas yritti lyödä miehen ritariksi, kun hän miekallaan löi miestä hartioihin, mutta tämä ilmeisesti ymmärrettiin väärin. Kuninkaan miekka ei pystynyt pureutumaan suomalaisen porontaljan läpi, ja lopulta Olavi Pyhä tapasi taistelun tuoksinassa kohtalonsa.

Mitä oppeja historiasta voikin ammentaa, voimme tästä tapauksesta tehdä ainakin yhden johtopäätelmän. Teräväkatseinen Snorri - yksi maailmankirjallisuuden suurista runoilijoista - tiesi Suomen olemassaolosta paljon ennen kuin meidät oikeastaan tunnettiin kansakuntana. Kyllä tätä kelpaa muistella.

Suomi ja Islanti ovat aina lähestyneet toisiaan vain rauhanomaisissa tarkoituksissa. Teidän vierailunne, presidentti Ólafur Ragnar ja rouva Gudrún Katrín, tuo mieliimme ikimuistoiset päivät kahden Islannin-vierailumme aikana, ennen kaikkea Thingvellirissä vallineen tunnelman vietettäessä Islannin itsenäisyysjulistuksen 50-vuotismuistojuhlaa tuolla vanhalla käräjäpaikalla. Lumouduimme myös tarunomaisesta maisemasta laajoine lakeuksineen, sinertävine vuorineen, missä "tuuli sukii takkuista ruohikkoa" siteeratakseni vapaasti runoilija Lars Huldénia.

Islannin nykyiset saavutukset herättivät kunnioitusta keskuudessamme. Näimme kansan, joka ei säästellyt vaivojaan kehittäessään yhteiskuntaansa. Puolisoni kanssa sain todeta, kuinka uusimpaan teknologiaan ja vanhoihin saagoihin tartuttiin samalla hellittämättömällä innostuksella. Islantilaisten luonteenomainen ystävällisyys on periytynyt sukupolvelta toiselle. Hávamal muistuttaa meitä siitä, että "ystävällesi tulee sinun olla ystävä ja lahjaan lahjalla vastata". Onnellinen on se kansa, joka kuuntelee vanhoja viisauksia, niin kuin Islannissa tehdään.

Historian saatossa on Suomen ja Islannin kansat saatettu monien koettelemusten eteen. Molemmat ovat osoittaneet olevansa selviytyjiä. Ehkä juuri tämä on luonut kansoillemme samankaltaisen elämänasenteen. Se on tuonut suomalaiset ja islantilaiset lähemmäksi toisiaan. Puhumme samaa kieltä, vaikka käytämmekin eri sanoja.

Monien yhteisten piirteiden joukosta tahdon kiinnittää huomiota siihen, että Suomen metsät ja Islannin runsaat kalavedet pystyttiin valjastamaan kansakuntien hyvinvoinnin lähteiksi vasta maailmankaupan kehittymisen myötä. Tässä on selvä samankaltaisuus ja lähtökohta dynaamiselle teknologiselle kehitykselle molemmissa maissa. Ilman sitä emme pystyisi ylläpitämään hyvinvointiamme.

Maantiede ei rajaa kulttuuria. Suomi ja Islanti ovat molemmat eurooppalaisia kansakuntia. Olemme suuntaamassa uuteen aikakauteen. Kun nykyisin luomme katseen rajojemme ulkopuolelle, voimme havaita kehityksen, joka näyttää selvästi aiempaa toiveikkaammalta. Eurooppa, joka aiemmin oli pirstoutunut ja poliittisen sekä sotilaallisen valtakamppailun repimä, on kokenut uudestisyntymisen, jota leimaavat lisääntynyt yksimielisyys, ennakkoluulottomuus sekä yhteistyö. Eurooppa ei ole koskaan ollut niin demokraattisesti suuntautunut kuin nykyään. On osoittautunut, että on vaikea lietsoa tyytymättömyyttä tätä kehitystä vastaan.

Demokratiaa ei ole, se on aina tehtävä. Te, arvoisa presidentti, olette aidosti kiinnostunut demokratiasta, sen kehittämisestä. Kylmän sodan aitausten kaataminen on antanut mahdollisuuden kansalaisyhteiskunnille, ei vain entisissä kommunistisissa yhteiskunnissa, vaan laajemminkin. Kysymys on siitä, miten yksilöllisyys ja yhteisvastuu yhdistetään, miten annamme poliittiselle toiminnalle uutta uudistuskykyä, muutostahtoa.

Riippumatta siitä, mitä yhteistyön muotoja Suomi ja Islanti valitsevat omien kansallisten tavoitteidensa pohjalta, toimimme molemmat niiden vapauteen ja demokratiaan liittyvien ihanteiden puolesta, jotka nyt valtaavat alaa Euroopassa. Kukaan ei voi muuttaa maailmaa yksinään, mutta voimme antaa oman panoksemme, oman innoituksemme, omat ajatuksemme ja kantaa osuutemme yhteisestä taakasta.

Toivon, että vierailunne Suomessa antaa teille hyvän kuvan maamme tavoista ja kansasta. Teidät vastaanotetaan kaikkialla tervetulleina ja korkeasti arvostettuina vieraina. Olen vakuuttunut siitä, että tulette tapaamaan monia Islannin-ystäviä, jotka usein eri tavoin ovat myötävaikuttaneet hyviin suhteisiimme.

---

Pyydän saada kohottaa maljan Islannin ja sen kansan hyvinvoinnille sekä Islannin presidentin ja rouva Gudrún Katrínin kunniaksi.