TASAVALLAN PRESIDENTIN JUHLAPUHE KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN
80-VUOTISJUHLASSA 2.9.1998

Oikeus on yhteiskunnassa olennainen asia. Tarvitsemme oikeutta ja turvallisuutta niin keskinäisissä väleissä kuin suhteessa julkiseen valtaan. Todellinen oikeus ei voi olla vain valtiovallan ilmentymä, vaan sen täytyy vastata ihmisten käsityksiä oikeudenmukaisuudesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden 80-vuotisjuhla antaa minulle hyvän tilaisuuden jatkaa puheenvuorojani yksilön oikeuksien ja oikeusturvan kehittämisen puolesta. Yksilön asemaa suhteessa julkisuuteen ja julkiseen valtaan on jatkuvasti pohdittava kriittisesti. Nimenomaan tässä tuomioistuimessa, jossa vapaa muutoksenhakuoikeus on yhä kunniassaan, on luonnostaan etsittävä ihmisten näkökulmaa, kun vuosittain ratkaistaan tuhansia yksittäisiä valituksia. Jokaisella valittajalla on perusteltu tarve hakea omassa asiassaan oikeutta.

Yksilön näkökulmaa tarvitaan myös valtiosääntökeskusteluun. Vallanjakokysymykset ovat usein etualalla. Yksityisten suhde julkiseen valtaan jää vähemmälle huomiolle. Maamme kehitystä oikeusvaltiona on kuitenkin arvioitava juuri tältä kannalta.

Oikeusvaltiopuheeseen tuo historiallista haastetta se, että tasavaltamme ensimmäinen presidentti ja hallitusmuodon kirjoittaja K.J. Ståhlberg on ollut tämän tuomioistuimen presidentti ja työn käynnistäjä. Kun hallitusmuodon uudistaminen on nyt eduskunnan käsiteltävänä, se puolestaan antaa aiheelle ajankohtaisuutta.

Hallitusmuotoesitykseen on nyt kirjoitettu nimenomaisesti kansanvaltaisuuden ja oikeusvaltion periaatteet. Se tarkoittaa sitä, että kaiken vallankäytön täytyy perustua yhteisesti asetettuihin normeihin ja hakea oikeutuksensa ihmisten hyväksynnästä. Oikeuden ja demokratian periaatteet kulkevat siten yhdessä.

Uuden hallitusmuodon mukaan - jos se esityksen mukaisesti hyväksytään, niin kuin uskon - kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Säännös korostaa ja laajentaa nykyisestään yhteiskunnallisen osallistumisen merkitystä. Yksilön mahdollisuudet vaikuttaa eivät voi demokraattisessa yhteiskunnassa rajoittua vain mahdollisuuteen äänestää vaaleissa. Vaikutusmahdollisuuksien täytyy olla todellisia ja merkitseviä, sillä vain sellaisiin tunnetaan kiinnostusta ja halutaan osallistua.

Periaatteena oikeusvaltio tarkoittaa sitä, että julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on kuten nykyisinkin noudatettava tarkoin lakia. Valtiosäännön kannalta lainalaisuus korostaa lainsäätäjän asemaa oikeuksien ja velvollisuuksien asettajana, sitoutumista yhteiseen lakiin. Yksilön kannalta tämä ei riitä oikeuden mitaksi. Laki on aina vain väline ja oikeus päämäärä. Siten kaikessa toiminnassa on tavoiteltava lakiin perustuvaa oikeudenmukaisuutta.

Tämän lisäksi oikeusvaltioon kuuluu erottamattomasti oikeus saattaa omia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien viranomaisratkaisujen oikeellisuus riippumattoman tuomioistuimen tutkittavaksi. Juuri tässä on hallintotuomioistuintemme perusta. Tuomioistuinten riippumattomuus on periaate, josta on tinkimättä pidettävä kiinni, vaikka sekään ei aina ole ongelmatonta.

Valtiosäännön kannalta tuomioistuinlaitos on valtiovallan kolmijaon peruslohko. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä asteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Tuomioistuinlaitoksen aseman ja rakenteen vahvistaminen valtiosäännössä on tärkeä osa kansallisen suvereniteetin vahvistamista.

Nykyisin ihmisillä on monissa tapauksissa vaikea saada julkisen tai muun tosiasiallisen vallan käytöstä kokonaiskuvaa. Omaa elinpiiriä koskevat päätökset ja ratkaisut - niiden tekijät ja perusteet - jäävät hämäriksi. Olenkin usein todennut, että julkinen valta on sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan käynyt monimutkaiseksi. Siihen kuuluvat valtio, kunnat, kirkkojen hallinto ja monet julkisia tehtäviä hoitavat yhteisöt. Asioiden lisääntyvä kansainvälistyminen ja ongelmien monikerroksisuus on osaltaan lisännyt vieraantumista järjestelmästä ja vähentänyt osallistumista. Oman työpaikan kohtalosta voidaan päättää jossakin kaukaisessa kokoushuoneessa.

Ihmisillä on kuitenkin oikeus kokea, että virkavalta on yhteisen kansan vuoksi ja yhteiskunnan hyödyksi. Se on haaste oikeusvaltion sisällön kehittämiselle mutta erityisesti lainvalmistelulle ja koko julkishallinnolle lisätä järjestelmän ymmärrettävyyttä ja hallittavuutta. Valtion tulee tukea kansalaisiaan ja pyrkiä edistämään heidän hyvinvointiaan mahdollisimman konkreettisesti.

