TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE KESKUSKAUPPAKAMARIN VALTUUSKUNNAN JA KANSAINVÄLISEN KAUPPAKAMARIN SUOMEN OSASTON SYYSKOKOUKSESSA 9.12.1997

FINLANDIA-TALOLLA

SUOMI TARVITSEE KILPAILUKYKYISTÄ ELINKEINOELÄMÄÄ

Aloitan lainauksella:

"On ruvettu yhä enemmän ajattelemaan, että tässä järjestelmässä, joka valmistaa tavaroita myytäväksi, yrittäjä ei voi tuottaa eikä kauppias myydä, ellei ostajapiiri yhä laajene ja voimistu, ellei kansan yleinen ja ennen kaikkea juuri suurten kansankerrosten ostokyky vahvistu ja lisäänny yhtä rintaa yrittäjien liiketoiminnan laajentumisen kanssa. Lisääntyvän tuotannon ja kaupan edellytyksenä on laajojen kansankerrosten, alimpia myöten, mahdollisimman suuri vaurastuminen ja näiden kansankerrosten elintason yhä huomattavampi ja jatkuva kohoaminen."

Edellä mainitut ajatukset esitti lähes 70 vuotta sitten pankinjohtaja J.K. Paasikivi puheessaan kauppakamariväelle tultuaan Turussa valituksi Keskuskauppakamarin puheenjohtajaksi. Tuolloin esitetty näkemys pitää yhä paikkansa, joskin meidän päivinämme suurten kansankerrosten ostokyvyn vahvistuminen ja lisääntyminen toteutuu korostuneesti oman maamme ulkopuolella esimerkiksi Aasian suurissa kasvukeskuksissa.

Tämä tosiseikka on omiaan korostamaan ulkomaankaupan lisääntyvää merkitystä. Meillä on oltava elinvoimaiseen elinkeinoelämään perustuvaa kilpailukykyistä tuotantoa, mikä puolestaan voi rakentua vain tasapainoisen julkisen talouden varaan. Vain taloudellisesti vahva ja omillaan toimeentuleva kansakunta voi olla kansainvälisen yhteisön täysivaltainen jäsen.

Suomen erityinen voimavara on liittynyt kykyymme sopia laajassa yhteisymmärryksessä talouspolitiikan perusratkaisuista. Vaikka elämme vieläkin osin velkarahoituksella, on julkisen talouden tasapaino jo näkyvissä. Maltilliset tulopoliittiset ratkaisut ja tiukka julkinen talous ovat lisänneet merkittävästi työssä käyvien kansalaisten ostovoimaa ja mahdollistaneet viime vuosien vakaan talouskasvun, matalan inflaation ja alhaisen korkotason. Samalla olemme voineet ylläpitää työttömien suhteellisen korkeaa sosiaaliturvaa.

Onnittelen työmarkkinaosapuolia saavutetusta tulopoliittisesta ratkaisusta. Neuvottelutulos osoittaa, että osapuolet ovat tunteneet vastuuta koko kansantalouden hyvinvoinnista. Jos tulos hyväksytään kattavasti koko työmarkkinakentällä, meillä on hyvät mahdollisuudet jatkaa talouden kasvu-uralla. Vetoan vakavasti kaikkiin asianomaisiin tämän lopputuloksen puolesta.

Suomalaisen teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky on säilynyt hyvänä ja teollisuuden perusasiat näyttävät olevan kunnossa. Vahvana jatkuneesta talouskasvusta johtuen työllisyys on oleellisesti parantunut, joskaan ei vielä riittävästi. Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa alueellisesti eikä ammatillisesti. Samanaikaisesti esiintyy sekä työttömyyttä että työvoimapulaa. Talouskasvu ei yksin riitä tämän ongelman poistamiseen, tarvitaan myös rakenteellisia uudistuksia.

