TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHEENVUORO 11.8.1998
MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN 100-VUOTISJUHLASEMINAARISSA

Suurissa murroksissa pieni ihminen kokee olonsa ja elämänsä epävarmaksi ja uhatuksi. Maatalousyrittäjät ovat tänään perustellusti huolissaan tulevaisuudestaan. Muutokset toimintaympäristössä ovat viime vuosina olleet suuria ja muutosten tulva jatkuu.

Edessä olevan vuoden aikana Euroopan unionissa tehdään Suomen maatalouden, maaseudun ja koko kansantalouden näkökulmasta merkittäviä päätöksiä. Agenda 2000 - prosessissa syntyvät ratkaisut muuttavat sekä unionia että koko Eurooppaa. Eniten keskustelua aiheuttanut kokonaisuus on EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen on sinänsä tarpeellista ja välttämätöntä unionin myönteiselle kehitykselle ja laajentumiselle. Suomen maatalouden erityisongelmat on kuitenkin ratkaistava meitä tyydyttävällä tavalla. Maataloutta on voitava harjoittaa kaikkialla unionin alueella.

Viljelijöillä on oikeus odottaa, että epävarmuus ei jatku kohtuuttomuuksiin asti. Kysymyksessä on jokaisen tilan, jokaisen viljelijän ja koko elinkeinon tulevaisuus. Nyt jos koskaan tarvitaan lujaa tulevaisuuden uskoa ja luottamusta omiin mahdollisuuksiin, mutta - jos realisteja ollaan - myös varautumista siihen, että ratkaisut viipyvät.

Asia on koko unionin puitteissa vaikea. Kaikilla jäsenmailla on omia erityisongelmiaan. EU:ssa vaikeat asiat ratkaistaan usein vasta kun viimeinen takaraja on ohitettu. EU:n päätöksenteon luonteeseen kuuluu, että mikään yksittäinen jäsenmaa ei voi pakottaa muita omiin aikatauluihinsa, mutta jokainen jäsenmaa voi yksin viivyttää mitä tahansa päätöstä. EU ei ole liittovaltio, vaan itsenäisten valtioiden yhteisö.

Suomen hallitus toimii Agenda 2000- kysymyksissä päättäväisesti. Sen tavoitteena on turvata elintarviketuotannon tulevaisuus ja maaseudun elinvoimaisuus.

Kansakunta voi menestyä vain, jos kansalaiset - viljelijät, työntekijät, toimihenkilöt, yrittäjät ja yritykset - luottavat omiin mahdollisuuksiinsa menestyä omalla työllään. Yhteinen haasteemme onkin löytää myös suomalaiselle talonpojalle, maatalousyrittäjälle sellainen kehityksen polku, joka vahvistaa hänen tulevaisuudenuskoaan ja luottamustaan omiin mahdollisuuksiin murroksessa, jota emme voi välttää.

Maatalouden tutkimuskeskuksen 100-vuotisjuhla antaa aiheen korostaa tutkimuksen merkitystä tulevaisuuden rakentajana. Jo vuosisata sitten oivallettiin, että Suomi tarvitsee maataloutensa kehittämiseen omaa korkeatasoista tutkimusta. Maamme pohjoiset, ongelmalliset olosuhteet vaativat omat ratkaisunsa maataloustuotannolle. Sataan vuoteen mahtuu monenlaisia kansallisia ja kansainvälisiä muutoksia. Suomalainen maatalous on sinä aikana kokenut monta suurta muodonmuutosta. Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön maatalouden yhteistyöllä on monien sukupolvien aikana voitu pienin askelin kohottaa osaamista ja saavuttaa tämän päivän hyvä taso. A I Virtasen Nobel-palkinto on merkittävä kansainvälinen tunnustus suomalaiselle alan tukimukselle.

Nykyisessä murroksessa tutkimuksen merkitys korostuu entisestään. Vain tietoon ja osaamiseen turvautuen voidaan löytää toimivia pitkän aikavälin ratkaisuja, jotka turvaavat maatalouden ja maaseudun tulevaisuuden. Vakaa lähtökohtani on, että työtä pelkäämätön, itsenäinen, menestyvä ja innostunut maatalousyrittäjä on tulevaisuudessakin tärkeä avaintekijä niin maaseudun kuin myös koko kansakunnan kannalta.