Vallankäyttöä arvioitaessa pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota selkeyteen ja toiminnan luotettavuuteen. Yhdenvertaisuuden kannalta on myös olennaista, ettei oikeuden tai hallinnon palvelujen saaminen saa olla kiinni siitä, miten kukin osaa asioitaan ajaa. Tähän liittyy myös kansalliskielten tasavertaisuus. Jokaisella täytyy olla todellinen oikeus ajaa asiaansa omalla äidinkielellään joko suomeksi tai ruotsiksi. Myöskään tietotason aukot tai varallisuuserot eivät saa johtaa todelliseen oikeudelliseen eriarvoisuuteen.

Tuomioistuimet ovat avainasemassa kysyttäessä, minkälaisessa oikeusvaltiossa elämme. Tuomioistuimissa nähdään lainsäädännön toimivuus käytännössä. Tuomioistuimen työ ei kuitenkaan voi sekään pysähtyä lakien lukemiseen ja soveltamiseen, vaan sen tavoitteena on oikeuden antaminen. Vanhoissa tuomarinohjeissa tämä tavoite on osuvasti kuvattu:

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.

Ihmisten kannalta olisi olennaista, että kynnys oikeuteen ei muodostu liian korkeaksi ja että menettely voidaan säilyttää asianosaisten kannalta selkeänä.

Se miten tuomioistuimet ratkaisujaan perustelevat on keskeistä. Vain riittävien perustelujen nojalla voidaan arvioida tuomioiden ja päätösten oikeellisuutta. Sellaisen arvioinnin mahdollisuus on olennainen osa demokratiaa ja vahvistaa myös oikeuslaitoksen uskottavuutta.

Oikeuslaitoksessa on viime vuosina toteutettu suuria uudistuksia ja oikeudenkäyntimenettelyä on kehitetty. Uudistukset ovat pääosin toteutuneet hyvin, mutta ongelmiakin on voitu todeta: voimavarat eivät aina vastaa muuttuneita tehtäviä, asiainhoito on monimutkaistunut ja oikeudenkäyntikulut ovat nousseet monissa tuomioistuimissa ja etenkin riita-asioissa. Oikeusvaltiokehityksen kokonaisuuden kannalta olisi olennaista, että oikeudenkäyntiperinteemme kansanomaisuutta ei hukata ja että usko oikeudenkäyntien ja oikeusturvan todellisuuteen voidaan säilyttää.

Perusoikeussäännösten uudistaminen vuonna 1995 on vahvistanut näkökulmaa tarkastella viranomaistoimintoja enemmän yksilön kannalta. Erityisen merkittävää on, että valtiosäännössä on vahvistettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon perusteita. Toivon, että nämä periaatteet heijastuvat käytännössä oikeusalan uudistuksiin ja korostavat vastuuta pohdiskella asioita oikeudenkäynnin asianosaisten kannalta.

Kansainvälistyvässä maailmassa kulttuuristen ja taloudellisten suhteiden osalta oikeusala on muodostunut olennaiseksi yhteistyön kohteeksi. Olen suurella kiinnostuksella seurannut korkeimman hallinto-oikeuden kansainvälisiä yhteyksiä niin kaukaisissa maissa kuin lähialueellakin. Oikeudellinen yhteistyö on tärkeä väline niin ihmisoikeuksien edistämisessä kuin pyrkimyksissä vahvistaa pohjoista ulottuvuutta. Hyvin toimiva oikeusjärjestelmä on todella tärkeä kansakunnan menestystekijä ja suomalaisen yhteiskunnan vahvuus.

Korkeimman hallinto-oikeuden perustaminen itsenäisyytemme ajan alussa oli tärkeä askel oikeusvaltiotiellä. Vuosikymmenten aikana on ollut merkittävää, että yleisen muutoksenhakuoikeuden periaate on hallinnon laajentumisesta huolimatta voitu säilyttää laajana viime vuosien uudistuksissa. Kansalaiskeskeinen näkökulma oikeudenkäyttöön on tässä tuomioistuimessa voitu säilyttää.

Yhteiskunnan ja oikeusjärjestyksen jatkuva muutos näkyy nimenomaisesti julkishallinnossa. Verotus, sosiaaliturva ja ympäristöasiat koskevat kaikkia. Jokainen on muutoinkin jatkuvasti tekemisissä viranomaisten kanssa. Oikeusvaltion periaatteiden tulee pysyä kunniassaan kaikista muutoksista riippumatta. Oikeusturvalla julkisen vallan käyttöön nähden on olennainen merkitys oikeusvaltiokehitykselle.

Hallintotuomioistuimiin kohdistuu tänä päivänä suuria odotuksia. Tämän vuoksi on merkittävää, että korkeimman hallinto-oikeuden ohella voidaan vahvistaa myös alueellisia hallinto-oikeuksia. Tämäkin on osa uuteen hallitusmuotoon kirjoitettavaa oikeusvaltiokehitystä.

Luottamus oikeuteen rakentuu asioiden avoimen ja varman ratkaisemisen, ratkaisujen riittävien perustelujen sekä oman toiminnan kehittämisen varaan. Itsetyytyväisyyteen ei koskaan ole varaa. Oikeusvaltiota pitää jatkuvasti ja aktiivisesti vaalia. Tuomioistuimilla on tässä suhteessa erityinen vastuunsa.

Toivotan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, sen jäsenille ja koko henkilökunnalle jatkuvaa menestystä tärkeässä työssä ihmisten oikeusturvan ja oikeusvaltion vahvistamiseksi.