TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE 7.2.1998

OULUN YLIOPISTON PEDAGOGIAN YLIOPPILAAT RY:N 45-VUOTISJUHLASSA

Kun talouden pelisäännöt yhdentyvät, sitä selvemmin myös kansakuntien jalossa kilvassa osaaminen on osaamista vastassa. Osaamisen parantamiseen ei riitä pelkkä koulutus, vaan yhteiskuntaan ja yhteisöihin tarvitaan uusi oppimiskulttuuri. On kehitettävä oppiva yhteiskunta ja - kuten EU:ssa sanotaan - edettävä Towards a Europe of Knowledge.

Yhteiskunnat ovat kaikkialla alituisen muutoksen tilassa. Ihmisiä ja yhteisöjä kohtaa jatkuva selviytymishaaste, joka synnyttää myös turvattomuutta. Osaamisesta - inhimillisestä pääomasta - on yhä selvemmin tullut kansakunnan strateginen voimavara, on sitten puhe ihmisestä, työyhteisöstä, maakunnasta, maasta tai maanosasta.

Verkottuvassa yhteiskunnassa tarvitaan myös uudentyyppistä yhteistyötä ja luottamusta - yhteisöllinen pääoma - jota sitäkin voi oppia. Kerran hankittu osaaminen vanhenee yhä nopeammin. Tarvitaan koulutusta, mutta yksin sen varassa ei voida kehittää riittävää osaamista. Menestyminen edellyttää jatkuvaa arkipäivän oppimista, joka auttaa tunnistamaan muutokset ja vastaamaan niihin. Avainasemaan tulee ihmisten ja ryhmien kyky hankkia, kehittää ja luoda uusissa tilanteissa tarvittava osaaminen.

On luotava innostumista oppimiseen. Kyse on motivaatiosta. Sen luomisesta!

On käynnissä perustavan tärkeä prosessi, jossa edistyneimmät ja motivoiduimmat työyhteisöt ja kansalaisjärjestöt menestyvät ja luovat työtä, varautta ja yhteiskunnallisia virikkeitä. Yhteisöt selvittävät itselleen, minkä osaamisen varassa ne kohtaavat tulevaisuuden. Tämän pohjalle laaditaan osaamisen kehittämissuunnitelma. Strategista johtamista käsittelevän kirjallisuuden keskeisiksi teemoiksi ovat tulleet oppiminen, osaaminen ja ydinosaaminen. Osaamisen kehittäminen on yritysjohdon tärkein tehtävä; työyhteisöt koostuvat "osaavista tiimeistä oppivassa organisaatiossa". Oppiva organisaatio lisää työn tuottavuutta, mutta onnistuessaan myös työtyytyväisyyttä.

*************

Opettajakoulutuksen historia Oulussa on lyhyt, mutta koululaitos on samassa ajassa läpikäynyt muutoksia enemmän kuin koskaan sitä ennen koko opettajainvalmistuksen historiassa. Tuskin mikään muu yhteiskunnallinen instituutio on sotien jälkeen kulkenut niin monen uudistuksen läpi kuin koululaitos.

Tämän vuosisadan tärkein koulu-uudistus oli peruskouluun siirtyminen. Peruskouluhanke jakoi vahvasti kouluväen käsityksiä. Eri toimijaryhmillä oli täysin vastakkaiset käsitykset uudistuksen perusajatuksen toimivuudesta: jakamattoman ikäluokan opetuksesta samassa kouluyhteisössä - kaikkien oppilaiden asettamisesta samalle viivalle. Eri opettajaryhmät ovat yhteisvoimin vieneet uudistusta eteenpäin ja löytäneet käytännön ratkaisuja vaikeisiinkin ongelmiin. Uudistus veti oppivelvollisuuden ylittäviin opintoihin uusia oppilasryhmiä ja yleinen koulutustaso nousi.

Oikeastaan oli onnetonta, että uudistus toteutettiin vasta 1970-luvulla. Maa- ja metsätaloudesta vapautui silloin työvoimaa, jota oli vaikea työllistää heikon pohjakoulutuksen vuoksi. Millään kansakunnalla ei ole varaa inhimillisten voimavarojensa vajaakäyttöön. Koulutuspaikkojen vähäisyyden, koulutuksen heikon saavutettavuuden sekä koulutuksen maksullisuuden vuoksi sitä pääsi syntymään.