Tuottaessaan samoja peruselintarvikkeita - viljaa, lihaa ja maitoa - kuin eteläisempien alueiden viljelijät, on suomalaisen viljelijän tilanne luonnonolosuhteiden vuoksi paljon vaikeampi. Haittaa on pyritty korjaamaan tukitoimilla, mutta luonnonolosuhteiden lisäksi maataloutemme rakenne on kovin pientilavaltainen ja senkin vuoksi heikosti kilpailukykyinen. Lyhyellä aikavälillä kilpailuhaittoja voidaan tasoittaa vain tukitoimien avulla, mutta yksin niiden varaan ei ole syytä pitkän päälle jättäytyä. Euroopan unionin laajentumisen myötä joukkoomme liittyy paljon meitä köyhempiä maita, joille tukirahoja on suunnattava. Tuen suurimmat maksajat, erityisesti Saksa, ovat tulleet jo varsin kriittisiksi ja haluavat vähentää maksurasitustaan. Lisäksi voidaan kysyä, miten hyvin esim. suora tulotuki soveltuu suomalaisen talonpojan ikivanhaan yrittäjäkulttuuriin.

Tutkimukselle on syytä etsiä uutta suuntaa tämä vaikea lähtökohtatilanne huomioon ottaen. Tavoitteena tulee olla sellaisten keinojen ja ratkaisujen löytäminen, joilla suomalaista maanviljelijää voidaan kestävällä tavalla auttaa tärkeässä työssään. Tukirahojen niukkuus johtaa tulevaisuudessa siihen, että saajia voi olla paljon nykyistä vähemmän. Tukia täytyy silloin myös kohdentaa entistä valikoivammin viljelijöille, joilla on parhaat menestymisen edellytykset unionin laajuisessa kilpailussa. Miten voimme auttaa pieniä tiloja, jotka eivät tähän joukkoon mahdu?

Viime vuosina on pientiloille alkanut ilahduttavasti syntyä jo aivan uusiakin tuotantosuuntia. Biotieteiden nopea kehitys - erityisesti alan suomalaisen tutkimuksen eteneminen kansainväliselle huipulle - on luonut uskoa uusiin suuriin mahdollisuuksiin. Euroopan unionin sisämarkkinat tarjoavat hyvinkin kapeille erikoisaloille hyvät markkinointimahdollisuudet. Voisimmeko siis tutkimuksen keinoin löytää uusia tuotantomahdollisuuksia ja parantaa vanhan tuotannon kilpailuetuja?

Kilpailuedut syntyvät joko luonnon tarjoamista erityisistä olosuhteista tai sellaisesta osaamisesta, jota kilpailijoilla ei ole. Luonto ei ole meitä suosinut peruselintarvikkeiden tuotanto-olosuhteita ajatellen, mutta olisiko meidän luonnonolosuhteistamme jotain erityistä etua sitten jossakin muussa tuotannossa? Mitä mahdollisesti ylivoimaisia etuja esimerkiksi pitkät kesäpäivämme tarjoavat vaikkapa yrtti-, marja- ja muussa uustuotannossa? Miten voisimme paremmin hyödyntää tuhansien järviemme voimavarat tai lisätä erityispuulajiemme käyttöä?

Asiakkaiden tarpeiden muita parempi tunteminen on monella alalla ollut avain menestykseen. Onko tutkimus kyennyt antamaan suomalaiselle maanviljelijälle vision kuluttajien odotuksista, toiveista tai suoranaisista vaatimuksista kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Ympärilleen katsomalla voi nähdä esimerkiksi erilaisten allergioiden ja muiden erikoisruokavaliota vaativien tautien lisääntymisen sellaista vauhtia, että ilman visionäärin ominaisuuksiakin voi arvata ruoan kysynnän olevan kahdenkymmenen vuoden kuluttua täysin toisenlaista kuin tänään. Luomutuotteiden ja Benecolin suosion nopea kasvu on vakuuttava osoitus siitä, että kuluttajat arvostavat puhdasta ja terveellistä ruokaa. Voisimmeko me olla maailman paras osaaja tällä alueella? Voitaisiinko korkeaa lääketieteellistä osaamista valjastaa tutkimusyhteistyön avulla myös maatalouden palvelukseen. Sellaisen osaajan tuotteet kävisivät kaupaksi luultavasti hyvällä hinnalla.

