TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE TOIMITUSJOHTAJA ESKO MUHOSEN VUORINEUVOSARVONIMEN JOHDOSTA JÄRJESTETYLLÄ LOUNAALLA JYVÄSKYLÄSSÄ

KESKIVIIKKONA 15.7.1998

Tämä Vapo 0y:n kesäinen lounas on yksi merkki maakuntien elinvoimaisuudesta ja valoisista näkymistä. Vapo perustettiin talvisodan kestäessä tammikuussa 1940 huolehtimaan Suomen polttoainehuollosta. Yhtiö keskittyi tuolloin polttopuiden hankintaan. Vapon pitkät halkopinot olivat myös helsinkiläisille tuttu, elämän jatkuvuudesta vaikeissakin olosuhteissa kertova näky.

Tänään Vapo Oy on moderni ja uusiutuva lähes kahden miljardin markan liikevaihdon yhtymä, jonka palkkalistoilla on reilusti yli 1000 ihmistä ja välillisesti ajoittain jopa 3500 ihmistä. Se on johtava kotimaisen polttoaineen turpeen jalostaja, Suomen suurimpiin lukeutuva sahateollisuusyritys, kasvualustojen ja kasviravinteiden tuottaja sekä ympäristö- eli jätehuollon määrätietoinen kehittäjä. Juuri ympäristöosaamisensa ansiosta yrityksellä on mainiot kasvamisen edellytykset myös kansainvälisisillä markkinoilla. Omistajalleen valtiolle Vapo on jo vuosia ollut kannattava investointi. Se on tuottanut osinkoina huomattavat summat niinäkin vuosia, jolloin kansantaloudessamme podettiin lamaa. Kaikkeen tähän onnistumiseen on tarvittu ammattitaitoinen ja näkemyksellinen yritysjohto sekä osaava ja velvollisuudentuntoinen henkilöstö. Vapon merkitys työllistäjänä ja tulevaisuudenuskon vahvistajana on maakuntien Suomelle olennainen. Tämänpäiväinen juhlahetki yhtiön toimitusjohtajan, toukokuussa vuorineuvoksen arvonimen saaneen Esko Muhosen kunniaksi on meille kaikille mieluisa tapahtuma.

Suomi tunnetaan maakuntien maana. Se tarvitse elinvoimaisen ja kansainväliselle palvelutasolle yltävän, aidosti kiinnostavan ja omaleimaisen pääkaupungin. Pääkaupunki ja sitä ympäröivä alue kuitenkin ontuvat ja voivat ennen pitkää pahoin, jos maan muilla osilla menee huonosti. Kansallinen hyvinvointimme on kunnossa ainoastaan silloin, kun se jakaantuu koko maata ja kaikkea kansaa hyödyttävästi. Niinpä Suomea on rakennettava kokonaisuus huomioon ottaen eikä vastakkaisuuksia korostaen. Tässä yhteydessä on luontevaa painottaa maakuntien aktiivisen kehittämisen arvoa. Osa vastuusta kuuluu valtiovallalle, mutta ratkaisevia ovat maakuntien oma aloitteellisuus ja päättäväisyys. Kun suotuisat olosuhteet ja aloitekyky kohtaavat, tulokset ovat oivalliset.

Yhteiskuntamme murroksessa olemme huomanneet, että monien asioiden, kuten ympäristöongelmien ratkaisemiseen, valtio on liian pieni toimija. Joihinkin taas sen on vaikea löytää riittävän joustavia paikallisia ratkaisuja. Myös maakuntien kohdalla tilanne on samankaltainen. Toisilla lohkoilla kehityksen veturina on yksi kaupunki tai kaupunkien verkosto, toisilla taas luonteva alue on usean maakunnan yhteistyöryhmä. Tällainen toimintaympäristö vaatii mukautuvaa yhteistyökykyä sekä kaupunkien verkostoilta että maakunnilta.

Kaupunkivetureista on useita esimerkkejä. Pohjoiselle Suomelle on ollut aivan arvaamattomalla tavalla hyödyksi Oulun monitieteinen yliopisto. Keski-Suomi puolestaan hyötyy laajenevasta Jyväskylän yliopistosta ja muista korkean koulutuksen laitoksistaan. Hajautetun korkeakouluverkoston luominen 1950-luvulta alkaen onkin ollut aluepoliittisesti vaikuttavin ja pitkäkestoisin, Suomen tasapainoisuutta edistävä ratkaisu. Mikäli korkeakouluja, nykyisiä yliopistoja, ei olisi hajautettu vuosikymmeniä sitten, maakunnat ja sitä kautta koko Suomi eläisivät olennaisesti tasapainottomampina. Esimerkiksi Nokia-yhtymän elektroniikkalaitosten sijoittuminen mm. Oulun ja Jyväskylän seuduille ei täten ole sattumaa, vaan se on koulutuksen, tutkimuksen ja alueellisen aktiivisuuden tulos.