Peruskoulun aikana kunnallisen itsehallinnon asema koulutoimessa on entisestään vahvistunut. Vahva kunnallinen koululaitos on suomalainen ratkaisu varmistaa, että oppilaat saavat tasa-arvoiset lähtökohdat asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Tältä vuosisadalta tuskin löytyy vastaavaa ratkaisua, joka olisi samassa määrin tasa-arvoistanut sivistyksellisiä perusoikeuksia maan eri osien ja sosiaaliryhmien kesken.

Koulutusta on uudistettu jatkuvasti. Opetussuunnitelmia on uusittu kerta toisensa jälkeen, ammatillista koulutusta on koottu ja yhtenäistetty ja lukio tarjoaa mahdollisuuden luokattomaan opiskeluun. Keskiasteen jakautumista yleissivistävään ja ammatilliseen linjaan on lievennetty. Opiskelijoilla on mahdollisuus muodostaa uudenlaisia opintojen yhdistelmiä paremmin vastaamaan nopeasti muuttuvia tarpeita.

Työelämän jatkuvat muutokset edellyttävät aikuisväestön laajaa uudelleen- ja jatkokoulutusta. Aikoinaan toisiin tarpeisiin rakennettu kurssikeskusverkosto on monipuolistunut ja tarjoaa nykyisin laaja-alaisesti ammatillista aikuiskoulutusta. Uutena koulutusmuotona ovat hiljattain aloittaneet ammattikorkeakoulut, jotka tarjoavat käytännön työelämään tukeutuvan vaihtoehdon korkea-asteen koulutuksessa.

***********

Järjestelmämuutokset ovat helposti tunnistettavissa. Vaikeampi on hahmottaa samanaikaisesti tapahtuneita merkittäviä työtapojen ja oppimiskäsitysten muutoksia. On toteutettu konstruktiivista oppimiskäsitystä ja hyödynnetään oppilaan omaa kokemusta ja aktiivisuutta. Opettaja luo puitteet, jossa oppilas itse etsii ja oivaltaa uuden tiedon salaisuuksia. Ulkoa oppimisen sijasta korostetaan itse asian ymmärtämistä - tiedon aktiivista valikointia ja rakentamista.

Hyvin toimiva osaamisen kehitysjärjestelmä on avainasemassa myös, kun etsitään ratkaisua kasvaviin alueellisiin eroihin. Oppilaitoksilta odotetaan tässä tilanteessa ennen muuta kahta asiaa.

Varhaiskasvatuksen ja koulun tulee luoda vahva koko ihmisen eliniän kestävä oppimisen perusta. Mitä pitemmälle opinnoissa edetään, sitä enemmän opiskelu on itseohjautuvaa ja omavastuista. Opettajan roolina on toimia ensisijaisesti tukijana ja innostajana tiedon ja oppimisen lähteille. Yksinpuurtamisen sijasta tavoitellaan ryhmätoiminnan ja muun keskinäisen vuorovaikutuksen valmiuksen kehittämistä.

Opettajan työ on muuttunut entistä vaativammaksi myös yhteiskunnan arvojen ja sosiaalisten suhteiden muutosten vuoksi. Näin nuori hankkii niitä oppimis- ja yhteistyötaitoja, joita hän tarvitsee koko elämänsä ajan yrittäjänä tai työyhteisön jäsenenä. Ihminen rohkaistuu käyttämään oppimista keinona selviytyä työ- ja kansalaiselämän haasteista. Myös oppimiseen kohdistuva asenne on tärkeä. Koulu tekee suuren palveluksen, jos se juurruttaa valoisan, uteliaan ja tiedonhaluisen asenteen oppimista kohtaan.

Koulun ja työelämän yhteys käsitetään tavallisesti niin, että oppilaitokset järjestävät työelämän tarvitsemaa koulutusta. Jatkossa kuitenkin vain osa kasvavasta oppimistarpeesta voidaan ja kannattaa tuoda oppilaitoksen seinien sisään.

Yhtä tärkeätä on se, että oppilaitokset tukevat kaikkea osaamisen kehitystä omalla alallaan ja alueellaan. Ne konsultoivat yhteisöjä niiden selvittäessä omaa osaamistarvettaan ja laatiessa omia osaamisen kehitysohjelmiaan. Tämä synnyttää uuden yhteistyösuhteen oppilaitosten ja yhteisöjen välille. Oppimisen pedagogia, oppimisprosessien ohjaaminen, opintoneuvonta ja -ohjaus ovatkin keskeinen osa opettajan uutta ammattitaitoa. Opettajan roolin voi ennustaa lähivuosina muuttuvan edelleen vähintään yhtä nopeasti kuin aiemmin, mutta varmaa on, että opettajan osaamiseen kohdistuu kasvava kysyntä.