Entä mitä tutkimus voisi antaa ympäristöasioissa? Olemme paljon puhuneet puhtaasta luonnostamme, mutta olemmeko tosissamme pyrkineet ylläpitämään tätä kilpailuvalttia? Olemmeko selvittäneet, miten sitä voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa? Voisiko suomalainen maatalousyrittäjä ja koko suomalainen elintarvikeketju olla ympäristöystävällisyydessä edelläkävijä maailmanlaajuisestikin ja saada sitä kautta kilpailuedun tuotteidensa markkinointiin. Voitaisiinko tutkimusta ja koulutusta apuna käyttäen kehittää ylivoimainen laatujärjestelmä, joka varmistaisi kuluttajalle koko suomalaisen elintarvikeketjun huippulaadun koskeepa se sitten kotieläinten tai luonnon hyvää hoitoa.

Tällaisen kilpailuedun saavuttaminen on pitkän ponnistelun tulos. Sen saavuttaminen edellyttää asennemuutoksia ja epäluulojen kääntämistä avoimeksi yhteistyöksi. Yhteisin tutkimushankkein maatalous- ja elintarviketutkimus; metsä-, ympäristö- ja lääketieteellinen tutkimus; sekä erityisesti liiketaloustieteellinen tutkimus - varsinkin markkinoinnin alueella - saattaisivat luoda uudenlaisia kilpailuetuja suomalaiselle maataloustuottajalle. Nyt on ryhdyttävä pontevasti suunnittelemaan kansallista strategiaa, jotta tarvittavat voimavarat voidaan koota ja hallita parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuljettava tie on pitkä ja vaativa, mutta mielestäni kokeilemisen arvoinen. Se merkitsisi tutkimuksen uudelleensuuntausta ja rohkeita pilottikokeiluita. Samalla se luonnollisesti edellyttäisi rahoituksen uudelleenjärjestelyä ja kansallistakin riskinottoa. Uuden korkean teknologian teollisuuden synnyttämisessä ja kehittämisessä kokemukset ovat hyviä ja rohkaisevia. Uusmaatalouden kehittämiseksi voitaisiin harkita Tekesin tyyppistä kokeilua uusien tuotteiden kehittämiseksi maatiloilla tuotettaviksi.

Vastaavasti on harkittava riskirahoituskokemusten hyödyntämistä sekä uuden tuotannon käynnistämisessä että erityisesti markkinoinnissa. Tärkeintä olisi saada uudenlaista tulevaisuudenuskoa luova toiminta nopeasti liikkeelle. Raskaiden investointiensa vuoksi maatalouden sopeutuminen kuten myös uudistuminen vievät pitkän ajan.

Suomalainen maaseutu on tuottanut vuosisadan aikana suuren joukon idearikkaita ja menestyviä yrittäjiä monille liiketoiminnan alueille. Nyt uudenlaista idearikkautta ja yrittäjyyttä tarvitaan myös maatalouden kehittämiseksi tulevan vuosisadan haasteita kohtamaan. Se on kansallinen hanke ja meidän yhteinen etumme. Yhteinen tavoitteemme on löytää keinot, joilla maatalous ja maaseudun elinvoima turvataan muutosten paineessa. Talonpojan, viljelijän tuhatvuotisten perinteiden jatkuminen ei saa vaarantua missään kotimaamme osassa.

Tässä työssä Maatalouden tutkimuskeskuksella tulee olemaan keskeinen rooli. Turvatkaamme Suomen elintarviketalouden jatkuvuus, kehittäkäämme siitä ympäristöystävällinen, uudistuva ja kilpailukykyinen. Samalla säilytämme maaseudun elinvoimaisuuden ja koko elinympäristömme viihtyisyyden ja terveellisyyden. Esitän Maatalouden tutkimuskeskukselle ja sen henkilökunnalle parhaan tervehdykseni ja menestyksen toivotukseni.

* * * * * * * * *