SUOMEN TALLINNAN SUURLÄHETYSTÖN VIHKIÄISISSÄ
12.11.1996
Minulla on suuri ilo olla tänään läsnä Suomen Tallinnan suurlähetystön vanhan ja uuden rakennuksen
vihkiäistilaisuudessa. Talo on valmis. Vuosien suunnittelutyö ja kahden vuoden rakennustyö on tehty.
Suurenmoinen lopputulos on kaikkien nähtävänä.
Paikalla, jossa seisomme, oli noin tuhat vuotta sitten puolustustorni, ensin puusta ja sitten kivestä
rakennettu. Itse asiassa huoneen muoto pohjautuu tuohon torniin. Jo tätä ennen oli tällä tontilla elämää,
josta todisteita on nähtävillä arkeologien raporteissa ja suurlähetystön omassa museossa. On merkillinen
tunne olla tällä paikalla ja tuntea vuosisatojen ja vuosisatojen tapahtumien kulkevan ohi.
Tämä talo ja tällä paikalla olleet rakennukset voisivat kertoa monta tarinaa. Talo on nähnyt paroni von
Uexküllin juhlat, se on nähnyt suurlähettiläiden vastaanottoja, se on nähnyt tuhon ja
piittaamattomuuden, mutta tänään sen kauneus on palannut. Kristallikruunut on jälleen sytytetty. Talon
henki on palannut.
Suomi tuli tähän taloon ensin vuokralle vuonna 1923, Pikk Jalan nykyiseen konsulaattitilaan.
Vuokraisäntänä oli Konstantin Päts. Jo vuonna l926 tehtiin päätös talon ostamisesta ja muutettiin
tiloihin, joissa nyt olemme. Kunnioitettu entinen vuokraisäntämme jäi asumaan talon vanhimpaan
siipeen. Suomen ulkoministeriön arkistojen mukaan päätöstä talon ostamisesta perusteltiin Viron
merkityksellä Suomelle. Suomella tuli olla kunnon tilat, jotta suhteitamme voitaisiin asianmukaisesti
hoitaa. Ostopäätös ei noina vielä kuitenkin levottomina aikoina ollut helpppo. Tänään voimme vain
ihailla päättäjien kaukonäköisyyttä.
Tämä talo on suomalaisille monella tavalla Viron valtion ja suomalais-virolaisten suhteiden jatkuvuuden
symboli. Presidentti Päts ja Suomen lähetystö elivät yhdessä saman katon alla. Suurlähetystö avattiin ja
suljettiin taas. Suurlähetystö miltei tuhoutui ja rakennettiin uudelleen. Suomen ja Viron suhteet ovat
seuranneet historian kulkua. Vaikka vuosikymmenien ajan poliittiset yhteydet eivät olleet mahdollisia,
erityissiteemme oli kestävä; aivan kuten tämä talo. Suomi on palannut Toompealle, Suomen
suurlähetystö on palannut kotiin.
Suurlähetystön tehtävät ovat muuttuneet melkoisesti vuosikymmenien kuluessa. Uusia tehtäviä ja uusia
haasteita on edessä jatkuvasti. Suomen EU-jäsenyys ja tämänsyksyinen sijaispuheenjohtajuus Baltiassa
ovat tuoneet mukanaan aivan uuden näkökulman mös Suomen ja Viron suhteeseen. Kahdenvälisten
syvien kontaktien lisäksi on kuvaan tullut yleiseurooppalainen laajempi näkemys, suuremmat
kokonaisuudet ja pitemmän tähtäyksen suunnittelu. Kun Viro aikanaan itse tulee EUn jäseneksi, saavat
suhteemme vielä kerran uuden muodon. Toivomme, että tämä tapahtuu pian.
Olemme tänään keskustelleet presidentti Merin kanssa useistakin meitä molempia kiinnostavista
teemoista. Rauha ja vakaus alueellamme ovat kaikkien yhteinen tavoite.
Vaikka suurlähetystön tehtävät ovatkin sisällöllisesti muuttuneet, on yksi perustehtävä säilynyt läpi
vuosikymmenien. Se on henkilösuhteiden hoitaminen erilaisten edustustilaisuuksien muodossa. Olemme
nyt nähneet ne puitteet, joissa tätä työtä alkavat suurlähettiläs ja rouva Oinonen suorittaa. Puitteet ovat
komeat, mutta samalla haastavat.
Haluan kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat palauttaneet talon kauneuden: arkkitehdit, rakentajat,
virolaiset käsityöläiset, sisustajat. Haluan toivottaa parhainta menestystä ja onnea tälle talolle ja kaikille,
jotka siinä työskentelevät. Olen vakuuttunut, että talo ja sen menneisyyden symboliikka saavat
arvoisensa roolin myös tulevaisuudessa.