**********

Koulun toimintaympäristön muutos on muuttanut koulun perinteistä tehtäväkuvaa. Koulu on aina pyrkinyt antamaan valmiuksia työelämään ja kansalaisena toimimiseen. Koululla on kuitenkin samalla ollut taipumusta sulkeutua ja eristäytyä muusta yhteiskunnasta. Vaikka koulussa on aina ratkottu muitakin kuin koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, yhteiskunnallinen kehitys näyttää johtavan lisääntyvään tarpeeseen puuttua ja hallita myös sosiaalisia ongelmia.

Koulujärjestelmä on kuitenkin myös eettisten, arvosidonnaisten kysymysten edessä. Tänään opettajalta vaaditaan myös valmiuksia kohdata uudenlaisia kasvatuksellisia ja sosiaalisia haasteita. Vastuu lapsen identiteetin ja henkisen arvopohjan luomisesta kuuluu vanhemmille ja kodille. Kenelle muulle se voisikaan kuulua? Kotien mahdollisuudet selvitä vastuustaan ovat monestakin syystä heikentyneet ja yhä laajemmin koulun odotetaan täyttävän tämän kasvatuksellisen vajeen. Opettajalta vaaditaan hyvää ihmissuhteiden hallintaa.

Vajetta syntyy kahdella tavalla. Toisaalta jotkut kodit haluavat tietoisesti sysätä kasvatusvastuun koululle. Ne ulkoistavat kasvatustehtävänsä. Toisaalta on huoltajia, jotka tuntevat neuvottomuutta lastensa kasvatuksessa ja odottavat tukea koululta. Kotien kasvatuksellinen ote on höltynyt ja kotien arvomaailma muuttunut.

************

Globalisaatio ja työelämän jatkuva muutos korostaa koulutuksen merkitystä. Hyvinvointimme voi pitemmällä aikavälillä perustua vain korkeaan osaamisen ja tiedon tasoon, hyviin valmiuksiin sopeutua jatkuvaan oppimisprosessiin. Uusia pysyviä työpaikkoja voidaan luoda ja ylläpitää Suomen kustannustasolla vain niiden avulla. Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys ovat tämän strategian avainalueet.

Heikosti koulutettujen ja kypsemmässä iässä olevien työllistäminen on suuri haaste. Oppimisprosessi on saatava tehokkaaksi kokonaisten ikäluokan puitteissa. Koulujärjestelmä ei saa yksin määrää ihmisen myöhempää sijoittumista työ- ja yhteiskuntaelämässä. Opetusta on sopeutettava oppilaan vastaanottokyvyn mukaan. Hitaasti hahmottavien oppilaiden oppimisvaikeudet on tunnistettava ja vaikeudet on pyrittävä voittamaan, ei väistämään.

Entinen universaalinen ja eriytymätön koulutuspolitiikka ei ole enää mahdollinen. Koulujärjestelmässä tarvitaan lisää vaihtoehtoja ja kykyä joustavasti vastata muuttuviin ja yhä eriytyvämpiin tarpeisiin.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Sakari Topeliuksen kuolemasta. Hän ei elänyt vain lasten saduissa, vaan myös aikansa myrskyissä. Hän on herättänyt ja edelleen herättää nuorissa tiedonhalun. Siitä on tänäänkin kysymys. Te opettajat olette tässä paljon haltijoita.

Hyvät tulevat pedagogit

Opettajan tehtävä on aina ollut vaativa ja haasteellinen. Identiteettiään ja elämänsä perusarvoja etsivä herkkä ja nuori ihminen on suuri vastuu, joka on otettava kaikella vakavuudella. Opettajat ja koululaitos on selvinnyt haasteistaan hyvin, olemmehan kansakuntana menestyneet hyvin juuri omalla työllämme ja taidoillamme, emme perityillä rikkauksilla.

Uudet haasteet ovat aina kaikkia entisiä vaativimpia. Emme voi tietää etukäteen, vastaammeko niihin oikein ja riittävästi. Opettajan ja koulun tehtävä on myös entistä vaativampi. Opettajan ja koululaitoksen onnistuminen tehtävässään on kansankunnan menestyksen kannalta yhä tärkeämpää. Tehkää siis parhaanne hankkiaksenne kaikki ne valmiudet, joita Oulun yliopiston pedagogian laitos voi teille antaa. Sen enempää ette voi tehdä, mutta olisi leiviskänne hautaamista tehdä vähemmän kuin parhaanne.

Onnea ja menestystä valitsemallanne uralla!