Työntekijöiden ja yritysten edut ovat yhteiset: hyvän taloudellisen tuloksen tuottaminen. Hyvä taloudellinen tulos turvaa yrityksen kilpailukyvyn ja elinvoimaisuuden. Se varmistaa yrityksen työntekijöiden toimeentulon. Näin voidaan yhteiskunnan toiminta ja palvelut rahoittaa. Työllistymisen esteiden poistamiseen tarvittavat keinot tulee etsiä yhdessä. Niistä on nyt keskusteltava ennakkoluulottomasti.

Työnantajamaksujen ja palvelujen verotuksen korkea taso vaikeuttaa osaltaan työllistämistä ja vähentää palvelusten kysyntää. Sosiaaliturvan ja koulutuksen asianmukaista tasoa ei voida ylläpitää ilman riittäviä verotuloja. Verotuksen ja sosiaaliturvan rakennetta olisi voitava uudistaa siten, että pystymme turvaamaan sekä kilpailukykyisen ja tuottavan yritystoiminnan että asianmukaiset yhteiskunnan palvelut.

Yhteiskunnan tulee omilla toimenpiteillään kannustaa kansalaisia työnhakuun ja työntekoon. Työnteon on aina oltava taloudellisesti työttömyyttä parempi vaihtoehto ja työttömien syrjäytyminen on estettävä. Työtä haluavilla on oltava mahdollisuus tehdä palkkatyötä tai työllistää itsensä. Ja niille, jotka haluavat työllistää, on tarjottava siihen kohtuulliset mahdollisuudet.

Julkisen vallan on aina pystyttävä huolehtimaan yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, koulutuksesta, terveydenhoidosta sekä yhteiskunnan yleisten toimintapuitteiden ja perusrakenteiden ylläpidosta. Heikoimmista on aina huolehdittava, vahvat eivät yhteiskunnan huolenpitoa tarvitse.

Passivoivan hyvinvointivaltion aika on ohi. On aika omaksua elämänläheisemmän yhteiskunnan malli. Toimiva markkinatalous ja kehittyvät työmarkkinat tarjoavat puitteet inhimilliselle yhteiskunnalle, jonka menestys rakentuu keskeisesti kansalaisten omaan aloitteellisuuteen. Tuloksiin päästään vain, jos uudistuksiin mennään rohkeasti ja uskalletaan puuttua kaikkiin vanhentuneisiin rakenteisiin.

Monet keskeiset uudistukset sotien jälkeen on Suomessa toteutettu valtiovallan ja työmarkkinaosapuolten yhteistyöllä. Tämän mallin edut tiedetään. Nyt on katsottava, mitä uusi tilanne meiltä vaatii.

Talouden globalisaatio ja koulutustason nousu ovat muuttaneet ja muuttavat toimintaympäristöämme. Muutoksen haasteisiin vastaaminen vaatii välttämättä lisää joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Jäykät ja moniportaiset toimintamallit eivät vastaa ajan vaatimuksia. Yritysten ja niiden työntekijöiden on entistä enemmän otettava vastuuta omaa yritystään tai työpaikkaansa koskevien ongelmien ratkaisemisessa.

Muutokset ovat haaste nykyiselle työmarkkinajärjestelmällemme. Muutos voi olla joko hallittu tai omalla dynamiikallaan etenevä. Uskon kaikkien edun olevan, että muutokset ovat harkittuja ja hallittuja. Keskusjärjestöjen asiantuntemusta ja neuvotteluvoimaa tarvitaan jatkossakin, sillä työmarkkinajärjestelmä ei käy tarpeettomaksi. Tulevaisuudessa on kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa sopia yritys- tai työpaikkakohtaisesti nykyistä joustavammin ja asiantuntevammin entistä useammista asioista.

Hajautettu päätöksenteko on valtaamassa alaa. Entistä useammin toiminta ja päätöksenteko jakautuu luonnostaan useaan tasoon: paikalliseen, alueelliseen, valtakunnalliseen, eurooppalaiseen tai maailmanlaajuiseen tasoon. Monitasoisuus on voitava nähdä etuna eikä haittana: päätökset voidaan tehdä siellä, missä se kulloistenkin ongelmien ratkaisemiseksi on tehokkainta.