Pohjoismaiseen ihmiskäsitykseen sisältyy jaloja arvoja, kuten kansalaisten yhdenvertaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Niiden toteutumisen perusteella usein määritetään yhteiskunnan sivistyneisyys. Näihin arvoihin voitaisiin varmaan mahduttaa alueellinen yhdenvertaisuus tai alueellinen oikeudenmukaisuus. Se on sopusoinnussa Euroopan unionin alueellisuutta ja läheisyyttä korostavien periaatteiden kanssa. Se on omalla tavallaan yksi maamme ajaman pohjoisen ulottuvuuden hankkeen piirre. Suomen sopisi raivautua alueellisen oikeudenmukaisuuden toteuttajana eturivin valtioksi EU:ssa. Suomen ympärille voisi rakentua EU:n alueellisen kehittämisen kova ydin. Maamme on hyödynnettävä EU:n aluepolitiikan resurssit viimeistä piirtoa myöten. Kansallisten, alueellista tasapuolisuutta edistävien toimien on nivellyttävä tämän kokonaisuuden osaksi. Tätä suuntausta on kulloisenkin hallituksemme ja eduskuntamme määrätietoisesti tuettava. EU:n rahalähteiden hyödyntämiseen on löydyttävä riittävät, reaaliaikaisesti reagoivat resurssit. Tämä on maakuntien liittojen ja samalla lukuisten maakuntapohjaisten muiden organisaatioiden, kenties myös kriiseistään toipuvien, toimintaympäristöistään läheisesti vastuuta kantavien pankkien velvollisuus, valtakunnallisten viranomaisten ja yhteisöjen panosta unohtamatta.

Muutoinkin on syytä harrastaa jatkuvaa arvokeskustelua ja tehdä ratkaisuja tältä pohjalta. Suomen menestyksen yksi voimanlähde on oikeudentunto. Ihmisen on saatava työtä ja ponnisteluistaan kohtuullinen korvaus. Palkkauksen on oltava koko henkilöstöä kannustavaa. Silti pelkästään rahallinen korvaus ei riitä. Henkinen hyvinvointi, työviihtyvyys, oman työn mielekkyys ja arvostus ovat tärkeitä osia työntekijän kokemasta hyödystä. Vain työn palkitsevuuden kokonaisvaltainen tarkastelu takaa sosiaalisen ja sisäisesti mahdollisimman sopusointuisen hyvinvointivaltion kestävän rakentamisen. Yksi mahdollisuus on, että yritysjohtajien kansalaiskuntoa ja tunnustuskelpoisuutta harkittaessa otetaan joskus tulevaisuudessa nykyistä painokkaammin huomioon myös yrityksessä käytännössä noudatettavat eettiset periaatteet. Myös yrityksen omistajien uskoisi harkitsevan samantyyppistä kannustuspolitiikkaa.

***

Suomalaisimmaksi Suomeksi itseään osuvasti mainostava Keski-Suomi on monella tavalla mallikelpoista seutua. Se on samalla Suomen kansainvälisimpiä maakuntia, ja sen näkymät ovat lupaavat. Vaikka työllisyys on alentumisestaan huolimatta yhä varsin korkea, noin 17%, Keski-Suomi lienee todellisten edistysaskeleiden kynnyksellä. Vankkana metalli- ja metsäteollisuusalueena tunnettu maakunta on profiloitumassa myös tietotekniikan keskukseksi. Nokian ja sen alihankkijoiden toimintojen laajeneminen valaa uskoa ihmisiin. Vapon näkymiä arvioin jo puheeni alkuosassa. Jyväskylän vahvistuminen yhtenä Suomen eturivin messu- ja kongressikeskuksena on niinikään merkille pantavaa. Kulttuuristakin leimaa te olette tuoreuttamassa. Jyväskylän Kesän ja Jyväskylän Talven kehittämiseen olen havainnut teidän paneutuvan tosissaan ja ennakkoluulottomasti.

Yleishavaintona voin todeta Keski-Suomen näkymät sellaisiksi, että tasavallan presidentin mieluinen velvollisuus lienee jatkossakin aika ajoin vierailla täällä edistyksestä ja menestyksestä viestivissä juhlahetkissä.