TASAVALLAN PRESIDENTIN
JUHLAPUHE KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN
80-VUOTISJUHLASSA 2.9.1998
Oikeus on yhteiskunnassa olennainen asia. Tarvitsemme oikeutta
ja turvallisuutta niin keskinäisissä väleissä kuin suhteessa
julkiseen valtaan. Todellinen oikeus ei voi olla vain
valtiovallan ilmentymä, vaan sen täytyy vastata ihmisten
käsityksiä oikeudenmukaisuudesta.
Korkeimman hallinto-oikeuden 80-vuotisjuhla antaa minulle hyvän
tilaisuuden jatkaa puheenvuorojani yksilön oikeuksien ja
oikeusturvan kehittämisen puolesta. Yksilön asemaa suhteessa
julkisuuteen ja julkiseen valtaan on jatkuvasti pohdittava
kriittisesti. Nimenomaan tässä tuomioistuimessa, jossa vapaa
muutoksenhakuoikeus on yhä kunniassaan, on luonnostaan
etsittävä ihmisten näkökulmaa, kun vuosittain ratkaistaan
tuhansia yksittäisiä valituksia. Jokaisella valittajalla on
perusteltu tarve hakea omassa asiassaan oikeutta.
Yksilön näkökulmaa tarvitaan myös
valtiosääntökeskusteluun. Vallanjakokysymykset ovat usein
etualalla. Yksityisten suhde julkiseen valtaan jää vähemmälle
huomiolle. Maamme kehitystä oikeusvaltiona on kuitenkin
arvioitava juuri tältä kannalta.
Oikeusvaltiopuheeseen tuo historiallista haastetta se, että
tasavaltamme ensimmäinen presidentti ja hallitusmuodon
kirjoittaja K.J. Ståhlberg on ollut tämän tuomioistuimen
presidentti ja työn käynnistäjä. Kun hallitusmuodon
uudistaminen on nyt eduskunnan käsiteltävänä, se puolestaan
antaa aiheelle ajankohtaisuutta.
Hallitusmuotoesitykseen on nyt kirjoitettu nimenomaisesti
kansanvaltaisuuden ja oikeusvaltion periaatteet. Se tarkoittaa
sitä, että kaiken vallankäytön täytyy perustua yhteisesti
asetettuihin normeihin ja hakea oikeutuksensa ihmisten
hyväksynnästä. Oikeuden ja demokratian periaatteet kulkevat
siten yhdessä.
Uuden hallitusmuodon mukaan - jos se esityksen mukaisesti
hyväksytään, niin kuin uskon - kansanvaltaan sisältyy
yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja
elinympäristönsä kehittämiseen. Säännös korostaa ja
laajentaa nykyisestään yhteiskunnallisen osallistumisen
merkitystä. Yksilön mahdollisuudet vaikuttaa eivät voi
demokraattisessa yhteiskunnassa rajoittua vain mahdollisuuteen
äänestää vaaleissa. Vaikutusmahdollisuuksien täytyy olla
todellisia ja merkitseviä, sillä vain sellaisiin tunnetaan
kiinnostusta ja halutaan osallistua.
Periaatteena oikeusvaltio tarkoittaa sitä, että julkisen vallan
käytön tulee aina perustua lakiin. Kaikessa julkisessa
toiminnassa on kuten nykyisinkin noudatettava tarkoin lakia.
Valtiosäännön kannalta lainalaisuus korostaa lainsäätäjän
asemaa oikeuksien ja velvollisuuksien asettajana, sitoutumista
yhteiseen lakiin. Yksilön kannalta tämä ei riitä oikeuden
mitaksi. Laki on aina vain väline ja oikeus päämäärä. Siten
kaikessa toiminnassa on tavoiteltava lakiin perustuvaa
oikeudenmukaisuutta.