Kauppakamarijärjestö on osaltaan esimerkki hajautetusta päätöksenteosta: elinkeinoelämän yhteisistä eduista huolehditaan alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Malli on yksinkertainen ja toimiva. Se on syntynyt aidosta tarpeesta.

Euroopan unionin toiminnassa alueiden Eurooppa on ollut vahvasti mukana jo pitkään. Suomi on luomassa aloitteellaan EU:lle pohjoisen ulottuvuuden. EU:n laajat sisämarkkinat ja uusi yhteinen valuutta, euro, parantavat entisestään myös alueiden välisen yhteistyön edellytyksiä. Alueiden Eurooppa antaa sekä viranomaisille että yrityksille uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön. Samalla se osaltaan edistää yhteistyötä koko Euroopassa.

Päätösvallan hajauttaminen on Euroopan unionin suuri haaste. EU:n on otettava tämä haaste vakavasti vastaan. Läheisyysperiaatetta vahvistettiin Amsterdamin sopimuksessa ja muutoinkin unionin on otettava huomioon kansalaisten jokapäiväisen elämän tarpeet. Päätösvallan asianmukainen siirtäminen lähemmäksi kansalaisia on myös unionin etujen mukaista. Näin EU voi keskittyä sille varsinaisesti kuuluviin asioihin.

Globalisaatio yhdistyneenä teknologian kehitykseen muuttaa maailmantaloutta ja sen toimintoja. Avoimessa taloudessa Suomen ja sen yritysmaailman haasteet ovat aikaisempaa lukuisampia ja vaativampia, mutta vastaavasti myös toimintamahdollisuudet laajenevat.

Muutokset ravistelevat myös suomalaista elinkeinoelämää. Viime aikojen yritysjärjestelyt ovat olleet merkittäviä. Entistä vahvempia ja toimintakykyisempiä yrityksiä luovat järjestelyt ovat tervetulleita. Lisääntyvät investoinnit Suomeen vahvistavat osaltaan maamme kansantalouden rahoituspohjaa. Yritysten maailmanlaajuisen yhteistyön lisääminen on monella toimialalla selviytymisen suoranainen edellytys.

Usein kansalaisista saattaa tuntua, että monet asiat tehdään ensisijaisesti yritysten tarpeita ja toiveita toteuttaen. Yritys on yhtä kuin sen työntekijät. Tämän päivän yritystoiminnassa joudutaan entistä enemmän kiinnittämään huomio siihen, miten henkilökunta saadaan kiristyvässä kilpailussa motivoiduksi toteuttamaan yrityksen tavoitteita. Työpaikkaviihtyvyys on työelämän avainkysymys. Tässä ei ole kysymys vain rahasta, päinvastoin, kysymys on inhimillisen yhteiskunnan yhdestä perustekijästä. Tärkein optio on optio inhimillisiin työolosuhteisiin työpaikalla.

Innovatiivisuuteen perustuvat yritykset - etenkin PK-yritykset - ovat kansakunnan työllistämisen selkäranka. Suomen on oltava sekä kotimaiselle että ulkomaiselle yritystoiminnalle mahdollisimman houkutteleva sijoittumispaikka.

Avoimessa taloudessa yhteiskunnan mahdollisuudet yritysten tukemiseen kriisitilanteissa ovat varsin rajalliset. Yritysten tulee ensisijassa itse vastata omasta menestyksestään. Jokaisen yrityksen on itse huolehdittava markkinaosuuksistaan ja tuotekehittelystään. Yritysten on itse tunnettava vastuunsa omistajiaan ja työntekijöitään, mutta ennen muuta asiakkaitaan kohtaan.

Yrityksen menestyksen kannalta on viime kädessä ratkaisevaa sen kyky markkinoida tuotteitaan tai palveluitaan. Osaamme kyllä täällä Suomessa tuottaa hyviä tavaroita ja laadukkaita palveluksia, mutta siitä ei ole paljon apua, ellei myös markkinointi ole tehokasta. Markkinointi- ja palveluhenkisyyden edistäminen on koko yhteiskunnan asia.