Tämän lisäksi oikeusvaltioon kuuluu erottamattomasti oikeus
saattaa omia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien
viranomaisratkaisujen oikeellisuus riippumattoman tuomioistuimen
tutkittavaksi. Juuri tässä on hallintotuomioistuintemme
perusta. Tuomioistuinten riippumattomuus on periaate, josta on
tinkimättä pidettävä kiinni, vaikka sekään ei aina ole
ongelmatonta.
Valtiosäännön kannalta tuomioistuinlaitos on valtiovallan
kolmijaon peruslohko. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet, ylimmässä asteessa korkein oikeus ja korkein
hallinto-oikeus. Tuomioistuinlaitoksen aseman ja rakenteen
vahvistaminen valtiosäännössä on tärkeä osa kansallisen
suvereniteetin vahvistamista.
Nykyisin ihmisillä on monissa tapauksissa vaikea saada julkisen
tai muun tosiasiallisen vallan käytöstä kokonaiskuvaa. Omaa
elinpiiriä koskevat päätökset ja ratkaisut - niiden tekijät
ja perusteet - jäävät hämäriksi. Olenkin usein todennut,
että julkinen valta on sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan
käynyt monimutkaiseksi. Siihen kuuluvat valtio, kunnat,
kirkkojen hallinto ja monet julkisia tehtäviä hoitavat
yhteisöt. Asioiden lisääntyvä kansainvälistyminen ja
ongelmien monikerroksisuus on osaltaan lisännyt vieraantumista
järjestelmästä ja vähentänyt osallistumista. Oman työpaikan
kohtalosta voidaan päättää jossakin kaukaisessa
kokoushuoneessa.
Ihmisillä on kuitenkin oikeus kokea, että virkavalta on
yhteisen kansan vuoksi ja yhteiskunnan hyödyksi. Se on haaste
oikeusvaltion sisällön kehittämiselle mutta erityisesti
lainvalmistelulle ja koko julkishallinnolle lisätä
järjestelmän ymmärrettävyyttä ja hallittavuutta. Valtion
tulee tukea kansalaisiaan ja pyrkiä edistämään heidän
hyvinvointiaan mahdollisimman konkreettisesti.
Vallankäyttöä arvioitaessa pitäisi entistä enemmän
kiinnittää huomiota selkeyteen ja toiminnan luotettavuuteen.
Yhdenvertaisuuden kannalta on myös olennaista, ettei oikeuden
tai hallinnon palvelujen saaminen saa olla kiinni siitä, miten
kukin osaa asioitaan ajaa. Tähän liittyy myös kansalliskielten
tasavertaisuus. Jokaisella täytyy olla todellinen oikeus ajaa
asiaansa omalla äidinkielellään joko suomeksi tai ruotsiksi.
Myöskään tietotason aukot tai varallisuuserot eivät saa
johtaa todelliseen oikeudelliseen eriarvoisuuteen.
Tuomioistuimet ovat avainasemassa kysyttäessä, minkälaisessa
oikeusvaltiossa elämme. Tuomioistuimissa nähdään
lainsäädännön toimivuus käytännössä. Tuomioistuimen työ
ei kuitenkaan voi sekään pysähtyä lakien lukemiseen ja
soveltamiseen, vaan sen tavoitteena on oikeuden antaminen.
Vanhoissa tuomarinohjeissa tämä tavoite on osuvasti kuvattu:
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.
Ihmisten kannalta olisi olennaista, että kynnys oikeuteen
ei muodostu liian korkeaksi ja että menettely voidaan
säilyttää asianosaisten kannalta selkeänä.
Se miten tuomioistuimet ratkaisujaan perustelevat on keskeistä.
Vain riittävien perustelujen nojalla voidaan arvioida tuomioiden
ja päätösten oikeellisuutta. Sellaisen arvioinnin mahdollisuus
on olennainen osa demokratiaa ja vahvistaa myös oikeuslaitoksen
uskottavuutta.