Panostusta erityisesti kansainvälisen markkinoinnin tutkimukseen ja opetukseen on lisättävä. Vain hyvät valmiudet omaavat henkilöt voivat onnistua vaativilla globaaleilla markkinoilla.

Olen omalta osaltani pyrkinyt tekemään Suomea ja suomalaisia tuotteita tunnetuksi ympäri maailmaa. Tämä työ vaatii paljon aikaa ja vaivaa, mutta monessa tapauksessa presidentin myötävaikutus on avuksi markkinoille pääsyssä. Tätä toimintaa jatkan, sillä tuloksien näkeminen on ollut erittäin rohkaisevaa.

Vastuu markkinoinnista on meillä itsellämme. Viranomaisten ja yritysten on löydettävä markkinoinnissa asianmukaiset yhteistyömuodot, jotka sopivat yksiin kansainvälisten velvoitteiden ja EU-jäsenyyden vaatimusten kanssa. Markkinoinnissa emme saa unohtaa PK-yrityksiä, sillä erityisesti ne tarvitsevat tukea päästäkseen alkuun maailmanmarkkinoilla ja kasvaakseen uusiksi Koneiksi ja Nokioiksi - suomalaisen huippuosaamisen lippulaivoiksi.

Maailmantaloudessa yritykset kilpailevat keskenään, mutta valtiot kilpailevat yrityksistä. Tämä on luonnollista, koska investoinnit luovat työpaikkoja. Myös Suomi tavoittelee sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja.

Suomi on pyrkinyt valtion tukien vähentämiseen niin Euroopan unionissa kuin Maailman kauppajärjestössäkin. Pitkän päälle tukipolitiikka vääristää kilpailua ja hidastaa yritysten uudistumista ja vahvistumista.

Vakaa, turvallinen ja tehokas toimintaympäristö sekä vertailukelpoinen ja yrittäjän oikeusturvan takaava verotuskohtelu luovat edellytyksiä yritysten toiminnalle Suomessa. Lainsäädännön tulisi olla sellaista, että yritykset voisivat käyttää voimavarojaan mahdollisimman tehokkaasti varsinaiseen toimintaansa eli tuloksen tekemiseen. Verotuksen uudistamista ja verohallinnon kehittämistä on tässä tarkoituksessa vietävä tarmolla eteenpäin.

Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän suhteista keskustellaan varsin vilkkaasti. Suunnitelmatalouteen perustuvien järjestelmien sortuminen ja EU-jäsenyys asettivat keskustelun uusiin kehyksiin. Hallitukset pyrkivät kaikkialla parantamaan yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä. Asianmukaisen lainsäädännön merkitys elinkeinoelämän toimintaedellytyksille tiedostetaan laajasti.

Varsinkin pienet yritykset ovat arvostelleet lainsäädännön ja viranomaismenettelyjen monimutkaisuutta ja kustannuksia. Avoimen talouden oloissa kansallisen lainvalmistelun ja lainsäädännön korkean laadun tarvetta ei voi kylliksi korostaa. Suomen vähäisiä luonnollisia kilpailuetuja tulisi vahvistaa myös hyvän lainsäädännön keinoin mahdollisimman tehokkaasti. Kansallisessa ja unionitason säädösvalmistelussa tulisi aina asianmukaisesti selvittää myös sääntelyn taloudelliset ja yritystoiminnalliset vaikutukset. Säädösten valmistelijoiden olisi ymmärrettävä talouden vuorovaikutussuhteita.

Kaikissa merkittävissä hankkeissa olisi käytävä uudistuksen vaikutuksista avointa ja perusteellista keskustelua ja omaksuttava kokemusperäinen ja käytännön läheinen lähestymistapa. Vanhakantaista ja nykypäivänä useasti perusteetonta on kuvitella, että elinkeinoelämän ja kuluttajien välillä vallitsee aina vastakkainasettelu. Tyytyväinen asiakas on yrityksen tärkein kilpailuvaltti.

Globalisaatio nostaa esille myös liiketoiminnan kansainvälisesti sovittujen pelisääntöjen tarpeellisuuden. Maailmanlaajuista sähköistä kaupankäyntiä internetissä on mahdoton kansallisesti ja vaikea kansainvälisestikin säännellä. Tällaisen toiminnan osalta joudutaan enenevässä määrin turvautumaan yritysten omaan vastuuseen ja yhteisesti sopimiin pelisääntöihin. Toisaalta se merkitsee sitä, että asiakkaiden tulee varautua siihen, että kaikki toimijat eivät ole vastuullisia eikä moraalisesti korkeatasoista toimintaa harjoittavia.

Varsin monessa tapauksessa elinkeinoelämä voisi itse toteuttaa oman valvontansa ja sääntelynsä. Useasti sellainen toiminta on nopeammin reagoivaa ja halvempaa kuin viranomaisten harjoittama valvonta. Elinkeinoelämän itsesääntelystä on runsaasti sekä kansainvälisiä että kansallisia kokemuksia. Niinpä keskuskauppakamarin yhteydessä toimivat lautakunnat ja Kansainvälinen kauppakamari kehittävät maailmanlaajuisia itsesääntelyjärjestelmiä. Tämä työ on erittäin tärkeää.

Itsesääntely on tarkoituksenmukaista niissä tapauksissa, joissa se toimii hyvin ja nauttii suuren yleisön luottamusta. Saatujen kokemusten valossa voidaan harkita myös niiden käyttöalan lisäämistä. Tämä edellyttää, että myös Euroopan Unionin piirissä on yleistä valmiutta itsesääntelyn lisäämiseen.

Elinkeinoelämän itsesääntelyssä on kysymys viime kädessä elinkeinoelämän moraalista. Jos yleinen mielipide pitää elinkeinoelämän sisäistä moraalia puutteellisena, muuttuu yhteiskunnallinen ilmapiiri väistämättä yritysvastaiseksi. Elinkeinoelämän omien etujen mukaista on pyrkiä vahvistamaan suuren yleisön luottamusta sen toimintaan. Tässä suhteessa viime vuodet ovat opettaneet meitä kaikkia. Yksittäiset väärinkäytökset heikentävät kaikkien yritysten uskottavuutta ja vääristävät kilpailutilannetta.

Elinkeinoelämän on siten syytä osaltaan pyrkiä avustamaan viranomaisia torjumaan talousrikollisuutta ja harmaata taloutta. Rehelliset yrittäjät ja yritykset sekä niiden asiakkaat maksavat rikollisuuden kustannukset.

Suomi pyrkii mukaan Euroopan valuutta- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen yhdessä unionin jäsenmaiden enemmistön kanssa. EMU ei ole meille itsetarkoitus, vaan väline vakaan talouskasvun ja varauden turvaamiseen. Euron toteutuminen on Suomen kansallinen etu. Kansalaisten piirissä keskustellaan siitä, tuoko euro mukanaan uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja vakautta kuten odotetaan. Viranomaisilta, yrityselämältä ja poliittisilta päättäjiltä edellytetään rehellistä keskustelua. Suomalaisten on voitava olla vakuuttuneita siitä, että euroon astuminen on astumista Euroopan tienhaarassa taloudellisesti turvallisemmalle tielle.

Uudet 2000-luvun haasteet ovat edessä. Taloudelliset suhteet kytkeytyvät entistä läheisemmin poliittisiin ja turvallisuuspoliittisiin suhteisiin. Taloutta ja politiikkaa on vaikea erottaa toisistaan. Idyllistä maailmaa ei ole, elämme realismin aikaa, jossa idealismia ei kuitenkaan pidä hukata. EU jäsenyys on nostanut Suomen Euroopassa siihen joukkoon, joka päättää yhteisestä eurooppalaisesta kohtalostamme.

Keskuskauppakamari viettää ensi vuonna 80-vuotisjuhlaansa. Onnittelen järjestöä ja toivotan sille jatkuvaa menestystä työssä suomalaisen elinkeinoelämän ja koko kansakunnan hyväksi.