Oikeuslaitoksessa on viime vuosina toteutettu suuria uudistuksia
ja oikeudenkäyntimenettelyä on kehitetty. Uudistukset ovat
pääosin toteutuneet hyvin, mutta ongelmiakin on voitu todeta:
voimavarat eivät aina vastaa muuttuneita tehtäviä, asiainhoito
on monimutkaistunut ja oikeudenkäyntikulut ovat nousseet monissa
tuomioistuimissa ja etenkin riita-asioissa.
Oikeusvaltiokehityksen kokonaisuuden kannalta olisi olennaista,
että oikeudenkäyntiperinteemme kansanomaisuutta ei hukata ja
että usko oikeudenkäyntien ja oikeusturvan todellisuuteen
voidaan säilyttää.
Perusoikeussäännösten uudistaminen vuonna 1995 on vahvistanut
näkökulmaa tarkastella viranomaistoimintoja enemmän yksilön
kannalta. Erityisen merkittävää on, että valtiosäännössä
on vahvistettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän
hallinnon perusteita. Toivon, että nämä periaatteet
heijastuvat käytännössä oikeusalan uudistuksiin ja korostavat
vastuuta pohdiskella asioita oikeudenkäynnin asianosaisten
kannalta.
Kansainvälistyvässä maailmassa kulttuuristen ja taloudellisten
suhteiden osalta oikeusala on muodostunut olennaiseksi
yhteistyön kohteeksi. Olen suurella kiinnostuksella seurannut
korkeimman hallinto-oikeuden kansainvälisiä yhteyksiä niin
kaukaisissa maissa kuin lähialueellakin. Oikeudellinen
yhteistyö on tärkeä väline niin ihmisoikeuksien
edistämisessä kuin pyrkimyksissä vahvistaa pohjoista
ulottuvuutta. Hyvin toimiva oikeusjärjestelmä on todella
tärkeä kansakunnan menestystekijä ja suomalaisen yhteiskunnan
vahvuus.
Korkeimman hallinto-oikeuden perustaminen itsenäisyytemme ajan
alussa oli tärkeä askel oikeusvaltiotiellä. Vuosikymmenten
aikana on ollut merkittävää, että yleisen
muutoksenhakuoikeuden periaate on hallinnon laajentumisesta
huolimatta voitu säilyttää laajana viime vuosien
uudistuksissa. Kansalaiskeskeinen näkökulma oikeudenkäyttöön
on tässä tuomioistuimessa voitu säilyttää.
Yhteiskunnan ja oikeusjärjestyksen jatkuva muutos näkyy
nimenomaisesti julkishallinnossa. Verotus, sosiaaliturva ja
ympäristöasiat koskevat kaikkia. Jokainen on muutoinkin
jatkuvasti tekemisissä viranomaisten kanssa. Oikeusvaltion
periaatteiden tulee pysyä kunniassaan kaikista muutoksista
riippumatta. Oikeusturvalla julkisen vallan käyttöön nähden
on olennainen merkitys oikeusvaltiokehitykselle.
Hallintotuomioistuimiin kohdistuu tänä päivänä suuria
odotuksia. Tämän vuoksi on merkittävää, että korkeimman
hallinto-oikeuden ohella voidaan vahvistaa myös alueellisia
hallinto-oikeuksia. Tämäkin on osa uuteen hallitusmuotoon
kirjoitettavaa oikeusvaltiokehitystä.
Luottamus oikeuteen rakentuu asioiden avoimen ja varman
ratkaisemisen, ratkaisujen riittävien perustelujen sekä oman
toiminnan kehittämisen varaan. Itsetyytyväisyyteen ei koskaan
ole varaa. Oikeusvaltiota pitää jatkuvasti ja aktiivisesti
vaalia. Tuomioistuimilla on tässä suhteessa erityinen
vastuunsa.
Toivotan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, sen jäsenille ja koko
henkilökunnalle jatkuvaa menestystä tärkeässä työssä
ihmisten oikeusturvan ja oikeusvaltion vahvistamiseksi.